Avomieheni äiti on periaatteessa ihan mukava ihminen ja tulen toimeen hänen kanssaan, mutta muutamat asiat saavat minut raivon partaalle aina kuin olemme heillä kylässä.
Ensinnäkin melkeinpä aikuisiässä olevan jälkikasvun järjetön passaaminen. Miehelläni on neljä nuorempaa sisarusta, jotka asuvat vielä kotona. Nuorinkin heistä on jo 15-vuotias, mutta kenenkään ei tarvitse koskaan kuoria perunoita saati edes annostella ruokaa lautaselleen. Avokkini 21-vuotiaalle veljellekin äiti kuorii potut ja laittaa kastikkeen päälle ja joskus kaataa vielä maidonkin lasiin ja vie tämän huoneeseen. Perhe ei koskaan syö yhdessä pöydän ääressä vaan jokaiselle tarjoillaan ruoka ties minne huoneeseen. Mieheni siskoille äiti laittaa ihan järjettömän kokoisia annoksia ruokaa, sitä lapataan niin paljon kun lautaselle mahtuu ja sitten ihmetellään "kun ei jonna syö". No ei kai nyt helvetti kukaan tuonikäinen tyttö pysty syömään sitä määrää ruokaa. Antaisi lastensa itse ottaa niin paljon kuin tykkää eikä annostelisi niinkuin jossain helkutin työmaaruokalassa.
Toinen juttu sinänsä on se, että anoppini ei edes osaa laittaa ruokaa. Olin kerran heillä syömässä kun anoppini oli keittänyt makaronia ja sekoittanut sen jauhelihaan. Ruoka oli ihan järkyttävän makuista ja hajuista kun lihaa oli paistettu pannussa tasan sen verran että se oli muuttunut punertavasta vähän harmaaksi eikä ollut todellakaan kypsää. En voi käsittää että miten ihminen, joka on laittanut vuosikymmenet perheelleen ruokaa voi olla noin surkea kokki.
Onko kellään muulla vastaanvanlaista tilannetta vai onko mieheni äiti ainoa lajissaan? Miten tähä pitäisi osata suhtautua?
Ensinnäkin melkeinpä aikuisiässä olevan jälkikasvun järjetön passaaminen. Miehelläni on neljä nuorempaa sisarusta, jotka asuvat vielä kotona. Nuorinkin heistä on jo 15-vuotias, mutta kenenkään ei tarvitse koskaan kuoria perunoita saati edes annostella ruokaa lautaselleen. Avokkini 21-vuotiaalle veljellekin äiti kuorii potut ja laittaa kastikkeen päälle ja joskus kaataa vielä maidonkin lasiin ja vie tämän huoneeseen. Perhe ei koskaan syö yhdessä pöydän ääressä vaan jokaiselle tarjoillaan ruoka ties minne huoneeseen. Mieheni siskoille äiti laittaa ihan järjettömän kokoisia annoksia ruokaa, sitä lapataan niin paljon kun lautaselle mahtuu ja sitten ihmetellään "kun ei jonna syö". No ei kai nyt helvetti kukaan tuonikäinen tyttö pysty syömään sitä määrää ruokaa. Antaisi lastensa itse ottaa niin paljon kuin tykkää eikä annostelisi niinkuin jossain helkutin työmaaruokalassa.
Toinen juttu sinänsä on se, että anoppini ei edes osaa laittaa ruokaa. Olin kerran heillä syömässä kun anoppini oli keittänyt makaronia ja sekoittanut sen jauhelihaan. Ruoka oli ihan järkyttävän makuista ja hajuista kun lihaa oli paistettu pannussa tasan sen verran että se oli muuttunut punertavasta vähän harmaaksi eikä ollut todellakaan kypsää. En voi käsittää että miten ihminen, joka on laittanut vuosikymmenet perheelleen ruokaa voi olla noin surkea kokki.
Onko kellään muulla vastaanvanlaista tilannetta vai onko mieheni äiti ainoa lajissaan? Miten tähä pitäisi osata suhtautua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea sinulle! Olet saanut mieheksesi yhden näistä äitinsä perinpohjaisesti passaamista.
Sinä käyt todennäköisesti työssä. Joten sinulla on aika työ opettaa kotiäidin hemmottelema miehesi uranaisen puolisoksi. Muutenhan anopin tavat eivät sinulle kuulu. Hän on eri ikäluokan nainen, todennäköisesti kotiäitiys on hänen uransa.
Eksäni äiti oli juuri yhtä taitava kokki. Tosin siellä sentään perhe söi yhdessä ja kaikki eksäni sisarukset (nuorin 16) osasivat ihan itse ottaa ruokaa.
Mutta ruoka oli tosiaan jotain ihme mössöä aina. Kaikkea mahdollista pistetty sekaisin eikä maistunut miltään ja näytti vielä karseammalta. Silti perhe lappasi sitä hirveät määrät lautaselleen. Silloin (ollessani vielä n 18-19v) en itse ollut hirveästi laittanut ruokaa, mutta jos jotain laitan (ihan mitä tahansa improvisoinkin) se maistuu aina paljon paremmalta kuin eksäni äidin sörsselit. Vaikka itsellä kuitenkin on peukalo suht keskellä kämmentä.
Mutta tuo ruuan kantaminen pöytään ym. kertoo kyllä sen, että anoppi on palvelija ja kukaan lapsista ei ole oppinut aktiivisesti tekemään mitään. Sinulla tulee olemaan iso urakka edessä kun yrität saada miestä omatoimisesti laittamaan ruokaa (varmasti onnistuukin jonkun aikaa, kunnes uutuudenviehätys ruuanlaitosta hiipuu) ym. Myös muita fiksuja tapoja, kuten se, että perhe syö yhdessä, on hyvä alkaa iskostaa miehelle jo nyt. Ja keskustella tietty hänen kanssaan tästä asiasta.
Sinun tehtäväsi ei todellakaan ole arvostella anoppisi kotia tai tapoja, saati ruokaa! Sinä teet omassa huushollissasi just sellaista ruokaa kuin itse haluat ja syöt sitä puolisosi kanssa siten kuin se teille sopii, mutta jätä anoppisi huusholli rauhaan.
Vai mitä tykkäät siitä että anoppisi tulee sinun huusholliisi samat mietteet mielessään sinua ja tapojasi arvostelemaan? Kannattaa lukea näitä sivulla olevia miniöiden kirjoituksia siitä kuinka kivaa se on.
itselläni on kolme poikaa, joista yksi asuu avoliitossa ja kaksi kotona. Olen työssä käyvä äiti, joka ei koskaan ole pitänyt erityisemmin ruoanlaitosta. Osaan laittaa ruokaa jos haluan, mutta taidan ainakin arkisin kuulua tuohon sörsselien laittaja kastiin.
Ruokani ovat kyllä maittaneet miniäehdokkaillekin. Kerran jäi hyvin kostutettu täytekakku syömättä....
Pojat eivät ole kovin paljon joutuneet kotona laittamaan ruokaa, koska pääsen helpommalla kun teen itse. Tiedän että pitäisi / oli pitänyt opettaa. Mutta eivät he ihan peukalo keskellä kämmentä ole. Kaikki osaa siivota, vaihtaa lakanat, pestä pyykkinsä. eivätkä kuole nälkään jos ovat keskenään kotona.
Mutta jos aikuinen mies avoliitossa ei halua laittaa ruokaa, niin siitä on turha syyttää anoppia. Jos mies haluaa niin kyllä hän oppii itsekin.
Olet varmaan vielä aikas nuori. Elämä opettaa suhtautumaan supeammin eri perheiden erilaisiin tapoihin. Eihän se sinun eloosi vaikuta vaikka anoppi passaisi lopun ikäänsä miehesi nuorempia sisaruksia. Se voi ärsyttää, mutta hellitä äläkä itseäsi moisella rasita.
Muistan kuinka nuorena minua ärsytti monet ikäiden appivanhempieni tavat ja elämän tyyli. Mutta on opittava että jokainen elää omaa elämäänsä, eikä se ole minulta pois
lätinää. Hittoako sulle kuuluu, mitä anoppi KOTONAAN tekee..???
elämäsi jotain sisältöä.
Hirveä anoppi ei ole muodikasta.