219 vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa Mozartin "Taikahuilu". Yleisössä istuivat vierekkäin kaksi ajan kuuluisaa oopperasäveltäjää: Wolfgang Mozart ja Antonio Salieri.
Wienin hovikapellimestari ja -säveltäjä (A.Salieri) oli ollut aiemmin vapaan taiteilijan (W.Mozart) "Don Giovanni" -oopperan ensi-illassa. Salieri oli huomannut mm. sen, keneltä Mozart oli erääseen kohtaukseen ottanut vaikutteita - Salierilta itseltään. Nyt Salieri huusi "Bravo!" lähes joka numeron jälkeen. Mozart oli tästä erityisen mielissään.
193 vuotta myöhemmin jenkkiläisessä elokuvateatterissa näytettiin elokuva "Amadeus". Tässä Hollywood-rainassa Wienin hovi ja kaikki itävaltalaiset/italialaiset säveltäjät ja muusikot puhuivat - kummaa kyllä! - englantia. Miksiköhän?
Elokuvassa Salieri oli myös yhtäkkiä maalattu aivan erilaiseksi kuin mitä oikea historiallinen henkilö oli ollut parisataa vuotta sitten. Mozart ja Salieri olivat muka "vihollisia", vaikka tosiasiassa Salieri suorastaan edisti Mozartin uraa. Salieri soitatutti vähemmän tunnetun kollegansa teoksia säveltäjäinyhdistyksen kokouksissa. Siitäkään faktasta "Amadeus"-elokuva ei maininnut mitään. Tilalle se oli keksinyt kaikenlaista omaa, ja Mozartin se esitti Texasia puhuvana pierupellenä.
No, mitä kävi? Popcornit lensivät roskiin ja viimeiset limuhuikat horpittiin nokkaan. Yleisöstä poistui joukko ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan saisi tietää, että koko elokuva on valhe.
Koskaan koko taidehistoriassa ei ketään ole yhtä räikeästi ja vaikuttavasti mustamaalattu kuin Antonio Salieria. "Amadeus"-roskaelokuvalle ei tule antaa siitä kaikkea häpeää. Elokuvan kässäri perustuu näytelmään, joka taas perustuu juoruihin ja huhuihin.
Historialliset dokumentit käsiin nyt! Tutustukaan klassismin musiikkiin LAAJEMMINKIN kuin vain Beethoveniin (Kuutamosonaatti), Mozart (Eine Kleine) ja Haydniin (Yllätys-sinfonia). Kuunnelkaa Gluckia ja Salieria, Mozartin ja Beethovenin innoittajia. Kuunnelkaa ajan oopperoita ja sinfonioita. Kuunnelkaa sonaatin kehitystä.
Älkää katsoko huonoja jenkkielokuvia.
Wienin hovikapellimestari ja -säveltäjä (A.Salieri) oli ollut aiemmin vapaan taiteilijan (W.Mozart) "Don Giovanni" -oopperan ensi-illassa. Salieri oli huomannut mm. sen, keneltä Mozart oli erääseen kohtaukseen ottanut vaikutteita - Salierilta itseltään. Nyt Salieri huusi "Bravo!" lähes joka numeron jälkeen. Mozart oli tästä erityisen mielissään.
193 vuotta myöhemmin jenkkiläisessä elokuvateatterissa näytettiin elokuva "Amadeus". Tässä Hollywood-rainassa Wienin hovi ja kaikki itävaltalaiset/italialaiset säveltäjät ja muusikot puhuivat - kummaa kyllä! - englantia. Miksiköhän?
Elokuvassa Salieri oli myös yhtäkkiä maalattu aivan erilaiseksi kuin mitä oikea historiallinen henkilö oli ollut parisataa vuotta sitten. Mozart ja Salieri olivat muka "vihollisia", vaikka tosiasiassa Salieri suorastaan edisti Mozartin uraa. Salieri soitatutti vähemmän tunnetun kollegansa teoksia säveltäjäinyhdistyksen kokouksissa. Siitäkään faktasta "Amadeus"-elokuva ei maininnut mitään. Tilalle se oli keksinyt kaikenlaista omaa, ja Mozartin se esitti Texasia puhuvana pierupellenä.
No, mitä kävi? Popcornit lensivät roskiin ja viimeiset limuhuikat horpittiin nokkaan. Yleisöstä poistui joukko ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan saisi tietää, että koko elokuva on valhe.
Koskaan koko taidehistoriassa ei ketään ole yhtä räikeästi ja vaikuttavasti mustamaalattu kuin Antonio Salieria. "Amadeus"-roskaelokuvalle ei tule antaa siitä kaikkea häpeää. Elokuvan kässäri perustuu näytelmään, joka taas perustuu juoruihin ja huhuihin.
Historialliset dokumentit käsiin nyt! Tutustukaan klassismin musiikkiin LAAJEMMINKIN kuin vain Beethoveniin (Kuutamosonaatti), Mozart (Eine Kleine) ja Haydniin (Yllätys-sinfonia). Kuunnelkaa Gluckia ja Salieria, Mozartin ja Beethovenin innoittajia. Kuunnelkaa ajan oopperoita ja sinfonioita. Kuunnelkaa sonaatin kehitystä.
Älkää katsoko huonoja jenkkielokuvia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse tykkäsin kovasti elokuvasta ja se on itselläni hyllyssä ja katson sen joka joulu. Se yksi top5 filmeistäni. Minua ei häiritse mainitsemasi seikat, kun sen kerran tietää fiktioksi. Ehkä nyt kuitenkin osaat itsekin päätellä, miksi filmissä puhutaan englantia eikä saksaa.
Jos on lukenut Mozartin elämästä ja urasta niin ymmärtää kyllä että tajuaa että draaman kaari pitää muotoilla vähän eri konseptilla kuin mitä historiallinen totuus on. Amadeus olisi ehkä ollut tylsempi elokuva varsinkin amerikkalaisten mieleen, jos olisi yritetty tehdä vaan dokumenttia. Mozartin henkilöhahmo saatiin hieman kärjistettyä tuolla pieruhuumorilla. Eikös jokaisessa elokuvassa muuten pidä olla yksi tappokohtaus, yksi seksikohtaus ja yksi takaa-ajo että se jaksaa kiinnostaa suurta viihdenälkäistä yleisöä niin että tuotantoryhmä tekee hyvän tilin? Ja olihan Mozart samanlainen nuorena kuollut legenda kuin James Dean ja siihen tyyliin että hänellä oli kaikki edellytykset päästä amerikkalaiseen elokuvaan. Tässä filmissä oli sentään kiva musiikki? :D
Eli jos laittais semmosen jenkkiviihdefiltterin päälle kun katsoo elokuvaa, ettei niitit irtoa kiukusta. Itse tykkään niin suunnattomasti elokuvan viimeisen päälle tehdystä lavastuksesta ja kuvauksesta ja näyttelijäsuorituksista. Kyllä joku varmaan vielä tekee semmoisen enempi dokumentin tyylisen pienen budjetin elokuvan tästä aiheesta, jos ei ole jo tehnyt.
Mukavia elokuvahetkiä!
oopperaa, kirjallisuutta, kuva- ja veistostaidetta, teatteria...
Vitut filmeille! ;)
Suosi minun puolestani mitä ikinä lystäät. Niin minäkin. En kylläkään kehtaisi haistatella esimerkiksi italialaisten neorealistisen elokuvan mestareiden tuotoksille. Mutta ehkä käsität elokuvalla jotain Mähämäkkimies- ja muuta toimintaviihdettä. Ehkä se sivistys siitä toivottavasti sitten laajenee ja nöyryys lisääntyy, kun luet niitä kirjoja tarpeeksi ja ehdit jopa elää niiltä patsasteluilta. :)
Totta kai hyviä elokuvia on. Sellasia jotka kestää katselua ja ovat ajatuksia herätteleviä. Juujuu.
Silti: Elokuva on mielestäni auttamatta LIIAN HELPPO taiteenmuoto. Onhan taiteen seuraaminen museossa paljon haasteellisempaa, samoin teatteri, ooppera, musiikki, KIRJALLISUUS.
Elokuvassa et muuta kuin istu poppareitten kanssa ja katso jotakin filmiä - helppoa riippumatta filmistä. Lisäksi, ihmisen biologinen perusluonne (pehmeälihaksinen nisäkäs) tekee tv-ruudusta niin kiihottavan että sekin tekee helppoa. Telkkarin ääreen jää helposti, se on osa biologiaamme.
Kysy tarvittaessa lisää ;)
Saanko puhutella nöyrimmästi Teidän Armoanne? Kyllä sinne oopperaankin saa kuljetettua poppareita, jos niistä tykkää. Itse en mokomista välitä elokuvissakaan. Varmaan tulee Teille, Teidän Armonne mahtava fiilis siitä, että on jotenkin telkkari- ja elokuvaihmisten yläpuolella ja tykkää muka vain "vaikeista" taidemuodoista? Näin olen ymmärtänyt, että aika suurelle osalle kansalaisista - myös tämän forumin kirjoitusten perusteella "vaikeiden" taidemuotojen harrastaminen perustuu vain jonkinmoisen henkisen ylemmyyden statuksen tavoittelemiselle. Joillakin ihmisillä on tarve vetää jotain roolia ihan vaan ympäristön paineiden takia.
Lukeutumalla korkeakulttuurin harrastajaksi pystyy jotenkin erottautumaan ja tuntemaan itsensä edes jollain saralla paremmaksi kuin muut, varsinkaan jos ei millään muulla saralla tunne pystyvänsä pätemään. On pakko kompensoida huonommuuttaan vs. tuttavat, ystävät, työkaverit. Vaikkei siis niistä hienoista teoksista ymmärtäisi pätkääkään. Eikä varsinkaan nauttisi. On vain niin hienoa olla kylddyyripersoona ja lasketella halveksivia kommentteja alaspäin.
"Telkkarin ääreen jää helposti, se on osa biologiaamme."
Jos Teidän Armonne puhuisi nyt vain oman biologisen pakkonsa puolesta. Neuvon Teidän Armoanne nostamaan ahteriaan sieltä telkkarin äärestä, missä ilmeisesti istutte ilmeisesti salaa toisilta harrastamassa halveksittuja kulttuurinautintoja - voisitte mennä vaikka uimaan. Vilvoittaa mukavasti ylikuumennutta päätä ja ahteria. Vai onko esim. liikunta ja sen tuoma ilo myöskin noita rahvaan huveja, joihin ei voi koskea pitkällä kepilläkään? Itse en välitä telkkarista, mutta kävinpä katsomassa Knight and Day- toimintakomedian. Oli hauska ja viihdyttävä. Oikein rikasta kesää kaikenlaisen kulttuurinautinnon parissa täältä v. 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungista!
Kiitos kun sain puhutella noin Ylhäistä KulttuuriPersoonaa.