Olen 28 vuotias nainen... Ennen en ole oikeastaan koskaan ajatellut että haluaisin lapsia mutta nyt, viimeisen puolen vuoden aikana lasten hankkiminen on ollut mielessä ainakin jollaintavalla joka päivä! En ole oikeastaan koskaan seurustellut sen vakavammin, jotain ihastuksia ja lyhyitä suhteita on ollut mutta ei sen enempää. Nyt ole alkanut miettiä, kuinka kauan sitä jaksaa odotella että tuleeko vastaan joku jonka kanssa sitä perhettä haluaisi perustaa?
Minulla on hyvä työ, asunto, jne olen täysin taloudellisesti riippumaton eli ainakaan rahasta sen lapsen hankkiminen vaikka sitten yksin ei olisi kynnyskysymys. Yksi ehto minulla tosiaan on, nimittäin se, että kenenkään "luuserin" kanssa en lapsia hankin vaan sentakia että niillä olisi "perhe". Mielummin sitten vaikka yksin jonkun laadukkaan miehen kanssa ja hoidan sen/ne yksin.
Olenko mä teistä itsekäs?
Minulla on hyvä työ, asunto, jne olen täysin taloudellisesti riippumaton eli ainakaan rahasta sen lapsen hankkiminen vaikka sitten yksin ei olisi kynnyskysymys. Yksi ehto minulla tosiaan on, nimittäin se, että kenenkään "luuserin" kanssa en lapsia hankin vaan sentakia että niillä olisi "perhe". Mielummin sitten vaikka yksin jonkun laadukkaan miehen kanssa ja hoidan sen/ne yksin.
Olenko mä teistä itsekäs?
Vastaukset 46
Vanhimmat
miestä tarvitsee siitoksen jälkeen? Paljaalla vaan ja äitiyslomalle.
tarvitsee sekä kunnollista isää että äitiään kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Eikä tartte. Suomi on täynnä yh-mammojen kasvattamia lapsia joista suurimmasta osasta on kasvanut ihan tasapainoisia ihmisiä.
Olet inhottava lutka.
Et havaitse mitään yhteyttä lisääntyneen yksinhuoltajuuden ja sen kanssa, että ennen kun perheet olivat vielä perheitä, yksi opettaja pärjäsi 30-päisen luokan kanssa ja sinne saatiin rikkumaton työrauha viimeistään vähän ääntä korottamalla. Nykyään pitää olla opettajaraasun lisäksi pari kouluavustajaa ja meno on sitli sellaista ranttalia, että suuri osa maikoista vaihtaisi välittömästi alaa, jos vain pystyisi.
Meinaatko ettei moni isätön lapsi muuten ottaisi elämäänsä isää, jos saisi valita? Vasta vähän aikaa sitten tuli dokkari, joka käsitteli sotaorpoja. Oli jo pappaikäisellä miehelläkin tippa linssissä, kun mietti sitä, ettei koskaan saanut tutustua isäänsä, joka kaatui rintamalla kun hän oli vasta imeväinen. Niin pitkälle voi isättömyyden trauma kantaa.
Just noi pikkurikolliset oli 100%:sti yksinhuoltajien äpäriä.
YH-perheiden ongelmat ovat varsin moninaiset verrattuna ydinperheisiin. Nuorisorikollisuutta on paljon enemmän. Poikien syrjäytymisvaara on 8-kertainen. Tytöt aloittavat seksielämän keskimäärin 2 vuotta nuorempina, saavat enemmän sukupuolitauteja, teettävät enemmän abortteja. Mielenterveysongelmien määrä on moninkertainen.
Tuossa nyt vain muutamia mainitakseni...
Totta kai on myös yh-perheitä, joissa lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. (Etenkin yh-isät kunnostautuvat tällä saralla, heidän lapsillaan on paljon parempi pärjäämisen ennuste.) Mutta miksi ihmeessä ottaa riski, kun ydinperhe on lapselle tuhat kertaa parempi? Tietoinen yh-äitiys on maailman itsekkäin valinta, jonka tekevä ei hetkeäkään mieti oman lapsensa parasta.
Sinulta unohtui esimerkiksi se, että suurin osa lasten hyväksikäyttäjistä on omia isiä ja se, miten hirveää on kasvaa alkoholistiperheessä.
Osa miehistä on hyviä isiä ja toki silloin on parempi, jos he ovat läsnä lapsen elämässä. Mutta suurin osa miehistä on kuitenkin huonoja isiä ja olisi paljon parempi, jos heidät poistettaisiin lapsen elämästä.
Tosiaan moni nainen ei mieti lapsensa parasta, kun antaa lapsen elämässä olla poissaolevan ja tunteettoman isän, alkoholistin, pettäjän tai muuten vain surkean isän.
Minun elämäni paras päivä oli ehdottomasti se, kun äitini vihdoin jätti isäni. Vasta siinä vaiheessa me lapset saimme mahdollisuuden hyvään elämään ja onneksi niin myös kävi.
YTM:n panoille ja se on siinä!
Lapseen riittää parhaimillaan vain se yksi suojaamaton seksikerta, apteekista löyttyy ihan mittari millä voi katsoa tärppipäviät ettei tarvitse (ellei halua) turhaan seksiä harrastella.
No itsekkyys... lapsen kannalta se saattaa olla sitä ( hänellähän ei sitten ole isää) ja siksi monet naiset puhuvat hankivansa yksi lapsen, mutta kun aika menee tulevat esittämään miehelle vaatimuksen isyydestä ( rahaa, perintöä ja välittämistä lapsesta)
Sitten on niitä mieheiä jolla on vauvakuume muttei halua saada vaimoa kaupanpäälle. Jos kerran et löydä sitä oikeaa, voithan etsiä miehen joka haluaa isäksi mutta jolla ei myöskään ole tarvetta parisuhteelle. Silloin sinä saat lapsen, lapsi isän ja mies lapsen vaikka teillä ei olisikaan parisuhdetta. Tiedän ainakin muutaman homomiehen jolle järjestely kävisi mainiosti.
Ne jotka eivät ole vielä vanhempia kuvittelevat se lapsen hoitamisen yksin olevan niin simppeliä.... mutta kun sillä lapsellakin on tarve määritellä myös oma isä ( vähintäänkin jossain vaiheessa) .
Mietihän tarkkaan haluatko todellakin lapsen yksin ilman pienintäkään tukea lapsen isältä ( rahallinen /henkinen) ja oletko aidosti sitä mieltä että sinun ei tule koskaan selvittää omalle lapselle kuka hänen isä on? Onko sinusta oikein riistää se tieto lapselta ? Todella lapsellista on tehdä miina jollekin ei halukkaalle miehelle joka ei halua isäksi sinun lapselle, koska niitä halukkaitakin miehiä kyllä löytyy jos sinulle todellakin riittää pelkkä lapsi ilman parisuhdetta. Kannattaa kyllä sopia ne pelisäännöt heti kättelyssä.
muuten tehdä sun kanssa lapsen, mutta joisin maksamaan elatusmaksut. Olen komea, fiksu, hyvässä ammatissa, uskomaton sängyssä ja tosi hauska vekkuli. Sori.
Harkitse adaptiota, ottolasta tai jotain sellaista. Maailmassa on liikaa ihmisiä jo nyt, tulevaisuuden suurin uhka on väestönkasvu.
Olenhan minäkin kovin itsekäs kun toivon että lapset voisi tehdä kohtuullisen nuoren naisen kanssa joka edes omista asioistaan pystyy huolehtimaan.
Sinulle sama on uskoakseni tosi helppoa, miehelle ei ole.
En suosittele että tarkoituksella hankkisit lapsen niin että sinusta tulee yksinhuoltaja.
Eikö parempi olisi saada parisuhde ensin?
Itselläkin oli sama tilanne, tosin melko nuorena 18-19 vuotiaana. Kärsin vauvakuumeesta koko ajan.
Nyt ajattelen että onneksi en ole mennyt millään kiireellä vain etsimään miestä joka tahtoo saada lapsia.
Tietysti olin aivan eri ikäinen kuin sinä, mutta kehottaisin sinuakin odottamaan.
Aina ihmetellyt, että miltä se vauvakuume tuntuu? Mihin muuhun sitä voisi verrata?
28v naisella kello tikittää jo kovaa vauhtia. Eikä niitä isäehdokkaita välttämättä niin helpolla löydy luusereistakaan. Itse ainakin, vaikka olenkin luuseri ja lisäksi haluaisin perheen jonkun naisen kanssa, niin tuollaisen kotkan kanssa kuin aloittaja on, en kyllä halua mitään.
Toivottavasti nainen21v et tee elämässäsi yhtä tyhmiä ratkaisuja kuin aloittaja :)
Kiinnostaisi kuulla, että ketkä sinä sitten lasket luusereiksi? Liian "rumat" tai lyhyet (mielestäsi)? Ne joilla ei ole pätäkkää ja statusta? Ne jotka eivät ole sulavia seuramiehiä ja hyviä iskemään naisia? Kenen parasta ajattelet, omaa statustasi vai lapsen onnea?
Yksi tuttuni on varmaan mielestäsi luuseri: Keskivertoa lyhyempi, kaljuuntunut, ammattikoulun käynyt mies. Hänellä on kaksi pientä lasta vaimonsa kanssa ja tyyppi tuntuu oikeasti olevan todella hyvä isä. Varsinkin hänen 3,5v tyttärensä on ihan "isin tyttö". Veikkaan että lapset ovat paljon onnellisempia että heillä on hyvä isä osana heidän arkeaan, kuin että "isi" olisi joku pitkä, komea ja menestynyt YTM, jota ei ole näkynyt sen jälkeen kun pisti äipän raskaaksi. Mutta joo, tärkeintähän on että sinä saat mitä haluat, lapset varmaan sitten sopeutuu...
Pieni vinkki: Vaikka lapsen kasvattaminen rahaa vaatiikin, niin sillä ei kovin montaa ongelmaa oikeasti ratkaista. Kun lapsi alkaa esim. kyselemään isästään, niin voithan aina ostaa sille jotain kivaa..?
Oikeasti: Lapsi ei ole mikään lelu joka hankitaan vain omaa elämää täydentämään. Hanki vaikka koira.
Olet ennemmin ap sen kerran "laadukkaan" miehen kanssa kuin jonkun muun joka voisi oikeasti rakastaa sinua ja lastasi?
Varo ettei nenääsi sada kun kävelet ulkona.
Osta lemmikki. Tai älä. Et varmaan pysty rakastamaan sitäkään.
Tälläisiäkö ne kauniit ja menestyneet ihmiset ovat: kylmiä, pinnallisia ja laskelmoivia, joilla on sydämen tilalla kassakone?
On ne. Suomalaiset naiset.
Tv-uutisissa muuten tuli tänään, että yhä useampi nainen hankkii lapsen yksin ja määrä on lisääntymään päin. Ja nyt ei siis tarkoiteta sellaisia yksinhuoltajia, jotka ovat olleet parisuhteessa ja eronneet, vaan sellaisia joilla ei mitään miestä ole mukana kuvioissa ollutkaan. Mutta ovat silti halunneet lapsen. Nämä yksinhuoltajat ovat nyt perustaneet oman yhdistyksenkin.
Keinosiemennys pitäisi kieltää!
Jos tuokin kiellettäisiin sitäkin alettaisiin salakuljetta virosta, kuten pirtua kieltolain aikaan.
lapsi sitten pitkässä juoksussa onnellisempi, jos hänellä on pitkän, komean ja selviämään tottuneen miehen geenit?
"selviämään tottuneen"... tämän päivän renttumiehet ovat toden totta tottuneet selviämään jokailtaisesta baarikännäilystä seuraavaksi aamuksi töihin, mutta siihen ne selviämisedellytykset tämän päivän maailmassa tahtovat jäädäkin. Luolamiesvaistoilla jotka ohjaavat tekemään ennen kuin ajattelemaan tulee äkkiä enemmän ongelmia kuin tulosta kehittyneessä yhteiskunnassa, on ADHD:ta, tulee konflikteja töissä ja naapurien kanssa ja irtisanomislappu tai häätömääräys kouraan. Viina ja päihteet tuntuvat hyvin maistuvan. Neljän kympin korvilla alkaa kroppa olla jo aika lunarissa, se on surullista katsoa rapistuvaa renttua.
Yksi sopiva ilta baarissa ja sieltä on mies äärettömän helposti pokattavissa jos tarkoitus on saada vain muutama siemen talteen. Ei vaadi edes taitoa.
Luonnonmukainen keinosiemennys sen kieltäminen olisikin sitten temppu.
Nainen pääsee äidiksi helposti jos on halu mutta isäksi miehen pitää tehdä jo töitä. Nainen voi vaatia miestä isyyskokeeseen ja mies tulee isäksi jos pentu on hänen halus tai ei. Mutta vaikka ukko tietäis naisen odottavan omaa pentua niin isäksi ei pääse jos nainen kieltäytyy isyyskokeesta. Kyllä pallo on muijilla.
Ainut joka voi vaikuttaa keinosimennykseen on se äijä itse, pitämällä huolta ettei sohi mihin sattuu ilman mitään ehkäisyy. Mutta aina niitä torveloita löytyy jolle baby tulee yllärinä- tais jäädä joku bilsantunnilla väliin....
Hienoa keittiöpsykologiaa. Se "selviämään tottuminen" onkin ominaisuus, joka on geeneissä?
Oikeijoo, sovitaan niin. En taida jaksaa nyt "keskustella" aiheesta enempää :)
"Nainen voi vaatia miestä isyyskokeeseen ja mies tulee isäksi jos pentu on hänen halus tai ei. Mutta vaikka ukko tietäis naisen odottavan omaa pentua niin isäksi ei pääse jos nainen kieltäytyy isyyskokeesta."
Jep siinäpä oivia syitä miksi pitäisi vähän miettiä millaiseen ihmiseen sen munansa työntää.
Mä lasken luuseriksi esimerkiksi kodittoman narkkarin (oli kuinka pitkä tahansa). Ei hän todennäköisesti ole omaa osaansa itse valinnut, ja saattaa olla persoonana vaikka kuinka ihana, mutta en kertakaikkisesti haluaisi häntä lapseni isäksi. Ihan järkisyistä, vaikka olisin rakastunut häneen. Sillä pystyisikö hän huolehtimaan lapsesta rinnallani, olisiko paikalla, olisiko turvallinen ja luotettava, antaisiko hyvän esimerkin?
On täysin oma oletuksesi, että luuserius mitataan pituuden tai palkan mukaan.
oletko todellakin valmis lapsen äidiksi ja vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi. Lapstenhoito on kaikesta palkitsevuudestaan huolimata melkoisen sitovaa puuhaa ja enää et hetkessä matkustele, harrastele, asioi missään ilman lasta, jos sinulla ei ole lapselle hoitajaa. Toivottavasti sinulla on kattava tukiverkosto (omat vanhemmat, ystäviä ym.) apuna lapsenhoidossa tarvittaessa. Minulla on kolme lasta ja aviomies, joka on lasteni isä. Olen onnekas kun raskausajat, synnytykset ovat olleet helppoja minulle ja lapseni ovat terveitä. Aina ei näin ole ja olen nähnyt lähipiirissäni äideillä masennusta, keskenmenoja, lapsen sairastumista ym. ja tuskaa ei voi sanoin kuvailla. Äitiys on yksi hiennoimista asioista mitä nainen saa kokea. Mielestäni on hyvä kun lapsilla on myös isä äidin lisäksi mutta en tuomitse perheitä, joissa näin ei ole.
Veikkaan että ap olisi jo parin kuukeuden jälkeen palauttamassa lasta, jos se vaan onnistuisi. Pieni pikkuäpärä kehtaa vaatia huolenpitoa, vaikka äidin pitäisi meikata ja siemailla punaviiniä juuston kera. Kauneusunetkin menee piloille jatkuvan rääkymisen vuoksi ja tissit kärsii imetyksestä.
Onneksi voi dumpata mukulan joka viikonloppu omille vanhemmille hoidettavaksi, niin pääsee trendibaariin miehiä katselemaan. Sitten kavereiden edessä voi näytellä sitä Maailman Parasta Äitiä, jolle se pikku kultamussukka on niiiiiiin tärkee ja kato kuinka hienot Armanin potkuhousut sillä hei on.
Ei sulla ole vielä mitään tajutonta kiirettä. 5 vuotta ihan kepeesti voit odotella. Älä nyt ihmeessä mene tarkoituksella isätöntä lasta tekemään, ei ole reilua lapselle. Varsinkin pojat kärsivät tosi paljon ihan aikamiehiksi asti isättömyydestä. Vauvakuume voi joskus tuntua todella pakottavalta, mutta ajattele sitä vauvaa ja sen tulevaisuutta, eikö se kuitenkin ole tärkeämpää kuin se, että sä juuri nyt saat sen vauvan?
Et sä sille tietysti mitään voi jos kohtaat oikealle tuntuvan ihmisen, mutta eroattekin esim. 10 vuoden kuluttua jostain syystä, tai joudut vaikka leskeksi. Koskaan ei tiedä. Siis hyvä että ajattelet asiaa myös niin että tarvittaessa pystyisit huolehtimaan lapsesta yksinkin ja takaamaan että lapsella on kaikkea mitä se tarvitsee. Mutta älä nyt tarkoituksella tee itsestäsi yksinhuoltajaa. Ajattele sitä että lapsella on oikeus tietää kuka on isä ja oikeus tavata sitä isäänsä, mikäli hän elossa on.
Minusta ei pidä hankkia lapsia jos ei ole varma että pärjäisi lapsen kanssa myös yksin yllättävän tilanteen sattuessa, mutta ei silloinkaan jos ihan tarkoituksella pyrkii siihen yksinhuoltajuuteen.
Miksi niitä vehkeitä on pakko tunkea sinne jos ei halua lopputuotosta?
Ei tule heti mieleen montaa itsekkäämpää tekoa kuin että tietoisesti riistää lapselta oikeuden molempiin vanhempiin.
Tokihan kahdestaan tenavan kanssa eläminen voi olla haastavaa, mutta varmasti hyvä siittäjä löytyy. Koska nainen yleensä voi valita, kannattanee hommata geenit, jotka ovat mahdollisimman erilaiset kuin itsellä, niin lapsesta tulee elinvoimainen. Sekarotuinen koirakin on yleensä terveempi kuin sukurutsainen rotukoira.
Hommaa siis siittiöt esimerkiksi mustalta mieheltä.
Umm... Muista että lapsen tekeminen tarkoittaa että teet elämän. ELÄMÄN! Nää teet ajattelevan ja tuntevan ihmisen. Ensimmäiset 15 vuotta molemmat vanhemmat ovat hyvin tärkeässä roolissa opettaa lapsi elämään fiksulla tavalla, antaa hänelle järkeviä asenteita, saada hänestä aikaan yhteiskunnalle hyödyllinen, tehdä hänestä empaattinen ja ymmärtäväinen ja hyvää tahtova, saattaa hänestä puolustuskykyinen ja selviävä ja antaa hänelle lapsuudenmuistoja jotka kantavat häntä loppuelämän. Kaveripiiri ja kaverit auttavat tai vaihtoehtoisesti haittaavat tässä asiassa suuresti 7 ikävuodesta lähtien, mutta te myös vaikutatte, että mihin piireihin lapsenne ohjautuu. Teidän käsissänne on IHMISELÄMÄ! Se ei ole leikkikalu. Se on asia, joka voi nauttia tai kärsiä, tulla sekopäätappajaksi, kylmäksi narsistiksi, tympeäksi nalkuttajaksi tai väkivaltaiseksi narkkariksi jos te kämmäätte kasvatuksessa. En voi kyllin painottaa tätä! Älä kämmää tätä ihmiselämää.
Niin, siksi elä ihmeessä kiirehdi lapsensaantia. Jos lapsestasi tulisi onneton, kärsinyt tai muille onnettomuutta aiheuttava, on parempi ettet tee häntä! Kun tunnet olevasti kykenevä ja luotat tulevan isän olevan yhtä kykenevä saattamaan lapsesta niin ihanteellinen, kuin mahdollista, sitten tehkää se. Mutta jos isää ei edes tunne vielä niin älkää tehkö lasta! Älkää älkää älkää! Se ei ole pelkkä teidän elämäänne tuleva asia joka tuo teille kivaa ja jättää jälkeenne jotain. Se on TUNTEVA AJATTELEVA OLENTO. Noniin, enköhän sitä hokenut tarpeeksi. Taloudelle ei ole muita vaatimuksia, kuin se, että voitte tehdä lapsenne lapsuudesta mielekkään ja kykenette tarjoamaan hänelle kylliksi ruokaa ja kaikki välttämättömät elinolot suomen standardilla. Enempää ei taloudellisesti vaadita. Tosin se pitää tietenkin miettiä etukäteen että siihen pystyy, mutta ei niin vaikeaa. Panostakaa siihen, että olette molemmat hyvin läheisiä toisillenne, tiedätte toisistanne kaiken, voitte luottaa että jaksatte toisianne niin kauan, että lapsi on aikuinen, teillä ei ole eriäviä kasvatusmetodeja ja olette molemmat ehjiä ja terveitä ihmisiä. SITTEN voitte miettiä lapsen saamista. Vaakalaudalla on ihmiselämä (sanoin sen vielä kerran), joten ihmeessä tehkää sen eteen kaikki voitavanne. Maailmassa on onnettomuutta tarpeeksi paljon jo nyt. Niin ja tämä vielä: miettikää mitä omat vanhempanne tekivät väärin teitä kasvattaessanne (koska ainahan ne jossain kämmäävät) ja korjatkaa itseltänne ne kaikki virheet. Virheitä pitäisi muistaa korjata ja jakaa, ettei itse tai muut tekisi niitä enää.
Jos vauvojen kanssa haluaa olla tekemisissä, mene jonnekin lastenkotiin tai adoptiolaitokseen tai tarhaan tai jonnekkin töihin. Tai jos töihin ei pääse niin ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Varmasti joku löytyy joku paikka. Jonnekkin varmasti pääsee vauvoja lähelle ja jossain varmasti halutaan niille hoitajia. Hei, lastenhoitajakin voisi olla hyvä idea. Pointtini on, että jonnekkin pääset olemaan jonkintasoinen äiti ihan varmasti ilman että itse teet lasta. Älä ihmeessä mieliteon pohjalta tee IHMISTÄ! Älä ihmeessä hätiköimällä kämmää lapsen elämää! Minä pyydän! Jooko? ^^
Niin ja tuota... Älkää ottako pahasti mitään. Tämä viesti on kirjoitettu hyvin tunnepohjaisesti järkipohjaisuden lisäksi, joten huutomerkkejä on siksi niin paljon.
Sinuna kyllä odottelisin vielä. Saatat löytää Sen Oikean milloin tahansa ja saat isän lapsillesi. Kivempi se on oikean henkilön kanssa yhdessä suunnitelmallisesti niitä lapsia tehdä kuin ihan randomina kierrätykeskuksesta haetun miehenpuolikkaan kanssa. Onhan se myöskin venäläistä rulettia tehdä lapsi täysin tuntemattoman kanssa: ei tiedä yhtään, millaiset geenit se saa. Voi olla jotain vaikeaa perinnöllistä sairautta, mielenterveydellisiä ongelmia, taipumus väkivaltaisuuteen, aggressiivisuuteen ja rikollisuuteen... saatat saada itse jonkun taudin. Jos mies sanookin olevansa puhdas, voi hänellä tietämättään olla vaikka HIV!!!
On hyvä myös tiedostaa, että lapsen saaminen myös sulkee sinulta tiettyjä ovia elämässä. Esimerkiksi yllättävän monet miehet vaativat vakavalta kumppaniehdokkaalta ehdottomasti lapsettomuutta. Mitäs sitten jos tapaat sen Herra Oikean ja hän kuuluu näihin ja ainut syy, miksi hän ei kelpuuta sinua on, että sinulla on lapsi jo jonkun toisen miehen kanssa?
Monet lapsen saaneet ovat myös kokeneet, että sinkkukaverit eivät enää pyydä mukaansa, eivät vieraile enää kuin ennen, lapsen saanut ikäänkuin suljetaan sinkkujen ulkopuolelle.
Lapsen saaminen saattaa muuttaa myös ulkonäköäsi erittäin huonoon suuntaan. Saatat saada rumia raskausarpia, jotka eivät lähde koskaan pois, riipputissit, selluliittiä ja suonikohjuja. Monet lapsen saaneet naiset vanhenevat ennenaikaisesti. Lapsen kehittäminen on elimistölle niin rankka homma että joitakin se vanhentaa äkillisesti vuosia.
Lapsen saaminen todellakin perustavanlaatuisesti mullistaa koko elämäsi kaikin tavoin!
Ei se lapsen kanssa olo ole pelkkää onnea ja auvoa: ne huutavat ja kirkuvat, sotkevat ja paskovat housuun, sairastelevat, etkä sellaisen hommattuasi ole enää vapaa elämään mielesi mukaisesti. Et voi lähteä bilettämään milloin vain, et matkustaa ulkomaille, joihinkin maihin ei lapsen kanssa ole järkevää matkustaa ollenkaan. Olet täysin sidottu lapseesi 24/7 ja hoitajia voi olla vaikea saada. Olet täysin sidottu aikatauluihin ja tiettyihin rutiineihin: Lapsen on saatava ruokaa ajallaan, vaippa on vaihdettava kun paska tulee ja nukkumaan oikeaan aikaan.
Loppujen lopuksi 28 ikävuodestasi vauvakuumetta on kestänyt ainoastaan puolisen vuotta. Se on kuitenkin lyhyt aika. Entä jos se onkin ohimenevä päähänpisto? Pian ehkä olet jo ihan eri mieltä, etkä voi ymmärtää, mikä sinuun oikein meni. Olet vielä nuori, ei sinulla ole kiirettä lapsentekoon hedelmällisyyden puolesta. Monet tekevät ensimmäisen lapsen vasta nelikymppisinä.
Lapsi ei ole mikään heräteostos, joka tehdään hetken mielijohteesta. Sitä ei noin vain sysätä pois ilman seuraamuksia jos ei siitä ja sen tuomista velvoitteista tykkääkään. En ymmärrä tuollaista ailahtelevaisuutta että tehdään asioita vain kun tuntuu siltä. Ethän mene tappamaankaan ketään, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tekisi mieli, joten miksi tehdä vauva lähes hetken mielijohteesta vain koska nyt sattuu tuntumaan siltä ja vaikka olosuhteet eivät millään lailla tue ja edesauta lapsensaantia?
Itse uskon, että asiat, joiden kuuluu tapahtua tapahtuvat oikeaan aikaan juuri oikealla tavalla, asiat vain loksahtavat kohdalleen. Jos sinun on tarkoitus lapsi saada, niin löydät kyllä sopivan miehen. Vähän kärsivällisyyttä vain tarvitaan. Kärsivällisyys on hyve, jota voi myöskin opetella ja kehittää. Spontaanius on hyvä asia, mutta vääränlainen impulsiivisuus väärissä asioissa on ehdottomasti pahasta.
Voit vaikka rukoilla Jumalaa lähettämään sinulle oikean henkilön elämääsi, jotta saat lapsellesi sen kaipaamasi isän. Ihan kunnon avioliittoon. Kyllä Jumala kokemukseni mukaan vastaa rukouksiin.
Parasta lääkettä olisi, jos pääsisit johonkin perheeseen, jossa on 1-3 vuotiaita lapsia kuuntelemaan kun ne tappelevat keskenään. Tai lastentarhaan. Vaikka lapsista pidänkin, olen aina suunnattoman helpottunut, kun pääsen pois ystäväni luota, jolla on pari tällaista tenavaa. Omat hermoni eivät kestäisi sitä huutoa ja kiukuttelua. Ystäväni miehellä on kuulemma hyvin paha olo ja hänenkin on välillä pakko olla poissa kotoa, koska hänen hermonsa eivät kestä sitä jatkuvaa melua ja kiukuttelevia ja riiteleviä lapsia. Että silleen.
Ei kai se yhen ukon varassa ole? Onhan noita miehiä vähän yli puolet maailmassa.
"Sinuna kyllä odottelisin vielä. Saatat löytää Sen Oikean milloin tahansa ja saat isän lapsillesi. Kivempi se on oikean henkilön kanssa yhdessä suunnitelmallisesti niitä lapsia tehdä kuin ihan randomina kierrätykeskuksesta haetun miehenpuolikkaan kanssa. Onhan se myöskin venäläistä rulettia tehdä lapsi täysin tuntemattoman kanssa: ei tiedä yhtään, millaiset geenit se saa. Voi olla jotain vaikeaa perinnöllistä sairautta, mielenterveydellisiä ongelmia, taipumus väkivaltaisuuteen, aggressiivisuuteen ja rikollisuuteen... saatat saada itse jonkun taudin. Jos mies sanookin olevansa puhdas, voi hänellä tietämättään olla vaikka HIV!!! "
Jotenkin sitä vain alkoi naurattamaan lukiessa tätä kommenttia. Ikäänkuin ihminen (nainen) pystyisi kovin paljon vaikuttamaan siihen, millaisia lapsista tulee. Kyllä kuule luonto, "arpaonni" ja naisen oma perimä(kin) vaikuttaa siihen, millaisia lapsia saadaan ja millaisia heistä kasvatuksen tuloksena kasvaa.
Se, millaiset geenit ihminen saa luonnostaan ei ole ihmisen päätettävissä ja hyvä niin ! Vaikka geenit olisivat kuinka hyviä tahansa, siitä huolimatta lapsi voi syntyä vaikkapa ennenaikaisesti tai vammaisena.
Alkaa vähitellen kuulostamaan siltä, että kohta lapsia tehdään "tilaustyönä". Sen sijaan, että siirryttäisiin suoraan tositoimiin, aloitetaan lapsentekohommat vaatimusmäärittelyllä eli geeniperimän ja -kartan laatimisella. Tuloksena saadaan tietysti parasta A-eliittiä olevia ihmelapsia. Karulta kuulostaa...
Olen itse pienen lapsen yh. Neuvoisin sinua etsimään parisuhteen. Luuseria ei kukaan tietenkään tahdo ottaa, mutta kunnon miehiäkin on. Sinulla on lisäksi vielä pitkä aika hankkia lapsia, sillä olet vasta 28.
Itseäni ärsyttää tosi paljon tuollaiset "tahdon vauvan nyt heti ja yksin"-tyypit, koska olen itse joutunut käymään kivisen tien yksinhuoltajana, jollaiseksi en olisi mistään hinnasta halunnut. Yksinhuoltajuus on todella raskasta; ei niinkään ruumillisesti vaan henkisesti, sillä onhan äiti ainoana vastaanottamassa niin kiukut kuin ongelmatkin! Kukaan ei tiedä, tuleeko lapsestasi helppo, terve jne. Silti hoidat lastasi yksin, oli tilanne mikä vain. Vaikka hoitajaehdokkaita tulisi nyt eteesi pilvin pimein, älä luota siihen, että sormia napsauttamalla he hyppisivät auttamaan, kun sinulla on menoa ja etsit hoitopaikkaa. Organisointi on yh:lle yksi suurin murheenkryyni; on paljon asioita, joita et voi etukäteen mitenkään tietää suunnitella vaan elämä tuo ne tullessaan. Vaikka olisit varautunut mielestäsi kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, voi silti tulla jotain raskasta eteen.
En halua ärsyttää, mutta yksinhuoltajuus tosielämässä on vähän erilaista kuin tv-sarjoissa. Lapsi tarvitsee mielestäni myös isää; meillä tapaamiset ovat todella odotettuja. En ole koskaan tajunnut tyyppejä, jotka vähättelevät isiä tai vertaavat miehiä luusereihin. Eiväthäthän kaikki eronneet miehet ole todellakaan luusereita! Tarkoitan siis ydinperheiden haukkujia, jotka mielellään vähättelevät miesten osuutta lasten elämässä. Sinä itse et ehkä tarvitse miestä, mutta uskallatko ottaa mahdollisuuden pois lapseltasikin? Kun sitten lapsesi joskus kysyy isästään, mitä kerrot hänelle? Toivottavasti ainakin totuuden.
" Vaikka hoitajaehdokkaita tulisi nyt eteesi pilvin pimein, älä luota siihen, että sormia napsauttamalla he hyppisivät auttamaan, kun sinulla on menoa ja etsit hoitopaikkaa. Organisointi on yh:lle yksi suurin murheenkryyni; on paljon asioita, joita et voi etukäteen mitenkään tietää suunnitella vaan elämä tuo ne tullessaan. Vaikka olisit varautunut mielestäsi kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, voi silti tulla jotain raskasta eteen. "
Näin. Itse olen ns. vakihoitaja kaverini parivuotiaalle lapselle. Monesti tahtoisin ottaa lapsen, mutta en pysty esim. töiden vuoksi ja onhan se hieman hankalaa jos lapsen vanhemmalla on voimat lopussa. esim. Vanhempien tukea kaverini on tarvinnut paljonkin yksinhuoltajaksi joutumisen jälkeen, vaikka minä olenkin hoitoapuna aina kun pystyn ja tulen toimeen lapsen kanssa.
Turhan monelle naiselle yksinhuoltajuus on enemmän tai vähemmän itse valittu olotila. Elämässä asioilla on aina syy-seuraussuhteita, vaikka monelle asioiden myöntäminen tekee tiukkaa.
Joskus homma lähtee liikkeelle siitä, että nainen on valinnut heti alunalkaen täysin väärän kumppanin. Väärän esimerkiksi siinä mielessä, että miestä kiinnostaa vain paneskelu ja hauskan pitäminen. Kun iloittelun päätteeksi esitetään lasku, siinä vaiheessa luikitaan pois paikalta.
Toki tästä ei voi täysin miestäkään syyttää, koska valssiin tarvitaan aina kaksi osapuolta.
"tahdon vauvan nyt heti ja yksin"
Miehenä haluan pysyä näistä tapauksista mahdollisimman kaukana. Itse haluan lapsen/lapsia, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Ensinnäkin, lapsella on oikeus molempiin rakastaviin vanhempiin. Jos naiselle kelpaa vain lapsi, mutta ei mies, silloin herää väkisin epäilys naisen todellisista motiiveista sekä henkisestä kyvystä hoitaa ja kasvattaa lasta.
Realiteetti on kuitenkin se, että lasten elättäminen ja kasvattaminen kaksin on monin verroin helpompaa. Marttyyriksi ei kannata alkaa väkisin...
Oikeasti realismia on se, että ihan ydinperheissäkin nainen kuitenkin on se, joka sen lapsen käytännössä kasvattaa ja joka kantaa vastuun. Mies ehkä leikkii lapsen kanssa puoli tuntia pari kertaa viikossa, mutta nainen tekee kaiken muun, hoitaa ja ruokkii ja opettaa ja kasvattaa ja on läsnä. Usein naisen elämä itse asiassa muuttuu erossa paljon helpommaksi, koska pitää hoitaa vain lapset, ei lapset ja mies.
Tottakai lapsella olisi oikeus kahteen rakastavaan vanhempaan, mutta ei se ole mikään itsestäänselvyys, vaikka isä olisikin läsnä. Minun isäni ei koskaan välittänyt minusta eikä veljestäni, ei koskaan tehnyt kanssamme mitään, ei koskaan edes kunnolla jutellut kanssamme. Kaverit ja ryyppääminen oli tärkeämpää.
Sekä meidän lasten elämä, että äitimme elämä muuttui paljon paremmaksi, kun äitini vihdoin otti eron. Totta kai hyvä isä olisi parantanut elämäämme, mutta ei mikä tahansa isä. Nyt aikuisena, kun katson kavereideni isätraumoja, en voi olla miettimättä, miten paljon parempaa heidänkin elämänsä olisi ollut, jos ei olisi ollut isää. Ja kavereissani ei sentään ole niitä, joita isä olisi käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen, vaan ihan tavallista välinpitämättömyyttä ja alkoholinkäyttöä. Minusta monessa tapauksessa kuitenkin yksinhuoltajuus on paljon parempi lapsen kannalta.
Turkkiin rantalomalle.
Olet. Lapsi tarvii roolimallit - monikossa - ja jos asenteesi on että "selviät itsekin" niin jätät tässä suhteessa lapsesi tulevia tarpeita huomioimatta sen 50%.
Lapset oppivat elämään seuraamalla ympäristöään ja kaikkein tärkein malli toisten kanssa olemisesta tulee parisuhteen seuraamisesta sivusta. Jopa paska parisuhde kouluttaa kersoja ajatuksella "Ainakaan mä en tee tota virhettä".
Se että nainen valitsee kasvattaa kersat yksin antaa lapsille hyvin yksipuolisen mallin. Se ei ole "kriittistä" mutta se on todellakin puute lasten kannalta sosiaalisessa mielessä, sekä itsen kehityksen kannalta. Yksinhuoltajuus pitäisi olla paras huonoista valinnoista - mutta jos olet niin erinomainen niin silloinhan sun ei tarvi valita huonoa vaihtoehtoa laisinkaan vaan tarkastella omia odotuksia ja asennemaailmoja ja antaa tilaa kelvolliselle miehelle ja hyvälle isähahmolle jos sitä jälkikasvua kerran mielit.
Ja siis vauvakuumeisen naisen ajatus:
"MINÄ haluan lapsen".
Niin vitun itsekeskeistä ettei mitään rajaa.
Mitä jos se ajatus olisikin:
"Minä haluan lapselleni olosuhteet jotka kantavat hänet mahdollisimman pitkälle, vaikka se tarkoittaisi sitä että minä itse joudun kokemaan sen takia epämukavuutta ja joudun muuttamaan suunnitelmiani ja arvojanikin"
Paljon jalostuneempaa ja arvostettavampaa noin.