Viimeinkin olen henkisesti vapaa vuosia kestäneestä riippuvuussuhteesta.. tunne on uskomattoman hyvä!
Alkuun tuo trendikäs, itsestään huolehtiva mies oli kovin huomaavainen ja kohtelias. Rakkautta riitti, ajanvietto yhdessä oli laadukasta. Hän kiitteli ulkonäköäni, kokkaustaitojani, ihasteli huumoriani ja osoitti suurta ymmärrystä niin raskasta työtäni, kuin kaikkia muitakin asioitani kohtaan. Olin hänen mielestään hyvä ja ihana nainen, loistava rakastaja ja hyvä äiti.
Moninaisten vaiheiden kautta huomasin äkkiä olevani tilanteessa, jossa mies piti minua itsestäänselvyytenä. Huomionosoitukset, lahjat ja kauniit sanat loppuivat, vaikka itse niitä vielä yritin viljellä. Jos aloitin jonkinlaisen "kehityskeskustelun", oli vastauksena aina, että hänellä on tärkeämpää -kuten työasiat, ja että ei minun ole pakko olla hänen kanssaan. Alkoi vertailu toisiin, ja sitten olinkin jo kaikessa huono. Jos kerroin loukkaantuneeni niistä puheista, ei hän ymmärtänyt miksi.
Vertailu ja moittiminen jatkuivat, ja minä aloin tehdä samaa. Toki en koskaan valittanut hänen menneisyydestään ja vanhoista suhteista, jotka minun kohdallani olivat hänelle täydellisen ymmärtämättömiä asioita. Menimme on- off- tilaan, ja asioita tuli puntaroitua varsin perusteellisesti. Ainakin itse puntaroin. Mies ei muuttunut miksikään, solvauksia sateli ja aloin itsekin uskoa, etten saisi ketään muuta. Olinhan niin huono, ettei kukaan kiinnostuisi minusta tosissaan..
Kumma tunne.. vaikka kuinka tietää, että suhde on väärillä raiteilla ja tilanteesta kärsii, on irrottautuminen vaikeaa. Mutta tein sen. Nyt en ikävöi edes muistoja enää. En tarvitse sitä tunnetta, että olisin hyvä nainen jollekin joka ei sitä lopulta osaa arvostaa. Tällä hetkellä riittää, että tunnen itse itseni kaikin puolin hyväksi.. ja että olen jollekin maailman paras äiti :)
Alkuun tuo trendikäs, itsestään huolehtiva mies oli kovin huomaavainen ja kohtelias. Rakkautta riitti, ajanvietto yhdessä oli laadukasta. Hän kiitteli ulkonäköäni, kokkaustaitojani, ihasteli huumoriani ja osoitti suurta ymmärrystä niin raskasta työtäni, kuin kaikkia muitakin asioitani kohtaan. Olin hänen mielestään hyvä ja ihana nainen, loistava rakastaja ja hyvä äiti.
Moninaisten vaiheiden kautta huomasin äkkiä olevani tilanteessa, jossa mies piti minua itsestäänselvyytenä. Huomionosoitukset, lahjat ja kauniit sanat loppuivat, vaikka itse niitä vielä yritin viljellä. Jos aloitin jonkinlaisen "kehityskeskustelun", oli vastauksena aina, että hänellä on tärkeämpää -kuten työasiat, ja että ei minun ole pakko olla hänen kanssaan. Alkoi vertailu toisiin, ja sitten olinkin jo kaikessa huono. Jos kerroin loukkaantuneeni niistä puheista, ei hän ymmärtänyt miksi.
Vertailu ja moittiminen jatkuivat, ja minä aloin tehdä samaa. Toki en koskaan valittanut hänen menneisyydestään ja vanhoista suhteista, jotka minun kohdallani olivat hänelle täydellisen ymmärtämättömiä asioita. Menimme on- off- tilaan, ja asioita tuli puntaroitua varsin perusteellisesti. Ainakin itse puntaroin. Mies ei muuttunut miksikään, solvauksia sateli ja aloin itsekin uskoa, etten saisi ketään muuta. Olinhan niin huono, ettei kukaan kiinnostuisi minusta tosissaan..
Kumma tunne.. vaikka kuinka tietää, että suhde on väärillä raiteilla ja tilanteesta kärsii, on irrottautuminen vaikeaa. Mutta tein sen. Nyt en ikävöi edes muistoja enää. En tarvitse sitä tunnetta, että olisin hyvä nainen jollekin joka ei sitä lopulta osaa arvostaa. Tällä hetkellä riittää, että tunnen itse itseni kaikin puolin hyväksi.. ja että olen jollekin maailman paras äiti :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tässä taas oiva kirjoitus vilpillisestä veijarista, joita musumieheksikin kutsutaan. Joilla on aivan erilainen uskonto (naista alistava), tavat ja kulttuuri. Miksei niiden kanssa voisi olla vain ja ainoastaan kaveria ?
Lukeasseni tekstisi mietin, olenko pistämässä itseäni samaan jamaan?
Pikku hiljaa siltä tosissaan on alkanut tuntua!
Aluksi niin huomaavainen, uskomattoman hyvä puhuja on alkanut näyttämään samoja merkkejä!
Ja uskon että tilanne sen kuin pahenee!!!
kiitos viestistäsi ja onnea sinulle.. toivottavasti pääsen eroon Nigerialaiseta poikaystävästäni.
Mutta sitoutuminen muslimiin tietää naiselle varmaa tuhoa.
Näihin alistajiin jää helposti koukkuun. Varsinkin kun suomalainen yhteisö on jo leimannut sinut nigerialaisen morsiammeksi. Silloin on hiukan hankalaa alkaa ihan puhtaakta pöydältä. Lisäksi huonon itsetunto seuraa pitkän aikaa. Suhteessa kun ei välttämättä oikein ymmärrä toisen käyttäytymistä eikä osaa lukea sanatonta viestintää.
Lähde pois niin nopeasti kun vaan pääset. Lähde heti. SKatkaise yhteydet ja alat vähitellen tervehtyä. Liian moni nainen jää nalkkiin ja menettää omanarvon tunteensa ja lopulta masentuu. Masennus ei auta eteenpäin vaan pahentaa entisestään asioita.
Itse olen elänyt tuollaisessa suhteessa, mutta päätöksen lähtemisestä teki toinen osapuoli. Kaksi viikkoa häiden jälkeen ilmoitti kihlautumisestaan toisen suomalisen kanssa. Meni jopa kihloihin sen saman sormuksen kanssa, jonka olin hänelle antanut. Minun olisi pitänyt onnitella herraa. Se asia oli todella vaikea, koska mitään ennakkoaavistusta minulla ei ollut. Mies oli vaan tarvinnut oleskeluluvan, ja sen hän sitten saikin.
Murehdin aikani mutta koskaan en unohda. Mies toivon mukaan saa joskus nenilleen sopivasti, niin ainakin toivon.
.. ei hän muslimi ollut, virolainen ateisti.
Sinulle womanheart45, tunne on minullekin tuttu...mies oli aluksi niin ihana, huomaavainen, olin paras ja kaunein, ihana vaimo, ihana äiti...kunnes lässytykset loppuivat...tuntuikin jo liian hyvältä ollakseen totta. Mies muuttui parissa kuukaudessa...hän tuskin huomasi minua.
Eipä muuta kuin laitoin avioeron vireille, ja hän sai shokin. Minä kehtasin jättää hänet!!!! Sanoin, että olen huomannut muutaman kuukauden ajan, etten ole sinulle mitään, aivan kuin tyhjää ilmaa. Asiasta on jo reilu vuosi mutta silloin tällöin mies muistaa soitella ja sanoa kuinka kaipaakaan minua ja kuinka olen hänen darling ja sweetheart. Että olinkin se ihana nainen jonka hän sitten menetti koska ei tajunnut että en ole itsestäänselvyys. Liian myöhään.
nonii ja täällä aletaan heti valittaa jotai muslimeista ja muista sellaisista. voi ei teitä suomalaisia naisia.. voi ei :D onneksi lähditä hänen luotaan. kukaan nainen ei ansaitse tuollaista käytöstä :)
narsistiin sitoutuminen on varma tuho, mutta ei muslimiin. tuskin sinäkään tiedät muslimeista yhtään mitään. minun ja monen muunkin mies on muslimi ja maailman paras mies. ihan näin tiedoksi vaan.
Maailman paras? Parempi kuin minä? En usko!
kyllä valitettavasti minun mies on parempi kuin sinä :)
Nyt olet mokuhuora.
täälläkin! "Moninaisten vaiheiden kautta huomasin äkkiä olevani tilanteessa, jossa mies piti minua itsestäänselvyytenä."
Silloin on hyvä oppia lähteä kävelemään ja luovuttaa.. jos mies ei pidä yhteyttä tai on muuten vain etäinen ja aina kiireinen, ei hän rakasta aidosti.
Meilläkin alkoi mennä liikaa toisen ehdoilla, ja ne merkit olisi pitänyt tunnistaa jo aiemmin. Tai tunnistinkin ja olisin selvittänyt puhumalla, mtta mies halusi jatkaa samaan malliin. Kun itsetunto sitten jo oli mennyt, oli vaikeaa irtautua huonosta suhteesta kun tunteetkin oli vielä vahvat toista kohtaan.
Tarina tuli nyt sitten moku-palstalle, mutta onhan tuo toista itsestäänselvänä pitäminen erittäin yleistä muutenkin. Kokemuksesta oppii ja tulevaisuudessa tuollaista ei enää tapahdu. En aio haaskata elämääni enää vääränlaisessa suhteessa. Ansaitsen paljon parempaa.
En vaan millään keksinyt miksi juttu on monikulttuuriset suhteet palstalla. Sopis niin pirun hyvin olemaan juttu suomalaisestakin miehestä.
Kertoisiko joku mies miksi käy näin, alkuun mies on huomaavainen ja kiva , ja sitten muuttuu ilkeäksi ja alkaa ehkä pettääkin, miksi liian usein käy näin?
Eiköhän se ole sitä, että mielenkiinto laimenee kun valloitus on tehty ja nainen "tehty omaksi". Se on silloin mission accomplished ja on aika siirtyä kohti seuraavia kaatoja. Mies on saalistaja. Heikot miehet eivät kykene tätä viettiä pitämään aisoissa. Sanon tämän itse miehenä: valloitusviettinsä vastustaminen ei ole helppoa, mutta on ehdottomasti vaivan väärti. Kyllä tietty parempaa kohti ponnistelu kuuluu ihmisyyteen. Jos mies tai nainen antaa vain viettiensä viedä itseään, niin mikä hän silloin on: pelkkä elukka.
viesteistänne. Olen todella iloinen lukiessani näitä viestejä.
Eilen vietimme päivää yhdessä kohta tulevan exäni kanssa (siis juuri kyseisen Nigerialaisen).
Joka hetki kun mies puhui naimisiin menosta ja yhteisestä tulevasta lapsesta, (siis en ole raskaana, mutta mies kuvittelee, että sellaisen sille joskus vielä hankin.)
olo oli käsittämättön sietämätön, sisällä tuntui pahalta, koska tiedän että mies ei arvosta tai rakasta minua. olen vain joku väline, seksi objekti tai muu vastaava, hotelli jossa nukutaan ja käydään syömässä ja pari kertaa sanotaan baby ja muka ollaan viety sillä jalat alta.
Tunnen olevani loukussa, mies suunnittelee häitä kovaa vauhtia ja minä en vain osaa sanoa sillä hetkellä etten ole valmis mihinkään häihin, ellei käytös muutu kokonaan.
En koe olevani arvostettu tässä suhteessa. Enkä myöskään tiedä miten olisin?
Olen aina elänyt sen mukaan, että teen asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja yritän jotta myöhemmin ei tarvitse katua sitä, että en olisi yrittänyt.
Rakkautta tämä ei ole, se on vaan niin vaikea hyväksyä, koska itse tahtoisi rakastaa toista.
Mutta kun mies on niin kylmä ja ainoastaan tulee lähelle, kun haluaa seksiä, ei todellakaan tule rakastettu olo.
Sinä olet siinä tilanteessa, että päätös on tehtävä nyt. Ja kertomasi perusteella ainoa oikea päätös on jättää mies. Jos nyt tuntuu tuolta, niin entäpä sitten kun olisit naimisissa ja äiti? Sitten sinä vasta nalkissa olisitkin! Eikä tyypin tarvitsisi käyttäytyä edes niinkään hyvin kuin nyt. Voisi jättää ne "babytkin" pois. Joten ei hätää: ihan hyvässä vaiheessa sinun sisäinen herätyskellosi on pärähtänyt soimaan. Ja ei kun menoks.
Tuota samaa mietin, kun yritin "analysoida" eksää. Sinä puit asian todella hyvin sanoiksi: saalistustahan se on, eikä tuo kaveri ei ole koskaan tyytyväinen vaikka miten hyvän saaliin saisi. Etsii aina vain uutta.
Jollakin tapaa säälin tuota onnetonta, jonka ei lopulta ole hyvä missään. Heikko persoona ja miehen irvikuva.
Hei, älä missään nimessä mene naimisiin hänen kanssaan. Sinun on helpompi lähteä nyt kun et ole vielä aviossa eikä lapsiakaan vielä ole. Hälytyskellosi soivat jo, kuuntele niitä. Ne tietävät, mikä sinulle on parasta. Kaikkea hyvää sinulle.
Miehesi oli narsisti.
Narsismista on tullut muotitermi, vaikka onhan se kyllä yleinen persoonallisuushäiriö. Mielestäni ei kuitenkaan sovi x- mieheeni. Jonkinlainen tunne- elämän häiriö kyllä voi ollakin, lähinnä ajattelen hänen olevan heikko ja kyvytön käsittelemään omia tunteitaan ja se projisoituu läheisiin ihmisiin. No, samapa tuo sille, olen edelleenkin vapaa!
Kuulostaa ihan minun elämältäni ... jatkuvaa on - off elämää ja vetailua ja solvauksia, kehuja ja lahjoja peräjälkeen. Hirveää. Mies Länsi-Afrikasta.
"Rakkautta tämä ei ole, se on vaan niin vaikea hyväksyä, koska itse tahtoisi rakastaa toista.
Mutta kun mies on niin kylmä ja ainoastaan tulee lähelle, kun haluaa seksiä, ei todellakaan tule rakastettu olo. "
Sinuna ottaisin ja lähtisin! harkitse ja suunnittele rauhassa lähtösi, muu ei oikein tuossa tapauksessa auta. Löydätkö nopeasti esim. uuden asunnon vai voitko muuttaa sukulaisillesi? miten tavarat?
jos jäät tilanteeseen, se on lopulta niin että menette melkein kuin väkisin naimisiin, mies on saanut kontrolloitua sinua tarpeeksi jos et pysty sanomaan hänelle ei, tilanne on surkea, kokemusta on. Omassa tapauksessani mies meni ja katosi, hyvä niin ei tarvinnut katkeroitua riidoista tai olla hetkeäkään enempää alistettuna.. Jos olisin jäänyt vastaavaan tilanteeseen, olisin minäkin lähtenyt.
Miehesi kuulostaa juuri sellaiselta että hän on kanssasi jonkun syyn takia: asunto, raha, perhe, koti tms. noista kaikki syyt on painavia elää toisen kanssa, mutta jos toisella vain on tunteita se on hyviksikäyttöä mitä ei pidä sietää.. jos et lähde ja annat ajan kulua totut tilanteeseen niin, ettet enää osaa lähteä ja siedät kaiken.
Virosta. Täällä jo ajateltiin ensin, että olisi muslimi, mutta ei. Nähtävästi näitä "miehiä" löytyy kaikkialta maailmasta, olipa kulttuuri tai uskonto mitä hyvänsä. Lähde!!
Tulipas tästä mielenkiintoista, eilen tämä kyseinen mies tuli kotiin eilen ja kuten tavallista riitelimme.
Mies on erittäin hyvä manipuloimaan ja alistamaan minua, ja eilen taas sain kuulla siitä, kuinka jos olisin kuin Afrikkalainen nainen, juuri sellainen kuten hänen äitinsä, tiukka, rakastaisin miestäni ja kunnioittaisin häntä, ei meillä koskaan olisi mitään ongelmia!
Eli siis toisin sanoen, jos muutun naiseksi joka kestää miehensä vittuilut, tekee ruokaa, hoitaa kodin, käyn töissä ja kuuntelen vain mitä "mieheni" sanoo ja ymmärrän että mies on mies ja naisella ei ole sanaoikeutta voi mieheni olla kanssani? Kiinnostavaa. En siis läheskään kelpaa, tälläisenä kuin olen.
Kyllä se suhde suomalaiseen mieheen vain taitaisi olla helpompi... Ei olisi näitä kulttuurin välisiä eroja.
Hänen mielestään, suomalaiset naiset ovat pilattuja, eivätkä osaa kunnioittaa miestään.
Ongelmaksi muodostuu se, että kun mies sanoo vastaavia asioita minulle, se antaa minulle lisää syytä näyttää olen erilainen, kuin se johon muottiin hän meidät suomalaiset naiset yleistää.
Halu näyttää ja olla se "hyvä vaimo" vaan kasvaa, samalla, kun kuulen "virheistäni".
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta kuten aina luullaan, ei kaikki Afrikkalaiset ole "tossun alla", vaan kuten minun tapauksessani, se taitaa olla toisin päin.
"Ongelmaksi muodostuu se, että kun mies sanoo vastaavia asioita minulle, se antaa minulle lisää syytä näyttää olen erilainen, kuin se johon muottiin hän meidät suomalaiset naiset yleistää.
Halu näyttää ja olla se "hyvä vaimo" vaan kasvaa, samalla, kun kuulen "virheistäni". "
Ihanko totta?! Älä nyt hyvä ihminen anna alistaa itseäsi noin alkeellisella tavalla. Tai millään tavalla. Sano kaverille, että nyt ollaan Suomessa, ei Afrikassa. Uskomatonta: kun mies haukkuu suomalaisia naisia liian vapaiksi, niin sinä tunnet halua laittaa itsesi kahleisiin vain todistaaksesi että hän on väärässä! Huh huh. Onko kotiorjan kouluttaminen todellakin näin helppoa?
mutta jos haluaa oikeasti olla toisen kanssa, eikö se silloin ole ilmiselvää että haluaa yrittää!?
Ei mikään parisuhde ole helppo, mutta joskus sen eteen on tehtävä enemmän töitä.
Olen aikaisemmin seurustellut useaankin otteeseen ja lapsikin on olemassa edellisestä liitosta.
halu alkaa vakiintua ja asettua aloilleen alkaa olla jo aika vahva.
Ei kukaan sano että toista pitää alistaa, mutta jollei yritä, ei mitään voi voittaakkaan!!
Rajansa yrittämiselläkin. Jos jonkun kanssa voi jatkaa vain sillä hinnalla, että muokkaa itsestään jotain muutakuin mitä on, on hinta liian kova. Kirjoittamasi perusteella miehesi haluaisi sinusta nimenomaan "afrikkalaisen" vaimon. Sinä et kuitenkaan ole afrikkalainen.
ehkä pitäisi vaan antaa olla. eihän se ole rakkautta jos toista täytyy alkaa muuttaa.
En tajua miten tyhmiä naiset oikeasti ovat. Onko todella niin vaikeaa ymmärtää, että eri kulttuureissa on eri tavat ja ajatusmaailma. Mikäli valitset miehen kulttuurista, jossa mies on tottunut olemaan maailman napa, jos kerrat haluat elää pohjoismaisen tasa-arvoisemman kulttuurin mukaan? Jos olet niin onneton, että menet tekemään lapsen, eipä aikaakaan kun huomaat sinun kiristettävän yhteisellä jälkikasvulla. Ja koska lapsi on yleensä äidille kaikki kaikessa, saat pelätä joka hetki lapsesi kuskattavan Afrikkaan saamaan "kunnollista kasvatusta" pois täältä paheiden pesästä. Valittevan usein sosiaalietuuden, oikeusturva yms kyllä kelpaavat, mutta muu ei.