Ilkeä ja tyytymätön tunisialaismies

mies kuulostaa aika luuserilta, jos hän ei ole tuossa ajassa löytänyt töitä. viidessä vuodessa oppii puhumaan ja kirjoittamaan suomea tosi hyvin ja ehtisi vaikka hankkia jonkun nopean tutkinnon johonkin ammattiin. ja aika omituista, että olet suostunut tuohon järjestelyyn/edes hankkinut lapsia miehen kanssa. minä ainakin olisin odottanut ja katsonut sopeutuuko mies hyvin suomeen ja löytääkö hän töitä enkä todellakaan olisi suostunut maksamaan kaikkea hänelle. en ymmärrä, miksi sinä olet asettanut itsesi tuohon tilanteeseen? ihmiset kohtelevat sinua niin kuin annat heidän kohdella sinua.

mies ilmeisesti nauttii saadessaan kaiken ilmaiseksi, mitä sinä saat tuosta suhteesta? mies on kuin lapsesi. hän tulee ja menee, ei maksa mistään vaan kinuaa sinulta rahaa. hänellä ei selvästi ole tippaakaan kunnioitusta sinua kohtaan. ihme, että olet jaksanut katsella häntä noin pitkään.

tuossa tilanteessa minä lakkaisin antamasta hänelle yhtään rahaa, alkaisin käyttäytyä todella välinpitämättömästi miestä kohtaan, pesisin ainoastaan minun pyykkini ja kokkaisin vain itselleni ja lapselle. kun mies kysyy missä päivällinen vastaisin "ups, taisin olla niin tyhmä, että unohdin valmistaa sinulle sitä." viettäisin enemmän aikaa ystävieni kanssa, hankkisin uusia harrastuksia ja pitäisin hauskaa. minä siis valmistautuisin elämään ilman miestä, ennen kuin oikeasti olisimme eronneet. tällä tavoin minun olisi helpompi, nopeampi ja kivuttomampi jatkaa elämää, kun muuttaisimme erilleen.

Sinun täytyy ajatella itseäsi ja lastasi. Tuo ei ole terve tilanne sinulle ja lapsen kasvuympäristönä suorastaan myrkyllinen. Eli ero on tällaisessa tilanteessa oikea ratkaisu. Avioerolapsena tiedän, että lapselle on ehdottomasti parempi, että vanhemmat eroavat kuin että he jatkaisivat huonoa ja vahingollista suhdetta. Korostan, että kysymys ei ole vain sinusta! Jos sinulla ei olisi lasta, voisit toki heittää elämäsi menemään jos niin haluaisit tehdä. Lapsi muuttaa asian.

Kuulostaa ikävältä tilanteelta ja pahoin pelkään, ettei miestä tuosta saa muuttumaan. Viestistäsi päätellen et sitä kyllä odotakaan. Omasta kokemuksestani johtuen uskon, että tunisialaisissakin on hyviä yksilöitä, mutta sehän ei mitenkään vaikuta sinun tilanteeseesi. En tiedä, lohduttaako tämä, mutta ainakin tuttavapiirissä tunisialaisten miesten erot suomalaisista vaimoistaan ovat sujuneet suhteellisen helposti (enkä siis väitä, että eroaminen olisi henkisesti helppoa tms.) sikäli, että pitkittyneitä riitoja ja järjettömiä huoltajuuskiistoja tai exien kyttäämistä ei ole näkynyt. Toki kaikenlaista voi tapahtua niinkin, ettei se näy ulkopuolisille.

Kuten muutkin vastanneet, olen sitä mieltä, että lapsesi ja itsesi kannalta on varmasti parempi lähteä huonosta parisuhteesta. Uskon, että olet kuitenkin yrittänyt puhua asiasta miehelle, joka ei vain ota onkeensa. Myöskään ongelmassa ei ole kyse kulttuurieroista - kyllä tunisialainenkin mies tietää, miten vaimoa kuuluu kohdella. Toki pitkäaikainen työttömyys varmasti turhauttaa ketä tahansa, mutta pelkästään siitähän tässä ei taida olla kyse.

Asuinpaikastasi riippuen voi olla helppokin löytää henkistä tukea, esim. yh-äideille tarkoitettuja ryhmiä tms., keskusteluapua vaikkapa neuvolasta tai seurakunnasta. Ehdottomasti kannattaa puhua jonkun kanssa. Miehen tunisialaisuus ei kai tässä ole edes kovin merkittävä tekijä, joten ihan tavallisilta "äitipalstoilta" saisit varmaankin myös tukea..

henkilön haukuista ei kannata olla pahoillaan, pikemminkin päinvastoin.

Kuvittele elämääsi ja lapsesi elämää vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden kuluttua siinä tapauksessa, että jäät elämään miehen kanssa ja toisaalta siinä tapauksessa, että eroat hänestä. Eiköhän se ratkaisu sillä lailla löydy.

Ota ero, ja äkkiä.

Itselläni oli aasialaismies, joka lähes kymmenen vuoden ajan käytti henkistä väkivaltaa. En ollut edes sen arvoinen, että hän olisi viitsinyt kertoa mitään minulle. Hän lähti jonnekkin joka aamu, ja tuli takaisin illalla. Myöhemmin sain selville, että hän vietti päivänsä toisen (suomalaisen) naisen kanssa. Onneksi lapsi oli jo niin iso, ettei tarvinnut hoitajaa, ja pystyin ottamaan eron. Minulla ei ollut muita sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa lapsen hoidossa, muuten olisin eronnut jo heti alkuunsa.

Onko asunto sun nimissä? Onko mies kirjoilla ja kansilla maistraatissa että hän asuu sun luona? Jos on niin menet poistamaan yksin kertasesti tyypin sielt ja sen jälkeen kun ukko tulee maisemiin niin kamat on ulkosalla ja heitä pois niin tein omallenikin oltiin vuodesta 2007 naimisissa ja se meni liiallisuuksiin ja minä heitin ukon pihalle ja kertaakaan en ole katunut. Sanonta kuuluu mitä paskalla kun ei ole peltoakaan :-) Joten ihan sun itses ja sun lapsen vuoksi toi ei ole hyvä tilanne sinulle joten se eka askel on aina vaikein tulee mieleen pärjäänkö miten käy lapselle mutta ei tuokaan voi jatkua sä tiedät sen itsekkin se vaan pahenee sun lapsesta tulee hyvin äkkiä häiriintynyt ja sä oot joko hullujen huoneella tai haudassa kun ei ole yhtäkään HYVÄÄ päivää.

Tee se ero jos ei sun itses takia niin sun lapsesi puolesta mitä tollasella "miehellä" kun ei muuta tee kuin loukkaa.
MUISTA SE EKA ASKEL KOHTI SITÄ OMAA ONNEA ON VAIKEA MUTTA KUNHAN PÄÄSET SiIHEN POLULLE NIIN SE HELPOTTUU KYLLÄ.

Koita jaksella ja oikein paljon tsemppiä valoisampaan tulevaisuuteen :-)