Sciara del fuoco
Merestä nousee musta saari harmaan taivaan takaa. Rautalaiva jyskyttää allani ja nojaan vasten reelinkiä kuunnellen keulavaahdon vellomista. Minä odotan.
Stormboli on savuava keko mustaa tuhkaa. Se kasvaa jokaisella potkurin pyörähdyksellä suuremmaksi. En tiennyt miksi lähdin, mutta ajattelin olevani oikealla kurssilla.
Hän tulee vierelleni, ei sano sanakaan. Seisomme yhdessä ja odotamme. Jättiläinen nousee ylitse laivan katoksen ja sen huippu katoaa näkyvistä. Satama.
Pojat temppuilevat pyörillään, Nainen kojussaan, kylmissään sitonut päänsä huivilla. Pieni tyttö katsoo minua kojun viereltä. Ranta on musta, täynnä rojua ja ruosteisia kalastusaluksia.
Kuja nousee ylemmäs kylään. Vuori makaa hiljaa aloillaan. Seinät ovat valkoisia, kalkittuja ja mielikuvituksellisia, luovat sokkeloisia labyrinttejä, ahtaita ja outoja.
Istumme pöydässä jossa Ingrid Bergman ja Roberto Rosselini aikoinaan istuivat. Varmistimme asian. Tuulee viileästi, eikä minulla ollut lämpimiä vaatteita mukana. Katselin maisemaa, jollaista halusin.
http://www.volcanoetna.com/gallery/d/4588-1/stromboli.jpg
Merestä nousee musta saari harmaan taivaan takaa. Rautalaiva jyskyttää allani ja nojaan vasten reelinkiä kuunnellen keulavaahdon vellomista. Minä odotan.
Stormboli on savuava keko mustaa tuhkaa. Se kasvaa jokaisella potkurin pyörähdyksellä suuremmaksi. En tiennyt miksi lähdin, mutta ajattelin olevani oikealla kurssilla.
Hän tulee vierelleni, ei sano sanakaan. Seisomme yhdessä ja odotamme. Jättiläinen nousee ylitse laivan katoksen ja sen huippu katoaa näkyvistä. Satama.
Pojat temppuilevat pyörillään, Nainen kojussaan, kylmissään sitonut päänsä huivilla. Pieni tyttö katsoo minua kojun viereltä. Ranta on musta, täynnä rojua ja ruosteisia kalastusaluksia.
Kuja nousee ylemmäs kylään. Vuori makaa hiljaa aloillaan. Seinät ovat valkoisia, kalkittuja ja mielikuvituksellisia, luovat sokkeloisia labyrinttejä, ahtaita ja outoja.
Istumme pöydässä jossa Ingrid Bergman ja Roberto Rosselini aikoinaan istuivat. Varmistimme asian. Tuulee viileästi, eikä minulla ollut lämpimiä vaatteita mukana. Katselin maisemaa, jollaista halusin.
http://www.volcanoetna.com/gallery/d/4588-1/stromboli.jpg
Vastaukset 6
Vanhimmat
oliko tuo Hemingwayta? En ole lukenut yhtäkään hänen kirjaansa, mutta...
Se oli minua. Googlaa vaikka koko maailma kaikilla sen kielillä läpi. Mä kävin S:llä 2003. Kokemus on omani.
Ei siitä voi olla niin kauaa. Miten aika lentää näin järjettömällä vauhdilla?
Se oli 2007.
- dementi, demetimpi, dementia -
Kipakan keskustelun jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että vuosi oli 2008.
Eli minä hävisin vaikka henkisesti voitinkin.
Kyllä tämä on sitten kaunis alku, samalla jotenkin tumma. Tekisi ihan mieli kertoa lisää.