Avioerossa jouduin muuttamaan pois mieheni talosta. Avioehto, omat tavarat sain. Minut harhautettiin/ pakotettiin asumaan liian kalliiseen asuntoon. X sanoi lastensuojelussa, että hänelle sopii mikä vaan, koskien lapsemme hoitoa, eikä vaadi elatusapua. Nyt en saa asumistukea, koska X ei salli lapsemme muuttaa kirjoja mun asuntoon. Jäin työttömäksikin samassa rytäkässä, joten tulot olemattomat ja vuokra liian suuri. Henkisen huonovointisuuden (minä en olisi halunnut erota) lisäksi, nyt myös taloudellinen huoli. Sit mua vaaditaan olemaan kunnon äiti pojalleni. Olisin halunnut yksiön, siihen olis ollut varaa, mut lastensuojelussa sanottiin, että mulla täytyy olla väh. kaksio, koska on lapsi. Lapsi 13v. joten hänhän asuu enimmäkseen vanhassa tutussa kodissa. Mitä mä teen, kun voimavarat ja varat nyt loppuu. X vaatii kohta myös lapsilisän itselleen ja varmaan sit elatusapuakin. X hyvässä duunissa, rahaa on. Mä oon maksanu kaikki lapsemme kulutustavarat 13v. ajan, mut sillä ei tunnu olevan enää merkitystä.
Umpikujassa
minä.elän
431246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
että jos et kykene lapsesta taloudellisesti huolehtimaan, mutta isä kykenee, lapsi jää ja pitääkin jäädä isälle.
" Avioehto, omat tavarat sain. Minut harhautettiin/ pakotettiin asumaan liian kalliiseen asuntoon"
höpönlöpön. kyllä kylmä tosiasia on, että työttömälle mikä tahansa ydinperheen ja kahden palkansaajan tuloilla hankittu asunto on liian kallis.
ja sossut ovat siinä aivan oikeassa, ettei yksiöön ole 13-vuotiaan kanssa mitään asiaa.
Varmaan sanasi lohduttivat ylläolevaa kysyjää .En tiedä mistä kaltaisiasi sikiää ?
Ap. sano vuokrasopimus irti ja etsi se asunto mihin sulla on varaa.
Ootte te ihanii. Eiku lisää mättöö vaan, niin enköhän mä katkeroidu sille tasolle ku teki
Ihan asiaahan tuo kirjoitti! Kyllä tuonikäinen mukelo haluaa pysyä siellä tutussa elinpiirissä ja mikä helevetti se ihmisiä vaivaa, kun lapsi pitäs raahata jonku työttömän epävakaan nurkkiin, vaikka ISÄT on aivan yhtä hyviä huoltajia kuin äititkin?
Hommaa sä AP vaan se yksiö ja anna isän huolehtia murkkuikäisestä, poika käy sulla kuitenkin kyläilemässä.
Jess... nyt kaikki näykkimään. Olen huono ihminen. Huono äiti. Minäkin haluisin lapseni mun luokseni elämään, vaikka mulla ei oo enää voimia, taitoa, taloudellisia mahhdollisuuksia
ehkä vähän tylysti oli sanottu, mutta viestini pointti oli siinä, että olet turhaa katkera, koska sinua ei ole kohdannut mikään vääryys. jos isä pystyy huolehtimaan paremmin lapsista, niin eikö niiden pidäkin jäädä sille?
lapsilla on parempi isän kanssa samoissa vanhoissa ympyröissä kuin sinun kanssa yksiössä. eikä sinua ole myöskään huijattu muuttamaan liian kalliiseen asuntoon, koska ei yhdelläkään työttömällä ole yksinään varaa kahden palkansaajan tuloilla hankittuun asuntoon.
eli ei sinua ole huijattu tai kusetettu, vaan sulla on käynyt paska mäihä kun sait kenkää samaan aikaan kun erosit. tuon vastoinkäymisen takia isä pystyy tarjoamaan lapsille paremmat olot. eli olet ihan turhaan katkera isälle tai sossuille.
jos et ajattele tunteella vaan kylmällä järjellä, niin näinhän sen pitää mennäkin
Lueppa toi alhaalla kirjoittamani viesti. En koskaan ole ollutkaan sitä mieltä, että lapsi ois pitäny muuttaa mun pieneen asuntoon. Lapsen mielipide ja oma koti ennenkaikkea. Se missä mua on huijattu on mun X ku sanoi huoltajuusneuvotteluissa, että hänelle sopii mikä vaan koskien lapsemme huoltajuutta. Nyt ku tarvitsisin lapseni kirjat muuttaa osoitteeseni, että saisin sen asumistuen, niin hän kieltää sen.
Sulla ei oo voimia, eikä taitoo, eikä taloudellisia mahiksiakaan...itse sen kirjoitit...silti pitäs saada se viimeinen sana ja lapsi siihen kitumaan..
Ei se muksu siitä mihinkään katoa, vaikka isänsä sen huoltaakin. Sun tykö tulee murheineen, vaikka isällänsä asuukin. Hanki se yksiö ja paa elämäs kuntoon, älä tee sitä lapsen kustannuksella. Näytä, että oot hyvä äiti, etkä itsekäs narttu. Älä tee ittestäs riesaa lapselle.
Ei lasta asumistukien ja rahan takia saa haluta luokseen asumaan...Miksi haluaisit järkyttää sen elämää enempi muutoksilla? Kyllä se ero on jo tarpeeksi vittumaista lapselle. On siinä iässä, ettei kaipaa enempi muutoksia elämäänsä. Luuletko että olisit hyväkin malli sille masennuksesi kanssa...?
Nyt keskityt sen oman elämäs hallintaan ja kokoat sen palapelis uudestaan kasaan...lapsi ei sua unohda, vaikka isällään asuukin. Muuttaa muutaman vuoden päästä kuitenkin opiskelujen perässä omaan elämäänsä. Ja pitää sittenkin yhteyttä vanhempiinsa...älä unohda, että isäkin on vanhempi siinä kuin sinäkin...
Marttyyria ei kannata esittää.
Jos mies ei vaadi elatusapua ( on siis lähivanhempi) ja sinä etävanhempi joten kaksio on tuskin tarpeen. Asumistukea saa kuten muutkin yksinäiset pienituloiset.
Elatusapu kuuluu lakisääteisesti aina lähivanhemmalla samoin se lapsilisä ( joka on tarkoitettu sun lapselle)
Ota yhteyttä sinne perheneuvolaan sillä jos sun tulot on pienet kannattaa hakea siitä vapautusta jolloin kunta maksaa sen muistaakseni 163 euroa sun miehelle joten sinulta se ei ole pois.
Kyllä 13 v on riittävän kypsä päättämään kumman luona hän asuu ja sielä oikeudessa kun teidän 2 vaihe julistetaan otetaan huomioon lapsen kuulemisen perusteella se missä lapsi asuu. Mutta mikään ei estä sinua olemasta oman lapsen kanssa yhteydessä ( suotavaa) vaikka hänen kirjansa olisi missä. Kaikki jotka jäävät etävanhemmaksi käyvät sen kivuliaan eron läpi omasta lapsesta vaikka tunteet puolisoa kohtaan olisivat ohi.
Jos kerran maksoit kaikki lapsen kulutustavarat 13 v niin eikö ole kohtuus että nyt on vuoro isällä? Usko pois se 13 v kuluttaa enemmän mitä miehesi saa ( lapsilisät elatusapu) joten..... koitahan vain jaksaa ja muista jos olet noin huonossa hapessa on sekä sinun että lapsen etu että saat olla heken ihan yksin ilman vastuuta toisesta ihmisestä. Tarvitset siis aikaa....
Ja muista sekä isä että äiti on lapselle yhtä tärkeitä ja molemmat kykenevät halutessaan pitämään lapsesta yhtähyvää huolta. Ei se mikään automaatti ole nykyisin että lapset menee äidille, eikä se että lapset jää isälle tee sinusta yhtään huonompaa äitiä...
Hyviä kommentteja oot AP saanu. Isä pärjää poikansa kanssa aivan hyvin! Keskity sä vaan nyt siihen omaan elämääsi ja anna pojan varttua kodissaan.
varsinkin jos poikakin haluaa. Lapsi saa päättää asuinpaikkansa 12-vuotiaasta alkaen, edellyttäen ettei ole mitään alkoholismia tms. jonka takia hänen olisi parempi olla isän luona. Juttele pojan kanssa ja kysy mitä poika itse haluaa. Sitten marssit lastenvalvojalle yksin ja kerrot tilanteen ja kysyt mitä on tehtävissä. Jos olet noin vähävarainen, kaupngin pitäisi kyllä järjestää sulle asunto jossa myös lapsi voi olla. Jos poika haluaa ja sinä haluat, tee kaikkesi ja jyrää homma läpi. Mitä ei äiti lapsensa eteen olisi valmis tekemään. Itellä kohta sama juttu edessä.
Alkoholi ja väkivaltaisuus ja insesti..
Siinä tietty ne kriteerit, ettei sellaiselle vanhemmalle lapsia...mutta jos muuten okei, niin ei lapsesta mitään pelinappulaa saa tehdä erotilanteessa.
Varsinkin murkkuikäiselle pojalle voi olla parempikin olla isän kanssa, kuin masentuneen äidin hoivissa..
Kukaanhan ei kiellä vierailemasta toisen luona niin paljon kuin lapsi haluaa..vai?
juuri tähän tapaukseesi, on hienoa huomata että miehet ovat alkaneet pitämään puolensa ! Ennen se oli aina niin että mies heitettiin ulos ja "vieroitettiin" lapsista. Totuus alkaa valjeta...
Tuntuu että kukaan ei ymmärrä sitä, että haluan olla täyspainoinen äiti edelleen. Henkisen huonovointisuuteni lisäksi nyt myös taloudellinen ahdinko. Haluan olla lapseni kanssa niin paljon kuin mahdollista ja kykyjä on. Mutta miten olen? Mitä teen? Ja mä kun luulin että tää helpottaa, mut aina tulee lisää vaikeuksia. Miten lapseni viihtyy mun luona, kun mulla ei oo mitään annettavaa. Okei, okei äidin rakkaus. Mutt mitä sitten ku isällä on enemmän annettavaa siellä kodissa, mikä on tottakai hänen. Huono omatunto vielä siitäkin että jatkuvasti pyydän häntä tulemaan, että ei kai hän ahdistu, jos ei itse haluakkaan tulla. Ja se että jos mulla ois edes taloudelliset mahdollisuudet hänen kanssaan. Voitas tehdä kaikenlaista. Ei mun henkinen läsnäolo tässätilanteessa riitä. Jos mä voin huonosti niin luulen että lapseni voi myös huonosti ja on huolissaan musta
Olet vastannut jo omiin kysymyksiisi.
Älä levitä omia ongelmiasi lapsesi harteille. Tuon ikäinen kaveri elää jo aika paljon omien kavereitten ja harrastuksien parissa, joten ei sun tartte olla enää mikään "tissi" sille..
Sano pojalle, että äitin tykö on aina tervetullut, vaikka isällään asuukin..varaa patja kaappiin niitä öitä varten, kun sun luona vierailee. Anna vara-avain sille ja ole tukena, kun tukea tarvitsee. Olet ihan hyvä äiti, joskus pitää oppia vain päästämään irti...oli sitten naimisissa tai ei. Lapset kasvaa ja se omaan elämään lähtö on kuitenkin kaikilla edessä, toisilla aikaisemmin toisilla myöhemmin.
Pidä hyvät välit poikaasi ja jos voit, sen isäänkin...Riitelyillä ei mitään voiteta.
No huh huh ja vielä kerran huhuh. Enpä toista kertaa tänne eksy. Hauskaa kesää teille kaikille!
mee vaan kuule ja osta koppa kaljaa ja sitärataa! taitaa olla sulle paljo tutumpaa hommaa!!
saatana kaikille sitä pentuja sikiääki!
HICK!
Ai kalja tähän auttoikin. Hip huraa, kiitti vinkistä. Lähden heti Ärrälle. Millanen koppa pitää olla, että asiat selkenee?
tollaisia viestejä. Voin sanoa, että tuon ikäinen lapsi ei tyydy pelkästään materiaan. Äitiä ei korvaa mikään! Itse olen eronnut jo kerran aiemmin ja isä on aina ollut tärkeä lapselle. Siltikään hän ei halua jäädä isän luo - miksi? Koska isä ei anna rakkautta - ainoastaan tavaraa! Luota itseesi - meitä on muitakin ja paljon! Nuo inhottavat jutut ovat katkerien miesten kirjoittamia. Miksi muuten roikkuisivat täällä tekemässä toiselle pahaa oloa jos niillä itsellään ei ole paha olo? =) Kukaan, joka on onnellinen, ei ole täällä! Näin se vaan on. Tsemppiä ja kirjoita lisää mulle jos haluat vertaistukea. Mulla ei ole anonyymie-mailia mutta laita suoraan vaikka tälle palstalle. Olet ajatuksissa!
Vanhempien ero on lapselle vaikeaa. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia, edellyttäen ettei jompi kumpi ole ( tai pahimmillan molemmat) sekopäitä, alkohooli ongelmaisia tai muuten omasta lapsesta piittaamattomai.
Sekä isä että äiti normaalisti ovat kykeneviä toimimaan lapsen lähivanhempana eikä etävanhempi ole sen huonompi. Aikuinen joka käyttää lasta lyömävälineenä vahingoittaa ennen kaikkea sitä omaa lasta. Näitä löytyy sekä miehistä että naisista, valitettavasti.
Erossa olisi tärkeintä kuunnella mitä lapsi haluaa, halusimme tai emme lapsella on usein se toinen jonkan kokee helpommaksi lähestyä - oli sitten isä tai äiti. Erossa aikuisten pitäisi jättää omat omat tuntemukset hieman sivummalle ja miettiä asiaa sen lapsen kannalta.
Oikeassa olet että nykysin kiinitetään huomiota myös LAPSEN oikeudesta MOLEMPIIN vanhempiin ja toivon että luovuttaisiin lapsen VELVOLLIUUDESTA huomioida vanhempien tapaaminen ja alettaisiin todellakin miettiä mitä se LAPSI haluaa. Joskus se lapsi tarvitsee myös tilaa ajatella ja miettiä mutta laki joka kirjoitetaan LAPSEN oikeuden nimissä kääntyy sen ETÄvanhemmän oikeudeksi nähdä ja tavat lasta jopa vastoin lapsen tahtoa.
Joka tapauksessa tämä on viesti kaikille etävanhemmille, kyseessä on teidän oma lapsi joka tarvitsee sen tunteen että on teille tärkeä. Mitä paskaa tahansa on tapahtunut teidän ja ex:n välillä, älkää kaatako sitä lapsen niskaan. Kun olette lapseen yhteydessä, älkää käyttäkö sitä kaatopaikkana. Lapsi on lapsi, eikä sille kaadeta katkeruutta sitä toista vanhempaa kohtaan. Lapsella on oikeus rakastaa molempia vanhempia ja myös valita kumman luona hän asuu "virallisesti" ja pitää yhteyttä OMAN halunsa mukaan myös etävanhempaan ( ei siis mitään pakkoa) Toisen vanhemman haukkuminen lapselle on edesvastuutonta ja vahingoittaa vain ja ainoastaan sitä lasta sekä lisää lapsen vaikeutta kohdata ero. Ja samoin kaikille lähivanhemmille teidän velvollisuus on ajatella ennen kaikkea lapsen etua ( joka voi tuntua teistä vittumaiselta) ja tukea lasta kaikissa tilanteissa. Myös niissä missä hänellä on ikävä sitä toista vanhempaa. Jokainen joka käyttää OMAA lasta lyömäaseena sitä ex-puolisoa kohtaan vahingoittaa ennen kaikkea sitä omaa lasta - ja näin ollen lyö todella isosti laimin sen oman lapsen hoidon ( tästä on rakkaus omaa lasta kohtaan sitten kaukana)
Lapsi ei PITÄISI olla mikään pelinappula tai keino rahastaa tai edes keino satuttaa toista osapuolta. Lapsen pitäisi olla teille niin tärkeä että te pyritte tuottamaan lapselle onnea jopa uhraamalla oman tunteen sille. Älkää pakottako lasta valitsemaan "parempaa" vaan sallikaa lapsen rakastaa molempia vanhempia.
Ja etävanhemmat muistakaa lapsi kasvaa ja kehittyy, lapsen maailmankuva ja näkemys muuttuu mutta se miten te toimitte ja miten paljon te välitette näkyy ehkä vasta vuosien päästä - mutta jossain vaiheessa se on edessä - hyvässä tai huonossa. Kun lapsi on teillä keskitykää tähän hetkeen ja kertokaa lapselle miten teistä on hienoa olla hänen kanssaa - jättäkää se lapsen kuormittaminen niillä puheilla miten kurjaa on kun hän ei ole ollut kokoaikaa teidän kanssa ( pilaa sen hetken ja saa aikaan vain syyllisyyttä) ja sen oman pahan olon kaataminen pitää tapahtua muualle kuin lapsen niskaan. Lapsi ei koskaan voi vaikuttaa ( eikä pitäisi edes yrittää) teidän ex.n käytökseen, elämään tai valintoihin. Älkää tehkö lapselle karhunpalvelusta ja laittako häntä ikävään välikäteen ( tämä pätee siis sekä isään että äitiin)
Kiitos!
Onhan noita ja ymmärretään heitä. Tää on niin alussa vielä ja ei oikein vielä tiedetä miten kaikki jutut menee. Tietty ku mä oon se joka joutui muttaan pois, on vaikee mulle ja lapselle. Mä yritän olla vahva, aina se ei onnistu. Välillä lapsi on se joka on vahva.
Totuus?
Paras ystäväni on masentunut yksinhuoltajaäiti ja paras lahja, minkä hän voi parhaillaan antaa lapselleen on huoleton ja turvallinen kasvuympäristö. Masennuksen ja omien huolien, myös rahahuolien kanssa eläminen ei ole helppoa, mutta lapsen ei tarvitse siitä huolehtia. Ystäväni vie lasta paljon isälleen, jos omat voimat eivät riitä. Lapsi on ollut puolen vuoden ajan paljon enemmän isällään tai hoidossa muilla ihmisillä, kuin koskaan ennen, mutta se ei ole huonontanut välejä äitiin, päinvastoin. Lapselle tunnin rento ja iloinen hetki vanhemman kanssa on parempi kuin päivä stressiä ja huolia. Lapsi ei laske niitä yhdessä vietettyjä minuutteja ja päätä sen perusteella kumpaa rakastaa enemmän. Painostaminen, stressi ja valittaminen puolestaan voivat saada lapsen epäröimään tapaamista.
minä.elän: Sinulla on ihana lapsi, jota selkeästi rakastat hyvin paljon ja haluat hänelle vain parasta. Kuvaamasi rahahuolet ja ongelmat ovat varmasti erittäin raskaita ja paljon voimia jaksamiseen. Muista, että tie lapsen sydämeen ei käy rahan avulla, joten olet varmasti hyvä äiti ilman rahakkaita tapaamisia. Keskity siihen, että voisit tavata lastasi iloisissa merkeissä ja voisitte nauttia toistenne seurasta. Ole kiinnostunut lapsesi elämästä, mutta yritä ymmärtää, että teini-ikäisten lasten lempi-tekemistä ei aina ole vanhempien kanssa hengaaminen. Koita kerätä itsellesi voimia ja kääntää elämäsi siihen suuntaan, mihin haluat tähdätä.
Lapselle laaditaan kyllä aina tarvittaessa huoltosopimus ja elatusmaksusopimus. Tässä tilanteessa sopimus ei välttämättä olisi sinulle suotuisa, joskin rahalla sitäkään sopimusta ei ratkaista. On parempi, jos pystytte pitämään tilanteen mahdollisimman avoimena ilman tiukkoja sopimuksia. Jos isä elättää nyt poikaa myös rahallisesti edes sen 50%, niin ole onnellinen siitä. Lapsilisä ja elatusraha eivät kata lapsen kustannuksia, joten "omasta pussista" siihen on aina laitettava. Toivottavasti jaksat vaikeiden aikojen yli ja saat pidettyä terveen suhteen poikaasi. Kaikkea hyvää!
Minkä osuude koet ettei ole totuus? Se että isä ja äiti eivät olisi lapselle yhtä tärkeitä ? se ettei se lapsen hyvinvoinnin huomioiminen olisi molemmille sukupuolille mahdollista? ettei niitä itsekäitä vahempia olisi molemmissa sukupuolissa? että vanhempi jolla omat asia on sekaisi ei yleensä jaksa tukea lasta riittävästi ? Että lapsen onni menee aikusen onnen edelle?
Jos vastasit yhteenkään näistä myöntävästi niin toivon ( siis henkilökohtaisesti) että lapsella on edes toinen vanhempi joka kykenee asettamaan lapsen tarpeet omansa edelle... ja silloin ehkä lapsen paikka todellakin on sielä toisella vanhemmalla...
Laita asiat arvojärjestykseen tai lue huolella mitä kirjoitin sekä mieti mikä näistä on sinusta epätotuus? Sukupuoli kun ei tee kenestäkään pelkästää hyvää vanhempaa.... se miten aikuinen toimii lapsensa parhaaksi ( ja joskus se on sen aikusen omaksi haitaksi)
Ero koskettaa myös lasta jonka maailma muuttu eikä hän voi vaikuttaa siihen päätökseen mitenkään.
Vain huono vanhempi jättää sen lapsen tunteen huomiomatta ja keskittyy vain omaansa.... ja tämä osuus on sitten vain minun mielipide....
Jos lakia lukee tarkasti : Lain tarkoitus on suoda Lapselle oikeus molempiin vanhempaan ( ei siis puhuta velvollisuudesta ) eikä myöskään vanhemman oikeudesta lapseen... mutta kätäntö on että lapsi on vain aikusten väline vahingoittaa toista mutta todellinen kärsiä ja laskun maksaja on lapsi....
ihminen lapsellesi, koska sinulta saa tuen, turvan ja rakkauden. Meillä isi voi antaa kaikkea kivaa mutta ei hänessä ole mitään rakkautta tai tukea -ainoastaan pelleilyä ja riekkumista. Isä tykkää omasta elämästään ja omista jutuistaan ja vain pakosta hän voi ehkä hetken keskittyä lapseen, vielä kun on tyttö. "En osaa näitä juttuja" jne.
Luota itseesi äläkä masennu näiden turhisten takia. Jos todella haluat, voi saada sen mitä haluat. Niin minäkin olen tehnhyt iän kaiken. Vasta kun avioiduin, en enää saanutkaan mitä halusin. Yksin hyvä niin lapsikin saa mitä tarvitsee ja vielä ennenpitkää ylikin. Tsemppiä! Roikun täällä kunnes saat asiat järjestykseen =) Kuinka vanha olet, kuinka monta lasta, kuinka monta avioliittoa ym? Kaikki tämä vaikuttaa koska olen itse kokenut vois sanoa kaiken, ja sen perusteella teen mielipiteeni´, Ja jos todella kaipaat tukea, ole rehellinen. Minä olen aina, vaikkei täällä edes kannattais olla. Ehkä mä hankin sen feikki meilin =))
Kiitos sulle. Hyvin puhuit. Kyllä mä noi kaikki tiedän. Mut kun luulin että jotenki pystyn, jaksan...ja sit viedään jalat alta... Mun pitäis olla vanhempi, vahva, tukija mun lapselle. Ja sit tuleeki toisinpäin. Mä huomaan että mun lapsi tukee mua...oukei vuoroin näin ja lastemme kauttahan me eletään, kasvetaan, kuljetaan ritirinnan. Nyt sormi pois pystystä! Kuuntelen lastani, saan häneltä todella paljon iloa, elämää, juttuja, tarinoita. Mä piristyn hänen kauttaan, hänen läsnäolostaan
sinä olet ainoa johon häbn luottaa. Jos isä on kiva, niin ok. Sinä kuitenkin olet se, jolle hän uskoutuu. Oma lapseni uskoutuu minulle ei isälle. Meillä on joskus aikanaan ollu kauheat riidat ja lapsi oli isän puolelta lyömäväline. Se näkyy edelleen, se enempiä kertomati.
Alita siitä, että mene kaupungin asuntotoimistoon ja sano että tarvitset kaksion. Jos eivät latso hyvällä, niin laita s...tana sellanen hulabaloo pystyyn että on oksat pois. Soita vaikka Esseen ja kysy oletko tehnmhyt jotain väärin. Jo rupeaa asunto löytymään.
Sen olen huomannut myös että lapsi mulle uskoutuu. Isän kans kaikki kivaa, mut jos tulee asioita, vaikeitaki, mulle puhuu ihan eri tavalla ku isälle
joita nyt vaan saada se asunto ja jos urputtavat, niin ala huutaa hätääs ja sen jälkeen mene jonnkin lähiseudun lehden toimitukseen ja kerro ensin luottamuksella kuinka Espoossa nämä hoidetaan, edellyttäen tietysti että olet jo asioinut siellä ja koettanut saada asiat järjestymään. Jos et ole, niin heti huomenna soitto ja ajanvaraus ja mene puhumaan asiasi läpi- Älä valehtele, sillä on lyhyet jäljet. Olen vaan itse niin perirehellinen ja aina vastaan kaikesta mitä oon omilla sanoillani saanu aikaseksil Monet käyttää hyväksi, mutta minä tyttö en olekaan ihan kuka vaan: Monelle ylllätys että tällainen kaikille kiltti voi joskus olla täysi kaaos! =)) Nautin tilanteista kun mua pidetään tyhmänä sen takia että tykkää'n arkisista asioista enkä tarvii rahaa ja mammonaa ja pääsden lataamaan t-äysillä. Älä koskaan luota ulkonäköön (olen isotissinden ja vajaa 60kg) vaan ehkä kannattais selvittää mitä ohminen etsii? Ite en ota itelleni minkäänlaista miestä! Hoitakaa siskot mun puoletstani!
Ja tänne taas sitten eksyit, vaikka et enää aikonut?
taidat olla aika tuulella käyvä tapaus.
ei lasta tollaselle ja mä oon nainen. Mikähän katkera kuvatus toiki yhen nimimerkin takaa loistaa, kun asioista tietämättä täällä miehiä taas mollaa!! tosi vertaistukea, pöh!
Vai ei miehet anna rakkautta lapsille, vaan materiaa!! Haista ny paska ääliö!
nodiin..siinä sulle kaljaseuraa ja hick skool!
Perustakaa oikein lähiöämmien kippiskerho ja haukkukaa kaikki miehet teidänki ongelmien aiheuttajiksi! Vittu tuommoisilla hulluilla sosiaalipummeilla vielä mukeloita, saatana..
Pysykää miehet tuollaisista haahkoista erossa...elatusmaksut vaan mielessä norsuilla.
että on katkeran lepakon tilitystä ..? Pelottaa ajatella tuollaista manipulointia lapselle..?
vaikutat narsistilta.
lätinää....kaikkihan noi itsestään selvyydet tietää. Tosiasiassa lapsen vihollinen n:o 1 on sossutäti.
Iskä tässä hei. Kyllä nyt parilla katkeralla äitillä keulii pahasti. "Äidille uskoudutaan....eletään lasten kautta..."jne. Sanonpa iskänä, että mulemmat vanhemmat ovat lapsille tärkeitä. Nyt ei vaan äiti ymmärrä omaa tilannettaan ja takertuu lapseen. Tuostahan voi tulla pirummoinen taakka lapselle, kun äiti pyytelee käymään, eikä lasta välttämäti haluta tulla; syy: 13v alkaa hakemaan omaa "identiteettiään" ja ottamaan ensimmäisiä askelia itsenäistymisessä. Sitten paat siihen mukaan äidin, mikä ruikuttaa "tuu käymään....et oo käyny pitkään aikaan etc". Minulla pojat 16v ja 14v niin jotakin jo tiedän lasten irtiotoista ja tunne-elämästä tuon ikäsinä. Sitten kun täällä vielä joku femakko piru tukee tollasia "isi huon, äiti hyvä" ajatuksia niin loppupeleissä on vain yksi todellinen häviäjä: 13 V POIKA.
Viestiisi on helppo yhtyä täysin rinnoin! Ja olen nainen...
Katkerilta naisilta pitäs löytyä edes sen verran älliä, että älyäisivät pitää suunsa kiinni jossain asioissa.
Mies on aivan yhtä hyvä huoltaja, kuin nainenkin ja joskus parempikin.
Itse olen miehissä kunnioittanut aina taitoa nähdä asiat rauhallisesti ja loogisesti, naiset tahtoo olla sellaisia hysteerikkoja ja tunteita laidasta laitaan vellojia, että hermostuttavat lapsetkin epävarmuudellaan.Tiedän tämän, kun löydän sellaisia piirteitä itsestänikin ja aina on silloin ollut mies se turvallinen kallio, joka saa asiat näyttämään taas yksinkertaisilta ja selkeiltä.
Joten jos joku äiti väittää, että kun on itse se "tunteitten tulkki", niin lapsikin avautuu silloin vain hänelle, niin kyllä se on lapselta ehkä vain mielistelyä äitille, ettei se raivostuisi lapselle tasapainottomuuttaan..iskälle kuiteski ehkä uskoudutaan paremmin, siitä ei vaan tehdä sen isompaa numeroa. Pitäkäähän kunnon isät puolenne!
Siis en ole katkera nainen. Enemminkin surullinen, masentunut tällä hetkellä. Ikävä ja huoli lapsesta joka päivä, joka hetki. En ole hetkeäkään epäröinyt sitä, että totta kai lapsi jää isälle. Kaikki kaverit, pelit ja vehkeet on siellä. Mutta haluisin osallistua lapseni elämiseen, kehittymiseen muutenkin kuin puhelinäitinä ja muutamilla vierailuilla. Ymmärrän senkin, että lapsi on 13v. ja irtautuu automaattisesti vanhemmistaan. Tulossa murrosikä, jolloin varmasti tarvitsisi molemmat turvalliset vanhemmat. Mutta mitä teen kun olen yksin ja mulla hyvin vähän annettavaa. Kaikki toitottavat, että olet kuitenkin äiti, aina. Mutta miten se riittää, kun henkisesti tää on ottanut tosi koville ja nyt lisäksi taloudelliset huolet
Ota heti työ, mikä tahansa, vaikka lentokonesiivooja, saat kyllä!
Sitten vuokraa kaksio. Sinulla pitää olla pojalle oma huone kotonasi, jos haluat että hän tulee viihtymään siellä. Oma sänky, yms.huonekalut. Oli kirjat missä hyvänsä.
Yksi juttu: miten mies muka voi estää lapsen kirjojen siirron sinun luo? Yleensähän lapsi jää automaattisesti äidille? Sen kun muutat ne kirjat, ei siinä tarvitse kysellä lupia.
Sit meet sossuun, ja vaadit toimeentulotukea että saat elätettyä lapsen kunnes saat palkkaa.
"yleensähän lapsi jää automaattisesti äidille....?"
Mikähän hörhö säkin olet tuollaisia kivikautisia neuvoja antaan?
Ei todellakaan päde nykyaikana, kun yhä suurempi osa äiteistä on päihde- ja huumekäyttäjiä.
...ja ONNEKSI ei noin enää ajattele edes sossutädit...!
Hommaappa kuule ensin se oma elämäs kuntoon.
Ensi askel on hommata työpaikka.
Jospa siellä nupissakin alkaisi pyöriä sen jälkeen jotain järkeviäkin ajatuksia.
Eiköhän se poika kasva siellä isänkin luona kunnon veronmaksajaksi, eihän tuo vaikuta miltään huonolta kasvattajalta. Taspainoisemmaltakin kuin sinä.
Älä ala pojalle taakaksi! Turhaa asioiden vatkaamista sulla, asiat on jo sun puolesta päätetty.
>>Avioerossa jouduin muuttamaan pois mieheni talosta. Avioehto, omat tavarat sain. // Lapsi 13v.
En halua sanoa pahasti, mutta tervetuloa miesten maailmaan.