Pelkäättekö työttömiä?? Miksi ette palkkaa työttömiä töihin. Ihan kuin me oltaisiin kakkos luokan ihmisiä tai ei osattais mitään... Ja me pystyttäis aloittamaan työt vaikka heti huomenna... Valtion tai työvoimatoimiston pitäisi palkita sellaisia yrityksiä jotka palkkaa työttömän töihin... Ei oo kiva hakea töitä ja saa vaan vastaukseksi kiitti mutta ei kiitti... Mielummin minäkin olisin töissä kuin kotona... Nyt jos työnantaja tunsit pistoksen sydämessä niin tee asialle jotain... Mun tiedot löytyy monsterin sivuilta haku toimiston moniosaaja.. Käy kattomassa ja ollaan yhteydessä.... Työnantajat nyt ryhtiä...
Työnantajat
lila-66
7256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työtön = työnvieroksuja, siksi ei.
Jos on paljon työttömyysjaksoja ja lyhyitä työsuhteita, se kertoo yleensä siitä, ettei ole jostain syystä ollut kykeneväinen rakentamaan itselleen järkevää uraa. Miksi minä haluaisin sellaisen henkilön, jota muutkaan työnantajat eivät halua, tai joka on paikassa pari kuukautta ja lähtee sitten?
Poikkeuksen muodostavat lapsia kotona hoitaneet äidit ja muut hyvästä syystä työttömänä olleet.
Itse olen ollut valtion virastoissa toimistosihteerinä. Ne ovat ketjutettuja paikkoja. Minun on vaikea selittää, miksen ole saanut noista vakinaista paikkaa, tosiasia on, että byrokratiaan yhdistetty jatkuva asiakaspalvelu ei ole minun alaani. Toimistotöissä viihtyisin, mutta niissä on yksi/virasto ja määräaikaisia otetaan vain työllistämistuella. Harjoittelupaikkani sattuivat sellaisiin, jotka eivät uusia työntekijöitä ota. Minulla on myös pitkä lastenhoitovapaa laman aikana. Toinen lapseni on ollut pitkäaikaissairas, mutta alkanut parantua, en haluaisi sitä hirveästi mainostaa, sillä lapsi itse on jo ammatin omaava nuorukainen, joka hakee töitä enkä halua hänelle sairaan mainetta työnantajien silmissä, kun sairaus ei enää haittaa elämää (perinnöllinen liikuntaelinsairaus) tällä hetkellä.
Tiedän olevani hyvä työntekijä, kun pääsen omalle alalleni mutta cv:ni on jaska. Kouluttauduin kokonaan uuteen ammattiin aikuisiällä, mutta surkea cv on ja pysyy. Olenkin harkinnut yksityisyrittäjyyttä, mutta tarvitsisin työpaikan, jotta voisin säästää rahaa sitä varten. Starttiraha on pieni ja harkinnanvarainen, sen varaan ei voi laskea yhtään mitään, eikä sitä edes saisi käyttää yrityksen menoihin, vaan se on henkilökohtaista rahaa.
Itselläni pätkätyöläisyys on myös toisaalta rikkaus. Jos itsestäni tulee työnantaja, niin olen nähnyt senkin, että ei katkotta 20 vuotta samassa työpaikassa ollut ole sen kummempi kuin minäkään. Siellä on tyyppejä, jotka eivät pääse tai uskalla lähteä muualle. Myös tyyppejä, jotka menevät muiden siivellä hyvin pitkälle. Myös osaamisen olen joidenkin kohdalla huomannut jäävän omastani aika pahasti jälkeen. Minulla kun on ollut aikaa opetella erilaisia perussioita, kieliä, tietotekniikkaa yms. Osa työsskäyvistäkin tekee sitä, mutta osa ei jaksa tai viitsi. Työnantajat eivät halua minua, mutta menetys on heidän puolellaan. Vielä minä jotain keksin.
En vieroksu töitä.. Mulla on ollut määräaikaisia paikkoja... Mielellään vakiuisen paikan ottaisin jos saisin.. En vaihtele paikkaa ku kalsareita.. Olen lojaali työantajaa kohtaan...
on selvästikin osoitettu henkilöille, jotka ovat vaihtamassa työpaikkaa - ei työttömille työnhakijoille. Ja että työttömät toisen luokan kansalaisia? Kattia kanssa! Me ollaan ihan sitä alinta kastia. Maahanmuuttajatkin menee edelle niin että heilahtaa! Tyttömät eivät ole yhtään mitään ja itseämme saamme syyttää, että olemme työttömiä. Eihän meidän tarvitsisi kuin ryhdistäytyä ja mennä töihin!
Aika typerää nykyaikana ajatella noin.
Hyvästä syystä työttömänä ollut? Olenko minä mielestäsi hyvästä syystä työtön, kun sain potkut kymmenen työvuoden jälkeen tuodessani lopultakin esille sellaisen asian kuin työpaikkakiusaamisen? Ihan sillä kysyn, kun haluaisin tietää, mikä tuollaienn hyvä syy on...
On laiska, jos ei mene kirvesmieheksi, lääkäriksi, hoitajaksi ja ties mihin, mitä paikkoja on auki, vaikka näihin vaatimukset olisivat mitä. Paikanvaihtajalta vaaditaan paljon vähemmän kuin työttömältä. Pitäisi olla parempi, paljon parempi kuin työssäkäyvät, vähän parempi ei riitä. Monta monituista kertaa on työssäkäyvä saanut paikan, johon olen tiennyt olevani täysi pystyvä, tai vastavalmistunut. Kerran olen hävinnyt paikan työttömälle, sinä kertana en itse täyttänyt tukikelpoisuuden kriteereitä.
Työttömyys on kyllä opettavaistakin. Jos on pitkään samassa työssä, ei näe omia puutteitaan. Työttömänä niitä joutuu miettimään ja kehittämään. Tietty on se pieni joukko, joka ei halua/hae töitä, mutta sääli, että kaikki joutuvat kärsimään tämän marginaaliryhmän takia.
Olen törmännyt aika usein työnantajan puolesta mentaliteettiin, että työkkäristä ei kannata työntekijää lähteä etsimään. Nykyisellä alallani sen ymmärrän, koska alan osaajista on jatkuva pula, eikä käytännössä työnsä osaava työttömänä joudu juuri olemaan. Sana vapautuneesta tekijästä kulkee nopeasti, ja käytännössä töihin tullaan pyytämään jos edellinen savotta loppuu.
Rakennnushommissa taas silloinen esimieheni oli joskus työttömiä palkannutkin, mutta kokemukset olivat olleet niin huonot, että päätyi lopulta samankaltaiseen ratkaisuun, kuin ylempänä on mainittu. Tämän tutun suosittelemana pääsin lopulta itse töihin. On kyllä ikävää, että asia on näin, mutta toisaalta työnantajapuolen kannan ymmärtää. Huonot kokemukset luovat huonon mielikuvan koko ryhmästä, eikä riskiä uskalleta sitten ottaa.
Itsekin olen ehtinyt olla yhteensä useamman vuoden ajan työttömänä, ja työkkärin kautta oli kyllä aivan turhaa haaveilla töitä saavansa. Vaikka omiin tietoihinikin virkailija kirjasi, että motivoitunut ja hyvän asenteen omaava työnhakija, niin ei paljoa auttanut. Lopulta työllistyminen tapahtui opiskelun ja sitä seuranneen työharjoittelun kautta.