Kauneudenhoito on helppoa. Hiukset leikkaa kampaaja, itse voi ostaa hyviä tuotteita ja käyttää aamuisin aikaa hiusten laittoon sekä meikkaamiseen. Pukeutumiseen saa vinkkejä lehdistä, kaupoista ja näyteikkunoista, pukeutumisneuvojilta. Kaikilla on siis mahdollisuus kaunistautua ja vaikuttaa katukuvaan. Miksi kukaan haluaisi rumentaa ympäristöä!
Painonhallinta kuuluu itsestäänselvänä tähän litaniaan, ja se on käytännössä ilmaista. Vähemmän ruokaa, vähemmän kuluu rahaa. Hoikkana ja normaalipainoisena on kauniimpi kuin lihavana. Siksi ainakaan minulle ei ole vaikeaa tehdä valinta siitä mitä ja kuinka paljon syön. Jos hiukset, iho ja vaatteet on kunnossa, miksi ei pitäisi huolta myös vartalosta.
Monesti näkee kasvoiltaan kauniin naisen, jolla hyvät hiukset ja tyyli. Mutta jos hän on pullukka, ensireaktioni on vähän säälivä, ihmettelen miksi hän on päästänyt itsensä lihomaan. Muuten täydellinen paketti, mutta ylipaino vie pisteet... (jos ei nollaan niin aika alas kuitenkin.)
Kaikki eivät tietenkään välitä painostaan (=ulkonäöstään), mutta jos vähänkään on ulkonäkö-, muoti-, tyylitietoinen, ja nauttii kauneudesta ja estetiikasta, luulisi että motivaatio painonhallintaan olisi vahva.
Painonhallinta kuuluu itsestäänselvänä tähän litaniaan, ja se on käytännössä ilmaista. Vähemmän ruokaa, vähemmän kuluu rahaa. Hoikkana ja normaalipainoisena on kauniimpi kuin lihavana. Siksi ainakaan minulle ei ole vaikeaa tehdä valinta siitä mitä ja kuinka paljon syön. Jos hiukset, iho ja vaatteet on kunnossa, miksi ei pitäisi huolta myös vartalosta.
Monesti näkee kasvoiltaan kauniin naisen, jolla hyvät hiukset ja tyyli. Mutta jos hän on pullukka, ensireaktioni on vähän säälivä, ihmettelen miksi hän on päästänyt itsensä lihomaan. Muuten täydellinen paketti, mutta ylipaino vie pisteet... (jos ei nollaan niin aika alas kuitenkin.)
Kaikki eivät tietenkään välitä painostaan (=ulkonäöstään), mutta jos vähänkään on ulkonäkö-, muoti-, tyylitietoinen, ja nauttii kauneudesta ja estetiikasta, luulisi että motivaatio painonhallintaan olisi vahva.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Johtuu siitä että lähiympäristö ei paljasta karua totuutta, vaan uskottelee että "on hyvä just noin". Kukaan ei sano kuinka paljon kauneutta on kadonnut lihomisen myötä vaan pelkästään sen kuinka nätiltä näyttää laihduttuaan. Ylipaino tekee sairaaksi. Sääli edistää sairautta. Hiljaisuus lihottaa.
Ihan jokainen lihava näyttää paremmalta laihempana.
Vieläpä täysin ilman meikkejä, vaatteita tai kampaajaa.
noinkin päin mennä, mutta itselläni (ja monella muulla, jonka tunnen) on nimenomaan niin päin, että lihominen on seurausta jatkuvasta haukkumisesta läskiksi jne. Menee motivaatio laittaa itseään kauniiksi, laihduttaa, jos saa kuulla seuraavaksikin vain olevansa edelleen ruma/ylipainoinen/laihduttua liian laiha lähipiiriltä. Aina jotakin liikaa tai liian vähän, ei koskaan sopivasti. Siksi monet luovuttavat ja syövät sitten mitä tykkäävät, kun kaikki kumminkin inhoaa. Esim. parisuhteessa muodostuu monesti syyttelyn kehä, kun aletaan haukkua toinen toistaan läskiksi ja tees nyt jtn jne... Hyvän kautta sen pitäisi tulla, kannustuksen, mut sitä me suomalaiset ei oikein osata tunnetusti.
No, itse olen päättänyt vakaasti tavoitella terveellistä elämäntapaa, vaikka kukaan muu sitä ei huomaisikaan. Jos edes itsellä olisi hyvä olla, niin se olis jo mainiota!
jotenkin ärsyttävä. Tekee mieli antaa itsensä kulahtaa tykkänään ihan kiusallaan.
No sehän on se helpoin tapa, antaa itsensä kulahtaa. Jotkut sentään tsemppaa, mutta liian harva. Suurin osa on luovuttajia.
Tulevaisuus taitaa olla jenkkityylinen. Ensin lihotaan, sitten anotaan armoa ja hyväksyntää, ja leveämpiä penkkejä juniin ja lentokoneisiin. Ja sitten ihmetellään kun kukaan ei enää jaksa tehdä töitä, kaikki vaan sairastaa ja käy lihavuusleikkauksissa ja muissa varorahoilla suoritettavissa operaatioissa. Jes!
Täytyy edes joidenkin pitää itsensä kunnossa että yhteiskunta pysyy pystyssä.
Jenkkityylinenpä hyvinkin, jos ihmisten kauneus pitää yhteiskunnan pystyssä :D :D :D
Tässä tapauksessa kyse oli siis ylipainon tuomista muista kuin ulkonäköongelmista.
Vai voiko joku väittää että liikalihavuus ei mitenkään rasita kroppaa, eikä hidasta menoa, eikä aiheuta nivelongelmia, eikä verenpainetta eikä diabetestä... Sairaudet ja vaivat vaikuttavat työntekoon. Sinun mielestä ilmeisesti vain positiivisesti?
Olen samaa mieltä kuin alottaja. Joskus (tai usein) kun näkee ylipainoisen ihmisen, niin tulee mieleen kysymys miksi hän on päästänyt itsensä tuohon kuntoon. Kyllähän sen ymmärtää (jos ei ole liikuntamahdollisuuksia, sairaus joka estää liikkumisen tms.), mutta silti.
Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin kyllähän se kauneudenhoito on melko yksinkertaista.
Aloittajan teksti oli harvinaisen hölmö. En tiedä onko kysessä nuori ihminen, tai muuten vain vähän kehittymätön.
Silti: ulkonäkö on oikeasti paljon tärkeämpi asia kuin myönnetään. Suomessa tuputetaan joskus "sisäinen kauneus on tärkeintä"-puppua, vaikka totuus on siitä kaukana. Jos lapsi on ylipainoinen, ja hyväätarkoittavat sukulaiset vähättelevät sitä, se on karhunpalvelus lapselle. Kaikkia pitäisi ohjata jo lapsesta asti terveellisiin elämäntapoihin. Pahinta mitä voi tehdä on pilkata ja painostaa, mutta asian voi esittää niin että ihminen ymmärtää loukkaantumatta.
Ulkonäkä on se tärkein asia. En tarkoita välttämättä kauneutta, mutta miellyttävyyttä. Se tarkoittaa sopusuhtaisuutta, ja sellaisia kasvoja ja ilmettä, että ihminen on helposti lähestyttävä. Joillakin siihen ei pääse kuin plastiikkakirurgin kautta (jos esim. on vahvat kulmat joka saa ilmeen näyttämään vihaiselta), eikä tätä voi ymmärtää sellainen joka on miellyttävän näköinen jo syntyessään.
Harva on pinnallinen tietoisesti (poikkeuksiakin on, kuten ketjun aloittaja), mutta evoluutio on laatinut "laatuvaatimukset", ja jos niitä ei täytä, saa usein vähemmän palkkaa, huonompaa kohtelua ja muutenkin ikävämmän elämän. "Hurja muodonmuutos"-ohjelma on hyvä esimerkki. Jos leikataan naamaa parista kohdasta, elämänlaatu paranee. Oikeasti. Sillä elämä on pinnallista.
Tunnustat kuitenkin monessakin kohtaa että ulkonäöllä ON merkitystä.
Hölmöä on se että mielipidettä ei saisi sanoa. Jos minusta lihavuus ei ole kaunista, eikä ne mahamakkarat joita naiset esittelee tuolla terasseilla tuopin ääressä, niin onko se rikos tai moraalitonta, jos ajattelen niin?
Ällöttävintä on se että eräät arvioivat ulkonäkökritiikin pinnalliseksi, mutta itse tunnustaa samat asiat vähän eri sanakääntein.
Ulkopuoliset ei siis saa puuttua lihavuuteen edes keskustelupalstalla, mutta lihavat itse saavat nyyhkyttää kuinka se lihavuus vaikuttaa palkkaukseen, kohteluun ja elämänlaatuun.
Hemmetti, kun se on vaan itsestä kiinni minkälaiseksi kroppansa syö! Voiko kukaan vieläkään väittää muuta?
Et ymmärtänyt kirjoitukseni pointtia.
Siis väännetäänpä rautalangasta: ihmiset eivät yleensä tietoisesti myönnä itselleen olevansa ulkonäkörasisteja (siis pinnallisia), vaikka melkein kaikki ovat sitä kuitenkin. Eli harva päästää suustaan noin hölmöjä mielipiteitä punastumatta häpeästä, vaikka oikeasti esim. parinvalinnassa ovatkin kranttuja ulkonäön suhteen.
Enkä missään kirjoituksessani nyyhkinyt lihavuuden vaikutusta elämään, sehän on vain tosiasia. Ja tietysti lihavuus on yleensä ihmisestä itsestä kiinni. Taitaa jollain olla luetun ymmärtämisessä pientä ongelmaa...
Mielenkiintoista olisikin seurata miten parinvalinta alkaa toimia jos 90% on ylipainoisia joita vain 50% populaatiosta pitää viehättäväinä. Kaiken järjen mukaan pahimmat läskit (=lihavat geenit + vähän tahdonvoimaa/älyä) alkavat kuolla sukupuuttoon, ja normaalipainoiset (lihavat geenit + paljon tahdonvoimaa/älyä) osuus syrjäyttää pitkällä aikavälillä läskit.
Tulevaisuudessa lienee suurempi painokerroin siitä pystyykö tahdonvoimallaan pysymään laihana siitäkin huolimatta vaikka "lihavat geenit" varastoisivatkin ilolla joka ikisen suupalan. Tällöin tahdonvoimallaan/älyllään hoikkana pysyvät pystyvät helpommin pariutumaan luonnostaan hoikkien (=jotka eivät erityisesti välitä lihavista) kanssa, luoden hyvän kasvuympäristön geeneille jotka eivät enää ole laihoja tai lihavia vaan tasapainoisia.
Paljon mahdollista.
Sitä paitsi jos evoluution kannalta oli ennen järkevää säilöä jokainen syöty ruokapala vararavinnoksi, ja nykyään ruokaa on liikaakin tarjolla (ainakin länsimaissa), niin eiköhän elimistökin pikku hiljaa ala muuttaa aineenvaihduntaa erilaiseksi.
Eli jossain vaiheessa hoikkuus tulee ehkä yleiseksi ja ylipaino jää vain jostain sairauksista kärsivien riesaksi. Mutta sitähän on turha jäädä odottamaan.
Muuten, en lähtisi yhdistämään älyä ja tahdonvoimaa toisiinsa, mutta hoikille se on varmaan vastustamaton kiusaus. Jokainenhan on mielestään huumorintajuinen ja älykäs.
Ja ei, en ole kammottavan lihava. Muutaman kilon voisin pudottaa, mutta se on niitä pieninmpiä murheita tässä elämässä.
Kun minulla oli ylipainoa.30kg :/ sain kuulla siitä suunnalta jos toiseltakin,jotkut sukulaiset huomauttelivat ihan suoraan asiasta.Inhosin itseäni ja päätin että nyt lähtee läski.
Pudotin joka saakelin ylimääräisen kilon ja grammankin pois:D Olin ylpeä itsestäni.Mutta mitä teki etenkin ne sukulaiset.Sitten alkoi moittiminen,että olin laihtunut liikaa ja olen vanhan näköinen.Joka helvetin tapaamis kerralla olin se vanhan näköinen ihminen ja sain surkuttelua kohdalleni siitä.Huomautuksia sain myös siitä kun en enää ottanut kahvittelussa joka saatanan laatua makeaa.Olin mennyt kuulemma liiallisuuksiin.Aina otin kahvitteluissa jotakin makeaa,mutta en kaikkea 7 sorttia mitä pöydässä oli.
Jossain vaiheessa mitta vaan tuli täyteen ja menetin sen onnellisen olon ja enää en jaksanut tarkkailla syömisiä ja paino alkoi nousta.Kaikki 30kg tuli takaisin ja muutama lisäkilo.Sukulaiset pääsivät taas naureskelemaan että,et sitten saanut pysymään ylipainoa poissa.
Nyt vuosienjälkeen päätin etten enää välitä yhtään kenenkään sanomisista mitään.Olen pudottanut painoa taas ja pudotettavaa on vielä vajaa 10kg.Aivan sama vaikka olisin sukulaisten mielestä vanhan näköinen.Haluan normaalipainoon ja olla onnellinen oma itseni
Joo ja kyllä,käyn säännölisesrti parturissa,mutta meikkaamaan en pysty koska olen niin allerginen että yhtään meikkisarjaa ei ole löytynyt mitä voisin käyttää.
Ehkä en joidenkin mielestä pidä itsestäni ja ulkonäöstäni huolta kun en meikka,mutta helvettiäkö siitä välitän.Minulla on siihen meikkaamattomuuteen syyni.
Jos selkeästä ylipainosta laihduttaminen tuo vain lunta tupaan, ei moisia urpoja kannata toiste nähdä. Yksikään sukulainen ei ole pakollinen.
muitakin, jotka ei liiemmin meikkaa, jos katselet ympärille:) Itse meikkasin teininä liikaa, ja se kostautui todella huonokuntoisena ja tukkeutuneena ihona--> lisää meikkiä peittämään epäpuhtaudet. Nyt vuoden kehdannut vähitellen olla meikittä (vain ripsari kulmat). Vaati aikas paljon rohkeutta tavallaan siirtyä tähän, mutta en ole katunut, nykyisin iho on suht puhdas ja terve. Sanoisinpa myös, että suurin osa miehistä (vaikka luulevat tietävänsä) eivät edes näe, onko toinen meikannut, jos iho on tasaisen värinen ilmankin.
Minä olen meikannut parikymmentä vuotta.
Jostain kumman syystä ryppyjä ei ole, johtuneeko siitä että
meikkivoide on suojannut auringolta. En meikkaa miehiä varten,
nehän on niin yksinkertaisia että niille riittää ihan muut jutut.
Jos lähden ulos, on kohteliasta muita kohtaan olla huolitellun
näköinen. Pelkkä ripsari ei minulle riitä.
On kiva myöskin olla kokoa 36. Vaikka tykkäisin J-Lo tyyppisestä
vartalosta, olen ihan tyytyväinen omaani aina kun näen
ylipainoisia, eli todella usein;). Vyötäröstä haluan pitää huolta,
eli omaan napaan on tuijotettava!
Toivottavasti kukaan ei kattele mua säälien kaupungilla kun laitan itseäni ja pidän muutenkin huolta ulkonäöstä, mutta liikakiloja keskikropassa rutkasti! Olen nimittäin synnyttänyt puoli vuotta sitten enkä imettämisestä johtuen ole voinut laihdutaa kiloja aiemmin pois! Nyt läskit kyllä lähtee, mutta ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja minä en ainakaan kaipaa kenenkään sääliä kuinka ruppana olen vasta vauvan saatuani!