..ja se johti avioliittoon alle vuoden. Olemme yhdessä ja onnellisia. Silti: vaati kymmeniä tapaamisia ja lukuisia viestien ja kuvien vaihtoa ennen kuin oikea löytyi. Toivon, että tästä sinkut saavat toivoa: sitä ei kannata menettää. Pettymyksiä tulee paljon,mutta ne vain kasvattavat. Tämän nettideittailupelin oppii kyllä. Jossain vaiheessa tulee selväksi se verkosto,joka omalla paikkakunnalla pyörittää seksiverkostoa, kuka etsii vain juttuseuraa ja haluaa olla ikisinkku, joku kaipaa matkaseuraa paikkakunnalle saapuessaan (eri paikkakunnilla eri seuralaisia), joku etsii jopa yöpaikkaa ja tietenkin lukuisa määrä ihmisiä, jotka haluavat loistaa älykkyydellään ja alleviivata erinomaisuuttaan ja jotka tapaamishetkellä muuttuvat kuin taikaiskusta aivan toisen näköisiksi, kokoisiksi ja oloisiksi...
Menestystä yksinäisille, jotka ovat täällä hakemassa seuraa - jopa tositarkoituksessa.
Menestystä yksinäisille, jotka ovat täällä hakemassa seuraa - jopa tositarkoituksessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minuakin peloteltiin nettideittailusta, mutta sieltäpä se prinssi sit kuitenkin löyty ja osaltaan tuntuu että näin on tarkoitettukin (-> kohtalo). Ajattelin aluksi että kyllähän tässä varmasti saa katella ties kuinka monta tyyppiä läpi, mutta onneksi ei. Tietty tulihan niitä epätoivoisiakin tapauksia vastaan ja heti eka treffeilä "puristi" koko tyyppi.
Hankalapa sitä kaveria on itselle löytää jos ei kulje oikein missään ja tunsin että tämä oli niitä kanavia joista pystyi tutstumaan uusiin ihmisiin. Ensin kirjoiteltiin ja vaihdeltiin ajatuksia ja sitten sovittiin kahvihetki kahvilaan. Siitä eteenpäin sit fiiliksen mukaan. Nyt tämän prinssin kanssa ollaan tavattu reilu 2kk ja kummankin osalta enää ei ole mitään deittailua vaan ollaan seurustelusuhteessa. Itse olen onnellinen ja ikävien ihmissuhteitteni jälkeen kerrankin olen löytänyt sellaisen ihmisen jonka kanssa "elämänvirta" kulkee samaansuuntaan.
Varmastihan täälläkin on monenlaista hiihtäjää, mutta on niitä kunnollisia miehiä/naisia. Pitää vain osata avata silmät ja katsokaa hyvät ihmiset sinne "pinnan alle". Ei se kaunis/komea kuori pitkälle kanna vaan ennenkaikkea samanhenkisyys ja luonne :)
mut miehenä bongattiin täältä treffeiltä ja vajaa kaksi vuotta ollaa seurusteltu. Asuttiin eri paikkakunnilla kaukana toisistaan,mut rakkaus voitti ja yhdes ollaan asuttu jo vuoden.
Se hetki iski silloin,kun sitä vähiten odotin meinaan sen oikean viesti minulle.
Monta naista tuli tavattua,osan kans seurusteltua puolisen vuottakin. Paljon pettymyksiä,mutta hetket kasvattivat miehenä. Ei ehkä parempaan suuntaan,mutta todella varautuneeksi ja ei tunteelliseksi sitä äkkiä muuttui. Vastaan tuli hirviönaisia.. suorastaan helvetillisen rumia (sori,mut aivan totta), huijareita, petkuttajia, seksinnälkäisiä, hyväksikäyttäjiä, vailla lääkitystä olevia, holisteja/pilleristejä, ujoja, liian vaativia, ikuisia etsijöitä, ei tiedä mitä haluaa/etsii tapauksia, avohoitotapauksia yms outoja tapauksia.. lista loputon. Aikaa ja rahaa paloi,mutta se kannatti.
T. Onnellinen mies
Todella hyvin kirjoitettu aivan kuin oma tarinani mutta nyt varattu ja onnellinen.
Vastaan tuli hirviönaisia.. suorastaan helvetillisen rumia (sori,mut aivan totta), huijareita, petkuttajia, seksinnälkäisiä, hyväksikäyttäjiä, vailla lääkitystä olevia, holisteja/pilleristejä, ujoja, liian vaativia, ikuisia etsijöitä, ei tiedä mitä haluaa/etsii tapauksia, avohoitotapauksia yms outoja tapauksia.. lista loputon.
Kyllä todellakin, näitä riittää naisissa täällä, kokemusta löytyy myös aika paljonkin.
Miehiä täällä haukutaan varsin paljon eikö nämä noidat voisi katsoa peiliin.
Olisi varmasti ihan kiva kävästä sensseillä helvetillisen ruman työtn kanssa. Ehkäpä seurustellakin muutaman kuukauden.
tää on se hullu taas, joka kirjoittaa näistä rumista naisista, joita kusetti...Porista kotoosin ja täys sekopää! Kyllä sen suku häpee ja saa hävetäkin...olisivat porukalla perseelle hakanneet, vielä tulee eteen yllätyksiä..P:llä alkaa sukunimi..