käämi..! Huvikseni olen käynyt lueskelemassa tämänkin palstan juttuja - itse en ole ollut uskoton eikä minulle ole tiettävästi oltu uskottomia, mutta en ole tuudittautunut siihen uskoon, etteikö asia voisi minuakin jotenkin koskettaa. No, nyt sitten niin kävi. Kaveri - ei mikään sydänystävä, mutta tuttu monen vuoden takaa - eilen sitten alkoi avautua oikein enemmänkin. Oli saanut miehensä kiinni treffien sopimisesta yhteisen tuttumme kanssa... Tilanne oli sikäli kinkkinen, että minulla oli pieni aavistus asiasta = että näillä kahdella voisi olla jotain meneillään, mutta ei varmaa tietoa - ja tämän sitten eilen mainitsinkin kaverilleni. Suuttui tietysti hemmetisti, kun en mitään ollut sanonut! Mitä olisin voinut sanoa, kun ei ollut mitään varmaa tietoa, vain ohimenevä havainto, että kaksi ihmistä hymyilivät toisilleen tavallista pidempään..? Kaverini tietysti riehui viimeisen päälle ja haukkui sen toisen "v:n vosun" pataluhaksi - en ollut kuullutkaan kaikkia niitä "lempinimiä" ennen! Kysyin varovasti, että no entäs mies..? Erehdyin pahemman kerran, kun kysyin... Sain kuulla, että kaikki eronneet akat (itse olen eronnut 5 vuotta sitten ja päätynyt olemaan yh-äiti, en tarvitse miestä elämääni, ja samoin tämä yhteinen tuttavamme on eronnut muutama vuosi sitten) ovat samanlaisia saatanan munahaukkoja, aina kyttäämässä toisten miehiä!!!! Just... Siinä vaiheessa itselläni kiehahti ja sanoin, että juu, totta kai se on meidän eronneiden viekkaiden vosujen vika, etteivät ukkomiehet pysty pitämään housuja jalassa ja että kannattaisiko puida asiat ensin kotona miehen kanssa ennen kuin alkaa sitä paskaa kaataa muiden niskaan?! Suht eripuraisissa fiiliksissä erottiin ja sen tiedän, että kaveruutemme on pilalla - mielestäni suht törkeää alkaa vielä minuakin "niputtaa" ja haukkua about huoraksi, vaikkei minulla ole osaa eikä arpaa asiaan.
Okei, ymmärrän kyllä, että suututtaa ja veettää... Mutta mikä hitto siinä on, ettei omassa miehessä voi nähdä mitään vikaa, vaan ne on aina ne toiset - etenkin eronneet - naiset, jotka miespolon väkisin kaappaavat vaimon vierestä!???!
Okei, ymmärrän kyllä, että suututtaa ja veettää... Mutta mikä hitto siinä on, ettei omassa miehessä voi nähdä mitään vikaa, vaan ne on aina ne toiset - etenkin eronneet - naiset, jotka miespolon väkisin kaappaavat vaimon vierestä!???!
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin tavallista, ettet uskokaan. Ystäväsi käyttäytyi juuri niinkuin naiset yleensä. Eniten häntä varmasti loukkasi, että sinä aavistelit jotain, mutta et kertonut hänelle. Entä jos olisit kertonut epäilyksistäsi ihan oma-aloitteisesti, luuletko että olisi käyttäytynyt toisin? Ei varmasti olisi. Sitten vasta olisitkin ollut vielä kamalampi ihminen.
Kohta varmasti kuulet, että olet koettanut ystäväsi liittoa rikkoa perättömillä puheillasi. Kun se ystäväsi mies kuitenkin kieltää kaiken.
Minua suututtaa puolestasi. Ja suututtaa työ yleinen käsistys, että kaikki eronneet naiset haluavat jonkun avioliiton rikkoa, väkisin miehet vievät sänkyynsä. Valitettavasti moni mieskin kuvittelee, että tuo on niin puutteessa ja käy ehdottelemaan vaikka mitä puolisonsa selän takana. Törkeää ja oksettavaa. Siinä tilanteessa miettii kovasti, mitä tehdä. Kertoako naiselle, mitä puoliso on ehdotellut vai unohtaako koko jutun (paitsi että alkaa inhota ystävän miestä). Itse päätin, etten kerro, koska minä olisin se paha, joka väkisin vie toisen aviomiehen. Miksi pettäjässä ei ikinä nähdä mitään vikaa?
Kaikenlaista kokeneena eron jälkeen olenkin pikkuhiljaa erakoitumassa, kun ei ikinä tiedä, mitenpäin olla parisuhteessa elävien kanssa, ettei tuomittaisi turhasta ja saisi juurikin tuollaista paskaa kuulla kuin sinä.
Mielestäni oleellista on se, miten kertoo ystävälleen siitä, että on havainnut tämän kumppanin tai aviopuolison vehkeilevän toisten kanssa. Ehkä ei ole viisasta mennä tekemään hyväyskoiselle vaimolla raportteja siitä mitä on kokemut tai nähnyt tämän kumppanin touhuista. Pitää sanoa, niin, että toinen itse alkaa pohtia kysymystä ja alkaa tehdä tarkentavia kysymyksiä. Esim. oletko huomannut, että miehesi katselee toisia naisia aika avoimesti? kerran näin, kun hän kovasti haki kontaktia johonkin toiseen.... Ehkä jotkut pitävät näit' epäreiluina vihjailuina, mutta jos ajatus uskottomuudesta heraa sillä, jota petetään on helponpi jatkaa keskustelua, kun pamauttaa tosiasiat pöytään. Voi myös kysyä haluaisitko sinä tietää, jos minä tietäisin......... Jokaisen ensireaktio uskottomuuden paljastuessa on viha jotakin toista kohtaan - ei sitä rakastettua. Ihmisen tunne-elämä ei ole niin nopea tekemään käännöksiä. Joskun voisi olla myös hyvä näiden nettikeskusteluiden lisäksi käydä vaikkapa väestöliiton sivuilla lukemassa, mitä asiantuntijat sanovat? Se entaa näkökulmaa. Tämä foorumi antaa kansan syvien rivien näkökulman, mikä on hyvin arvokas ja kertoo paljon asenteistamme ja arvoistamme, mutta neuvojen antamisessa se, ei välttämättä ole aina kovin hyvä, eikä ainakaan yksimielinen!!!!!
Olen eronneena ja petettynä erilaisilla tavoilla - mutta myös hyviä ja uskollisia miehiä kohdanneena - tullut siihen tulokseen, että toistuva pettäminen on persoonallisuushäiriö, joka ei parane millaan terapialla, eikä siihen kannata käyttää yhteiskunnan varoja. Sen lopettaa vain jaloilla äänestäminen. Lähteminen pettämissuhteesta ja sen miettiminen mitä minulle rakkaudessa kuuluu ja minkä ansaitsen. Mihin käytän energiani? Hyödyttömään pelkäämiseen ja aina uudestaan ja uudestaan ns. puhtaalta pöydältä aloittamiseen. Kuka sen pöydän muuten puhdistaa? Toivottoman taistelun aloittaminen ja jatkaminen ei ole mielekästä, kuin omassa vakavassa sairaudessa ja tässä ei ole kyse omasta sairaudesta, vaan toisen. Et voi taistella toista terveeksi. Luopuminen ja luovuttaminen tosiasioiden edessä on viisasta, kun on kyse pettämisestä.
Onko muuten kukaan pohtinut sitä, miten meidän omat ajatuksemme muuttuvat näiden keskustelupalstojen myötä. Kun lueskelemme kaikenlaisia epänormaaleja juttuja ja käsittämätttömiä tarinoita ihmisten suhteista toisiinsa, niin tulee tunne, että sattuuhan sitä ja vähitellen mielipiteemme muuttuvat yhä rajattomimmiksi ja lähes kaikki lähinnä "sairailta" vaikuttavat jutut ovat sellaisia, että sattuuhan sitä. Me alamme hyväksyä asioita sillä perusteella, kun tapauksia on paljon, niin siitä vähitellen tulee hyväksyttävä käytöntö, vaikka se olisi kuinka julmaa ja epäinhimillistä hyvänsä!