Loukkaannun helposti kun avomieheni esim. tilaa vain itselleen ja lapsilleen syötävää olessamme Lintsillä eikä kysy minulta ottaisinko jotain. Hänen mielestään aikuisen ihmisen pitää kertoa itse mitä haluaa tai muten jää ilman ja että olen lapsellinen. Loukkaannun myös siitä, että heittää törkeää herjaa/vitsiä kun olen kipeänä liittyen kipuni syyhyn. Kun sanon asiasta, niin alkaa jumalaton syyttely ja riita siitä kuinka minä olen väärässä ja huumorintajuton. Hänelle ei ole halua/taitoa asettua minun asemaan, eikä halua ymmärtää herkkyyttäni vaikka kuinka asiallisesti sen selittäisin. Hän ottaa kaikki syytöksinä ja hyökkää verbaalisesti kimppuuni -ja siitä alkaa sota. Pidän häntä tunteettomana ja välinpitämättömänä noina hetkinä. Hän väittää olevansa muuta, mutta koskaan en sitä sanallisesti häneltä kuule, joten vähän on vaikea uskoa pelkkiä sanoja tekojen ollessa toista.
Riita alkaa pienestä ja paisuu päivä-, välillä viikkokausia kestäväksi riidaksi ja mykkäkouluksi. Ei tälläistä kestä kukaan. Voiko tälläisestä selvitä jotenkin. Olemme umpikujassa. Minä en kestä hänen loukkaavaa käytöstään ja sanojaan ja hän ei kestä sitä, että sanon siitä (toistan: ei väliä miten asiallisesti tai asiattomasti, hän ei vaan hyväksy sitä, että minulle tulee paha mieli ja syyttää minua lapselliseksi).
En ole mikään prinsessa vaan teen miestenkin asioista paljon, mutta en halua että minua kohdellaan tai minulle puhutaan epäkunnioittavasti. Onko se liikaa vaadittu?
Riita alkaa pienestä ja paisuu päivä-, välillä viikkokausia kestäväksi riidaksi ja mykkäkouluksi. Ei tälläistä kestä kukaan. Voiko tälläisestä selvitä jotenkin. Olemme umpikujassa. Minä en kestä hänen loukkaavaa käytöstään ja sanojaan ja hän ei kestä sitä, että sanon siitä (toistan: ei väliä miten asiallisesti tai asiattomasti, hän ei vaan hyväksy sitä, että minulle tulee paha mieli ja syyttää minua lapselliseksi).
En ole mikään prinsessa vaan teen miestenkin asioista paljon, mutta en halua että minua kohdellaan tai minulle puhutaan epäkunnioittavasti. Onko se liikaa vaadittu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei. Lähde lätkimään ja äkkiä. - Ja ennen kuin aloitat uuden suhteen, ota selville sekä oman käytöksesi että toisen osapuolen käyttäytymisen syyt, perusteet ja seuraamukset.
Ei ole mitään väärää siinä, että haluaa itseään kohdeltavan kunnioittavasti ja huomioon ottavasti jos itse kohtelee toista kunnioittavasti ja huomioon ottavasti. Miehen lapset eivät ole siis sinun lapsia? Voisiko olla niin, että hän kokee kantavansa vastuuta vain lapsistaan eikä muista? Siinä voi kohteliaisuus unohtua. Miehillä kun on ne kuuluisat putkiaivot. Jälkeläiset pitää ensisijaisesti ruokkia, ehkä hänen päähänsä ei vaan mahdu toisen huomioon ottaminen. Mikä sinänsä voi olla kohteelle loukkaavaa. Toisen hädänalasta tai kurjuudesta herjan heittäminen osoittaa erittäin huonoa huumorintajua tai kykenemättömyyttä empatiaan, ja kun ei osata olla myötätuntoisia ja pitäisi sanoa jotain, niiin turvaudutaan ns. huumoriin. Joka ei valitettavasti tällaisissä tilanteissa toimi, vaan toinen kokeen oman kurjan tilansa vähättelemistä. Sanoja ei taas ehkä pysty muuhun ja puolustautuu syytöksellä (hyökkäys on paras puolustus, sanotaan) koska omasta mielestään ei tarkoittanut mitään pahaa vitsillään. Huumori on vaarallinen laji, se ei sovi joka paikkaan.... ja vastapuoli kokee entistä suurempaa loukkausta koska, kuten sanoit, toinen ei tunnu ymmärtävän pahaa oloasi vaan toistamiseen aiheuttaa sinulle pahan olon. Vitsailija puolustautuu sillä, ettei tarkoittanut mitään pahaa ja ei suostu ottamaan vastuuta loukkaamisesta itselleen vaan puolustautuu, vitsailtava taas kokee, että häntä ei arvosteta eikä ymmärretä missään vaihessa vaan loukkaamisen lisäksi vielä syytellään.
Kumpikaan ei tunne olevansa syypää tai vastuussa aiheutuneesta riidasta. Ja riitely jatkuu ja jatkuu tapellen siitä, kumpi oli syypää. Riidan aikana loukataan ja loukkaannutaan lisää ja puolustusasemat vahvistuvat. Kypsempi tai riitaan väsyneempi osapuoli ottaa yleensä ensimmäisen askeleen kohti sovintoa. Parhaassa tapauksessa sovinto syntyy heti, mutta sovintoa yleensä tarjoillaan muodossa "mutta, kun sinä sitä ja tätä...", jolloin sovinnonteko vaikeutuu ja riita voi jatkua. Riidan jatkuessa, kuten aiemmin jo todettiin, loukkaukset lisääntyvät ja puolustusasemat vahvistuvat kunnes joku päivä kumpikaan ei enää jaksa riidellä ja molemmat ovat valmiita joko sovintoon tai eroon. Toistuvat, pitkään jatkuneet riidat johtavat helposti eroon, kun kumpikaan ei enää jaksa repiviä riitoja ja epävarmuutta suhteesta. Mikä on sinänsä harmi, varsinkin kun riita alkaa jostain pienestä, joka olisi helppo selvittää saman tien. Mutta ehkä tässä onkin kysymys osapuolten kaikekaikkisesta epäsopivuudesta toisilleen, johtuen luonne,- tausta- yms. eroista.
Vähän vaikeeltahan tuo kuulostaa. Molemmat vetää herneet nenään ja tappelu on pystyssä. Molemmat vois olla vähemmän herkkiä toistensa sanomiselle...ja pysyä asialinjalla. Asiasta pitäsi aina pystyä puhumaan.