Bf 109

Missä F-35 sai selkäänsä? Kopp ei kelpaa lähteeksi. Kyseinen mies vääristää faktoja koska haluaa että Australia yrittäisi hommata F-22 hävittäjiä.

15+3 kirjoitti:

Missä F-35 sai selkäänsä? Kopp ei kelpaa lähteeksi. Kyseinen mies vääristää faktoja koska haluaa että Australia yrittäisi hommata F-22 hävittäjiä.

Joka tapauksessa F-35A:n aseistus käsittää vain kaksi ilmasta-ilmaan ohjusta, jonka jälkeen lisäohjukset kadottaisivat loputkin ns.häiveominaisuudet pelistä pois. Myös koneen mahdollisuutta käyttää aseistusta yliääninopeudella ei ole onnistunut vieläkään, koska ne ilmanpaine repii ne irti. Lähitaistelussa kone on taaskin niin kömpelö, ettei se pärjäisi yhdellekään nykyisistä käytössä oleville hävittäjäkoneille. Häiveominaisuuksia koneella on vain muotoilun puolesta, sen sijaan koneessa on täysin tavanomainen moottori joka jättää lämpöjälkeä niin paljon, ettei niitä ns. häiveominaisuuksia ole käytännössä olemassakaan. Jenkeillä kone ehkä toimii kehittyneempien asejärjestelmien ansiosta, mutta muiden valtioiden käytössä koneen on ennustettu olevan täydellinen floppi.

noh.. kirjoitti:

Joka tapauksessa F-35A:n aseistus käsittää vain kaksi ilmasta-ilmaan ohjusta, jonka jälkeen lisäohjukset kadottaisivat loputkin ns.häiveominaisuudet pelistä pois. Myös koneen mahdollisuutta käyttää aseistusta yliääninopeudella ei ole onnistunut vieläkään, koska ne ilmanpaine repii ne irti. Lähitaistelussa kone on taaskin niin kömpelö, ettei se pärjäisi yhdellekään nykyisistä käytössä oleville hävittäjäkoneille. Häiveominaisuuksia koneella on vain muotoilun puolesta, sen sijaan koneessa on täysin tavanomainen moottori joka jättää lämpöjälkeä niin paljon, ettei niitä ns. häiveominaisuuksia ole käytännössä olemassakaan. Jenkeillä kone ehkä toimii kehittyneempien asejärjestelmien ansiosta, mutta muiden valtioiden käytössä koneen on ennustettu olevan täydellinen floppi.

Lue lisää

repii ''ne'' irti. Lauseesta jäi puuttumaan rungon sisäisten ohjusten luukkujen avattavat kannet..

ilmanpaine.. kirjoitti:

repii ''ne'' irti. Lauseesta jäi puuttumaan rungon sisäisten ohjusten luukkujen avattavat kannet..

Esimerkiksi F-35 ostajista Norja ei voi käyttää konetta täysin itsenäisesti ilman amerikkalaiten apua, koska koneen laitteet eivät toimi täysin ilman amerikkalaistutkajärjestelmien jatkuvaa tukea. Sen sijaan Suomi tarvitsee koneen, jolla voi toimia ilman amerikkalaisia järjestelmiä. Tässä tapauksessa ilmavoimien tulevaksi hävittäjätyypiksi sopisi paremmin jokin muu kone.

noh.. kirjoitti:

Joka tapauksessa F-35A:n aseistus käsittää vain kaksi ilmasta-ilmaan ohjusta, jonka jälkeen lisäohjukset kadottaisivat loputkin ns.häiveominaisuudet pelistä pois. Myös koneen mahdollisuutta käyttää aseistusta yliääninopeudella ei ole onnistunut vieläkään, koska ne ilmanpaine repii ne irti. Lähitaistelussa kone on taaskin niin kömpelö, ettei se pärjäisi yhdellekään nykyisistä käytössä oleville hävittäjäkoneille. Häiveominaisuuksia koneella on vain muotoilun puolesta, sen sijaan koneessa on täysin tavanomainen moottori joka jättää lämpöjälkeä niin paljon, ettei niitä ns. häiveominaisuuksia ole käytännössä olemassakaan. Jenkeillä kone ehkä toimii kehittyneempien asejärjestelmien ansiosta, mutta muiden valtioiden käytössä koneen on ennustettu olevan täydellinen floppi.

Lue lisää

taitaa nimim. "noh.." hieman olla hakoteillä tuon häiveominaisuuden ja lämpöjäljen kanssa.

Tutkaa vastaan häiveominaisuus on erinomainen etu. Jos pystyt tunkeutumaan alueelle ilman että vihollinen sinua tutkallaan havaitsee, ei myöskään ohjuksiakaan tai torjuntahävittäjiä kimppuusi laiteta. sama myös mahdollistaa sen, että voit hyökätä viholliskoneen kimppuun tämän tietämättä lainkaan että olet siellä.

lämpöjälki taas toimii infrapuna hakuisten ohjusten kanssa, kuten myös lämpökameroita käytettäessä. sillä ei ole mitään tekemistä tutkan ja häiveominaisuuksien kanssa.

Eikös se ollut uusinta uutta mitä hävittäjärintamalla oli tarjolla tuohon aikaan? Hurricane oli jo hieman vanhanaikainen kostruktio tuolloin.

vielä vähän jatkan kirjoitti:

Esimerkiksi F-35 ostajista Norja ei voi käyttää konetta täysin itsenäisesti ilman amerikkalaiten apua, koska koneen laitteet eivät toimi täysin ilman amerikkalaistutkajärjestelmien jatkuvaa tukea. Sen sijaan Suomi tarvitsee koneen, jolla voi toimia ilman amerikkalaisia järjestelmiä. Tässä tapauksessa ilmavoimien tulevaksi hävittäjätyypiksi sopisi paremmin jokin muu kone.

Lue lisää

Mikähän kone olisi sellainen?

Gripen on jo hieman vanhentunut kun tänne uudet koneet ostetaan. Sama koskee kaikkia Eurocanard koneita..

vielä vähän jatkan kirjoitti:

Esimerkiksi F-35 ostajista Norja ei voi käyttää konetta täysin itsenäisesti ilman amerikkalaiten apua, koska koneen laitteet eivät toimi täysin ilman amerikkalaistutkajärjestelmien jatkuvaa tukea. Sen sijaan Suomi tarvitsee koneen, jolla voi toimia ilman amerikkalaisia järjestelmiä. Tässä tapauksessa ilmavoimien tulevaksi hävittäjätyypiksi sopisi paremmin jokin muu kone.

Lue lisää

pitäisi rakentaa se itse. He tekivät maailman parhaan alkeisharjoitukoneen (Vinkasta kehitellyn) Kyllä se onnistuu, tosi hyvän hävittjänkin kehittely suomalaisilta. Maksaahan se, mutta työ tulee omaan maahan. Maksaa ne loistoristeilijätkin. Sama juttu panssarivaunuissa. Patria kyllä pystyy tekemään Israelilaista Merkavaa vastaavan vaunun koska tahansa, tykit ovat Suomessa jo nyt maailman huippua.
Vastustus tälle maailmanbisnekselle onkin moraalinen ja poliittinen. Halutaan olla niin "rauhaarakastavia" tässä kaksinaimoraalin kyllästävässä maailmassa, että silmiä häikäisee. Eikä se ydinpommin valmistuskaan olisi suomalaisille kuin puolen vuoden juttu. Rohkeasti vaan tekoihin, niin ei kukaan ainakaan silmille hypi.

Rautajalka kirjoitti:

pitäisi rakentaa se itse. He tekivät maailman parhaan alkeisharjoitukoneen (Vinkasta kehitellyn) Kyllä se onnistuu, tosi hyvän hävittjänkin kehittely suomalaisilta. Maksaahan se, mutta työ tulee omaan maahan. Maksaa ne loistoristeilijätkin. Sama juttu panssarivaunuissa. Patria kyllä pystyy tekemään Israelilaista Merkavaa vastaavan vaunun koska tahansa, tykit ovat Suomessa jo nyt maailman huippua.
Vastustus tälle maailmanbisnekselle onkin moraalinen ja poliittinen. Halutaan olla niin "rauhaarakastavia" tässä kaksinaimoraalin kyllästävässä maailmassa, että silmiä häikäisee. Eikä se ydinpommin valmistuskaan olisi suomalaisille kuin puolen vuoden juttu. Rohkeasti vaan tekoihin, niin ei kukaan ainakaan silmille hypi.

Lue lisää

Onko sinulla yhtään käsitystä siitä, kuinka kallista tuollainen hävittäjän kehittäminen on?
http://en.wikipedia.org/wiki/JAS_39_Gripen
http://en.wikipedia.org/wiki/Eurofighter_Typhoon
http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_Rafale

Katsopa kehityskuluja.


Burt Rutan osaisi suunnitella hävittäjän jos pyydettäisiin.

Rutanin A-10 vastine.
http://www.youtube.com/watch?v=zG9LlHcX8lg



"tykit ovat Suomessa jo nyt maailman huippua. "

Tykin kehittelykin maksaa maltaita... Patria on kaiken lisäksi luopunut tykkien valmistamisesta.

"Vastustus tälle maailmanbisnekselle onkin moraalinen ja poliittinen."

Rahallinen lähinnä.

fsfsf kirjoitti:

Onko sinulla yhtään käsitystä siitä, kuinka kallista tuollainen hävittäjän kehittäminen on?
http://en.wikipedia.org/wiki/JAS_39_Gripen
http://en.wikipedia.org/wiki/Eurofighter_Typhoon
http://en.wikipedia.org/wiki/Dassault_Rafale

Katsopa kehityskuluja.


Burt Rutan osaisi suunnitella hävittäjän jos pyydettäisiin.

Rutanin A-10 vastine.
http://www.youtube.com/watch?v=zG9LlHcX8lg



"tykit ovat Suomessa jo nyt maailman huippua. "

Tykin kehittelykin maksaa maltaita... Patria on kaiken lisäksi luopunut tykkien valmistamisesta.

"Vastustus tälle maailmanbisnekselle onkin moraalinen ja poliittinen."

Rahallinen lähinnä.

Lue lisää

Hornetit ? Suurin osa kuitenkin "kasattiin" täällä Suomessa. Jos Ruotsi pystyy valmistamaan ensiluokan hävittäjiä, niin kyllä Suomikin pystyy siihen. Kaikki raakainemateriaali, aseistus ja eloktroniikka löyttyy maasta ja mikä tärkeintä osaaminen.
Ei pelkkä hinta ole ratkaiseva tekijä. Halvalla ei saa hyvää mistään ja "köyhän" ei halpaa pidä ostaa.
Mitä ydinaseeseen tulee, niin Suomi on ylläpitänyt valmiutta rakentaa fissiopommi noin kolmessa kuukaudessa. Sanoo henkilö joka tietää asian. Tykkien sijaan tarvitaankin risteilyohjuksia. Sekin on mahdollista valmistaa Suomessa.

ollut valmis aikataulussa se olisi ollut juuri ja juuri suoritusarvoiltaan riittävä kone sotaan. Mutta siinä vaiheessa kun sitä olisi saatu tuotettua riittävä määrä palvelukseen se olisi ollut jo vanhentunut

Kevyehkö aseistus teki hyvät lento-ominaisuudet. Nokkatykki riitti vielä 1941 käytössä olleella F-versiolla. Suomeenkin myyty G, eli "Gustav", oli melkoinen tulipatteri sekin verrattuna Brewsteriin. Juutilaisella tähtäin kalibroitiin siten, että kaikkien aseiden tuli yhdistyi - Juutilaisen mukaan - 150 metrin päässä. Siitä ja lähempää teho oli hurja, mutta piti pitää varansa, sillä sieltä saattoi tulla koneenosia silmille.

Erich Hartmann teki miltei kaikki 352 ilmavoittoaan G-mallilla. Hartmann ohjeisti myös ampumaan enintään alle 140-150 metristä. Ei sellaista lentokonetta vielä taivaalla keinunut, joka ei sillä aseistuksella alas tullut.

Koneella ilmeisesti pärjäsi, jos osasi lentää ja ampua. "Ässien ässän" Hartmannin pudotukset sisältävät 6 15th Air Forcen Mustangia. En muista, millä "länsiekskursiolla" hän niihin törmäsi, mutta olettaa voi, että kokemuksen määräkin hiukan ratkaisee tuollaisia kohtaamisia. Muutenhan Hartmann tappeli idässä.

Vaativa kone se on ollut. Kapea laskuteline ja voimakkaan potkurin kierto saattoi panna varomattoman pöpelikköön jo ensi nousussaan. Tuskin saksalaiset kykenivät pitemmän päälle kouluttamaan kunnollista ainesta puikkoihin, vaikka koneita vielä saatiinkin kasaan. Ainahan joku onnekas jää henkiin ja kehittyy.

Näissä keskusteluissa kannattaa miettiä koulutustasoa, ryhmätyöskentelyä ja taistelukokemusta. Harjoituksen määrä on veteraanilla jo aika iso. Tietää, mihin kone pystyy ja mihin ei, ei tule kuolettavia virheitä sitten.

Control Tower kirjoitti:

Kevyehkö aseistus teki hyvät lento-ominaisuudet. Nokkatykki riitti vielä 1941 käytössä olleella F-versiolla. Suomeenkin myyty G, eli "Gustav", oli melkoinen tulipatteri sekin verrattuna Brewsteriin. Juutilaisella tähtäin kalibroitiin siten, että kaikkien aseiden tuli yhdistyi - Juutilaisen mukaan - 150 metrin päässä. Siitä ja lähempää teho oli hurja, mutta piti pitää varansa, sillä sieltä saattoi tulla koneenosia silmille.

Erich Hartmann teki miltei kaikki 352 ilmavoittoaan G-mallilla. Hartmann ohjeisti myös ampumaan enintään alle 140-150 metristä. Ei sellaista lentokonetta vielä taivaalla keinunut, joka ei sillä aseistuksella alas tullut.

Koneella ilmeisesti pärjäsi, jos osasi lentää ja ampua. "Ässien ässän" Hartmannin pudotukset sisältävät 6 15th Air Forcen Mustangia. En muista, millä "länsiekskursiolla" hän niihin törmäsi, mutta olettaa voi, että kokemuksen määräkin hiukan ratkaisee tuollaisia kohtaamisia. Muutenhan Hartmann tappeli idässä.

Vaativa kone se on ollut. Kapea laskuteline ja voimakkaan potkurin kierto saattoi panna varomattoman pöpelikköön jo ensi nousussaan. Tuskin saksalaiset kykenivät pitemmän päälle kouluttamaan kunnollista ainesta puikkoihin, vaikka koneita vielä saatiinkin kasaan. Ainahan joku onnekas jää henkiin ja kehittyy.

Näissä keskusteluissa kannattaa miettiä koulutustasoa, ryhmätyöskentelyä ja taistelukokemusta. Harjoituksen määrä on veteraanilla jo aika iso. Tietää, mihin kone pystyy ja mihin ei, ei tule kuolettavia virheitä sitten.

Lue lisää

E-mallissahan oli vielä siivissä 20 mm tykit jotka poistuivat F-mallissa, jolloin kone muutenkin uudistettiin perusteellisesti. Jotkut pitivät uutta aseistusta huomompana ja jotkut parempana, mutta tulivoima säilyi liki ennallaan aseiden paremman asettelun ja suuremman tulinopeuden myötä. G-malli, joka ilmestyi keväällä -42 säilyi sama perusaseistus, mutta koneen varustelua parannettiin,ja siihen ilmaantui erilaisia valinnaisia asepaketteja joita oli helppo vaihdella kenttäolosuhteissa. Siipien alle sai lisätykit tai raketit jne. vuoden -44 aikana koneeseen vakiintui 30mm tykki ja kaksi 13mm kk:ta, joten hävittäjätaistelussa tulivoima ainakin oli riittävä.

Hartmann pudotti nuo Mustangit Romanian yllä kun jenkit pommittivat Ploestin öljykenttiä.

Koneen heikkous oli kapea laskuteline ja nousussa todella sattui paljon onnettomuuksia. Mutta sama vika oli lähes kaikilla tuonajan hävittäjäkoneilla Mustangista Tempestiin, eikä riittävän koulutuksen saaneella ohjaajalla ollut ongelmia. Lentoonlähdössä piti muistaa pitää kannus maassa tarpeeksi pitkään. Kun vauhtia oli tarpeeksi, että sivuperäsin vastasi ohjaukseen saattoi pyrstön nostaa ylös. Mutta jos pyrstön antoi nousta liian aikaisin kampesi kone metsikköön.

Muuten kone oli lentäjien kertoman mukaan erittäin helppo ja anteeksi antava lentää, eikä sillä ollut pahoja sakkausominaisuuksia. Eli väitteet vaikeastaa lennettävyydestä eivät pidä paikkaansa kuin nousun osalta. Koneessa olleet siipisolat saattoivat tosin aiheuttaa kokemattomille piloteille päänvaivaa. Kone erittäin liikehtimiskykyinen, kiihtyi nopeasti ja oli nousukykyinen ja taitolennossa helppo lentää.

Suuri osa onnettomuksista menee varmaankin juuri tuon olemattoman koulutustason piikiin. Pula ohjaajista oli huutava ja ohjaajilla ei ollut paljon tunteja allaan kun heidät jo lähetettiin rintamalle. Jos peruskoulutustaso olisi ollut lähellekkään samaa tasoa kuin vaikka USAAFilla, niin onnettomuusluvut olisivat olleet huomattavasti pienemmät. Pitää muistaa että hävittäjäkone on kuitenkin hävittäjäkone eikä mikään Stiegliz.

propelli kirjoitti:

E-mallissahan oli vielä siivissä 20 mm tykit jotka poistuivat F-mallissa, jolloin kone muutenkin uudistettiin perusteellisesti. Jotkut pitivät uutta aseistusta huomompana ja jotkut parempana, mutta tulivoima säilyi liki ennallaan aseiden paremman asettelun ja suuremman tulinopeuden myötä. G-malli, joka ilmestyi keväällä -42 säilyi sama perusaseistus, mutta koneen varustelua parannettiin,ja siihen ilmaantui erilaisia valinnaisia asepaketteja joita oli helppo vaihdella kenttäolosuhteissa. Siipien alle sai lisätykit tai raketit jne. vuoden -44 aikana koneeseen vakiintui 30mm tykki ja kaksi 13mm kk:ta, joten hävittäjätaistelussa tulivoima ainakin oli riittävä.

Hartmann pudotti nuo Mustangit Romanian yllä kun jenkit pommittivat Ploestin öljykenttiä.

Koneen heikkous oli kapea laskuteline ja nousussa todella sattui paljon onnettomuuksia. Mutta sama vika oli lähes kaikilla tuonajan hävittäjäkoneilla Mustangista Tempestiin, eikä riittävän koulutuksen saaneella ohjaajalla ollut ongelmia. Lentoonlähdössä piti muistaa pitää kannus maassa tarpeeksi pitkään. Kun vauhtia oli tarpeeksi, että sivuperäsin vastasi ohjaukseen saattoi pyrstön nostaa ylös. Mutta jos pyrstön antoi nousta liian aikaisin kampesi kone metsikköön.

Muuten kone oli lentäjien kertoman mukaan erittäin helppo ja anteeksi antava lentää, eikä sillä ollut pahoja sakkausominaisuuksia. Eli väitteet vaikeastaa lennettävyydestä eivät pidä paikkaansa kuin nousun osalta. Koneessa olleet siipisolat saattoivat tosin aiheuttaa kokemattomille piloteille päänvaivaa. Kone erittäin liikehtimiskykyinen, kiihtyi nopeasti ja oli nousukykyinen ja taitolennossa helppo lentää.

Suuri osa onnettomuksista menee varmaankin juuri tuon olemattoman koulutustason piikiin. Pula ohjaajista oli huutava ja ohjaajilla ei ollut paljon tunteja allaan kun heidät jo lähetettiin rintamalle. Jos peruskoulutustaso olisi ollut lähellekkään samaa tasoa kuin vaikka USAAFilla, niin onnettomuusluvut olisivat olleet huomattavasti pienemmät. Pitää muistaa että hävittäjäkone on kuitenkin hävittäjäkone eikä mikään Stiegliz.

Lue lisää

Saksalaisten pilottien huono koulutustaso johtui osin polttoainepulasta, joka keväästä 1944 alkaen oli karmaiseva.Tämä johtui siitä, että Saksan polttoainetuotanto romahti näihin aikoihin olemattomiin koska vihollinen tuhosi käytännöllisesti katsoen kaikki merkittävät öljynjalostamot ja hydrauslaitokset. Ennen tätä täystuhoa Luftwaffe sai kuukausittain n. 200 000 m3 lentokonebensiiniä, mikä oli sekin oikeastaan riittämätön määrä tarpeisiin nähden. ( Vertailun vuoksi: Saksan kotialueiden pommitukset nielivät 5000m3 lentokonebensiiniä vuorokaudessa.Luku on keskiarvo.)
Jo ennen bensiinintuotannon romahdusta saksalaisen hävittäjälaivueeseen siirron saanut pilotti omasi vain neljänneksen niistä lentotunneista, joista hänen amerikkalainen kollegansa oli päässyt hyötymään ja suuri osa hävittäjäkoulutukseen kuuluvista lentotunneista oli ilmataisteluharjoituksen sijaan lentokoneitten siirtolentoja rintamalaivueisiin.
Me 109K -sarjaa valmistettiin n. 1500 kpl. Se ei tuonut uusia kiihokkaita Saksan yhä kamalammaksi käyvään ilmatilanteeseen. Vuotta aiemmin rintamalle tullessaan ja paremmista raaka-aineista koottuna se olisi ehkä iskenyt Suuren Viikon aikana suonta Lännen ilmavoimista. Ei ratkaisevasti, mutta kuitenkin sen verran, että Luftwaffe ei olisi ollut seuraavana kesänä aivan niin kuralla kuin oli.

KuolemanRuhtinas kirjoitti:

Saksalaisten pilottien huono koulutustaso johtui osin polttoainepulasta, joka keväästä 1944 alkaen oli karmaiseva.Tämä johtui siitä, että Saksan polttoainetuotanto romahti näihin aikoihin olemattomiin koska vihollinen tuhosi käytännöllisesti katsoen kaikki merkittävät öljynjalostamot ja hydrauslaitokset. Ennen tätä täystuhoa Luftwaffe sai kuukausittain n. 200 000 m3 lentokonebensiiniä, mikä oli sekin oikeastaan riittämätön määrä tarpeisiin nähden. ( Vertailun vuoksi: Saksan kotialueiden pommitukset nielivät 5000m3 lentokonebensiiniä vuorokaudessa.Luku on keskiarvo.)
Jo ennen bensiinintuotannon romahdusta saksalaisen hävittäjälaivueeseen siirron saanut pilotti omasi vain neljänneksen niistä lentotunneista, joista hänen amerikkalainen kollegansa oli päässyt hyötymään ja suuri osa hävittäjäkoulutukseen kuuluvista lentotunneista oli ilmataisteluharjoituksen sijaan lentokoneitten siirtolentoja rintamalaivueisiin.
Me 109K -sarjaa valmistettiin n. 1500 kpl. Se ei tuonut uusia kiihokkaita Saksan yhä kamalammaksi käyvään ilmatilanteeseen. Vuotta aiemmin rintamalle tullessaan ja paremmista raaka-aineista koottuna se olisi ehkä iskenyt Suuren Viikon aikana suonta Lännen ilmavoimista. Ei ratkaisevasti, mutta kuitenkin sen verran, että Luftwaffe ei olisi ollut seuraavana kesänä aivan niin kuralla kuin oli.

Lue lisää

Minä en suoraansanottuna ollenkaan ymmärrä mistä aloittaja on saanut tiedon että mersu olisi ollut romu. Johtuiko kenties Saksan häviöstä vai mistä, mutta miten sodan menestynein hävittäjä olisi voinut olla romu?

Eihän Saksan ilmavoimat olisi voinut olla enää paremmin varustautunut. Vika oli siinä miten sotaa johdettiin. Sotahulluuden tuoman liiallisen voitonvarmuuden takia hyökkäys liian monella rintamalla yhtäaikaa pilasi voitonmahdollisuudet ja menetettyjen alueiden myötä materiaalipula suorastaan pöyristyttävä.
Se oli Aatun päähänpisto. Herrahan piti itseään suorastaan Jumalana. Kyllähän aseisiin käytettävä materiaali loppuu jossain vaiheessa, jos soditaan kaikilla rintamilla yhtäaikaisesti. Sehän on selvä, muttei sellainen mahtunut sen kusipään korvienväliin joka piti itseään voittamattomana. Mitä muutakaan voidaan odottaa kaverilta, joka ei ole mikään strategi vaan pikemminkin taidemaalari.

Mitä tulee mersuun, niin se olisi voinut olla vieläkin parempi eikä sitä parempia koneita liittoutuneilla juuri ollut. Jos mersuun olisi satsattu yhtä paljon kuin amerikkalaiset satsasivat Mustangiin, niin mersu olisi ollut varmasti lyömätön. Mersun valmistuksessa kitsailtiin äärimmilleen, joka pilasi erittäin loistavan koneen. Vika ei ollut suunnittelussa, vaan rahoituksessa.

karvarinta kirjoitti:

Minä en suoraansanottuna ollenkaan ymmärrä mistä aloittaja on saanut tiedon että mersu olisi ollut romu. Johtuiko kenties Saksan häviöstä vai mistä, mutta miten sodan menestynein hävittäjä olisi voinut olla romu?

Eihän Saksan ilmavoimat olisi voinut olla enää paremmin varustautunut. Vika oli siinä miten sotaa johdettiin. Sotahulluuden tuoman liiallisen voitonvarmuuden takia hyökkäys liian monella rintamalla yhtäaikaa pilasi voitonmahdollisuudet ja menetettyjen alueiden myötä materiaalipula suorastaan pöyristyttävä.
Se oli Aatun päähänpisto. Herrahan piti itseään suorastaan Jumalana. Kyllähän aseisiin käytettävä materiaali loppuu jossain vaiheessa, jos soditaan kaikilla rintamilla yhtäaikaisesti. Sehän on selvä, muttei sellainen mahtunut sen kusipään korvienväliin joka piti itseään voittamattomana. Mitä muutakaan voidaan odottaa kaverilta, joka ei ole mikään strategi vaan pikemminkin taidemaalari.

Mitä tulee mersuun, niin se olisi voinut olla vieläkin parempi eikä sitä parempia koneita liittoutuneilla juuri ollut. Jos mersuun olisi satsattu yhtä paljon kuin amerikkalaiset satsasivat Mustangiin, niin mersu olisi ollut varmasti lyömätön. Mersun valmistuksessa kitsailtiin äärimmilleen, joka pilasi erittäin loistavan koneen. Vika ei ollut suunnittelussa, vaan rahoituksessa.

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_He_100

karvarinta kirjoitti:

Minä en suoraansanottuna ollenkaan ymmärrä mistä aloittaja on saanut tiedon että mersu olisi ollut romu. Johtuiko kenties Saksan häviöstä vai mistä, mutta miten sodan menestynein hävittäjä olisi voinut olla romu?

Eihän Saksan ilmavoimat olisi voinut olla enää paremmin varustautunut. Vika oli siinä miten sotaa johdettiin. Sotahulluuden tuoman liiallisen voitonvarmuuden takia hyökkäys liian monella rintamalla yhtäaikaa pilasi voitonmahdollisuudet ja menetettyjen alueiden myötä materiaalipula suorastaan pöyristyttävä.
Se oli Aatun päähänpisto. Herrahan piti itseään suorastaan Jumalana. Kyllähän aseisiin käytettävä materiaali loppuu jossain vaiheessa, jos soditaan kaikilla rintamilla yhtäaikaisesti. Sehän on selvä, muttei sellainen mahtunut sen kusipään korvienväliin joka piti itseään voittamattomana. Mitä muutakaan voidaan odottaa kaverilta, joka ei ole mikään strategi vaan pikemminkin taidemaalari.

Mitä tulee mersuun, niin se olisi voinut olla vieläkin parempi eikä sitä parempia koneita liittoutuneilla juuri ollut. Jos mersuun olisi satsattu yhtä paljon kuin amerikkalaiset satsasivat Mustangiin, niin mersu olisi ollut varmasti lyömätön. Mersun valmistuksessa kitsailtiin äärimmilleen, joka pilasi erittäin loistavan koneen. Vika ei ollut suunnittelussa, vaan rahoituksessa.

Lue lisää

mutta ei kuitenkaan kilpakumppaniensa veroinen. En ole sen tarkemmin noita koneita tutkinut, kunhan sivusilmällä juttuja lukenut. Varsin yleismaailmallinen käsitys tuntuu olevan että se ei pärjännyt Spitfirelle, Mustangille ja kumppaneille. Se kaartoi paljon huonommin kuin Mustang, Spitfire tai Hurricane ja oli vaikea lentää ja varsinkin sodan loppuvaiheessa auttamattoman vanhentunut. Toisaalta taas tuotantomäärä oli kaikkein korkein ja sillä ammuttiin eniten alas vastustajia. Niin ei kai se sitten mikään romu voinut ollakaan. Ehkä se on tuota perus brittiläistä propagandaa että mersu ei heidän koneilleen pärjännyt? Tuolta interwebistä löytyy monenlaista tietoa ja juttua mutta mikä niistä sitten pitää paikkansa?

Avaaja kirjoitti:

mutta ei kuitenkaan kilpakumppaniensa veroinen. En ole sen tarkemmin noita koneita tutkinut, kunhan sivusilmällä juttuja lukenut. Varsin yleismaailmallinen käsitys tuntuu olevan että se ei pärjännyt Spitfirelle, Mustangille ja kumppaneille. Se kaartoi paljon huonommin kuin Mustang, Spitfire tai Hurricane ja oli vaikea lentää ja varsinkin sodan loppuvaiheessa auttamattoman vanhentunut. Toisaalta taas tuotantomäärä oli kaikkein korkein ja sillä ammuttiin eniten alas vastustajia. Niin ei kai se sitten mikään romu voinut ollakaan. Ehkä se on tuota perus brittiläistä propagandaa että mersu ei heidän koneilleen pärjännyt? Tuolta interwebistä löytyy monenlaista tietoa ja juttua mutta mikä niistä sitten pitää paikkansa?

Lue lisää

Spitfire oli oikein sopiva kone taisteluun Englannista ja Välimerelläkin sitä käytettiin Maltalta käsin verraten hyvin. Kuuluisaksi tuli kanadalaínen rämäpää Beurling, joka siirrettiin Englannista Maltalle osaksi sen vuoksi, koska hän oli kuriton ja hankala nuorukainen.

Hurricanella en haluaisi otella MT:n kanssa paitsi jos olisin kokenut ja mersua lentäisi tavallista lahjattomampi kaveri. Tai jos meitä olisi monta. Tulokset Spitfiren ja mersun välillä taas riippuvat hyvin monesta tekijästä, joten konetyypin objektiivinen vertailu ei ole helppoa. Periaatteessa Spit ja mersu olivat aika tasapäisiä, joten tulokset riippuvat osastojen käytöstä ja yleisestä taistelunjohdosta. Taistelussa Englannista saksalaiset siirtyivät lentokenttien ja tutka-asemien tuhoamisesta kaupunkien pommittamiseen ratkaisevalla hetkellä - juuri, kun brittien ilma-ase oli vaikeuksissa. Se oli suuri virhe.

Onko olemassa tasaveroisia lentäjiä, jolloin pelkät koneen taisteluominaisuudet ratkaisevat kahdenvälisen? Tuskin. Koiratappeluissa kone vastaan kone ratkaisevat lentäjän taidot paljon. Kone ei ole automaatin lentämä, vaan lentäjän kokemus, reaktiokyky ja ampumataito saavat roolin. Maltalla kaheli tiedustelukoneen lentäjä teki kahdeksan pudotusta onnettomalla vanerikyhäelmällä, jossa oli henkilökohtainen konekivääri. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan kuvitellut, että tuo rakkine kävisi kimppuun. Hän lenteli yksinään, ilman saattajia. Tulivat italialaiset katsomaan viereen ja saivat tulta moottoriin ja ohjaamoon. Lentäjä katosi sittemmin valokuvauslennolla. Joku otti siis kuitenkin vakavasti.

Kyösti Karhilan ura on hyvä esimerkki taitavasta ja asiallisesta sotatyöstä eri konetyypeillä. Onneksi venäläisillä ei ollut liikaa noin hyviä miehiä.

Painotan lentueen johtajan toimintaa. Taistelu on ryhmätyötä. Ja kun osastot torjuvat osastoja, koneen ominaisuudet ratkaisevat, millaisia päätöksiä tehdään. Koneet saavat erilaisia tehtäviä. Suomessakin paljon on kirjoitettu mersu-ässistämme, mutta myös Gloster Gladiatorit ja Moranet taistelivat - ja saivat tuloksiakin. Myös Brewsterit lensivät lopulta vanhentuneina.

Mustangia on yleisesti pidetty erittäin hyvänä, ja näin varmasti on. Taistelutaktiikka ja kalustomäärä sodan loppuvaiheessa olivat liittoutuneiden eduksi, suhteet saattoivat olla ainakin paikallisesti 60:1.

Amerikkalaiset katsoivat, että lentäjä otettiin pois taistelutehtävistä määrättyjen taistelulentojen jälkeen. Sotilaspsykiatrien mukaan heistä oli vaarassa tulla hulluja ja ylirasittuneita. Saksalaiset lensivät suuremmitta levoitta sodan läpi, joten hulluilla oli ainakin harjoitusmäärät kohdallaan niin kauan kuin heitä riitti. Onneksi loppuivat sitten.

Mitä yritin sanoa? Siis kone ja lentäjä ovat vähän eri paloja. Varmaan noista Mustangin ottaisi, jos saisi vapaasti valita... ja toivoisi, ettei sattumalta törmäisi yksinään Hartmanniin, Grafiin, Prilleriin, Nowotnyyn ja lukuisaan joukkoon muita huippuässiä.

Jos haluatte nähdä Spitfiren ilmassa, ensi viikonloppuna olisi mahdollisuus:

http://www.jamiflyin.com/lentonaytos.html

Avaaja kirjoitti:

mutta ei kuitenkaan kilpakumppaniensa veroinen. En ole sen tarkemmin noita koneita tutkinut, kunhan sivusilmällä juttuja lukenut. Varsin yleismaailmallinen käsitys tuntuu olevan että se ei pärjännyt Spitfirelle, Mustangille ja kumppaneille. Se kaartoi paljon huonommin kuin Mustang, Spitfire tai Hurricane ja oli vaikea lentää ja varsinkin sodan loppuvaiheessa auttamattoman vanhentunut. Toisaalta taas tuotantomäärä oli kaikkein korkein ja sillä ammuttiin eniten alas vastustajia. Niin ei kai se sitten mikään romu voinut ollakaan. Ehkä se on tuota perus brittiläistä propagandaa että mersu ei heidän koneilleen pärjännyt? Tuolta interwebistä löytyy monenlaista tietoa ja juttua mutta mikä niistä sitten pitää paikkansa?

Lue lisää

No ei ihan täyttä propagandaa, vaikka jotkut jutut liittoutuneiden aseiden paremmuudesta ovat kyllä melko ylimitoitettuja. Eritoten wikipediassa. Suurin vika mersussa oli että samoin kuin esim. Neuvostoliiton koneet kylmänsodan aikana; sekin oli rakennettu kertakäyttökoneeksi. Moottorin käyttöikä oli vissiin noin 200 lentotuntia, eli olihan se vähän kuin paperilennokki. Kone suunniteltiin lyhyeen salamasotaan ja sen tiedon valossa ettei se kuitenkaan kovin kauaa pysyisi ilmassa, koska koneita menetettäisiin paljon. Konetta kehitettiin sodan aikana jatkuvasti, eikä se sodan loppupuolella todellakaan ollut vanhentunut, koska sitä uudistettiin sodan edetessä lentäjien ilmataistelukokemusten mukaan. Jos verrataan alkuperäistä mersua ja sitä millainen se olisi ollut sodan loppupuolella ilman että materiaalikustannuksissa ei olisi pihistelty, niin muutos olisi ollut huikea. Valitettavasti säästely mersun rakenteessa aiheutti merkittävän tason putoamisen. Se näkyi mm. siinä että koneessa oli halvempi ja raskaampi moottori, joka teki mersusta lopulta hitaan hävittäjän.

karvaperze kirjoitti:

No ei ihan täyttä propagandaa, vaikka jotkut jutut liittoutuneiden aseiden paremmuudesta ovat kyllä melko ylimitoitettuja. Eritoten wikipediassa. Suurin vika mersussa oli että samoin kuin esim. Neuvostoliiton koneet kylmänsodan aikana; sekin oli rakennettu kertakäyttökoneeksi. Moottorin käyttöikä oli vissiin noin 200 lentotuntia, eli olihan se vähän kuin paperilennokki. Kone suunniteltiin lyhyeen salamasotaan ja sen tiedon valossa ettei se kuitenkaan kovin kauaa pysyisi ilmassa, koska koneita menetettäisiin paljon. Konetta kehitettiin sodan aikana jatkuvasti, eikä se sodan loppupuolella todellakaan ollut vanhentunut, koska sitä uudistettiin sodan edetessä lentäjien ilmataistelukokemusten mukaan. Jos verrataan alkuperäistä mersua ja sitä millainen se olisi ollut sodan loppupuolella ilman että materiaalikustannuksissa ei olisi pihistelty, niin muutos olisi ollut huikea. Valitettavasti säästely mersun rakenteessa aiheutti merkittävän tason putoamisen. Se näkyi mm. siinä että koneessa oli halvempi ja raskaampi moottori, joka teki mersusta lopulta hitaan hävittäjän.

Lue lisää

Totta. Toisen maailmansodan hävittäjä sai kahdesta asiasta etua: nopeus ja korkeus. Olihan IL-16, eli Rata, myöskin parempi kaartamaan kuin mersu, mutta sen kanssa kun ei jääty lillimään, asia ei tuottanut ongelmaa. Sama mersun ja Hurricanen kanssa.

Kehitystyöstä ja Luftwaffen kriisistä vastasivat etupäässä Hitler ja Göring. Entinen hävittäjälentäjä Göring nokkaantui pahasti Luftwaffen kurittomille ässille, kun he esittivät vaatimuksiaan. Hitler taas koki osaavansa kaiken, ja sotkeentui pahasti muutamassa ratkaisevassa kohdassa.

Hannu Valtonen kirjoiti kerran, että liittoutuneet olisivat tehneet paljon pahaa itselleen, jos esim. olisivat murhanneet Göringin: silloin sinne olisi voinut tulla joku, joka olisi pannut touhuun jotakin järkeä.

Control Tower kirjoitti:

Spitfire oli oikein sopiva kone taisteluun Englannista ja Välimerelläkin sitä käytettiin Maltalta käsin verraten hyvin. Kuuluisaksi tuli kanadalaínen rämäpää Beurling, joka siirrettiin Englannista Maltalle osaksi sen vuoksi, koska hän oli kuriton ja hankala nuorukainen.

Hurricanella en haluaisi otella MT:n kanssa paitsi jos olisin kokenut ja mersua lentäisi tavallista lahjattomampi kaveri. Tai jos meitä olisi monta. Tulokset Spitfiren ja mersun välillä taas riippuvat hyvin monesta tekijästä, joten konetyypin objektiivinen vertailu ei ole helppoa. Periaatteessa Spit ja mersu olivat aika tasapäisiä, joten tulokset riippuvat osastojen käytöstä ja yleisestä taistelunjohdosta. Taistelussa Englannista saksalaiset siirtyivät lentokenttien ja tutka-asemien tuhoamisesta kaupunkien pommittamiseen ratkaisevalla hetkellä - juuri, kun brittien ilma-ase oli vaikeuksissa. Se oli suuri virhe.

Onko olemassa tasaveroisia lentäjiä, jolloin pelkät koneen taisteluominaisuudet ratkaisevat kahdenvälisen? Tuskin. Koiratappeluissa kone vastaan kone ratkaisevat lentäjän taidot paljon. Kone ei ole automaatin lentämä, vaan lentäjän kokemus, reaktiokyky ja ampumataito saavat roolin. Maltalla kaheli tiedustelukoneen lentäjä teki kahdeksan pudotusta onnettomalla vanerikyhäelmällä, jossa oli henkilökohtainen konekivääri. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan kuvitellut, että tuo rakkine kävisi kimppuun. Hän lenteli yksinään, ilman saattajia. Tulivat italialaiset katsomaan viereen ja saivat tulta moottoriin ja ohjaamoon. Lentäjä katosi sittemmin valokuvauslennolla. Joku otti siis kuitenkin vakavasti.

Kyösti Karhilan ura on hyvä esimerkki taitavasta ja asiallisesta sotatyöstä eri konetyypeillä. Onneksi venäläisillä ei ollut liikaa noin hyviä miehiä.

Painotan lentueen johtajan toimintaa. Taistelu on ryhmätyötä. Ja kun osastot torjuvat osastoja, koneen ominaisuudet ratkaisevat, millaisia päätöksiä tehdään. Koneet saavat erilaisia tehtäviä. Suomessakin paljon on kirjoitettu mersu-ässistämme, mutta myös Gloster Gladiatorit ja Moranet taistelivat - ja saivat tuloksiakin. Myös Brewsterit lensivät lopulta vanhentuneina.

Mustangia on yleisesti pidetty erittäin hyvänä, ja näin varmasti on. Taistelutaktiikka ja kalustomäärä sodan loppuvaiheessa olivat liittoutuneiden eduksi, suhteet saattoivat olla ainakin paikallisesti 60:1.

Amerikkalaiset katsoivat, että lentäjä otettiin pois taistelutehtävistä määrättyjen taistelulentojen jälkeen. Sotilaspsykiatrien mukaan heistä oli vaarassa tulla hulluja ja ylirasittuneita. Saksalaiset lensivät suuremmitta levoitta sodan läpi, joten hulluilla oli ainakin harjoitusmäärät kohdallaan niin kauan kuin heitä riitti. Onneksi loppuivat sitten.

Mitä yritin sanoa? Siis kone ja lentäjä ovat vähän eri paloja. Varmaan noista Mustangin ottaisi, jos saisi vapaasti valita... ja toivoisi, ettei sattumalta törmäisi yksinään Hartmanniin, Grafiin, Prilleriin, Nowotnyyn ja lukuisaan joukkoon muita huippuässiä.

Jos haluatte nähdä Spitfiren ilmassa, ensi viikonloppuna olisi mahdollisuus:

http://www.jamiflyin.com/lentonaytos.html

Lue lisää

kun verrataan koneita toisiinsa tehdään monet vertailut aivan liian yksioikoisesti. 109 kohdalla pitää muistaa että se oli käytössä läpi sodan käytännössä versioina E,F,G ja K. Jokaisesta versiosta oli useita eri alatyyppejä, varsinkin G_mallista jota valmistettiin ylivoimaisesti kaikkein eniten.

Taistelussa Englannista oli käytössä malli E. Hurricanesta ja Spitfiresta oli MK I. Emil oli yleisesti ottaen paljon suorituskykyisempi kuin Hurricane ja yhtäläinen Spitfiren kanssa. Koska 109 siipikuormitus oli korkeampi kuin engelsmannien koneiden sen yleinen kaartokyky oli heikompi. Tätä kompensoitiin kyllä johtoreunan solakoilla, ja monet pilotit kyllä kertoivatkin kaartaneensa solien avulla tiukemmin kuin Spit tai Hurricane, mutta niissä oli omat ongelmansa kokemattomille piloteille. 109:ssä oli suorasuihkutusmoottori kun taas Spitissä ja Hurrissa
kaasutinmoottorit. Tämä antoi 109:lle selvän edun taistelutilanteissa. Suurin heikkous sillä oli toimintamatkan puute. Toiminta aika ei nyt ollut sen kummempi juuri Spiteillä ja Hurreillakaan mutta he taistelivat omalla maaperällään, joten se ei haitannut.

F-malli tuli laajempaan rintamakäyttöön alkuvuodesta -41. Kone oli kokenut laajan uudistuksen ja saanut uuden moottorin. Vastustajina sillä oli Hurricane II ja Spitfire II. Nyt nämä olivat selvästi alakynnessä, varsinkin Hurricane. Friedrich oli paljon nopeampi ja ketterämpi kuin Emil. Britit vastasivat Spitfire V:llä, joita saapui rintamakäyttöön merkittäviä määriä loppukesällä ja syksyllä -41 ja tilit tasoittuivat jälleen. Hurricanet vedettiin vähitellen maataistelukäyttöön muille rintamille. Monen pilotin mielestä F oli sarjan paras malli, joskaan ei suorituskykyisin. Idässä F:n päävastustajat olivat I:16, Lagg-3 ja Yak-1. Suorituskyvyssä F pesi ne mennen tullen, ainoastaan Yak pisti hieman kampoihin.

Alkuvuodesta -42 esiteltiin malli G. Se varusteltiin hyvin monenlaisilla lisäaseistuspaketeilla ja siihen asennettiin monenlaisia radiosuunnistus ja lennonopastusvälineitä. Moottoriteho kasvoi mutta niin teki painokin, joten suorituskyvyssä se ei ollut kovin paljoa F-mallia parempi. Sen sijaan se oli todellinen massatuotantokone. Käyttöikä ei ollut pitkä, mutta ei sen tarvinnutkaan olla. Niillä lennettiin ja taisteltiin taajaan, joten koneet saivat vauroita monesti tarpeeksi ennenkuin käyttöikä tuli vastaan, jolloin ne joko peruskorjattiin tai sulatettiin.
Vuoden -42 syksyllä Brittien vastineeksi tuli Spitfire IX. Sillä oli hienoinen etu suorituskyvyssä varsinkin korkealla, mutta ennenkaikkea nyt siinä oli myös suihkutusmoottori ja se pystyi tekemään samat liikkeet kuin 109 ilman tehon menetystä. G:n malli-ikä oli pitkä eikä sitä suuremmin muuteltu ennen vuotta -44. Tämä lienee ymmärrettävää koska kesällä Me 262 alkoi koelentovaiheensa ja olisi ollut Messerchmittin mukaan valmis sarjtuotantoon keväällä -43. Koska Me 262 kanssa kävi kuinka kävi, niin Me:n oli pakko palata 109 pariin koska se alkoi jäädä jälkeen vastustajistaan, joita oli ilmaantunut myös uusia, kuten Thunderbolt, Mustang, Tempest, La-5-7, Yak-9 ja Yak-3. Ensin tuli paljolti G-6:een perustuva G-14 ja viimeiseksi ilmataisteluun optimoitu G-10. G-10 palautti jälleen 109 suorituskyvyn kilpailijoidensa tasolle. Syksyllä 1944 ilmaantui malli K. Siinä oli paljon uudistuksia ja sitä oli aerodynaamisesti siistitty, ja se oli hieman nopeampi kuin vastustajansa ja sillä oli uskomaton nousukyky. Tähän aikaan raaka-aineiden puute oli kova ja laatu huono, mistä K kärsi. Huonona puolena sillä oli suurissa nopeuksissa raskaaksi käyneet ohjaimet. Mutta K-mallilla saattoi silti käydä taisteluun ketä vastaan tahansa ja sillä pystyi myös irrottautumaan sen nousukyvyn ansiosta.

Summa summarum. Sodan alussa 109 teki hakkleusta kaikista vastustajistaan poislukien Spitfire. Mutta koska sodan aikana kehitys on nopeaa, niin kilpajuoksussa osat vaihtelivat useasti. Kaiken kaikkiaan 109 oli loistokone. Halpa, helppo korjata, suorituskykyinen ja kehityskelpoinen. Paljolti mustamaalauksen syynä on varmasti loppuajan pilottien huono koulutus. he eivät tunteneet koneensa rajoja ja ominaisuuksia, ja olivat siten helppoa riistaa, olisivatpa lentäneet sitten millä koneella tahansa. Mutta jos he selvisivät ensimmäiset sotalennot hengissä, heidän kokemuksensa karttui nopeasti ja heistä tuli nopealla tahdilla vaarallisia experttejä.

propelli kirjoitti:

kun verrataan koneita toisiinsa tehdään monet vertailut aivan liian yksioikoisesti. 109 kohdalla pitää muistaa että se oli käytössä läpi sodan käytännössä versioina E,F,G ja K. Jokaisesta versiosta oli useita eri alatyyppejä, varsinkin G_mallista jota valmistettiin ylivoimaisesti kaikkein eniten.

Taistelussa Englannista oli käytössä malli E. Hurricanesta ja Spitfiresta oli MK I. Emil oli yleisesti ottaen paljon suorituskykyisempi kuin Hurricane ja yhtäläinen Spitfiren kanssa. Koska 109 siipikuormitus oli korkeampi kuin engelsmannien koneiden sen yleinen kaartokyky oli heikompi. Tätä kompensoitiin kyllä johtoreunan solakoilla, ja monet pilotit kyllä kertoivatkin kaartaneensa solien avulla tiukemmin kuin Spit tai Hurricane, mutta niissä oli omat ongelmansa kokemattomille piloteille. 109:ssä oli suorasuihkutusmoottori kun taas Spitissä ja Hurrissa
kaasutinmoottorit. Tämä antoi 109:lle selvän edun taistelutilanteissa. Suurin heikkous sillä oli toimintamatkan puute. Toiminta aika ei nyt ollut sen kummempi juuri Spiteillä ja Hurreillakaan mutta he taistelivat omalla maaperällään, joten se ei haitannut.

F-malli tuli laajempaan rintamakäyttöön alkuvuodesta -41. Kone oli kokenut laajan uudistuksen ja saanut uuden moottorin. Vastustajina sillä oli Hurricane II ja Spitfire II. Nyt nämä olivat selvästi alakynnessä, varsinkin Hurricane. Friedrich oli paljon nopeampi ja ketterämpi kuin Emil. Britit vastasivat Spitfire V:llä, joita saapui rintamakäyttöön merkittäviä määriä loppukesällä ja syksyllä -41 ja tilit tasoittuivat jälleen. Hurricanet vedettiin vähitellen maataistelukäyttöön muille rintamille. Monen pilotin mielestä F oli sarjan paras malli, joskaan ei suorituskykyisin. Idässä F:n päävastustajat olivat I:16, Lagg-3 ja Yak-1. Suorituskyvyssä F pesi ne mennen tullen, ainoastaan Yak pisti hieman kampoihin.

Alkuvuodesta -42 esiteltiin malli G. Se varusteltiin hyvin monenlaisilla lisäaseistuspaketeilla ja siihen asennettiin monenlaisia radiosuunnistus ja lennonopastusvälineitä. Moottoriteho kasvoi mutta niin teki painokin, joten suorituskyvyssä se ei ollut kovin paljoa F-mallia parempi. Sen sijaan se oli todellinen massatuotantokone. Käyttöikä ei ollut pitkä, mutta ei sen tarvinnutkaan olla. Niillä lennettiin ja taisteltiin taajaan, joten koneet saivat vauroita monesti tarpeeksi ennenkuin käyttöikä tuli vastaan, jolloin ne joko peruskorjattiin tai sulatettiin.
Vuoden -42 syksyllä Brittien vastineeksi tuli Spitfire IX. Sillä oli hienoinen etu suorituskyvyssä varsinkin korkealla, mutta ennenkaikkea nyt siinä oli myös suihkutusmoottori ja se pystyi tekemään samat liikkeet kuin 109 ilman tehon menetystä. G:n malli-ikä oli pitkä eikä sitä suuremmin muuteltu ennen vuotta -44. Tämä lienee ymmärrettävää koska kesällä Me 262 alkoi koelentovaiheensa ja olisi ollut Messerchmittin mukaan valmis sarjtuotantoon keväällä -43. Koska Me 262 kanssa kävi kuinka kävi, niin Me:n oli pakko palata 109 pariin koska se alkoi jäädä jälkeen vastustajistaan, joita oli ilmaantunut myös uusia, kuten Thunderbolt, Mustang, Tempest, La-5-7, Yak-9 ja Yak-3. Ensin tuli paljolti G-6:een perustuva G-14 ja viimeiseksi ilmataisteluun optimoitu G-10. G-10 palautti jälleen 109 suorituskyvyn kilpailijoidensa tasolle. Syksyllä 1944 ilmaantui malli K. Siinä oli paljon uudistuksia ja sitä oli aerodynaamisesti siistitty, ja se oli hieman nopeampi kuin vastustajansa ja sillä oli uskomaton nousukyky. Tähän aikaan raaka-aineiden puute oli kova ja laatu huono, mistä K kärsi. Huonona puolena sillä oli suurissa nopeuksissa raskaaksi käyneet ohjaimet. Mutta K-mallilla saattoi silti käydä taisteluun ketä vastaan tahansa ja sillä pystyi myös irrottautumaan sen nousukyvyn ansiosta.

Summa summarum. Sodan alussa 109 teki hakkleusta kaikista vastustajistaan poislukien Spitfire. Mutta koska sodan aikana kehitys on nopeaa, niin kilpajuoksussa osat vaihtelivat useasti. Kaiken kaikkiaan 109 oli loistokone. Halpa, helppo korjata, suorituskykyinen ja kehityskelpoinen. Paljolti mustamaalauksen syynä on varmasti loppuajan pilottien huono koulutus. he eivät tunteneet koneensa rajoja ja ominaisuuksia, ja olivat siten helppoa riistaa, olisivatpa lentäneet sitten millä koneella tahansa. Mutta jos he selvisivät ensimmäiset sotalennot hengissä, heidän kokemuksensa karttui nopeasti ja heistä tuli nopealla tahdilla vaarallisia experttejä.

Lue lisää

Tuo on jo melkein liian hyvä kirjoitus repuusipalstallamme. Uskoakseni ei ole liikoja lisättäviä. Hienoa, että näit vaivaa. Ehkä jonkin verran mietityttää Migien asema 109:n vihollisissa. Oliko esimerkiksi Mig3U karvan edellä F-mallia vai jopa jäljessä?

Control Tower kirjoitti:

Tuo on jo melkein liian hyvä kirjoitus repuusipalstallamme. Uskoakseni ei ole liikoja lisättäviä. Hienoa, että näit vaivaa. Ehkä jonkin verran mietityttää Migien asema 109:n vihollisissa. Oliko esimerkiksi Mig3U karvan edellä F-mallia vai jopa jäljessä?

Lue lisää

Kiitos kehuista, niitä ei tällä palstalla juuri saa vaikka yrittäsi vähän vaivaa nähdäkin.

Mig-3:sta saatavat tiedot ovat suppeita ja vaihtelevia, mutta jos käytetään lähteinä herroja John Weal, Bill Gunston ja Mike Spick niin eiköhän noista saa koostettua suht luotettavan analyysin ko. koneesta.

Mig-3 oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi suurille korkeuksille, missä sen suoritukyky oli ainakin paperilla hyvä, ollen jopa hieman nopeampi kuin 109F. Sen liikehtimiskyky oli kuitenkin ristiriidassa sulavaan ulkonäköön, eli se oli huono. Kevyt aseistus, eli tykin puute, teki siitä sopimattoman heiluri- tai keinutuolitaktiikkaan. Matalalla ja keskikorkeuksissa se oli vaikeuksissa 109F:ää vastaan, samalla kun sen suorituskyky putosi verrattuna 109:iin. Taitava lentäjä ja hyvä ampuja saattoi sillä kyllä saavuttaa tuloksia varsinkin korkealla, mutta näitä pilotteja NL:llä ei juuri ollut. Tiukassa vedossa Mig-3 menetti nopeutta nopeasti ja sortui helposti virheliikkeeseen tai sakkasi, mikä oli vaikeasti hallittavissa. Tämä ilmenee hyvin myöskin Juutilaisen keromuksista. Ainakin saksalaislentäjien mukaan Mig oli helppoa riistaa jos se pakotettiin liikehtimään tiukasti. Se menetti nopeutensa, jonka jälkeen se kiihtyi huonosti. Hartmannin tasoisen piloton käsissä se olisi voinut olla kovaa valuuttaa, mutta näitä oli harvassa. Standardi pilotille se oli vaikea laskussa ja myöskin hankala lentää taitolennossa.

Mig-3U:ssa aseistusta lisättiin käyttämään 2 20 mm:n tykkiä ja tehtiin muita parannuksia. Suorituskyky nousi hieman mutta epämiellyttävät ominaisuudet säilyivät silti. on jäänyt epäselväksi paljonko näitä U-malleja modifioitiin, mutta ei ilmeisesti paljoa. 1942 mallin tuotanto keskeytettiin koska parempiakin hävittäjiä alkoi valmistua (La-5, YAK-7 jne) ja samaa perusmoottoria käyttävään IL-2 koneeseen panostettiin. !942 aikana koneet vedettiin mm. Moskovan puolustukseen ja vuoden 1943 aikan se katosi rintamakäytöstä vähitellen.

Mig-3 oli yleisesti, tai ainakin teoreettisesti, vastus 109F:lle yli 7000 metrin korkeudessa, mutta tuolla korkeudella taisteluja itärintamalla harvoin käytiin. Taisteluarvo sillä jäi käytännössä paljon huonommaksi huonon liikehtimiskyvyn ja kiihtyvyyden vuoksi. Matalalla se oli auttamattomasti alakynnessä 109:iin verrattuna.

karvaperze kirjoitti:

No ei ihan täyttä propagandaa, vaikka jotkut jutut liittoutuneiden aseiden paremmuudesta ovat kyllä melko ylimitoitettuja. Eritoten wikipediassa. Suurin vika mersussa oli että samoin kuin esim. Neuvostoliiton koneet kylmänsodan aikana; sekin oli rakennettu kertakäyttökoneeksi. Moottorin käyttöikä oli vissiin noin 200 lentotuntia, eli olihan se vähän kuin paperilennokki. Kone suunniteltiin lyhyeen salamasotaan ja sen tiedon valossa ettei se kuitenkaan kovin kauaa pysyisi ilmassa, koska koneita menetettäisiin paljon. Konetta kehitettiin sodan aikana jatkuvasti, eikä se sodan loppupuolella todellakaan ollut vanhentunut, koska sitä uudistettiin sodan edetessä lentäjien ilmataistelukokemusten mukaan. Jos verrataan alkuperäistä mersua ja sitä millainen se olisi ollut sodan loppupuolella ilman että materiaalikustannuksissa ei olisi pihistelty, niin muutos olisi ollut huikea. Valitettavasti säästely mersun rakenteessa aiheutti merkittävän tason putoamisen. Se näkyi mm. siinä että koneessa oli halvempi ja raskaampi moottori, joka teki mersusta lopulta hitaan hävittäjän.

Lue lisää

Mersussa käytettiin iskutilavuudeltaan selkeästi suurempia moottoreita kuin Mustangissa ja Spitfiressä, ja tälle on aivan luonnollinen selitys. Saksan polttainehuolto oli huonoa koko sodan ajan ja korkeaoktaanisesta bensiinistä oli pulaa. Moottorit jouduttiin suunnittelemaan matalaoktaanista bensiiniä varten, joten ne olivat isompia ja raskaampia kuin esim RR Merlinit ja Griffonit. Kompensoidakseen tätä sakemannit kehittivät mm vesi-metanoli ja nitro-oxidi systtemejä saadakseen taistelussa hetkellistä tehonlisää.

KuolemanRuhtinas kirjoitti:

Saksalaisten pilottien huono koulutustaso johtui osin polttoainepulasta, joka keväästä 1944 alkaen oli karmaiseva.Tämä johtui siitä, että Saksan polttoainetuotanto romahti näihin aikoihin olemattomiin koska vihollinen tuhosi käytännöllisesti katsoen kaikki merkittävät öljynjalostamot ja hydrauslaitokset. Ennen tätä täystuhoa Luftwaffe sai kuukausittain n. 200 000 m3 lentokonebensiiniä, mikä oli sekin oikeastaan riittämätön määrä tarpeisiin nähden. ( Vertailun vuoksi: Saksan kotialueiden pommitukset nielivät 5000m3 lentokonebensiiniä vuorokaudessa.Luku on keskiarvo.)
Jo ennen bensiinintuotannon romahdusta saksalaisen hävittäjälaivueeseen siirron saanut pilotti omasi vain neljänneksen niistä lentotunneista, joista hänen amerikkalainen kollegansa oli päässyt hyötymään ja suuri osa hävittäjäkoulutukseen kuuluvista lentotunneista oli ilmataisteluharjoituksen sijaan lentokoneitten siirtolentoja rintamalaivueisiin.
Me 109K -sarjaa valmistettiin n. 1500 kpl. Se ei tuonut uusia kiihokkaita Saksan yhä kamalammaksi käyvään ilmatilanteeseen. Vuotta aiemmin rintamalle tullessaan ja paremmista raaka-aineista koottuna se olisi ehkä iskenyt Suuren Viikon aikana suonta Lännen ilmavoimista. Ei ratkaisevasti, mutta kuitenkin sen verran, että Luftwaffe ei olisi ollut seuraavana kesänä aivan niin kuralla kuin oli.

Lue lisää

Yksi syy puuttelliseen koulutukseen oli todella huutava pula polttoaineesta. Ennen sotaa heidän koulutuksensa oli parasta ja vielä sodan alussakin hyvää. Pula polttoaineesta ja lentäjistä pitivät lentokoulujen tunnit vähäisinä.

Control Tower kirjoitti:

Totta. Toisen maailmansodan hävittäjä sai kahdesta asiasta etua: nopeus ja korkeus. Olihan IL-16, eli Rata, myöskin parempi kaartamaan kuin mersu, mutta sen kanssa kun ei jääty lillimään, asia ei tuottanut ongelmaa. Sama mersun ja Hurricanen kanssa.

Kehitystyöstä ja Luftwaffen kriisistä vastasivat etupäässä Hitler ja Göring. Entinen hävittäjälentäjä Göring nokkaantui pahasti Luftwaffen kurittomille ässille, kun he esittivät vaatimuksiaan. Hitler taas koki osaavansa kaiken, ja sotkeentui pahasti muutamassa ratkaisevassa kohdassa.

Hannu Valtonen kirjoiti kerran, että liittoutuneet olisivat tehneet paljon pahaa itselleen, jos esim. olisivat murhanneet Göringin: silloin sinne olisi voinut tulla joku, joka olisi pannut touhuun jotakin järkeä.

Lue lisää

Nopeus , korkeus ja yllätys ovat hävittäjätaistelun perusedut. Koneesi ei tarvitse nopein kunhan havaitset vihollisen ensin, pystyt hankkiutumaan edulliseen hyökkäysasemaan ja hyökkäämään yllättäen. Jos sinulla on korkeusetu, pystyt muuttamaan sen nopeudeksi, ja hyökkäämään. Vaikka hyökkäys ei onnistusikaan voit muuttaa nopeuden korkeudeksi ja hyökkäämään uudestaan jos etu on puolellasi tai pakenemaan. Aloite on silloin sinulla. Kaartokyky on lähinnä puolustusominaisuus.

Kaartokyvyn hyvä mittari siipikuormitus. Mitä korkeampi siipikuormitus sitä huonommin kone kaartaa. Siiven johtoreunan automaattisilla siipisolilla voidaan kompensoida huonoa kaartokykyä, sillä ne auetessaan lisäävät nostovoimaa merkittävästi. Me 109:ssä oli nämä solakot. Niillä oli vain tapana joskus aueta tiukassa vedossa epäsymmetrisesti jolloin kone harhautui suunnastaan. Tätä saattoi myös käyttää ns. viimeisenä pakokeinona. Eli vedettiin kone reilusti yli jolloin se teki liikeen johon ahdistaja ei voinut vastata. Tässä auttoi Me:n säyseät lento-ominaisuudet joten kone oli helppo oikaista tuosta "virheliikkeestä". Joskus solat avautuivat ääneekkäästi pamahtaen joka sai aloittelijan löysäämään vetoa, jolloin iso osa koneen kaartokyvystä jäi käyttämättä. Sivuhuomautuksena voisi mainita että Mustangin siipikuormitus oli hivenen korkeampi kuin Me 109G:n, joten se tuskin kaartoi sen tiukemmin kuin Mersukaan, mikäli ohjaaja osasi käyttää koneen ominaisuuksia hyväkseen.

Jos Göring olisi todella vaikka tukehtunut mömmöihinsä 1942, ja komentajaksi noussut vaikka Galland, olisi hävittäjäaseeseen panostus ollut varmasti ihan toinen. Eikä Me 262 olisi jäänyt käyttämättä heti kun se oli mahdollista. Gallandhan itse lensi 262 jo keväällä 1943, ja ajoi voimakkaasti sen saamista tuotantoon nimenomaan hävittäjänä.

propelli kirjoitti:

Kiitos kehuista, niitä ei tällä palstalla juuri saa vaikka yrittäsi vähän vaivaa nähdäkin.

Mig-3:sta saatavat tiedot ovat suppeita ja vaihtelevia, mutta jos käytetään lähteinä herroja John Weal, Bill Gunston ja Mike Spick niin eiköhän noista saa koostettua suht luotettavan analyysin ko. koneesta.

Mig-3 oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi suurille korkeuksille, missä sen suoritukyky oli ainakin paperilla hyvä, ollen jopa hieman nopeampi kuin 109F. Sen liikehtimiskyky oli kuitenkin ristiriidassa sulavaan ulkonäköön, eli se oli huono. Kevyt aseistus, eli tykin puute, teki siitä sopimattoman heiluri- tai keinutuolitaktiikkaan. Matalalla ja keskikorkeuksissa se oli vaikeuksissa 109F:ää vastaan, samalla kun sen suorituskyky putosi verrattuna 109:iin. Taitava lentäjä ja hyvä ampuja saattoi sillä kyllä saavuttaa tuloksia varsinkin korkealla, mutta näitä pilotteja NL:llä ei juuri ollut. Tiukassa vedossa Mig-3 menetti nopeutta nopeasti ja sortui helposti virheliikkeeseen tai sakkasi, mikä oli vaikeasti hallittavissa. Tämä ilmenee hyvin myöskin Juutilaisen keromuksista. Ainakin saksalaislentäjien mukaan Mig oli helppoa riistaa jos se pakotettiin liikehtimään tiukasti. Se menetti nopeutensa, jonka jälkeen se kiihtyi huonosti. Hartmannin tasoisen piloton käsissä se olisi voinut olla kovaa valuuttaa, mutta näitä oli harvassa. Standardi pilotille se oli vaikea laskussa ja myöskin hankala lentää taitolennossa.

Mig-3U:ssa aseistusta lisättiin käyttämään 2 20 mm:n tykkiä ja tehtiin muita parannuksia. Suorituskyky nousi hieman mutta epämiellyttävät ominaisuudet säilyivät silti. on jäänyt epäselväksi paljonko näitä U-malleja modifioitiin, mutta ei ilmeisesti paljoa. 1942 mallin tuotanto keskeytettiin koska parempiakin hävittäjiä alkoi valmistua (La-5, YAK-7 jne) ja samaa perusmoottoria käyttävään IL-2 koneeseen panostettiin. !942 aikana koneet vedettiin mm. Moskovan puolustukseen ja vuoden 1943 aikan se katosi rintamakäytöstä vähitellen.

Mig-3 oli yleisesti, tai ainakin teoreettisesti, vastus 109F:lle yli 7000 metrin korkeudessa, mutta tuolla korkeudella taisteluja itärintamalla harvoin käytiin. Taisteluarvo sillä jäi käytännössä paljon huonommaksi huonon liikehtimiskyvyn ja kiihtyvyyden vuoksi. Matalalla se oli auttamattomasti alakynnessä 109:iin verrattuna.

Lue lisää

Hyvät kirijotukset, kiitos siitä! Muistan lukeneeni myös että surkea valmistuslaatu sodan lopulla vesitti potentiaalisesti hyvätkin lento-ominaisuudet...

Control Tower kirjoitti:

Totta. Toisen maailmansodan hävittäjä sai kahdesta asiasta etua: nopeus ja korkeus. Olihan IL-16, eli Rata, myöskin parempi kaartamaan kuin mersu, mutta sen kanssa kun ei jääty lillimään, asia ei tuottanut ongelmaa. Sama mersun ja Hurricanen kanssa.

Kehitystyöstä ja Luftwaffen kriisistä vastasivat etupäässä Hitler ja Göring. Entinen hävittäjälentäjä Göring nokkaantui pahasti Luftwaffen kurittomille ässille, kun he esittivät vaatimuksiaan. Hitler taas koki osaavansa kaiken, ja sotkeentui pahasti muutamassa ratkaisevassa kohdassa.

Hannu Valtonen kirjoiti kerran, että liittoutuneet olisivat tehneet paljon pahaa itselleen, jos esim. olisivat murhanneet Göringin: silloin sinne olisi voinut tulla joku, joka olisi pannut touhuun jotakin järkeä.

Lue lisää

Hyytävä ajatuskin liittoutuneiden kannalta jos Göring olisi telonut itsensä jossain vaiheessa ja korvattu vaikka Adolf Gallandilla! Brrr...

propelli kirjoitti:

Nopeus , korkeus ja yllätys ovat hävittäjätaistelun perusedut. Koneesi ei tarvitse nopein kunhan havaitset vihollisen ensin, pystyt hankkiutumaan edulliseen hyökkäysasemaan ja hyökkäämään yllättäen. Jos sinulla on korkeusetu, pystyt muuttamaan sen nopeudeksi, ja hyökkäämään. Vaikka hyökkäys ei onnistusikaan voit muuttaa nopeuden korkeudeksi ja hyökkäämään uudestaan jos etu on puolellasi tai pakenemaan. Aloite on silloin sinulla. Kaartokyky on lähinnä puolustusominaisuus.

Kaartokyvyn hyvä mittari siipikuormitus. Mitä korkeampi siipikuormitus sitä huonommin kone kaartaa. Siiven johtoreunan automaattisilla siipisolilla voidaan kompensoida huonoa kaartokykyä, sillä ne auetessaan lisäävät nostovoimaa merkittävästi. Me 109:ssä oli nämä solakot. Niillä oli vain tapana joskus aueta tiukassa vedossa epäsymmetrisesti jolloin kone harhautui suunnastaan. Tätä saattoi myös käyttää ns. viimeisenä pakokeinona. Eli vedettiin kone reilusti yli jolloin se teki liikeen johon ahdistaja ei voinut vastata. Tässä auttoi Me:n säyseät lento-ominaisuudet joten kone oli helppo oikaista tuosta "virheliikkeestä". Joskus solat avautuivat ääneekkäästi pamahtaen joka sai aloittelijan löysäämään vetoa, jolloin iso osa koneen kaartokyvystä jäi käyttämättä. Sivuhuomautuksena voisi mainita että Mustangin siipikuormitus oli hivenen korkeampi kuin Me 109G:n, joten se tuskin kaartoi sen tiukemmin kuin Mersukaan, mikäli ohjaaja osasi käyttää koneen ominaisuuksia hyväkseen.

Jos Göring olisi todella vaikka tukehtunut mömmöihinsä 1942, ja komentajaksi noussut vaikka Galland, olisi hävittäjäaseeseen panostus ollut varmasti ihan toinen. Eikä Me 262 olisi jäänyt käyttämättä heti kun se oli mahdollista. Gallandhan itse lensi 262 jo keväällä 1943, ja ajoi voimakkaasti sen saamista tuotantoon nimenomaan hävittäjänä.

Lue lisää

.,..todellisuudessa moottorin suunnitteleminen kokonaan uusix, ilman krittiisiä kohtia joihin käytettiin harvinaisia metalleja.

kahvimylly kirjoitti:

Hyvät kirijotukset, kiitos siitä! Muistan lukeneeni myös että surkea valmistuslaatu sodan lopulla vesitti potentiaalisesti hyvätkin lento-ominaisuudet...

Kieltämättä laatu putosi varsinkin 109 osalta sodan lopussa. Käsittääkseni kuitenkin rungon laatu pysyi kutakuinkin hyvänä, mutta materiaaleista jouduttiin tinkimään. Mersun osalta tämä näkyi selvimmin Daimlerin moottoreissa, joiden huoltoaika oli sodan lopulla todella lyhyt. Jopa 12 tuntia.

Ryssät taas valmistivat kaiken vasemmalla kädellä kun tärkeintä olivat vaan tolkuttomat tuotantomäärät. Lagg-3 saattoi joskus olla niin epätarkka mitoiltaan, että lensi uutenakin kuin vanha varis. Sama jatkui La-5 kanssa, joka muuten oli loistokone suunnittelultaan, mutta sarjatuotantokone jäi esitetyistä arvoista usein.

..hidasti... kirjoitti:

.,..todellisuudessa moottorin suunnitteleminen kokonaan uusix, ilman krittiisiä kohtia joihin käytettiin harvinaisia metalleja.

mutta syynä ei ollut ettei noita metalleja olisi ollut yhtään, vaan minne ne ohjattiin. V-2 projekti nieli valtaosan noista metalleista, samoin kuin sukellusveneet.

Control Tower kirjoitti:

Spitfire oli oikein sopiva kone taisteluun Englannista ja Välimerelläkin sitä käytettiin Maltalta käsin verraten hyvin. Kuuluisaksi tuli kanadalaínen rämäpää Beurling, joka siirrettiin Englannista Maltalle osaksi sen vuoksi, koska hän oli kuriton ja hankala nuorukainen.

Hurricanella en haluaisi otella MT:n kanssa paitsi jos olisin kokenut ja mersua lentäisi tavallista lahjattomampi kaveri. Tai jos meitä olisi monta. Tulokset Spitfiren ja mersun välillä taas riippuvat hyvin monesta tekijästä, joten konetyypin objektiivinen vertailu ei ole helppoa. Periaatteessa Spit ja mersu olivat aika tasapäisiä, joten tulokset riippuvat osastojen käytöstä ja yleisestä taistelunjohdosta. Taistelussa Englannista saksalaiset siirtyivät lentokenttien ja tutka-asemien tuhoamisesta kaupunkien pommittamiseen ratkaisevalla hetkellä - juuri, kun brittien ilma-ase oli vaikeuksissa. Se oli suuri virhe.

Onko olemassa tasaveroisia lentäjiä, jolloin pelkät koneen taisteluominaisuudet ratkaisevat kahdenvälisen? Tuskin. Koiratappeluissa kone vastaan kone ratkaisevat lentäjän taidot paljon. Kone ei ole automaatin lentämä, vaan lentäjän kokemus, reaktiokyky ja ampumataito saavat roolin. Maltalla kaheli tiedustelukoneen lentäjä teki kahdeksan pudotusta onnettomalla vanerikyhäelmällä, jossa oli henkilökohtainen konekivääri. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan kuvitellut, että tuo rakkine kävisi kimppuun. Hän lenteli yksinään, ilman saattajia. Tulivat italialaiset katsomaan viereen ja saivat tulta moottoriin ja ohjaamoon. Lentäjä katosi sittemmin valokuvauslennolla. Joku otti siis kuitenkin vakavasti.

Kyösti Karhilan ura on hyvä esimerkki taitavasta ja asiallisesta sotatyöstä eri konetyypeillä. Onneksi venäläisillä ei ollut liikaa noin hyviä miehiä.

Painotan lentueen johtajan toimintaa. Taistelu on ryhmätyötä. Ja kun osastot torjuvat osastoja, koneen ominaisuudet ratkaisevat, millaisia päätöksiä tehdään. Koneet saavat erilaisia tehtäviä. Suomessakin paljon on kirjoitettu mersu-ässistämme, mutta myös Gloster Gladiatorit ja Moranet taistelivat - ja saivat tuloksiakin. Myös Brewsterit lensivät lopulta vanhentuneina.

Mustangia on yleisesti pidetty erittäin hyvänä, ja näin varmasti on. Taistelutaktiikka ja kalustomäärä sodan loppuvaiheessa olivat liittoutuneiden eduksi, suhteet saattoivat olla ainakin paikallisesti 60:1.

Amerikkalaiset katsoivat, että lentäjä otettiin pois taistelutehtävistä määrättyjen taistelulentojen jälkeen. Sotilaspsykiatrien mukaan heistä oli vaarassa tulla hulluja ja ylirasittuneita. Saksalaiset lensivät suuremmitta levoitta sodan läpi, joten hulluilla oli ainakin harjoitusmäärät kohdallaan niin kauan kuin heitä riitti. Onneksi loppuivat sitten.

Mitä yritin sanoa? Siis kone ja lentäjä ovat vähän eri paloja. Varmaan noista Mustangin ottaisi, jos saisi vapaasti valita... ja toivoisi, ettei sattumalta törmäisi yksinään Hartmanniin, Grafiin, Prilleriin, Nowotnyyn ja lukuisaan joukkoon muita huippuässiä.

Jos haluatte nähdä Spitfiren ilmassa, ensi viikonloppuna olisi mahdollisuus:

http://www.jamiflyin.com/lentonaytos.html

Lue lisää

Marseille saanut myös siirron Afrikkaan kun oli hieman myös ns. hankala tapaus. Sen jälkeen jälki olikin tuhoisaa.

Nämä Mustangit Suomen rintamilla ovat arvoitus. Ei ole luetettavaa lähdettä, mikä kertoisi Jenkkien niitä NL:lle toimittaneen, Ainoat Mustangit mitä toimitettiin NL:lle olivat tusina Allison-moottorilla varustettuja koneita RAF:n varikolta, eli todennäköisemmin mallia P-51A. Jonkin lähteen mukaan niitä olisi ollut 20, mutta ei loppujen lopuksi paljoa. Myös Karhila kertoo ampuneensa alaas Mustangin leikkaamalla helposti tämän kaarron sisäpuolelle, ja vielä tykkimersulla, jossa oli siipitykit. Toki lentäjän osuus tässäkin on ollut ratkaiseva. Todennäköisempää on, että näitä Mustangeja ei paljon taistelussa tavattu, joten tuskin niistä nyt niin paljon kokemustakaan on. No, jos suomalaisten konetunnistus on ollut oikein niin he ampuivat alas yli puolet NL:n Mustang-vahvuudesta.

Toisaalta Juutilainen kertoi myös ampuneensa alas P-38:n joita ei tiedetä NL:lle toimitetun. Tätä hän ei ollut ilmoittanut virallisesti pudotetuksi. Saattaa tietysti olla tottakin, ehkä joitain yksilöitä toimitettiin testiä varten, kertoman mukaan Kronstadtin kentälle oli melkoinen virta jos jonkinlaisia koneita.

Mustang oli varmasti yksi parhaita koneita, mutta on turhaa kiistellä siitä mikä oli paras. Puolensa kullakin. Jos mitataan puhtaasti suoritusarvoja niin paras oli selkeästi Me262. Sille Mustangkaan ei voinut mitään mikäli olosuhteet olivat tasapuoliset.

propelli kirjoitti:

Nämä Mustangit Suomen rintamilla ovat arvoitus. Ei ole luetettavaa lähdettä, mikä kertoisi Jenkkien niitä NL:lle toimittaneen, Ainoat Mustangit mitä toimitettiin NL:lle olivat tusina Allison-moottorilla varustettuja koneita RAF:n varikolta, eli todennäköisemmin mallia P-51A. Jonkin lähteen mukaan niitä olisi ollut 20, mutta ei loppujen lopuksi paljoa. Myös Karhila kertoo ampuneensa alaas Mustangin leikkaamalla helposti tämän kaarron sisäpuolelle, ja vielä tykkimersulla, jossa oli siipitykit. Toki lentäjän osuus tässäkin on ollut ratkaiseva. Todennäköisempää on, että näitä Mustangeja ei paljon taistelussa tavattu, joten tuskin niistä nyt niin paljon kokemustakaan on. No, jos suomalaisten konetunnistus on ollut oikein niin he ampuivat alas yli puolet NL:n Mustang-vahvuudesta.

Toisaalta Juutilainen kertoi myös ampuneensa alas P-38:n joita ei tiedetä NL:lle toimitetun. Tätä hän ei ollut ilmoittanut virallisesti pudotetuksi. Saattaa tietysti olla tottakin, ehkä joitain yksilöitä toimitettiin testiä varten, kertoman mukaan Kronstadtin kentälle oli melkoinen virta jos jonkinlaisia koneita.

Mustang oli varmasti yksi parhaita koneita, mutta on turhaa kiistellä siitä mikä oli paras. Puolensa kullakin. Jos mitataan puhtaasti suoritusarvoja niin paras oli selkeästi Me262. Sille Mustangkaan ei voinut mitään mikäli olosuhteet olivat tasapuoliset.

Lue lisää

Tämä tuo lisävalaistusta?

http://www.youtube.com/watch?v=nhOTB52hJKU

propelli kirjoitti:

Nämä Mustangit Suomen rintamilla ovat arvoitus. Ei ole luetettavaa lähdettä, mikä kertoisi Jenkkien niitä NL:lle toimittaneen, Ainoat Mustangit mitä toimitettiin NL:lle olivat tusina Allison-moottorilla varustettuja koneita RAF:n varikolta, eli todennäköisemmin mallia P-51A. Jonkin lähteen mukaan niitä olisi ollut 20, mutta ei loppujen lopuksi paljoa. Myös Karhila kertoo ampuneensa alaas Mustangin leikkaamalla helposti tämän kaarron sisäpuolelle, ja vielä tykkimersulla, jossa oli siipitykit. Toki lentäjän osuus tässäkin on ollut ratkaiseva. Todennäköisempää on, että näitä Mustangeja ei paljon taistelussa tavattu, joten tuskin niistä nyt niin paljon kokemustakaan on. No, jos suomalaisten konetunnistus on ollut oikein niin he ampuivat alas yli puolet NL:n Mustang-vahvuudesta.

Toisaalta Juutilainen kertoi myös ampuneensa alas P-38:n joita ei tiedetä NL:lle toimitetun. Tätä hän ei ollut ilmoittanut virallisesti pudotetuksi. Saattaa tietysti olla tottakin, ehkä joitain yksilöitä toimitettiin testiä varten, kertoman mukaan Kronstadtin kentälle oli melkoinen virta jos jonkinlaisia koneita.

Mustang oli varmasti yksi parhaita koneita, mutta on turhaa kiistellä siitä mikä oli paras. Puolensa kullakin. Jos mitataan puhtaasti suoritusarvoja niin paras oli selkeästi Me262. Sille Mustangkaan ei voinut mitään mikäli olosuhteet olivat tasapuoliset.

Lue lisää

Olisikohan ne "Mustangit" sittenkin olleet vaikka P-40 Warhawkeja, edellyttäen, että ne olivat amerikkalaisia lainkaan? Ei konetunnistus ilmataistelussa mitään helppoa ole, ja virheitä tuli parhaimmillekin jatkuvasti. P-40:n ja P-51A/B:n saattaa helpostikin sotkea keskenään taistelun tiimellyksessä.

Kollimaattori kirjoitti:

Olisikohan ne "Mustangit" sittenkin olleet vaikka P-40 Warhawkeja, edellyttäen, että ne olivat amerikkalaisia lainkaan? Ei konetunnistus ilmataistelussa mitään helppoa ole, ja virheitä tuli parhaimmillekin jatkuvasti. P-40:n ja P-51A/B:n saattaa helpostikin sotkea keskenään taistelun tiimellyksessä.

Lue lisää

Esimerkiksi Juutilaisen 26.6.44 pudottama "Mustang" on myöhemmissä tutkimuksissa osoittautunut 159 IAP:n Jak-9:ksi ja eiköhän tilanne liene sama muidenkin "Mustangien" kohdalla. Aivan vastaavasti suomalaisten pudottamat "Spitfiret" ovat todennäköisesti olleet Jak-1 tai Jak-7 -koneita, jotka olivat tuolloin (kesällä -42) uusia rintamalla.

ZSzzHhhh kirjoitti:

Esimerkiksi Juutilaisen 26.6.44 pudottama "Mustang" on myöhemmissä tutkimuksissa osoittautunut 159 IAP:n Jak-9:ksi ja eiköhän tilanne liene sama muidenkin "Mustangien" kohdalla. Aivan vastaavasti suomalaisten pudottamat "Spitfiret" ovat todennäköisesti olleet Jak-1 tai Jak-7 -koneita, jotka olivat tuolloin (kesällä -42) uusia rintamalla.

Lue lisää

Lienee selitys. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä: välirauhan aikaisessa Reservinupseerin käsikirjassani on kuva Suomen Ilmavoimien käyttämästä Avro Ansonista nimetty Blenheimiksi. ; )

Amerikkalaiset sekoittivat jatkuvasti keskenään Mitsubishi A6M:n ja Nakajima Ki-43:n, vaikka molempien olisi pitänyt olla läpikotaisin tuttuja. Näkivät myös aaveita, kuten Messerschmittejä "Mike", muistaakseni Burmassa. Yhtään Me 109:ä muistuttavaa Kawasaki Ki-61:stä ei ollut lähimaillakaan...

Kollimaattori kirjoitti:

Olisikohan ne "Mustangit" sittenkin olleet vaikka P-40 Warhawkeja, edellyttäen, että ne olivat amerikkalaisia lainkaan? Ei konetunnistus ilmataistelussa mitään helppoa ole, ja virheitä tuli parhaimmillekin jatkuvasti. P-40:n ja P-51A/B:n saattaa helpostikin sotkea keskenään taistelun tiimellyksessä.

Lue lisää

...ilmavoimien kalustossa.

Se saatiin haltuun pakkolaskun tehneenä ja otettiin käyttöön. Toki lentotunteja tuli vähän kun varasosien saanti jernkeistä takkuili.

Kollimaattori kirjoitti:

Lienee selitys. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä: välirauhan aikaisessa Reservinupseerin käsikirjassani on kuva Suomen Ilmavoimien käyttämästä Avro Ansonista nimetty Blenheimiksi. ; )

Amerikkalaiset sekoittivat jatkuvasti keskenään Mitsubishi A6M:n ja Nakajima Ki-43:n, vaikka molempien olisi pitänyt olla läpikotaisin tuttuja. Näkivät myös aaveita, kuten Messerschmittejä "Mike", muistaakseni Burmassa. Yhtään Me 109:ä muistuttavaa Kawasaki Ki-61:stä ei ollut lähimaillakaan...

Lue lisää

ovat olleet. Toisaalta tuntuu oudolta, ettei Juutilainen tunnistaisi Yakkia, olihan se hänelle tuttu vastustaja. P-40 ja P-51A saattavat olla kyllä tietystä kulmasta toistensa näköisiä, vaikka molemmilla on kyllä selkeä piirre mistä ne tunnistaa, eli suurikokoinen jäähdytin, mutta eri paikassa. No, taistelu on monesti kiivasta ja sekavaa, joten erehtyminen on luonnollista.

Noista Burman mersuista en ole kuullutkaan. Sakujen koneet eivät lie sinne asti eksyneet, joten mitä koneita sitten olleetkaan? Äkkiseltään ei tule mieleen oikein muita rivimoottoria käyttäneitä japski koneita kun tuo Ki-61. Ja kos niitä ei siellä ollut, niin mitähän sitten lie nähneet.

...P-40 Warhaw.... kirjoitti:

...ilmavoimien kalustossa.

Se saatiin haltuun pakkolaskun tehneenä ja otettiin käyttöön. Toki lentotunteja tuli vähän kun varasosien saanti jernkeistä takkuili.

Lue lisää

meni muuten pieleen. Koneelle anneettiin tunnus KH-1, eli sitä luultiin Kittyhawkiksi. Toisaalta en kyllä tiedä mitä eroa on Kittyhawkeilla ja Warhawkeilla, muuta kun että Britit nimittivät p-40 koneita Kittyhawkeiksi ja jenkit warhawkeiksi

propelli kirjoitti:

meni muuten pieleen. Koneelle anneettiin tunnus KH-1, eli sitä luultiin Kittyhawkiksi. Toisaalta en kyllä tiedä mitä eroa on Kittyhawkeilla ja Warhawkeilla, muuta kun että Britit nimittivät p-40 koneita Kittyhawkeiksi ja jenkit warhawkeiksi

Lue lisää

Ja sitten oli vielä ne Tomahawkit, joita suomalaiset ampuivat alas... voisin kuvitella, että Tomahawkin ja Warhawkin erottaminen taistelun tuoksinassa vasta olikin vaikeaa.

propelli kirjoitti:

ovat olleet. Toisaalta tuntuu oudolta, ettei Juutilainen tunnistaisi Yakkia, olihan se hänelle tuttu vastustaja. P-40 ja P-51A saattavat olla kyllä tietystä kulmasta toistensa näköisiä, vaikka molemmilla on kyllä selkeä piirre mistä ne tunnistaa, eli suurikokoinen jäähdytin, mutta eri paikassa. No, taistelu on monesti kiivasta ja sekavaa, joten erehtyminen on luonnollista.

Noista Burman mersuista en ole kuullutkaan. Sakujen koneet eivät lie sinne asti eksyneet, joten mitä koneita sitten olleetkaan? Äkkiseltään ei tule mieleen oikein muita rivimoottoria käyttäneitä japski koneita kun tuo Ki-61. Ja kos niitä ei siellä ollut, niin mitähän sitten lie nähneet.

Lue lisää

Toisaalta voidaan myös ajatella sen olevan outoa, että Juutilainen tunnisti koneen (Mustang), jota ei kuitenkaan ollut koskaan edes nähnyt, paitsi korkeintaan "tunnistuskuvista". Jos tällaisissa kuvissa on esiintynyt P-51D -malli, niin Jak alkaakin äkkiä muistuttaa sitä kiivaan taistelun tuoksinassa kuplakuomuineen ja mahan alla olevine jäädyttäjineen. Venäläisillä ei ilmeisesti ollut noita D-mallin Mustangeja, mutta se ei ollutkaan varsinainen pointti tässä. Joka tapauksessa tuo 26.6. päivän "Mustang" on tunnistettu Jakiksi, joten se on selvä tapaus.

Nämä tunnistusvirheet eivät tietenkään olleet mitenkään poikkeuksellisia vaan niitä tapahtui kaikkialla ja olivat täysin inhimillisiä. Muistelen lukeneeni jostain julkaisusta (vaan en yhtään muista mistä) Lauri Pekurin alas ammutusta Brewsteristä sellaisen jutun, että koneen ampui Pekurin mukaan alas venäläinen Hurricane. Kun tuo Brewster lopulta löydettiin järvestä, ei koneessa olleet osumat vastanneet Hurricanessa käytettyä aseistusta vaan ennemminkin jotain venäläistä tyyppiä. Muistaakohan/tietääköhän joku muu paremmin tästä jutusta?

ZSzzHhhh kirjoitti:

Toisaalta voidaan myös ajatella sen olevan outoa, että Juutilainen tunnisti koneen (Mustang), jota ei kuitenkaan ollut koskaan edes nähnyt, paitsi korkeintaan "tunnistuskuvista". Jos tällaisissa kuvissa on esiintynyt P-51D -malli, niin Jak alkaakin äkkiä muistuttaa sitä kiivaan taistelun tuoksinassa kuplakuomuineen ja mahan alla olevine jäädyttäjineen. Venäläisillä ei ilmeisesti ollut noita D-mallin Mustangeja, mutta se ei ollutkaan varsinainen pointti tässä. Joka tapauksessa tuo 26.6. päivän "Mustang" on tunnistettu Jakiksi, joten se on selvä tapaus.

Nämä tunnistusvirheet eivät tietenkään olleet mitenkään poikkeuksellisia vaan niitä tapahtui kaikkialla ja olivat täysin inhimillisiä. Muistelen lukeneeni jostain julkaisusta (vaan en yhtään muista mistä) Lauri Pekurin alas ammutusta Brewsteristä sellaisen jutun, että koneen ampui Pekurin mukaan alas venäläinen Hurricane. Kun tuo Brewster lopulta löydettiin järvestä, ei koneessa olleet osumat vastanneet Hurricanessa käytettyä aseistusta vaan ennemminkin jotain venäläistä tyyppiä. Muistaakohan/tietääköhän joku muu paremmin tästä jutusta?

Lue lisää

Toisaalta venäläiset käyttivät Hurricaneissaan myös paikallista aseistusta, muistaakseni jopa omia 20 mm:n konetykkejään Hispano-Suizien ja etenkin 7,7 mm Browningien tilalla.

ZSzzHhhh kirjoitti:

Toisaalta voidaan myös ajatella sen olevan outoa, että Juutilainen tunnisti koneen (Mustang), jota ei kuitenkaan ollut koskaan edes nähnyt, paitsi korkeintaan "tunnistuskuvista". Jos tällaisissa kuvissa on esiintynyt P-51D -malli, niin Jak alkaakin äkkiä muistuttaa sitä kiivaan taistelun tuoksinassa kuplakuomuineen ja mahan alla olevine jäädyttäjineen. Venäläisillä ei ilmeisesti ollut noita D-mallin Mustangeja, mutta se ei ollutkaan varsinainen pointti tässä. Joka tapauksessa tuo 26.6. päivän "Mustang" on tunnistettu Jakiksi, joten se on selvä tapaus.

Nämä tunnistusvirheet eivät tietenkään olleet mitenkään poikkeuksellisia vaan niitä tapahtui kaikkialla ja olivat täysin inhimillisiä. Muistelen lukeneeni jostain julkaisusta (vaan en yhtään muista mistä) Lauri Pekurin alas ammutusta Brewsteristä sellaisen jutun, että koneen ampui Pekurin mukaan alas venäläinen Hurricane. Kun tuo Brewster lopulta löydettiin järvestä, ei koneessa olleet osumat vastanneet Hurricanessa käytettyä aseistusta vaan ennemminkin jotain venäläistä tyyppiä. Muistaakohan/tietääköhän joku muu paremmin tästä jutusta?

Lue lisää

ihan järkevältä tulkinnalta. Vaikka P-51D oli uusi tulokas tuohon aikaan, niin kyllä suomalaisilla silti saattoi olla D tunnistuskuvat tuolloin.

Täytyy nyt mennä muistin varassa kun en nyt tähän hätään lähdettä löytänyt, tuon Pekurin pudottaman koneen on otaksuttu olleen Mig-3. Pekuri oli ollut aikaisemmin taistelussa Hurricanien kanssa ja hän otaksui että hänet alasampunut konekin olisi ollut Hurricane.

ZSzzHhhh kirjoitti:

Ja sitten oli vielä ne Tomahawkit, joita suomalaiset ampuivat alas... voisin kuvitella, että Tomahawkin ja Warhawkin erottaminen taistelun tuoksinassa vasta olikin vaikeaa.

Lue lisää

Jenkit nimittivät käsittääkseni koko sarjaa Warhawkeiksi, mutta Britit keksivät niille
omia nimiään. P-40 B ja C mallit olivat Tomahawkeja ja D mallista eteenpäin ne olivat Kittyhawkeja.

Ulkoisesti Tomahawkit ja Kittyhawkit eroavat kyllä selkeästi sillä, konetta uudistettiin rajusti alkaen mallista D. Siipi pysyi samana mutta nokka lyheni samalla kuin takarunko piteni ja jäähdytin suureni selkeästi, jolloin koneen ulkonäkö muuttui merkittävästi.

yhtä kaikki on varmasti varmempaa puhua vain ja ainoastaan P-40 koneesta kuin ruveta kikkailemaan nimillä ja mallilmerkinnöillä joista ei erkkikään ota oikein selvää.

Kollimaattori kirjoitti:

Toisaalta venäläiset käyttivät Hurricaneissaan myös paikallista aseistusta, muistaakseni jopa omia 20 mm:n konetykkejään Hispano-Suizien ja etenkin 7,7 mm Browningien tilalla.

Lue lisää

Venäläiset modifioivat runsaasti aseistusta ja nimenomaan kenttäolosuhteissa, joten on vaikea sanoa mitä a venäläiset käyttivät ja mikä oli "virallinen" aseistus.

propelli kirjoitti:

Jenkit nimittivät käsittääkseni koko sarjaa Warhawkeiksi, mutta Britit keksivät niille
omia nimiään. P-40 B ja C mallit olivat Tomahawkeja ja D mallista eteenpäin ne olivat Kittyhawkeja.

Ulkoisesti Tomahawkit ja Kittyhawkit eroavat kyllä selkeästi sillä, konetta uudistettiin rajusti alkaen mallista D. Siipi pysyi samana mutta nokka lyheni samalla kuin takarunko piteni ja jäähdytin suureni selkeästi, jolloin koneen ulkonäkö muuttui merkittävästi.

yhtä kaikki on varmasti varmempaa puhua vain ja ainoastaan P-40 koneesta kuin ruveta kikkailemaan nimillä ja mallilmerkinnöillä joista ei erkkikään ota oikein selvää.

Lue lisää

Jossain taidettiin esittää myös otaksuma, että Suomen rintamilla lensi Kingcobria, jota päätyivät pudotustilastoihin Airacobrina. Ei varmasti mikään ihme, jos nuo konetyypit menevät sekaisin.

Olikohan se niin, että Juutilaisen "P-38" oli todellisuudessa Fw 189 (ilmeisesti venäläisten sotasaaliiksi saama kone)? Voisin hyvin kuvitella, että Illu on pudottanut "oudon kahdella pyrstöpuomilla varustetun koneen" ja sitten on tunnistuskuvia tutkittaessa päädytty hieman väärään lopputulokseen (P-38).

ZSzzHhhh kirjoitti:

Jossain taidettiin esittää myös otaksuma, että Suomen rintamilla lensi Kingcobria, jota päätyivät pudotustilastoihin Airacobrina. Ei varmasti mikään ihme, jos nuo konetyypit menevät sekaisin.

Olikohan se niin, että Juutilaisen "P-38" oli todellisuudessa Fw 189 (ilmeisesti venäläisten sotasaaliiksi saama kone)? Voisin hyvin kuvitella, että Illu on pudottanut "oudon kahdella pyrstöpuomilla varustetun koneen" ja sitten on tunnistuskuvia tutkittaessa päädytty hieman väärään lopputulokseen (P-38).

Lue lisää

ulkoisesti p-39 ja p-63 eivät toisistaan paljon eroa. P-63 toimitettiin NL:oon noin 2500 kpl, ja mahdollisesti moni varhaissarjan koneesta ehti rintamakäyttöön Suomenkin rintamalle. Tuohon aikaan suomalaiset eivät välttämättä tienneet koko konetyypin olemassaolosta, joten sitä on varmasti pidetty vain Airacobran yhtenä muunnoksena.

Juutilaisen P-38 saattoi olla P-38, mutta saattoihan se olla jokin muukin kone, esim tuo 189. En nyt kyllä justiin muista missä lähteessä Juutilainen tästä kertoo, mutta tällaisesta muistan lukeneeni. Illu itse oli tuosta pudotuksesta hiljaa, eikä tehnyt siitä pudotusvaatimusta, koska suoritti pudostuksen Krondstadtin ja Leningradin ilmatilassa jonne oli suomalaisia kielletty menemästä. Juutilainen kertoi sen olleen 2 pyrstoinen, nopea ja sulavalinjainen kone, jonka hän nappasi sen ollessa valmistautumassa laskuun Kronstadtiin. Jos näin oli niin tuo FW 189 ei oikein sovi kuvaan tuon nopeuden puolesta. Toisaalta onhan se voinut olla jokin yksittäinen kappale venäläisten arvioitavana, noita testikoneita kuuleman mukaan ramppasi Kronstadtissa yhtenä virtana.

propelli kirjoitti:

ulkoisesti p-39 ja p-63 eivät toisistaan paljon eroa. P-63 toimitettiin NL:oon noin 2500 kpl, ja mahdollisesti moni varhaissarjan koneesta ehti rintamakäyttöön Suomenkin rintamalle. Tuohon aikaan suomalaiset eivät välttämättä tienneet koko konetyypin olemassaolosta, joten sitä on varmasti pidetty vain Airacobran yhtenä muunnoksena.

Juutilaisen P-38 saattoi olla P-38, mutta saattoihan se olla jokin muukin kone, esim tuo 189. En nyt kyllä justiin muista missä lähteessä Juutilainen tästä kertoo, mutta tällaisesta muistan lukeneeni. Illu itse oli tuosta pudotuksesta hiljaa, eikä tehnyt siitä pudotusvaatimusta, koska suoritti pudostuksen Krondstadtin ja Leningradin ilmatilassa jonne oli suomalaisia kielletty menemästä. Juutilainen kertoi sen olleen 2 pyrstoinen, nopea ja sulavalinjainen kone, jonka hän nappasi sen ollessa valmistautumassa laskuun Kronstadtiin. Jos näin oli niin tuo FW 189 ei oikein sovi kuvaan tuon nopeuden puolesta. Toisaalta onhan se voinut olla jokin yksittäinen kappale venäläisten arvioitavana, noita testikoneita kuuleman mukaan ramppasi Kronstadtissa yhtenä virtana.

Lue lisää

Tämä on hiukan paluuta jo kaluttuun aiheeseen, mutta Rall kävi Suomessa vuonna 2003 ja antoi joitakin kommentteja 109:n vastustajista. Virkeä ukko 85-vuotiaaksi:

http://www.virtualpilots.fi/feature/photoreports/guntherrall2003/

Control Tower kirjoitti:

Tämä on hiukan paluuta jo kaluttuun aiheeseen, mutta Rall kävi Suomessa vuonna 2003 ja antoi joitakin kommentteja 109:n vastustajista. Virkeä ukko 85-vuotiaaksi:

http://www.virtualpilots.fi/feature/photoreports/guntherrall2003/

Lue lisää

on varsin menstyneen pilotin näkemyksiä omasta ja vastustajan kalustosta. Rall olisi ottanut mielummin suuremmat siivet kuin solat, juuri niiden ominaisuuksien vuoksi mistä ylempänä oli juttua, mutta solilla pystyttii kompensoimaan pienemmän siiven suurempaa siipikuormitusta. Rall piti P-51 pahimpana vastustajana lännessä, mutta ei sanoi kyllä että vielä Mersullakin pärjäsi. Toisaalta Rall ei lentänyt sotalentoja kevään 1944 jälkeen, joten kokemukset taistelussa esim Bf109 K_mallilla puuttuivat.

kyllä se mersu ihan kelpo peli oli vielä sodan lopussakin, ei siitä mihinkään pääse.
se vain että vastassa oli määrällisesti sellainen ylivoima, ettei siinä tilanteessa enää paljoakaan mahtanut, edes kokeneet ässätkään, kun vihollista tuli joka suunnalta.

sjhhshs kirjoitti:

kyllä se mersu ihan kelpo peli oli vielä sodan lopussakin, ei siitä mihinkään pääse.
se vain että vastassa oli määrällisesti sellainen ylivoima, ettei siinä tilanteessa enää paljoakaan mahtanut, edes kokeneet ässätkään, kun vihollista tuli joka suunnalta.

Lue lisää

mutta sen aerodynamiikka, katso esim. ohjaan "koppi" oli ihan p...stä