Anteeksi antaminen ei ole merkki huonosta itsetunnosta. Päinvastoin. Rakkaus on kaikkea muuta kuin ihastuminen ja voimakas kemiallinen reaktio. Rakastuneethan ovat kuin sairaita, elävät vain toistensa kautta, ja pitävät kiinni kynsin hampain. Kun tunne ja suhde on syventynyt rakkaudeksi, sitä sidettä eivät heiluta kakkoset eivätkä kolmoset. Siinä eletään voimallisesti omaa elämää rinnakkain, muttei toisesta kiinni riippuen. Ihastumisia tulee ja menee, mutta rakkaus on ja pysyy.
Rakkauden voima
tekee vahvaksi
15837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
niin ihmeellinen tapa osoittaa puolisolleen rakkautta pitämällä sivusuhteita..se on varmaan sitten sitä AITOA rakkautta?
on... Sitä tässä jäin ihmettelemään, miten tälläkin palstalla sitten pitää huutaa kurkku suorana herjauksia kakkosille ja kolmosille, jos kerran asia on niin ok ja täysin epäoleellista parisuhderakkauden kannalta...
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
niin, on joo todellista rakkautta satuttaa rakastamaansa ihmistä pettämällä tämän luottamus :P jonkunlaista selkärankaa pitää olla tai sitten pitää ihan oikeasti elää yksin.
http://soteforum.fi/index.php?topic=518.0
jonka toivoisi monen lukevan.
Anteeksi anto on vapauttavaa, etenkin itselle.
"Anteeksianto ei ole tunteiden kieltämistä, vaan niiden voittamista sillä tavalla, etteivät ne saa määräysvaltaa elämässämme." Tässä ehkä anteeksi antamisen ydin.
Ne jotka eivät halua antaa anteeksi, tahtovat antaa tuolle toiselle ihmiselle niin suuren vallan elämässään etteivät halua edes unohtaa häntä persoonana. Eikä siis tarvitse luopua tuosta ihmisestä ja hänen vallastaan niin kauan kun vihaa häntä. Sanotaakin että rakkaus ja viha ovat sisaruksia, välinpitämättömyys on näiden vastakohta.
Läheisriippuvuudeksikin.
Ikävää kun aika usein ihminen rakkauden varjolla voi toteuttaa omia tarpeitaan toisen ihmisen elämää hyväksikäyttäen.
Usein rakkaus, se hurja syvä tunne onkin yksipuolista ja toinen osapuoli on kuin virranvietävänä.
Kulkee mukana, on ehkä ihastumisen huumassa ja ihana tunne tietysti olla huomion keskipisteenä.
Silti olen sitä mieltä ettei rakkaus pysy samanlaisena tunteena kovin kauan vaan muuttuu ja lopulta on ennempikin läheisriippuvuutta kun sitä rakkautta joka ensin huumasi parin.
Koskaan luopuminen ei ole helppoa. Ei myöskään luovuttaminen koska siihen tunteeseen liittyy niin paljon odotuksia, jopa lopuksi elämäksi. Kestääkö se riippuu siitä mihin suuntaan tunne kehittyy ja muokkaantuu kun kaksi ihmistä on yhdessä tunteet voivat helposti ja samoin odotukset lähteä
kasvamaan erisuuntiin.
tutustuisit mitä läheisriippuvuus oikeastaan on.
Muutamia otteita; http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
• Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä.
• Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.
• Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä.
• Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen.
• Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen.
Läheisriippuva harvoin kykenee antamaan anteeksi.
Rakkauteen kuuluu aina riippuvuussuhde. Me ihmiset olemme lauma eläimiä ja hyvin riippuvaisia toisista ihmistä. Hyvää itsetuntoa tarvitaan, sillä riippuvaisuus voi olla liian pelottavaa. Huono itsetunto kun voi johtaa siihen että pelkää likaa riippuvuutta ja noin estää aidon kiintymyksen ja sitoutumisen toiseen ihmiseen.
Rakkaus syvenee vuosien myötä, se ei ehkä ole niin framilla kuin alussa, mutta tosipaikan tullen se astuu aina vain vahvempana esiin. Mutta vain siinä tapauksessa, että sitä ravitaan jokainen päivä.
Toki voidaan kasvaa eri suuntiin. Mutta tuota voi estää pitämällä itsensä avoimena rakkaudelle ja anteeksiannolle. Jo vaikka alusta saakka ja pienissä asioissa. Se että ei saa vastaavaa rakkautta takaisin puolisoltaan ei ole sen vika joka rakastaa vaan sen, joka ei osaa rakastaa ja laittaa itseään alttiiksi.
Joskus se rakkaus syvenee mutta ei välttämättä syvene yhdessä ja yhtäaikaa kummallakin puolisolla.
Toinen roikkuu väkisin mukana keksimättä parempaa vaihtoehtoa tai peläten sitä toista tapaa elää. Muutoksenpelko on yksi kovasana läheisriippuvuudessa. Rakkauteen ei kuulu riippuvuussuhde ei todellakaan. Rakkaus on eriasia kun olla riippuvainen toisesta ihmisestä.
Kasvua voi koittaa tietysti ohjailla jos ei ole jo siinä pisteessä ettei pystykkään peruuttamaan vaan mutkaisella polulla on joskus parempi edetä ja koittaa luovia ja korjata vahinkoja ja naarmuja.
Sitoutua ihminen voi ilman rakkauttakin se on tahdosta ja päätöksestä kiinni.
Sitä vain ihmettelee, että kun joku on vapaaehtoisesti mennyt naimisiin, niin miksei ole sitä selkärankaa elää avioliiton pelisääntöjä kunnioittaen? Jos joku rikkoo sääntöjä urheilussa, niin peli vihelletään poikki. Urheiluseuraa voi tietenkin vaihtaa, mutta ei ole suotavaa pelata samanaikaisesti kahdessa eri joukkueessa.
Ihmissuhdepelissä vastapuolen täytyisi loputtomasti antaa anteeksi ja katsoa sormien lävitse toisen rikkeitä. Jos tilanne on epäreilu kaksi yhtä vastaan, niin sekin täytyisi vain niellä. Pelisääntöjen rikkoja ei myöskään koe puolisoaan omaan joukkueeseensa kuuluvaksi, vaan näkee hänet vastustajana.
Seuraa loputon ketju aikalisää, rangaistuspenkillä istumista ja jatkoaikaa. Kun pelaaja palaa jäähyltä kaukaloon, niin hän yleensä vain jatkaa pelehtimistään, kunnes hänet poistetaan kaukalosta ja hänet vaihdetaan toiseen pelaajaan.
Moni naimisissa oleva henkilö hyväksyy mukisematta harrastamansa ureheilun pelisäännöt, mutta sen sijaan avioliitossa ei kunnioita sääntöjä pätkääkään. Joukkueen petturi keksii kaikennäköisiä juonia omien rikkeittensä pimittämiseksi ja pitää sitä silti ihan reiluna pelinä. Hän jopa keksii syitä, miten vastapuoli provosoi hänet rikkomaan pelisääntöjä, eikä rike siten ollutkaan niin paha miltä se näytti. Omituista.
Sääntöjen noudattaminen on monille ihmisille täysin vierasta.
Luonnekysymys useat ihmiset tekevät omat säännöt kaikessa. Toisilla on siis ihan tapana vaikka
myöhästyä joka paikasta niin on ollut jo kouluun meno kun on töihin ehtiminenkin.
Sääntöjä saa siis rikkoa surutta kun ei siitä aiemminkaan ole seurauksia joutunut kärsimään.
Olisiko kasvatus mennyt hiukan pieleen aina on äiti tai isi pelastanut joten itse ei vastuuta ole tarvinnut ottaa mistään. Sama kantaa sitten aikuisenakin aina voi selitellä ja päästä pälkähästä.
jääkiekossakin pitää pelata kovaa kovaa vastaan, ei voi jäädä alle jos vastustaja jyrää.
niinpä itse kannatan sitä, että kun vastapuoli syyllistyy paitsioon, itse ajetaan täysillä niskaan ja vedetään samalla poikittaista selkään vahingoittamistarkoituksessa. tämmöisen tempun jälkeen lähdetään suihkuun.
Joillekin pelimiehille/naisille "korkea maila" on niin kiva elämäntapa, että sitä harrastetaan surutta niin kauan kuin kotijoukot toimivat viattomina huoltojoukkoina ja/tai pääsponsorina. Tunnolliset kotijoukot eivät sitten loppupeleissä välttämättä halua kilpailla taklauksissa, vaan repivät mielummin pelipaitansa ja vaihtavat pelaajaa. Siitähän se itkuraivari sitten syntyykin.
Ihminen tekee itse omasta elämästään vankilan. Ei tarvitse kuin katsella ympärilleen. Surullista, mutta totta. Ja vielä rakkaudesta, todellisella rakkaudella ja toisesta välittämisellä ei ole mitään tekemistä minkään riippuvuuden kanssa. Todellinen rakkaus ymmärtää toisen ihmisen täysin hänen vikoineen ja ongelmineen kaikkineen. Sitä on vaikea selittää, ainoastaan jokainen joka tuntee todellista rakkautta jotain toista kohtaan, tietää mistä kirjoitan. Ja kun sen tuntee, mikään tai mitkään myllerykset eivät heilauta. Maailma ei kaadu, eikä oma elämä murru. Päinvastoin maailma ja kaikki ne, jotka ajelehtivat onnettomina tarvitsevat rakkautta, niin paljon rakkautta, ja sitäettä heidän sisintään ymmärretään.
Monasti se on oikeata rakkautta anteeksi antavan puolelta suhteessa se onkin totta, pettävä osapuoli ei voi todella oikeasti rakastaa, koska kun toista ihmistä rakastaa aidosti syvästi koko sydämellä ei toista voisi koskaan loukata eikä satuttaa. Siksi onkin monelle helppo käyttää sitä toisen rakkautta hyväksi ja saamalla kaiken aina anteeksi, kunnes jonain päivänä itse ymmärtää ettei se rakkauskaan riitä se pikkuhiljaa hiipuu, kuolee, rakkauttahan ei voi yksipuolisesti elossakaan pitää ja ruokkia siihen tarvitaan kaksi parisuhteessa.Ja aikaa myöten se uskokaa tai älkää todella hiipui se rakkaus, anteeksi olen antanut siitä kun täällä puhutaansehän ei olekkaan vaikeaa, muttei se toki tarkoita sitä ettei voisi erota, koska en enää vaan rakastanutkaan se hiipui ajan kanssa.
Ehkä se rakkaus antaa voimaa, mutta ei aitokaan rakkaus kauaa yksipuolisena kestä. Kyllä sydän tuntee sen pienen pistävän kivun, tiedon siitä että toinen ei rakasta yhtä paljon, on vain kiintynyt ja tottunut, ja se pieni kipu kaivertaa pikkuhiljaa rakkauden pois. On silti todella, melkein liian, suuri pala myöntää, miten asiat todellisuudessa on. Mutta mitä pikemmin sen tekee, sitä helpompi on päästä eteenpäin, kun ei ole joutunut pitkään valehtelemaan itselleen.