Nyt se on todistettu, ihmisten ero on trendi jos lähipiirissä tapahtuu eroja:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010070411990033_lz.shtml
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010070411990033_lz.shtml
"Kun te erositte, minäkin eroan"
Hävetkää!
814939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Kun lähipiirissä tapahtuu avioero niin se laittaa ihmisen miettimään myös omaa parisuhdetta ja sen tilaa. Monesti tämä saa aikaan sen että ihminen vain huomaa että parisuhdetta ei ole vaan eletään pelkässä avioliiton kulississa ja silloin tulee ihmisen ratkaista riittääkö se että näennäisesti elää avioliitossa missä läheisyys ja tunne on kuollut ja kuopattu. Kun tämä prosessi on viety loppuun päätyy moni siihen ratkaisuun ettei halua enempää aikaa tuhlata pelkään kulissiin ja kuoreen.
Kun minä harkitsin eroa, voin erittäin huonosti koska mies kohteli minua tunteettomasti. Eräänä päivänä heräsin ja ihmettelin sitä, miten olen voinut mennä tuollaisen miehen kanssa naimisiin, jolle minä en merkitse mitään. Mies kiusasi, nälvi, kohteli huonosti, jopa ihmisten aikana.
Äitini on sitä mieltä, että olen pilannut hänen elämänsä (ja tietenkin omani) eroamalla koska naisen tärkein tehtävä on pitää mies tyytyväisenä eli olen epäonnistunut kaikessa.
Onneksi olen saanut ystäviltä tukea ja kannustusta ja voin nyt hyvin. Ex-mieheni mielestä kaikki vika on minussa ja olen mielisairas kun en ymmärrä olla kiitollinen noin erinomaisesta miehestä. Ex-mies sanoo etten kelpaa kenellekään miehelle koska olen vanha, hankala ja turha. Ex-miehelle kelpaavat vain 20-vuotiaat missit. Hänen yksi kiusaamiskeino oli se, etten saanut pukeutua naisellisesti, meikata itseäni, ja mies vertaili ulkonäköäni julkkiskaunottariin. Mies myös pilkkasi opiskelujani ja mitätöi ammatillisen osaamiseni.
En oikein ymmärrä mitä iloa minun olisi ollut jäädä tuollaiseen avioliittoon.
Nykyisin on kiva herätä aamulla kun tiedän ettei tarvitse pelätä ivaamista ja nälvimistä. Minulle ero oli iloinen asia. Ainut mikä harmittaa on se että vanhempieni mieliksi yritin roikkua huonossa avioliitossa. Äitini aina tähdensi sitä että eronneet naiset ovat huonoja ja epäonnistuneita ja hän toivoo ettei hänen tarvitse kokea sellaista häpeää että oma tytär eroaa.
Heikko itsetunto. Siksi hän mollasi sinua, että se hitusen nousisi.
Ja asia oli just toisinpäin kuin mitä sulle sanoi, hän koki itsensä huonoksi rinnallasi. Jo se, että jaksoit opiskella kertoo sen ,että et ole huono.
En hehkuta eroamista, mutta joskus se tuntuu olevan väistämätön jo oman ihmisarvon takia.
Mutta ei se mikään joukkohysteria ole kuten ap. väittää. Aivot on meille annettu siksi,että käytäisimme niitä.
Ei kukaan avioitumaankaan lietso, itse me siihen vapaaehtoisesti olemme menneet.
"Äitini aina tähdensi sitä että eronneet naiset ovat huonoja ja epäonnistuneita ja hän toivoo ettei hänen tarvitse kokea sellaista häpeää että oma tytär eroaa. "
Niin mitäs väliä sullä miten tytär voi, kunhan kulissi on pystyssä.?? Sairasta. Eikö sitten huonossa suhteessa ole se epäonnistunut ?
Se on vain niin että kaikkea ei voi tietää naimisiin mennessään, mitä elämä eteen heittää.
Syy ei aina ole "minussa" ! Tsemppiä sulle.
Olen jo kerran eronnut.
Nyt elän sellaisessä epätyydyttävässä liitossa, jossa ei ole paljoa yhteistä muuta kuin velka ja yksi yhteinen lapsi.
No se lapsi on ainut koossa pitävä voima. Riitoja vain on vältettävä ja sovussa elettävä ja hankittava iloa elämään jostain muualta. Toki loukata en halua toista vaikka mitään tunnesidettä ei olisikaan. Ero tuo suurempia murheita kokonaisuudessaan. En voisi ajatella pelkästään omaa mukavuutta. Siihen en pysty.
tässä yksi miehinen valinta.
t. P
Ja niin pirun mielisteliä, se sinun miehesi muille ilmeisesti on, tunnusmerkit viittaavat sairaaseen mieleen "narsisti" ÄLÄ kuuntele häntä enä koskaan tahtoo vain alistaa, tehdä sinusta niin hallitavan ettet pysty elämään ilman häntä ja lopuksi olet ilman oman arvon tuntoa, ja uskot ettei sinusta ole mihinkään,ilman hänen SUURTA imagoaan.
Miehesi ei nälvinyt sinua, vaan kertoi realistisen totuuden. Olit vain pettynyt, kun ei tullut jatkuvaa suitsutusta ja kehuja epärealistisille kuvitelmillesi. Olit katkera, kun miehesi ei pelastanut elämääsi.
Hei!
Teit tosi hyvän ratkaisun, onnittelen ja tiedän tunteesi, olin ylistämällä alistettu.
Aikansa kehui ja piti hyvänä, mutta minun tapauksessa alkoholi muutti mieheni
luonteen ja minä en yksinkertaisesti jaksanut. Kyllä vielä etsin mukavaa kaveria,
monessa öljyssä paistettu olen, mutta en anna kohdella itseäni kuinka tahansa.
Pidin ja pidän itsestäni huolta kaikin tavoin, sehän kait kaveria harmitti, kun
ympäristön ihmiset piti minusta.
... sitä miestä alkoi janottaa?
Kerrot että hän kehui sinua ja piti hyvänä, mitä hän vastaavasti sai sinulta? Koko käsite ylistämällä alistettu tuntuu hieman kaukaa haetulta. Alistikö hän sinua myös osallistumalla kotitöihin, antamalla lahjoja ja hemmottelemalla sinua? Alistiko hän sinua tekemällä kolmen ruokalajin kynttiläillallisia, Alistiko tarjoamalla shampanjaa? Jotenkin tuntuu, että tekipä niin tai näin, menee aina väärin päin.
Tulee mieleen vasemmistoliiton entisen puoluesihteerin Ralf Sundin toteamus: Jos mies lyö naista, hän on sika. Jos nainen lyö miestä, on miehen pakko olla aivan järkyttävä sika, koska nainen on joutunut lyömään.
Näin se tasa-arvo menee, nyky Suomessa.
Meillä menee hyvin, vaimo tykkää . Tehtäisiin enemmän yhdessä ja keskusteltas enemmän niin eletään onnellisesti eikä käy meille niinkuin mun kavereille....ei keskustella kuitenkaan seksistä tai harrasteta sitä.
Kaveritkaan ei saanut seksiä, keksi rakastua uudelleen.
Onneksi seksiä kuitenkin varatuille miehille on tyrkyllä kun ei yritä, varatut naiset liiton kurssimatkalla tai muulla työmatkalla antaa kyllä mielellään mitä eivät tietty kotonaan tee, halveksittavaa. Se ettenkö naista pystyisi tyydyttämään, josta joku säälittävä kotirouva seuraavaksi piikittää, ei varmasti pidä paikkaansa.
Kotona kun ei saa on vaihtoehdot ero (itselleni viimeinen vaihtoehto), itsetyydytys, vieraat naiset ja maksulliset (niistä yleinen käsitys aika huono, joukossa todella hienoja naisia)
Tämän luettuaan Eronnut N luultavasti huokaisee helpotuksesta että "JUURI TUOLLAISESTA SUUNSOITOSTA OLEN NYT PÄÄSSYT EROON; KYLLÄHÄN TUOTA MOSKAA SAA LUKEA NETISTÄ, MUTTA HÄLLÄ VÄLIÄ, PÄÄASIA ETTEI KETÄÄN TUON TASON IDIOOTTIA ENÄÄ ASU MEILLÄ!!!"
Yleensä kaltaisesi ottaa samanlaisen riesan tulevaisuudessa rinnalleen..
Eli varaudu siihen, että kohta taas asuu...eri kropassa vaan.
Intohimothan ne loppuu, vaikka tykätäänkin.
Vieraissa voi käydä, ei siitä tartte koilotella ja toisen mieltä pahoittaa...Salaisuuksia saa olla ja pitääkin! Itse olen kotirouva, mutta en säälittävä ja viihdymme mieheni kanssa erinomaisesti yhdessä!
Kummallakin tahoillaan kuitenkin omia seksijuttuja, intohimoisia sellaisia. Ja niistä ei puhuta!
Rakkaus pitää kuitenkin meidät yhdessä loppuun asti. Seksi on vain seksiä! :) Rakkautta saa vain harvoilta ja valituilta, monet ei osaa tunnistaa sitä ja intohimo on aivan eri juttu...
Ihan hyvä valinta..Ei elämä pelkkää hauskaa kenelläkään ole.
Meidän liiton on pelastanut se, että kumpikin harrastaa omia juttuja, kun yhteisistä juttuista katos se tekemisen meininki. Erota ei kuitenkaan haluta mekään.
Toiset täällä elää harhakuvitelmissa ja luulevat sen yhteiselon olevan yhtä suuteloa, mutta eihän se niin mene.. Kyllästyy sitä siihenkin.
Toisiakin pitää valinnoissaan pystyä ajattelemaan...harmaus tulee kaikissa liitoissa ennenpitkää, voi kuitenkin tehdä siitäkin siedettävää yhteiseloa..ei ero ole se ratkaisu kaikkeen..Kukaan jaksa toisen viihdyttäjänä koko aikaa olla! Tilaa pitää antaa jokaiselle.
Siitä ei voisi puhua ihan kun kavereiden kesken, jos kerran keskinäinen vetovoima on päättynyt niin tuskin siitä toinen voi herheen nenään vetää että kohde vain vaihtuu. Mulle vaimo on ollut yksi kaveri muiden joukossa jo vuosia eikä oma käytös muutu oli hän paikalla tai ei, enkä muutenkaan mieti mitä puhun joten olipa kuka tahansa hyvistä kavereista paikalla ( siis myös vaimo) olemme avoimesti keskustelleet kaikenlaisista asioista ( myös niistä naisista ja syrjähypyistä)
Siis jos pariskunnalla on ihan jees olla avioliitossa niin kyllä se avoin keskustelu ihan kaikesta on valttia.
Itsellä on myös muita naisia eikä tulisi mieleenkään tehdä sitä toisen seläntakaa. Kyllä jos toisesta pitää haluaa myös olla sille rehellinen. Ei rehellisyys voi koskaan olla pahasta.
Itseä ainakin hieman hiertää se että tiedän vaimoni olevan epärehellinen ja käyttäytyvän minun poissa olessa erilailla kun minun läsnäollessa... mutta eihän toisen voi odottaa olevan virheetön
Näin siis puhuttaessa naisista. Naiselle ylipäätänsä tuntuu merkitsevän enemmän muiden naisten/kanssaihmisten mielipiteet kuin omat tunteet. Kuulostaa hyvin oudolta arvioida omaa suhdetta muiden suhteiden kautta. Miehenä ei vain ymmärrä..
Niin, hyvä nimenomaan miettiä miten olen voinut mennä naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Noita asioita tulisi vaan pohtia ennen kun naimisiin menee.
Voiskait niistä vieraissa käymisistä keskenämme puhuukkin, mutta kun kumpikaan ei halua toisen mieltä pahoittaa enempää..sen verran tiedetään, että kummallakin niitä on...se riittää meille :)
Ei kuitenkaan valehdellakkaan, ei vaan puhuta siitä.
Näinhän se on! Ei se ero ole aina ratkaisu kaikkeen, vaan uudet pelisäännöt, joissa on kummallekkin tilaa hengittää! Hyvä!
Myönnetään. Silti olen onnellisempi nyt.
joukkoon tummaan. on se kumma kun ennemmin tai myöhemmin joka eukko katuu, samoin miehet,,,mutta kun kaverit yllytti eroon......
Kukaan täyspäinen ei eroa HYVÄSTÄ liitosta siksi että kaverit yllyttävät eroon! Jos kaverit sellaiseen yllyttävät, täyspäiset eroavat niistä kavereista, eivätpuolisosta.
Muka kaikki katuvat eroaan. Höpö höpö. Eivätä kadu! Tunnen vaikka kuinka monta eronnutta eikä yksikään kadu eroa vaan korkeintaan sitä ettei eronnut aiemmin vaan sieti kurjaa liittoaan niin kauan.
Erosin itse 13 vuotta sitten enkä ole katnut minuuttiakaan!!! Se oli elämäni viisain ratkaisu. Elämäni tyhmin ratkaisu oli aluperinkään mennä yksiin se tyypin kanssa.
Eli aika tyhmä olit siis...?? Taidat olla vieläkin.
zinä olet täydellinen, erehtymätön ihminen, etkä tee koskaan pienintäkään virhettä tai väärää valintaa missään asiassa.
Hienoa! Tuohon ei moni pysty!
Että ihminen teki virheen ja meni väärän ihmisen ( siis itselle) kanssa naimisiin otetaan se ero. Kun huomataan että tuli valittua se väärä.
Eikö eroamalla ihminen juuri tunnusta että tuli tehtyä virhe joka pitää korjata.
Ja olet väärässä tähän pysytyy keskimäärin 13 000 ihmistä vuodessa joten määrä on suht korkea....
pystyy myöntämään virheensä ja uskaltaa korjata asian ei tee ihmisestä tyhmää.
Päin vastoin!
Tyhmä on se, joka pitää kulissit pystyssä vaikka väkisin muita varten, ja kuolee itse sisältä.
Itsekkin vastuu ! Vai hyppäätkö kaivoon jos muutkin niin tekevät ?
vaikka siitä (avioliitosta) toipumiseen menikin neljä vuotta!
Samoin minulla on jo viides vuosi erosta menossa. Nyt vasta alkaa helpottaa... Vaikeinta on juhlapyhät ja lomat. En silti kadu päätöstäni.
Näyttää siltä, että dominoefekti iskeytyy...
Näin se menee. Kun työkaveri erosi, erosi samalta työpaikalta 6 henkilöä 3-kymmenestä, itseni mukaan lukien. Tosin en tiennyt vielä työkaverin erosta ennen omaani :)
Ihmettelen kyllä, että miksi ihmisten pitäisi nykyäänkin pysyä huonossa suhteessa? Eikö parisuhteen tarkoitus ole, että vedetään yhtä köyttä, eikä tapellaan sen takia ettei tarvitse olla yksin?
Olen itse siis ymmärtänyt asian täysin väärin.
Miksi sitten olemme jonkun toisen kanssa ja pidämme "kulissia" yllä, jos oikeasti voimme pahoin? Miksi me valehtelemme itsellemme joka päivä, että joku päivä tämä helpottaa. Eihän se helpota jos asian eteen ei tee mitään!! Lapset, äidit, anopit yms. ovat erittäin kehno syy jäädä huonoon parisuhteeseen!
Lapset kyllä oppii elämään eron kanssa, jos se selittää lapselle niinkuin se kuuluu ja joskus jopa voidaan tuoda enemmän iloa elämään, kun vanhemmat ovat sopuisia, asuivat sitten erillään ja heillä on uudet kumppanit tai asuvat yksin.
Lopettakaa turhan päiväinen valehtelu itsellenne ja eläkää omaa elämää!! Tehkää siitä kunniallista! Tehkää siitä teidän oman elämänne näköistä. Nauttikaa asioista ja lopettaa se valehtelu itsellenne.
Jos olisi kerrasta poikki, ei esimerkiksi minun työpaikallani olisi naimisissa enää kuin pari hassua paria. Niin paljon syrjähyppyjä ihmiset, sekä naiset että miehet, tekevät.
Mutta ihmeelisempää on vielä se että parisuhde joka on käytännössä kuollut pyritään saamaan eloon menemällä naimisiin tai hankkimalla lapsi siihen lisäksi ( pahimmassa tapauksessa molemmat)
Kyllä se useimmalle on totuus että käytetään paljon aikaa ja energiaa keksiäkseen syitä miksi sen suhteen toisen osapuolen kanssa ei tarvitse olla... miten pääsee karkuun.... ja mitä voi tehdä jotta toista ei tarvitse katsella.... ja yleisin henkilö kenet ihminen pettää on oma sisin minä.... valehtelua itseleen sillä vaikeita tuntuu olla itselle rehellinen....
ja juuri siellä työpaikan pippaloissa sun muissa työprojektien siivellä...
Nykyihmiselle, varsinkin naiselle, henkilökohtainen itsekäs onni ja autuus on ainoa elämän päämäärä. Siinä unohtuu yleinen, yhteinen ja lasten etu ja siinä rapautuu koko yhteiskunnan perusta. Ymmärrrän eron jos kysessä on väkivaltaisesta liitosta tai todellisesta esim. alkoholin siivittämästä perhehelvetistä. Nykyään kuitenkin useimmiten eron syy on se, että rakkauden ensihuuma haihtuu eikä liitto ja kumppani enää tuo tarpeeksi "kiksejä" ja elämyksiä itsekkäälle itsensä toteuttajalle. Mies saa mennä ellei osoittaudukaan naisen kaikkia tarpeita ja unelmia 110% tyydyttäväksi prinssiksi, vaan tavalliseksi "harmaaksi" ihmiseksi hyvine ja huonoine puolineen. Aletaan puhua "kulissiavioliitosta", vaaditaan vain toiselta eikä itse olla todellisuudessa valmiita tulemaan puolitiehen vastaan, puhumattakaan että katsottaisiin peiliin. Ihmiset ovat narsistisia pikkulapsia, jotka hedonistisesti suu auki odottavat kaikkea vain toiselta.
Liitto ja yhdessä pysyminen on harmaata arkea ja ja nimenomaan tahdon asia. Jo vihkikaavasssakin kysytään TAHDOTKO rakastaa toista myötä ja vastoinkäymisissä. Huomattavan harva nainen tahtoo, eli asettaa myös itselleen velvotteita.
Nykyään 6-7 eroa 10.stä tapahtuu nimenomaan naisen aloitteesta. Yhteiskunta on tehnyt eroamisen liian helpoksi. Nainen pärjää usein paremmin eronneena yhteiskunnan tukien ja elatusmaksujen ryydittämänä. Lapset tulevat aina automaattisesti äidille vaikka nainen olisi minkälainen hulttio.
Jos vanha kumppani ei toteuta ikuisen pikkutytön prissifantasiaa niin saa mennä. Tasa arvo on käytännössä sitä että nainen haluaa kaikki miehen perinteiset oikeudet mutta ei halua luopua mistään perinteisistä naisen oikeuksista.
Summa summarum: "tasa-arvo" feministisessä muodossaan, vääristynyt sosiaalivaltio ja e-pilleri luodessan "naisvaltaiset markkinat" merkitsevät länsimaisen yhteiskunnan tuhoa!
Olen itse eronnut vuosi sitten. Olimme puhuneet erosta vuosia. Mieheni ei ottanut minua mukaansa kylään, ei esitellyt minua kavereilleen. Hän haukkui ulkonälöäni, sukulaisiani, ystäviäni. Hän ei tehnyt mutään kanssani. Joskus teki pientä remonttia samalla huutaen, kiroillen ja sotkien ja jätti hommat puolivalmiiksi ja epäsiistiksi. Minä hain lohtua muualta. Oi ihanaa toiselta mieheltä kuulla olevani kiva ja haluttu ja vielä hyvännäköinen- ne asiat joita oma mieheni ein minulle sanonut yli kymmeneen vuoteen.
Jäin kiinni uskottomuudestani. Mies huoritteli pari vuotta.
Sitten selvisi että miehelläni oli ollut rakkaussuhde 1 ja puoli vuotta. Pakotti minut kuuntelemmaan kaikenlaisia inhottavia yksityiskohtia seksiseikkailuistaan tuon naisen kanssa.
Mies halusi erota ja alkaa tuon naisystävänsä kanssa. No, naisystävä pakitti ja jatkoi omaa avioliittoaan. minun mieheni yritti siinä vaiheessa saada minua takaisin, olin kuulemma hänen tärkein naisensa lastensa äitinä.
En alkanut kakkosvaihtoehdoksi ja me erosimme. Emme puhu, lasten asiat sovimme tekstiviestein. En kadu eroa.Löysin pian ihanan miehen jolle odotan nyt lasta.
Minä en ollut aikonut koskaan erota. Jos mieheni olisi yrittänyt tosissaan saada minut takaisin olisin mennyt. En vain saattanut kun joka toisesssa lauseessa huoritteli.
kerrot, mitä ne yhteiskunnan tuet ovat, mitä eronnut nainen saa. Tietäisin minäkin hakea.
Minä olen eronnut kaksi kertaa huonosta suhteesta. Olen huonojen miesten magneetti, näin olen kuullut, ja siksipä olen opetellut elämään ihan itsekseni ilman parisuhteita.
Elatusavun olen toki saanut lapsistani ja yksinhuoltajalisän, joka on n. 10€ korkeampi kuin normaalisti.
Mitään muita tukia en saa. Olen ostanut talon ja maksan sitä ihan itse omasta palkastani ilman mitään tukia. Olen matalapalkkaisessa työssä, mutta aina olen pärjännyt ja lapsilla on ollut kaikkea, mitä pitääkin.
Se kai se onkin se kateuden aihe. Eronnut eikä kenestäkään riippuvainen. Ja kehtaa vielä tulla toimeen.
Suosittelen kaikille huonossa liitossa kärvistelyn sijaan!
kumma miten tulee oma entinen kaveripiiri mieleen. "ku matti ja mervi eros, ni oon miettin, ettei ois paha jos meki erottais", sano yks kaverini, kun sisko oli eronnut ihan syystä. sairasta lukea, miten muija hehkuttaa fasebookissa miten oli siivonnut ja pyykännyt ja nyt on ruuat uunissa, kun mies tulee kotiin. ei tarvita ku puol kaljaa, ja muija rupee avautumaan miten tylsistynyt on mieheensä ja seksielämäänsä ja miten mies ei panosta suhteeseen yhtään. tuskinpa miehellä seisoo, kun aika varmasti tietää miten röyhkeästi muija sitä pettää tai muuten vaan juoksee muiden miesten perässä, jopa miehensä kavereiden. ja sitten itkee, kun mies ei puhu eikä anna. silloin ei valittamisen aihetta ole, kun muija onnistuu viikonloppuna saamaan jonkun haaviinsa.
nuo prinsessakuvitelmat on ihan totta. nuorilla muijilla, joilla ei paljoa kokemusta ole muuta kuin äidin ja isin pikkuenkelinä, se on jollain tapaa ihan ymmärrettävää. sama se, kun kokemattomat äijät kuvittelee seksin olevan suoraan pornoleffoista. vanhemmilla ihmisillä se onkin sitten vähän eri juttu, miksi elää pumpulikuvitelmissaan.
tasa-arvossa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta turha kenenkään (oli kyseessä mies tai nainen) odottaa kumppanilta rakkautta, puhetta, seksiä, lahjoja, hellyyttä tai ylipäätään mitään panosta suhteeseen, ellei itsellä ole sitten niin mitään annettavaa. turhan pienistä syistä ihmiset eroaa, eikä kumppanissa paljoa "vikaa" tarvitse olla, kun suhde jo tuhotaan pettämisellä ja vittuilulla pikkuasioista ja väkivallalla. turha odottaa löytävänsä jalokivea, ellei sitä ole kiven läpi valmis kaivamaan.
...rakasti sinua niin, että meni kanssasi naimisiin, haluten todennäköisesti viettää lopun elämänsä kanssasi, muuttui kiroilevaksi törkimykseksi, joka ei ota sinua mukaansa, ei esittele sinua kellekään, jne. jne.
Sinulla ei varmaankaan ole tähän muutokseen osaa eikä arpaa? Olit pelkkää päivänpaistetta, vain hän oli kamala tyyppi, niinkö?
lässyn läpäti lää... Onpahan taas harvinaisen typerää besserwisserin lätinää, jolla ei ole mitään tekemistä arkisen elämän kanssa.
Tekisi mieli kysyä näiltä naisilta, jotka valittavat, ettei mies halunnut panostaa suhteeseen, että miten he itse sitten panostivat siihen? Vai panostivatko lopulta mitenkään? Odottivatko vain, että toinen osapuoli tekee kaiken, tulevat sitten valmiiseen pöytään?
Kertakäyttökulttuuri ja nimenomaan tämä itsekkyys näyttää levinneen myös ihmissuhteisiin. Mitään ei olla valmiita itse panostamaan, mutta toiselta sen sijaan vaaditaan, että hänen pitäisi panostaa. Jos kaikki ei menekään oman pillin mukaan, niin erohakemus sisään vaan. Kuvitellaan, että toinen ihminen tuo sen onnen, tajuamatta ollenkaan, että myös oma käytös vaikuttaa toisen käytökseen. Ja kuvitellaan, että kun yksi ei sitä onnea tuonut, niin toinen tuo, ymmärtämättä ollenkaan sitä, että omalla käytöksellä ja suhtautumisella toiseen ihmiseen on täysin ratkaiseva merkitys siihen, miten hän taas suhtautuu sinuun.
Olen samaa mieltä, että varsinkin naiset suhtautuvat hyvin kevyesti siihen lupaukseen rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on heille pelkkää sanahelinää. Luetaan naistenlehtiä ja kuunnellaan eronneiden ystävättärien löpinöitä, ja sen jälkeen "valaistutaan". Mutta sitä saa mitä tilaa, niin se hyvin pitkälle menee. Jos nainen haluaa, että se mies on kauhea, niin kyllä tästä saadaan itseään toteuttava ennuste.
Tosin sinun kommenttisi ylitti sen kirkkaasti.
siis viedä saunaan taakse ammuttaviksi kohtuuttomine parisuhdevaatimuksineen siinä, missä mies on "viattomampi" ottaessaan eron löydettyään nuoren ja timmin "rakkauden" vanhan vaateliaan akan tilalle..?
Kirjoitit niin järkevästi,etten voisi tuohon paljon lisätä! Paitsi,mies on aina heikoilla eron sattuessa.Tippuu niin sanotusti verkon läpi! Naisilta odottaisin vastuuta ja moraalia! Selvennykseksi,olen nainen!
Täällä sama juttu, yksin elellään muksun kanssa ja ihan ite maksan kaikki laskut. Sanon suoraan, että sen siitä saa ku opiskelee (en tod.tienaa suuria summia)...jos tienaisin huonommin saisin tukia. Kyllä tukia saa, mutta vain jos tulot ovat n. 1800 euroo kuussa. Siis puhun asumistuesta, tarkistin jonkin aikaa sitten, kun haaveilin kolmiosta. Elatusapu on normaali ja se kuuluisa yksinhuoltajakorotus (huvittava) rapisuttaa lompakkoa, maksan opintolainoja pois mukavan summan kuukaudessa. Silti pärjätään ja ennenkaikkea otetaan päivä kerrallaan!!:)
'
Itse en ole osaani valinnut, vaan siihen joutunut. En silti syytä ketään,välillä tietty harmittelen rahan vähyyttä. Nautin elämästä, kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Mahtavaa kesää kaikille!!
Näin (tarinoita toki on monia).
Tein oman osuuteni kotitöistä. Ja maksoin kaikesta elämisestä puolet. Ensimmäiset kymmenen vuotta suimme omistamassani asunnossa, josta miehen ei tarvinnut makssa muu kuin puolet yhtiö vastikkeesta. TEin aloitteita seksiin enemmän kuin mies. Katsastin auton ja remontoin tasavertaisena kaverina. Siesoin vaikeissa tilanteissa henkisenä tukena, lohdutin hautajaisissa etc..
tähän... Saan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa puhtaana käteen noin 980 egeä kuussa ; maksan asumisesta nelisen sataa kuussa - silti en saa latin latia tukia, normi-lapsilisän ja elarin.
Pärjätään, vaikka tiukkaa tekee - eiköhän se päivä paista vielä risukasaankin. En minäkään oma-aloitteisesti liitosta lähtenyt, mutta en kyllä eroa vastaankaan harannut, kun ex sen puheeksi otti.
... kirjoitin? Olet lukenut rivien välistä olemattomia ja kääntänyt asian päälaelleen. Puhuin nimenomaan siitä, että avioliittoon ei sitouduta, vaan harrastetaan kertakäyttökulttuuria. Niin miehet kuin naisetkin.
Totuus on kuitenkin se, että naiset ovat nykyään aloitteellisempia avioeron hakemisessa, miehet ovat sitoutuneempia liittoihin. Kun on kerran menty, niin ollaan sitten naimisissa vaikka hammasta purren. Voidaan myös kysyä, mistä mahtaa johtua, että se mies hankkii uuden rakkaan vanhan vaateliaan akan tilalle? Vanhalla vaateliaalla akalla ei luonnollisesti ole mitään osaa tähänkään asiaan?
rankkaa naisen syyllistämistä harjoitat, että eipä tuosta juurikaan muuta saa irti. Onko sinun mielestäsi avioliittoon sitoutumista, että mies hankkii seksiseuraa muualta? Ai niin, mutta sehän on vanhan vaateliaan akan vika, mies ei tee mitään väärin.
Toiselta odotetaan aina sitä jalat alta vievää tunnetilaa, mutta itse vain odotetaan passiivisena, että toinen teksi kaiken,oikeilla jäljillä olet..yksinäisiä poloisia on kohta suomi täynnä...kukaan jaksa saatana koko ajan toista palvoo...!
Ihan vain sivullisena tähän kommentoin, ettei se mies mene vieraisiin, jos saa seksiä kotona...
Moni muija ei vain tätäkään asiaa myönnä, kääntää senkin vain kommentiksi, ettei mies tee seksistä hyvää...muijanhan ei tartte siihenkään tehdä mitään, mielestään..
Miehissäkö ei ole yhtään mitään vikaa tai vaikutusta siihen, miksi juuri naiset hakevat useimmiten eroa? Toki arki on arkea, mutta yhä vain edelleen naiset huomaavat joutuvansa pyörittämään koko arkirumban yksinään sen palkkatyön lisäksi ja mies on kuin turisti kotonaan, eikä liikuta eväänsä työpäivän jälkeen, jota taas yhä suorastaan odotetaan naiselta. Ei naiset jaksa sellaista taakkaa ja onneksi eivät suostukaan katselemaan sotkevia ja tietokonepelejään pelaavia äijiään kovin kauaa. Saisivat ne loputkin naiset nakata turhat ja vastuuntunnottomat ukkonsa pellolle. Naiset tuppaavat olemaan aina vaan yksinhuoltajia perheissään ja mies on siinä kuin yksi lapsista, jonka perään saa katsella. Ja muutenkin miehille on avioero kovempi paikka, kun se kotipiika ottaakin ja lähtee, siinä tulee ukkoparalle kiire etsiä uusi kusetettava muija passaamaan. Kiitos ei mulle sellaista.
Tosiasia on että naisissa on vika suureen avioeroprosenttiin. Siis 70% avioeroista on naisen hakemia ja muuten liitot jatkuisivat edelleen. MIehet ovat valmiita yrittämään tosissaan mutta naiset eivät! Tuo mitä Solteria, kirjoitit on subjektiivista ja yksisilmäistä yleistämistä. Kaikki ukot "perhepinnaa" ja kaikki naiset joutuvat palkkatyön ohella kantamaan kaiken vastuun kodistakin. Mutta mitä se "vastuu" ja "perhepinnaus" oikein on?
Tosiasiassa on niin, että naisen vaatimustaso siitä miten asioiden pitäisi olla ja missä asenossa jokaisen tulitikun ja haarukan pitäisi kotona maata, on aivan eri sfääreissä kuin miehen. Jos akalla on sisäinen pakko ylisiivota, vaihdella huonekalujen paikkoja alituiseen, ostella (usein miehen rahoilla) koko ajan uutta, kytätä joka asiaa, "kasvattaa" väkisin kersoja, ajatella koko ajan että mitähän ne naapurit ajattelevat ja miltä minä näytän ulospäin jne. niin toki se on ihan vaan tasan tarkkaan omasta psyykestä nouseva tarve. Kun mies pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen (josta siitäkin nainen osaa syyllistää hänet vaikka onkin mielusti ottamassa vastaan tämän työn hedelmät) mieluummin lepäisi hieman, niin johan hänet leimataan vastuuntunnottomaksi laiskimukseksi. Perhe ja kotitalous voisivat ihan yhtä hyvin ja eläisivät ihan yhtä kunniallisina ja yhtä pitkään, mutta paljon onnellisempina, miehenkin siisteys- ynnä muilla standardeilla. Naisen kolme mieliroolia ovat marttyyri, pihtari ja nalkuttaja.
Käytäntö on naisella niin, että jos ei mennä naisen säännöillä ja naisen pillin mukaan, niin ei mennä ollenkaan! My way or highway! Kuka on itsekäs - hä? Nainen on kuin persoonallisuudeltaan epävakaa kaiken haluava ja kaikkea hallitsemaan pyrkivä olento, joka itsekään ei osaa panna rajoja itselleen. Kun naiselle ei enää pane kulttuuri ja yhteiskunta rajoja, niin koko homma alkaa hajota palasiksi sisältäpäin.
Minä annoin ukolle pari kertaa viikossa ja silti piti päästä kännissä rumaa työkaveriaan paneen..!
Eikä ollut seksimme edes mitään lahnana alla makoilua, vaan osallistuin hommaan osaltani.
Eikä siinäkään ollut sitten riittävästi, vaan huomasin ukon vierailevan netissä ja mainostavan itseään pillun nuolijana nuorille naisille! Että se siitä väittämästä!
Kieltämättä rakkauteni sai kolhun ja nykyään annan vain harvoin ja vain takaapäin, eroa mietin joka päivä...ukot nyt vaan on sikoja, mutta toivottavasti ei kaikki.
Eli sinun mielestäsi vaimon tulisi alistua siihen, että mies hankkii rakastajattaren /rakastajattaria..? Sillä tosiasia on, että suurin osa tuosta 70%:sta haettuja eroja selittyy sillä, että se puhdas pulmunen, väärinymmärretty miesreppana "ajetaan" uittamaan matoaan vieraassa avannossa. Miehelle piisaa, kun kaappi mystisesti täyttyy ruualla, huusholska huutelee välillä valmiiseen pöytään, kaapista löytyy puhtaita kalsareita ja lapsetkin käy joku kasvattamassa... Miksi ihmeessä tuossa tilanteessa eroa haettaisiinkaan?! Mutta kun kotona ei saa pillua niin usein kuin huvittais, niin sepäs sitten on pelkästään tämän p-telineen vika, että mies hakee sen muualta... Eihän miehellä ole mitään velvollisuutta alkaa kyselemään, miksi ei vaimokultaa seksi inspaa hänen kanssaan, ehei... Sehän kuuluu automaattisiin luotaisetuihin - niin kuin kaikki tuo muukin.
Kuka tervejärkinen menee enää avioliittoon ?
Suomessa eletään nykyään amerikkalaisen kertakäyttökulttuurin raiskaamassa yhteiskunnassa (minä, minusta, minuun) jossa kaikki pitää saada heti ja ilman minkäänlaista omaa panosta asiaan ... avioliitto on täysin päinvastaiseen logiikkaan perustuvaa, joten pitää olla hullu jos avioliittoon enää suostuu.
Suurin osa ihmisistä on laumasieluja ja ulkoapäin ohjautuvia joten vain muutama prosentti kykenee pitkällä aikavälilläkään vastustamaan yhteiskunnallista tapakulttuuria (naiset ovat korostuneesti laumasieluja, johtuen kasvatustavasta). Avioliitto on nykyään eräänlainen narsistinen egotrippi jolla haetaan "kicksejä" tylsään arkeen ja toisaalta hyväksyntää muilta ihmisiltä statusta muuttamalla, avioliiton alkuperäinen idea on sanoja paperilla jotka eivät todellisuudessa mitään merkitse.
Siispä looginen johtopäätös on välttää egotrippiä nimeltä avioliitto koska se on täysin turhaa teatteria ja energian tuhlausta, pidetään suhteet sellaisenaan ja eletään päivä kerrallaan ihmisiksi.
Se on monella sekin, etta tulee uutta uskallusta ja vertais tukea kun joku muu eroaa. Sitten on helpompi lahtea liitosta jossa ei viihdy. Sitten on sekin, etta tuollainen laittaa ajattelemaan omaa liittoa, ja sitten saattaa tuntua ettai tassa ole mitaan jarkea olla yhdessa. Erohan siita sitten akkia tulee. Sekin voi vaikuttaa etta tuttujen ero voi aiheuttaa riitaa muillakin pareilla, ja se voi sitten tietenkin johtaa eroon. http://mattiviikate.newsvine.com/
se näin on että pitää kyllä omat asiat olla poskellaan ennenkuin lähtee eroamaan ,vain siksi kun muutkin.
Itse erosin miehestä jolle viina maistui ja meidän oma elämä oli lähinnä selviytymistä päivästä toiseen, minun ja lapsen ja että jaksoi töissä käydä.
Tottakai ero oli minun syy koska en vain enää jaksanut sitä jatkuvaa ryyppäämistä 25 vuotta yhdessä joista 10 meni viinan piikkiin.
Ei ole uutta eikä heti tulekkaan sen verran kova on ero ollut kaikkine paska viesteineen.Nyt 10 kk erosta asiat alkaa vasta järjestyä ja mieskin on heittänyt sekoilemasta ettei aivan lastaan menetä.
Joten oman kokemuksen perusteella ihan ihmettelen ajatusta, että minäkin kanssa ko muutkin,en oikein usko itselle on ollut sen verran kova kokemus tämä ero, ihan joskus ihmettelee kuinka paljon ihminen kestää, omalla kohdalla voi sanoa,että tosi paljon: se niistä helpoista eroista. mutta elämä on;)
jos tämäkin aloituksen kirjoittaja vielä olisi ymmärtänyt jotain lukemastaan artikkelista...
Luin linkin vasta nyt ja tämän ketjun aloittaja oli tosiaan tulkinnut sen itselleen sopivalla tavalla.
tuo "Hävetkää!" pisti tavaamaan jutun läpi tarkemmin ja juu, "segdf" on aivan oikeassa.
Pappi kysyy alttarilla "TAHDOTKO rakastaa...?"
Ei:
-Viitsitkö
-Jaksatko
-Huvittaisko
-Ehtisitkö
Katson kauhulla vierestä kun oman kylän 3 parikymppistä tyttöä menevät peräkkäisinä viikonloppuina naimisiin. Ovat parhaita ystäviä keskenään. Mieleen nousee väkisinkin ajatus: Onkohan heillä tarkoitus erotakin samaan aikaan?
Mielestäni jokaiselle naimisiin menevälle parille pitäisi järjestää jonkinlainen koulutus tulevaan tehtävään. Usein nimittäin häihin liittyy tiettyjä ennakko-odotuksia: Mies odottaa, että nainen ei muutu, mutta nainen muuttuu. Nainen odottaa, että mies muuttuu, muttei mies muutu.
Vielä 2000-luvulla elämä kulkee ennaltasovittua rataa: seurustellaan -> kihloihin -> naimisiin -> lapsia. Kuka on ensimmäinen rohkea ja kyseenalaistaa tämän? Kuka pystyy sanomaan ääneen, että ei naimisiin tarvitse mennä sen takia, koska muutkin menevät? Tai että kun tietty aika seurustelua tulee täyteen, pitää sitoutua. Jos on edes pieni, neulansilmän kokoinen aavistus siitä, että homma ei tule toimimaan, täytyy jarrut laittaa päälle ennen kuin on liian myöhäistä.
50% suomalaisista aviopareista eroaa. Joka toinen. Eron todennäköisyys lisääntyy aina uudessa avioliitossa.
Milloin me ihmiset opimme?
...että on kyse niinkään oppimisesta kuin siitä, ettei sittenkään haluta sitoutua, ei viitsitä panostaa. Aivan oikein, ei tahdota vaikka on alttarilla niin luvattu.
Kun alkuhuuma kahden vuoden kuluessa katoaa ja alkaa vähänkin tuntua ettei huvita, heitetään heti vaan erohakemus kehiin sen sijaan että vaivauduttaisiin miettimään mikä mättää ja miten asia voitaisiin korjata. Lisäksi tuijotetaan narsistisesti vain sitä 20 prosenttia jossa on toivomisen varaa, näkemättä ollenkaan nettä 80 prosenttia asioista on hyvin.
Tätä ilmiötä ruokkivat hyvin pitkälle naistenlehdet, jossa julkkisnaiset tilittävät, kuinka kauhea ja mies heillä olikaan ollut. Sitten tyttöporukassa siiderillä lähibaarissa pohditaan asiaa joukolla ja tullaan siihen tulokseen, että kyllä meillä kaikilla on aivan kamalat miehet. Telkkaristakin katsovat joskus jalkapalloa tai lätkää. Eikö tuo liene paras erota moisesta kelmistä? Nykyäänhän saa hyvät asumistuet ja muut, kunta maksaa elatusavut, jos mies järkyttyy erosta, menettää työkykynsä ja joutuu päihdekierteeseen.
Vaakakupissa ei pajon paina se, että mies on rakentanut perheelle omakotitalon työnsä ohella, kokkaa, siivoaa, osallistuu lastenhoitoon ja kuskaa heitä päiväkotiin ja harrastuksiin.
Asiaa ei paranna se, että lähiön pihapiirissä asuu kymmenen yksinhuoltajanaista lapsineen ja vain pari "normaalia" perhettä. Lapset oppivat jo pieninä tämän mallin, että on aivan normaalia, että isä on heitetty huushollista pellolle. Kun näiden perheiden lapset ovat avioliittoiässä, ei voi enää kovin paljon odottaa. Kertakäyttöasenne vain vahvistuu uusien sukupolvien myötä.
Jonkin pitäisi tehdä jotakin tälle asialla. Kurssit ja testit pakollisena vaiheena ennen avio- tai avoliittoa ja erityisesti ennen lasten hankkimista eivät olisi ollenkaan pahitteeksi. Ja kertauskurssit kolmen neljän vuoden välein - ettei totuus unohtuisi.
Avioitua voi muuallakin kun siellä papin puheilla, joten ei sitä kaikilta edes kysytä.
Sekä huomiotavaa on että valtaosassa solmituista avioliitosta on ensimmäistä kertaa vihille johtavia askeleita.
Useille pareille näyttää se avioliitto todellakin tarkoittavan ettei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä ja mennään ikään kuin kokeeksi avioliittoon. Ja paljon on ihmisiä jotka solmivat parisuhteen sen kummemmin mitettimättä mitä he edes parisuhteelta odottavat.
Avioituneiden miesten ja naisten keski-iät pysyivät ennallaan. Vuonna 2009 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 30,2 vuotta ja miesten 32,5 vuotta. 2000-luvulla ensimmäisen avioliiton solmineiden miesten ja naisten keski-ikä on kumpikin noussut 1,6 vuodella.
Vuonna 2009 avioeroon päättyi 13 527 avioliittoa, mikä on 56 enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2008 avioeroja myönnettiin 13 471. Jo kahden vuosikymmenen ajan avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain hyvin vähän.
Parisuhteita rekisteröitiin 246 vuonna 2009. Näistä 91 oli mies- ja 155 naisparia . Vuonna 2008 parisuhteita rekisteröitiin 249. Rekisteröityjen parien eroja oli 53. Näistä 19 oli mies- ja 34 naisparien eroja. Vuonna 2008 rekisteröityjen parien eroja oli 45.
Ja kysymys kuuluukin miksi ihminen oppisi, ennen oltiin avioliitossa joka oli lähinnä vain kulissi sosiaalisen paineen vuoksi tai pelkäksi tavaksi ( vielä nykyisinkin niitä näkee) joten miksi ihmisen pitäisi oppia olemaan suhteessa jossa molemmat eivät ole valmiita tekemään kaikkensa sen parisuhteen ylläpitämiseksi. Jos molemmat tekevät kaikkensa niin niitä pettämisiä ( myös toisen odotusten) ei sitten varmaankaan ole. En jaksa uskoa että mikään leiri tai kurssi tätä takaisi. Kyllä kun katsoo vihittäviä pareja niin kaikki uskovat tämän olevan se elämää suurempi rakkaus johon ei koskaan tule ryppyä rakkauteen
" Vielä 2000-luvulla elämä kulkee ennaltasovittua rataa: seurustellaan -> kihloihin -> naimisiin -> lapsia. Kuka on ensimmäinen rohkea ja kyseenalaistaa tämän?" Jokainen joka on omasta vapaasta halustaan sinkku ja juuri tämä ryhmä kasvaa vuodesta vuoteen. Parisuhde ei todellakaan ole kaikkien päämäärä ja tarkoitus.
Yksineläjien määrä on kaksinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa. Kun vuonna 1980 yksinasujia oli 27 prosenttia asuntokunnista, nykyään yksinasujia on 41 prosenttia. Määrä on kohonnut vuosi vuodelta. Joten kaipaamasien ihmisten määrä lisääntyy vuosi vuodelta.... eikä nämä todellakaan rumenna niitä avioerotilastoja.
Joen jo osa tietää parisuhde ( olipa se sitten seurustelu, kihloissa olo, avo tai avioliitto) ei ole mikään itseisarvo eikä sen puuttuminen ole mikään "vika". Mielummin yksi kun huonossa suhteessa.
Asianajotoimisto Alex Oy
Avioero, ositus ja avioehto Ammattitaidolla edullisesti
www.alexlaw.fi
Ihmiset eroo, eihän ne osaa olla yhdessä, mennään kahen viikon jälkeen naimsiin ja sit ihmetellään et miten täs näin kävi, ei se puoliso ollutkaan arjessa samanlainen kuin sielä lomamatkalla missä tutustuttiin. IHMISET ON TYHMIÄ, PELKUREITA, SÄÄLITTÄVIÄ HÄVIÄJIÄ...
puolustavat eroa, ja lähes poikkeuksetta hakakevat eroa,,,tähän ei löydy kyllä mitään muuta loogista selitystä kuin että naisen arvostelukyky on sekä yhteen mennessä ja erotessa roimasti huonompi kuin miehellä.
tapa ratkoa ongelmia: nainen haluaa poistaa ongelman, mies haluaa kiistää sen. Ei siinä ole mitään pahaa, jos mies hakee pystyyn kuolleen liiton korvikkeeksi panokaverin muualta. Tai alkaa seurustella enemmän alkoholin kuin vaimonsa kanssa. Tai pakenee harrastuksiinsa ja unohtaa vaimon olemassa olon. Tai heittäytyy täysillä työelämään saaden näin oivan syyn pakoilla parisuhteen ongelmia.
Kun nainen kyllästyneenä em. juttuihin kyseenalaistaa suhteen ja haluaa miehenkin kantavan oman vastuunsa, se on sitten arvostelukyvyttömyyttä ja laumasieluisuutta...(?)
helpompi se vain toki olisi kantaa vastuunsa kun tietäisi mitä halutaan. Sitä kun ei ole mies kärpäsenä katossa kuuntelemassa kun siiderillä ollessa ystävättärille puhutaan ongelmista.
harvoin mies tuntuu olevan korvat auki siinä kohdassa, kun se kälättävä akka, jota myös vaimoksi kutsutaan, yrittää kertoa, mikä mättää. Huutamisesta ei mitään hyvää seuraa, joten on pysyttävä normaali-äänenkäytössä. Jos saa vastaukseksi keskusteluyritykseen epämääräistä mutinaa sanomalehden sunnuntailiitteen takaa, samaa epämääräistä joo-joota tietokonenurkkauksesta tai kulmien kurtistelua yhteisellä automatkalla, niin onko se piru vie ihme, jos asioista tulee puhuttua kavereiden kanssa?! Ne sentään edes kuuntelevat!
Ja silti jokainen itse päättää jatkaako liitossa vai eroaako. Kaverit ei sellaista päätä.
Ero on yleensä niin iso asia, että kyllä se on loppuun mietitty siinä vaiheessa kun sitä haetaan. Ei siihen ihan kevyin perustein kukaan lähde.Itse en ainakaan tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi hakenut eroa kaverin yllytyksestä tai siksi kun muutkin eroaa.
Miehet osaa kyllä olla tosi yksinkertaisia.Ottakaas tekin välillä sitä vastuuta asioista, mitä peräänkuulutatte niin innokkaasti naisilta.
käsitys on se, että kyllä sita akkaporukassa motkotetaan miehiämme, mutta se nyt on sellasta... Miten sen nyt sanoisi, tavallista ja harmitonta: ei siinä mitään elämää suurempia ohjeita kavereilta haeta, vaan tuuletetaan happamia ajatuksia pois mielestä - ja sitten taas jaksaa paremmin kotona ukonkörilään kanssa. Sen, joka vastaa joo joo ja jonka kanssa kumminkin loppupeleissä haluaa elämänsä jakaa...
Kaveripiirissä on pari alle 5 v sitten eronnutta naista ja kyllä he erosta alkoivat puhua porukassa vasta sitten, kun asia oli omassa mielessä jo niin pitkälle pohdittu, että oli tapahtuakseen.
ei suvaitse vaimonsa ystäväksi eronnutta naista ja varsinkaan vasta eronnutta.
ettekös tiedä että eroaminen on tarttuva tauti;)
Täydellisen onnellinen ja tyyvväinen parisuhteeseen päätyy eroon koska lähipiirissäkin erottiin. Tämähän on todellakin jutun aihe ...
Se että muiden ero saa ihmisen ajattelemaan asiaa tarkemmin ja toimimaan omien tavoitteiden vuoksi itselleen parhaalla mahdollisella tavalla on toivottavaa. Sillä ihmisen pitäisi osta tehdä omien arvoijen pohjalta valintoja eikä jäädä vain marisemaan olotilaa.... miksi kukaan ei mun puolesta tee sitä ja tätä.... miksi joku muu ei tee minua onnelliseksi.... kun totuus on että vain ja ainoastaa ihminen omilla valinnoillaan tekee itsensä onnellisuuden mahdolliseksi tai mahdottomaksi...
Ja kyseessä on rapakon takana tehty tukimus. Maa joka on tunnettu kaksoimoraalistaan.... joten mitenkä tämä voisi koskaan olla mikään yllätys.... Maa jossa ylistetään herran rauhaa.... missä vanhoollisuus kukoistaa... ja on yksi suurimmista pornoteollisuuden tuottajista.... jossa pettäminen on lähinnä kansallinen tapa.... missä teiniraskaudet ovat yleisiä.... ja keksintö pika ero ja pika-avioliitto on jo normaalia....
Hollywoodin pikaisimman liiton tittelin vievät ylivoimaisesti Rudolph Valentino ja Jean Acker, jotka ehtivät olla naimisissa kokonaiset kuusi tuntia! Näyttelijäpariskunta avioitui marraskuussa 1919. Uusi vaimo kuitenkin sulki suureksi rakastajaksi tituleeratun Valentinon hotellisviitin ulkopuolelle heti hääyönä. Kaikkien naisten palvoma seksisymboli koputteli oven takan parikymmentä minuuttia ennen kuin lähti kotiin joten kyllähän näin luotettavan ja vertailukelpoisen tutkimuksen tulosta voidaan (?) pitää luotettavina... mutta eihän ennen erottu.... eihän?.....
Kun kaverit menee naimisiin pitää päästä itsekkin ja kun eroovat niin pitää erota itsekkin. Kun kaverit tekevät lapsia, pitää tehdä perässä. Niin ja sisarusten kesken on usein kovaa kilpailua, kuka ensin ehtii niin muiden pitää seurata esimerkkiä nopeesti.
Kun suhteen alkua pitää koko suvun voimalla juhlia niin olisi hienoa jos järjestäisivät suhteen päätyttyä erojuhlatkin. Julkinen kuulutus ja sama sakki taas tanssimaan. Kun eroava pariskunta laittaa lusikat tasajakoon, voisi lahjalistan laittaa kummallekkin erikseen jolla toisen viemät roinat korvataan, lasten lahjalistaa unohtamatta.
Miksi joku paperilla virallistettu suhde pitäisi ikuisesti kestää muutakuin sen aikaa kunnes hyvin pyyhkii ja ylämäkee piisaa. Sitten kun tulee alamaki niin pyyhkii persuuksensa siihen paperiin.
Eiköhän sitä pariuduta ja tehdä niitä mukeloita, kun tullaan siihen tiettyyn ikään, että biologinen kello jo hälyttää..En minä ainakaan ole tehnyt lapsia mieheni vuoksi, enkä avioliittoni vaan siksi että halusin lapsia!
Ja elämäni paras päätös on ollutkin aina. Miehen kanssa nyt suhde kuivuu ennen pitkää, mutta lapset ovat ihania ja rakkaus niihin ei lopu koskaan.
Luulenpa, että yhteen mennäänkin enempi tiedostamatta, että tarkoitus on vain saada jälkikasvua aikaan..ei niinkään että onnellisina oltaisiin hautaan asti saman kumppanin kanssa.En ainakaan itse tiedä yhtään onnellista kauan yhdessä ollutta paria ja niistäkin suurin osa miettii eroa.
Viuraamista, puoleen sun toiseen, ei se nyt sentään mene niin että miehet vaan kusipäitä, kyllä on naisissa yhtälailla, joten eipäs yleistellä kumpaankaan suuntaan. On selvä että huonoa liittoa ei kannata jatkaa, itsellä oli huono liitto, mutta lienen siihen yhtä syyllinen kuin vastapuolikin. En sen jälkeen ole uutta kumppania etsinyt, vain joitain satunnaisia hetken huumia aika ajoin, en valita, tämä sopi minulle mainiosti, enkä edes kaipaa vakituista, saan mennä ja tulla omia aikojani, taikka sitten olla vaan menemättä ja tulematta. Rehelisesti sanoen, en edes keksi yhtään hyvää syytä vakinaiseen suhteesen.
Ei vanhempana enään edes halua sen kummempaa vakisuhdetta. Nykyaika antaa mahdollisuuden tähän.
Virikkeitä löytyy muualta ihan tarpeeksi ja talonmiehet on apuna, jos miehisiä hommia pitää huushollissa tehdä, mitä ei itse osaa.. Porinakavereita löytyy ja panokavereitakin, jos niitä kaipaa ja kaikista parasta on se, ettei tarvitse enää toisen omituisia tapoja sietää ja toisen passausta harrastaa..
Minäkin nautin ihanista aamuheräilyistä yksinäni ja yksin puuhailusta ja ainoa mitä tässä mietin ulkoilukaveriksi on koiran laittaminen..
nautin elämästäni ilman parisuhdetta.
Täytyy sanoa,että onnellisempi olen kuin koskaan. Elämä on paljon yksinkertaisempaa, kun ei tarvitse aina miettiä, miten toinen suhtautuu.
Minulla on kaksi koiraa. Eivät sovi kaikille, mutta minä kun olen sellainen koti-ihminen, niin mukavia kavereita ovat. Ja vievät lenkille! Yksin ei aina tulisi lähdettyä.
Nuorena sitä kuvitteli, että mies pitää olla. Itsensä kanssa ei edes osannut olla. Mutta nyt kaiken koetun jälkeen en halua enää vakisuhteeseen. Enkä ainakaan muuta enää kenenkään kanssa yhteen, vaikka joku veisikin jalat alta. Uskon, että suhdekin voi paremmin kun molemmilla on omat reviirinsä.
se minunkin eksä sanoi että erottuhan me ois kumminkin..ainut mitä sai sanotuksi kun lähti.