..tosissasi varattuun ihmiseen? Mitä sä oikein teit tunteittesi kanssa, saitko häneltä edes vastakaikua?
*tosi rakkaudella ei ole onnellista loppua - tosi rakkaudella ei ole loppua*
*tosi rakkaudella ei ole onnellista loppua - tosi rakkaudella ei ole loppua*
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin hyvin kuin osasin
en luonnollisestikaan saanut vastakaikua. Aikani kärvistelin, en tehnyt mitään, lopulta se loppui itsestään.
Sitä on kestänyt yli kymmenen vuotta. Tiedän, että hänkin tuntee minua kohtaan jotakin, yhä vieläkin, on aina tuntenut. Silti hän ei ole ottanut eroa, tuskin tulee ottamaankaan. Olen lakannut toivomasta sitä. Hänellä on ihan onnellinen elämä lastensa äidin kanssa. Nainen rakastaa häntä ymmärtääkseni ja on "ihan hyvä ihmiseksi". En pystyisi tarjoamaan hänelle samanlaista elämää.
En silti ole katkera enkä päivääkään vaihtaisi pois. Hänen ansiostaan olen ymmärtänyt mitä on oikea rakkaus. Ilman näitä tunteita ja mylleryksiä mielessä olisin vain puolikas ihminen ja ymmärtäisin elämää paljon vähemmän.
Eräänä päivänä rakastun johonkin toiseen. En samalla lailla, mutta toisella tavalla. En tiedä, loppuuko rakkauteni silloin tähän ihmiseen. En oikein usko.
Tämä ihminen ei kirjoita tällä palstalla, joten vainoharhaiset älkää vaivautuko:D
Joo. Ensirakkaus oli varattu. Olin nuori ja naiivi ja tutustuin häneen hiljalleen, kaverina ja sitten ystävänä ja sitten lähtikin mopo käsistä enkä ollut siitä lainkaan pahoillani. Kehitin fantasiamaailman joka täytti ne monet hetket kun ei oltu yhdessä. Hänkin rakasti minua jollain tavalla, ei vain luovuttanut kumppanistaan vaan repi sitten suhteemme irti. Kadotin silloin vuosiksi värit elämästäni ja kontrastikin laitettiin niin että kaikki oli lähinnä harmaata.
Well. Mun rakkausteemani on saastunut menetyksen tunteella monessakin mielessä.