Tunnen itseni tällä hetkellä ääliöksi. Pelkään, että olen tuhonnut suhteemme kokonaan.
Olemme olleet naiseni kanssa etäsuhteessa puoli vuotta. Se on rankkaa, kun ei voi nähdä toista niin usein, kuin tahtoisi. Ja kummatkaan ei voi sille mitään, koska muutenkin mulla on töitä viikkoisin ja hänellä ne painottuu viikonloppuihin.
Mutta ongelmana on se, etten luota meihin 100 prosenttisesti. Kyllä hän sanoo rakastavansa, mutta silti mua ahistaa. Tahtoisin olla hänen kanssa yhteydessä joka päivä ja kuulla hänen kuulumisiaan. Mutta nyt se on mennyt siihen, että lähetellään ainoastaan tyyliin yksi viesti päivässä. Ja hitto, se vaan ei riitä minulle. Mielestäni suhdetta pitäisi hoitaa enempi. Olen tässä asiassa todella naiivi. Mutta mulla on vaan ahdistava tunne. En luota tarpeeksi siihen, että hän rakastaa minua. Ja olen valittanut monta kertaa hänelle pikkuasioista, jotka häiritsee. Ja tänään tein sen taas. Kerroin, että minulla on paha olla. Pelkään, että tämä oli hänelle viimeinen niitti.
Mutta hitto soikoon, mulla on välillä paha olla joka johtunee siitä, että naiseni jätti minut keväällä. Otin hänet takaisin, kun hän vannoi vakuuttavasti rakkauttansa. Varmaankin tämä on jättänyt jäljet minuun, enkä pysty enää luottamaan naiseeni samalla tavalla.
Ahdistaa. En tiedä mitä tehdä. Rakastan naistani. Pitäisi pitää suu kiinni näistä ahdistuksista, mutta jos vaikenen, niin sekään ei tekisi hyvää suhteelle. Miksi parisuhteet on niin vaikeita!!! *huoh*
Olemme olleet naiseni kanssa etäsuhteessa puoli vuotta. Se on rankkaa, kun ei voi nähdä toista niin usein, kuin tahtoisi. Ja kummatkaan ei voi sille mitään, koska muutenkin mulla on töitä viikkoisin ja hänellä ne painottuu viikonloppuihin.
Mutta ongelmana on se, etten luota meihin 100 prosenttisesti. Kyllä hän sanoo rakastavansa, mutta silti mua ahistaa. Tahtoisin olla hänen kanssa yhteydessä joka päivä ja kuulla hänen kuulumisiaan. Mutta nyt se on mennyt siihen, että lähetellään ainoastaan tyyliin yksi viesti päivässä. Ja hitto, se vaan ei riitä minulle. Mielestäni suhdetta pitäisi hoitaa enempi. Olen tässä asiassa todella naiivi. Mutta mulla on vaan ahdistava tunne. En luota tarpeeksi siihen, että hän rakastaa minua. Ja olen valittanut monta kertaa hänelle pikkuasioista, jotka häiritsee. Ja tänään tein sen taas. Kerroin, että minulla on paha olla. Pelkään, että tämä oli hänelle viimeinen niitti.
Mutta hitto soikoon, mulla on välillä paha olla joka johtunee siitä, että naiseni jätti minut keväällä. Otin hänet takaisin, kun hän vannoi vakuuttavasti rakkauttansa. Varmaankin tämä on jättänyt jäljet minuun, enkä pysty enää luottamaan naiseeni samalla tavalla.
Ahdistaa. En tiedä mitä tehdä. Rakastan naistani. Pitäisi pitää suu kiinni näistä ahdistuksista, mutta jos vaikenen, niin sekään ei tekisi hyvää suhteelle. Miksi parisuhteet on niin vaikeita!!! *huoh*
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei todelakaan tarvi pitää hiljaisuutta silloin kun ahistaa. Siitä oikeudestasi älä koskaan luovu, mies! Nainen pitää sen oikeuden aina itsellään mutta osaa harvoin auttaa miestä joka valittaa pahaa oloaan. Silti miehelläkin on täysi oikeus ilmaista negatiivisia tunteitaan myös verbaalisesti.
Hyvin jo kuulostat tiedostavan ongelman ytimen ja se jo sinällään on merkki siitä, että sä olet ajatteleva ja toimiva ihminen etkä mikään hiljaa yksikseen kärsijä.
Etäsuhteessakin pitää pystyä käsittelemään myös noita ahdistavia asioita, epäilyksintunnetta ym. joista puhuit. Ne ovat sen suhteen miinuspuolia. Mutta niistäkin on mahdollista selvitä esim. just puhumalla. Mutta tapaamisista ei auta jäädä ikävä maku suuhun, joten asiat pitää osata myös päättää toiveikkuuteen eikä ahdistukseen joka vie molemmilta toivon.
Sun naisesi on tietysti yhtä neuvoton kuin sinäkin koska asiaan ei ole ratkaisua ellette te voi tavata useammin. Totta kai se silloin myös turhauttaa häntä joka siis tuntee ihan samoin kuin sinä. Eli sen sijaan että alleviivaatte sitä ahistustanne tulisi teidän tukea toisissanne sitä rakkautta ja yhteenkuuluvuudentunnetta, jonka takia te lipäätään olette yhdessä.
Et sinä siis ole naiivi ajatellessasi, että suhdetta pitäisi hoitaa ahkerammin. Sehän on päivänselvä asia varsinkin kun eletään etäsuhteessa. Sellaisessa suhteessa haluaa jokaisen tapaamisen sujuvan hyvin ja kivassa fiiliksessä ja jos niin ei tapahtu, painavat ne asiat paljon pidempään kuin jos nähtäis päivittäin.
Älä siis anna periksi, vaan pidä yhteyttä siihen rakastamaasi ihmiseen just niin usein kuin sulla itselläsi on tarve. Hän vastaa sulle sitten omalla tarpeellaan. Kummallakin on oikeus olla oma itsensä, mutta niitä yhteisiä kohtaamisia pitää opetella varjelemaan yhteistuumin muuten molemmilta menee toivo.
varsinkin kun naisesi on sut jo kertaalleen jättänyt.
eikä toisen voi koskaan luottaa sataprosenttisesti.
jos kerran noin vituttaa niin anna olla ja etsi uusi.
lesbosuhteessa. Tosin ei se muuta mitään. Tai no lesbosuhteet ovat siinä mielessä vaikeampia, että naiset osaavat olla kovin kieroja. Ja naiset ajattelevat liikaa asioita, joka mutkistaa suhdetta.
Mutta tällä hetkellä mitää rupeaa todella täyttymään. laitoin naiselleni eilen viestiä, että ahdistaa, tahdon puhua. Hän kyseli että mikä rakkaalla on. vaihdettiin pari viestiä. Soitin myös hänelle, koska tahdoin ratkaista asian heti. Soitin toisenkin kerran.. ei vastausta. KOlmannella yrityksellä hän oli ystävällisesti sulkenut puhelimensa. Ja en ole vieläkään kuullut hänestä. Ja voin kertoa, nyt mitta on todella TÄYNNÄ. Rakastan naistani, mutta minä (ja kuka vaan) ansaitsee enemmän. Varmasti löydän vielä naisen, joka osaa keskustella asioista ja jonka kanssa olen onnellinen. Olemme kuitenkin tunteneet naiseni kanssa puoli vuotta ja suhteen pitäisi olla vielä ihanaa ja auvoista.
Mulla on kaksi vaihtoehtoa; pysytellä suhteessa ja olla onneton tai erota, surra ja jatkaa onnellisempana elämää. Että näin.
Tää on kyllä loistopaikka oppia uutta! Itsekin pidin itsestäänselvänä että sinä kirjoittajana olet mies. Miksiköhän?
Mun moka. Sori.
Joo, ei ole mahdollista hoitaa etäsuhdetta jos toinen sulkee puhelimen. Oikeastaan se on vain epäreiluutta jos oli muka aikomus vielä jatkaakin suhdetta. Muussa tapauksessa sen ilman muuta tulkitsee suhteen päättämiseksi, etenkään jos mitään ei enää kuulu.
Kuulostat kyllä niin jalat maassa tyypiltä, etten epäile yhtään ettetkö sä selviytyisi tästäkin takapakista ja löytäisi sitä kaipaamaasi kumppania joka osaa keskustella myös ikävistä asioista.
Onnea matkaa ja kaikesta huolimatta aurinkoista kesää!
Se on vaan yleisoletus, että ollaan heteroita :) Multakin kysytään usein, että onko minulla MIESTÄ, koska ihmiset olettavat heti että olen hetero. Tosin olen ulkonäöllisesti femme, naisellinen nainen, joten usealle tulee yllärinä, että pidän naisista.
Naiseni pisti viimeinkin viestiä tänään iltapäivällä. Hän oli jälleen todella ulalla, että miksi minua ahdistaa yhtäkkiä ja että kysyi mahtaakohan hän mahtua elämääni. Ja koska en tietenkään vastannut muutamaan tuntiin, hän kertoi rakastavansa ja että olen hänen elämänsä nainen.
Mutta minua jurppii se, että asioista ei voi keskustella HETI, ku mainitaan ongelmasta. Olen luonteeltani muutenkin äkisti suuttuva ja äkisti leppyvä. VIHAAN sitä, että sovintoa pitkitetään ja että asioita ei voida puida samantien. Naiseni kelailee monta tuntia "ongelmaa" yleensäkin ja ottaa kelattuaan yhteyttä.
Ja uskon että naiseni todella välittää ja rakastaa. Mieleeni on tullut se, että ehkäpä meillä on eri käsitys parisuhteesta. Siitä, että kuinka usein pidetään yhteyttä ja se, että suhde, varsinkin etäsuhde tarvitsee hoitamista.
Huoh, välillä toivon että voisin olla miehen kanssa, koska heterosuhteet ovat niin paljon helpompia. Oikeesti. Vaikka mies ja nainen ei aina ymmärrä toisiaan, mutta toinen ajattelee tunteella (=nainen) ja toinen järjellä (=mies). Ja kun molemmat ajattelee tunteella, ja usein liikaa, niin haastetta riittää :)
Hyvää kesää myös Sinulle :) Kiitos tuesta:)
Hellurei, heräskin lisää ajatuksia kun luin vastauksesi, jossa kerroit enemmän siitä naisestasi.
Tehän kuulostatte olevan vain erilaisia luonteiltanne: sinä tulinen ja nopea toimimaan ja naisesi hitaampi mutustelija ja harkitsija. Ei siis mitään vikoja tai heikkouksia, vaan erilaisuutta, jota sitäkin pitää parisuhteessa eläessä sietää - oli sitten hetero tai lesbo, etäsuhteessa tai ei.
Älä sittenkään anna periksi, vaikka mäkin tonttu siihen jo kannustin. Kehotankin sua nyt pysymään sinnikkäänä ja venyttämään sietokykyäsi siinä sen erilaisen persoonan rinnalla. Sillä musta tuntuu, ettet sä tulisi edes toimeen ihmisen kanssa joka reagoisi ongelmiinkin samalla tavalla kuin sinä.
Kuvittele nyt: kaksi "äkäpussia" yhdessä, mitä siitä seuraisi? Hermojen koettelua, vikkelämpää kinaamista ja kuuluvampia riitoja, se nyt ainakin on selvää. :)
Ehkä on sullekin vaan hyväksi, että olet retkahtanut naiseen joka on erilainen, reagoi eri tavalla, harkitsee ennen kuin vastaa jne. Se vaikuttaa väkisinkin myös sinuun. Juuri nyt sillä tavalla, että sä vaan turhaudut kun et saa vastakaikua heti vaan joudut odottelemaan kumppanisi kommetteja. Mutta tulevaisuudessa, kun olette toivon mukaan päässeet etäsuhteestakin lähemmäksi toisianne, on myös mahdollista, että sen sun kumppanisi erilaisuus auttaa suakin oppimaan itsehillitää, harkintaa ja erilaista syvällisyyttäkin.
Tää menee nyt vähän filosofiseksi, mutta puhun kokemuksesta: parisuhteessa sitä elää koko ajan myös sen toisen ihmisen vaikutuspiirissä, omaksuu häneltä uusia juttuja, ja päinvastoin. Siispä sunkin naisesi on mahdollista oppia ajan mittaan nopeammaksi ja rohkeammaksi nimen omaan sun vaikutuksesta.
Eiks ole hienoja teorioita? :D
Mutta ihan vakavasti, älä päästä sitä ihmistä menemään vain siksi, että hän vaatii sulta aikaa selvittääkseen omat ajatuksensa ja tunteensa ennen kuin vastaa sulle. Sä olet kuitenkin löytänyt sen ihmisen rinnallesi, nautit sen kanssa olosta ja te olette toisillemme tärkeitä, joten keskity siihen. Rakastamiseen ja ymmärtämiseen.
Tekstaa sille vaikka kerran tunnissa jos sulla on tarve tehdä niin, mutta älä vaadi häneltä samaa. Hän lukee kyllä kaikki sun ajatuksesi ja vastaa sitten kun hänelle tulee tarve tehdä niin. Siinä samalla sä saat kuitenkin purkaa niitä omia tuntojasi, kirjottaa ulos ajatuksiasi jne. ja jo sekin voi autaa sua. Monologin pitäminen, you know.
Ilmeisesti hän pani sen puhelimenkin kiinni juuri siksi, että sai aikaa miettiä rauhassa, ei vaan osannut ilmaista sitä vetäytymistarvettaan sulle muuten kuin hiljaisuudella. Oppimista siis vielä hänelläkin.
Sä olet niin kiihkeä, että sua pitää välillä vähän jarrutella, jos ei ole yhtä nopea kuin sinä. :)
Mutta kummallakin teistä on oikeus olla juuri sellaisia kuin te olette, kyse on vain siitä, miten löytää tavat kommunikoida niin, ettei kummankaan tarvi ahdistua enempää.
Sairaan hyviä neuvoja, täytyy sanoa! Tulee minullekkin niin tarpeeseen nuo. Olen nimittäin itsekkin tavallaan etäsuhteessa. Asumme kyllä samassa osoitteessa mutta olemme yhdessä kotona vain viikonloppuisin. Tätä on jatkunut vuoden alusta ja ehkä syksymmällä päästään kumpikin olemaan kotona enemmän. Rankkaa on siis ollut, etenkin minulle, olen siis nainen ja seurustelen miehen kanssa. Itse olen täysin samanlainen kuin sinä surusilmä2010. Ja mieheni täysin samanlainen kuin sinun tyttöystäväsi. Olen kovin äkkipikainen, päästän suustani kaikkea mitä sylki suuhun tuo, riitelen kunnolla ja annan kaiken tulla ulos, mutta lepyn nopeasti ja haluaisin tehdä sovinnonkin aika pian. Sitten kun toinen ei olekaan valmis antamaan vielä anteeksi vaan jää miettimään riitaa ehkä jopa moneksi päiväksi, on se minulle todella ahdistavaa. Pikkuhiljaa sitä kyllä oppii tuntemaan toisen ja "käsittelemään" toista oikealla tavalla. Olen huomannut että siihen suuntaan ollaan menossa. Tekin olette olleet niin vähän aikaa yhdessä että tarvitsette aikaa oppia tulemaan toimeen keskenänne.
Itse olen myös miettinyt etten kohta enää kerro tunteistani kun siitä nousee aina kauhea haloo, mutta ei se ole väärin että tuntee jollain tavalla, se on väärin jos ilmaisee tunteensa toista syyllistäväsi ja kiukulla. Olen pikkuhiljaa oppinut kertomaan tunteistani ja ajatuksistani fiksusti puhumalla ja vaikka poikaystävälläni onkin usein vaikeuksia ymmärtää minua, on hänelle huomattavasti helpompaa opetella ymmärtämään minua kun en huuda hänelle tai puhu syyllistävään sävyyn. Kyllä omista tunteistaan pitää pystyä kertomaan suhteessa.
Tsemppiä teille! Yritän ottaa itsekin vielä opiksi nuista edellä olleista neuvoista.
neuvoista ja kommenteista. Olet aivan oikeassa. Minä olen se impulsiivinen ja päästän suustani kaiken mikä mieleen tulee ja siitä johtuen saan toisinaan riidan aikaan tyhjästä. Ja naseni todella miettii paljon mitä sanoo, riitatilanteissa. Ja totta on se, että en tulisi toimeen ihmisen kanssa, joka olisi samanlainen hourupää kuin minä.
Monet riidat ja ristiriitatilanteet saa myös alkunsa siit, että tulkitsemme toisiamme väärin. Varsinkin minä. Otan kaiken liian herkästi itseeni. Pitäisi ottaa rennommin.
Kunhan opimme tulkitsemaan toisiamme vetämättä vääriä johtopäätöksiä, niin varmasti elo helpottaa siinä vaiheessa.
Olemme tällä hetkellä sovussa ja olen naiseni kanssa tällä hetkellä