Olen tällä hetkellä ollut pari vuotta ihan menettelevässä työssä, työkaverit on ok ja palkka on ikääni ja koulutukseeni nähden hyvä. Duuni on kuitenkin älyttömän yksitoikkoista, jokainen päivä on lähes samanlainen eikä kehittymis / ylenemismahdollisuuksia oikeastaan ole (eikä kyllä oikeestaan kiinnostaisikaan tällä alalla). En halua jäädä enää vuosiksi, saati loppuelämäkseni, tälle alalle. Viime aikoina työ on alkanut kyrpiä ja pahasti, kaipaan haasteita.
Aloitan syksyllä opiskelut iltakoulussa ja joudun käymään samalla töissä että saan vuokran ym maksettua. Tekisi ihan kamalasti mieli myös vaihtaa työpaikkaa ja tehdä semmonen kunnon elämänmuutos, oon niin monesti luvannu itelleni että etin uuden työpaikan.
Ainut mikä estää on tosiaan toi palkka, jos nyt vaihdan työtä ni todennäkösesti kuukausitulot tippuu muutaman satasen ja se tuntuu pahasti. Toisaalta voisin olla onnellisempi ja oikeasti nauttia työpäivistä. Nyt tuntuu pakkopullalta.
Aloitan syksyllä opiskelut iltakoulussa ja joudun käymään samalla töissä että saan vuokran ym maksettua. Tekisi ihan kamalasti mieli myös vaihtaa työpaikkaa ja tehdä semmonen kunnon elämänmuutos, oon niin monesti luvannu itelleni että etin uuden työpaikan.
Ainut mikä estää on tosiaan toi palkka, jos nyt vaihdan työtä ni todennäkösesti kuukausitulot tippuu muutaman satasen ja se tuntuu pahasti. Toisaalta voisin olla onnellisempi ja oikeasti nauttia työpäivistä. Nyt tuntuu pakkopullalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olennaisin pointti tuossa olisi juuri tuo palkka kysymys. Harmittaisi toisaalta vaihtaa, kun palkka tulisi tippumaan. Koita löytää joku hyvä palkkainen työ tilalle :)
Itse kuitenkin päätyisin vaihtamaan työn. Työn pitää olla mielekästä, koska se nyt kuitenkin vie aika suuren osan ihmisen ajasta. Ei missään ole kiva väkisin käydä, ei edes rahan takia.
Mun oma henkilökohtainen mielipide on seuraava: Ihminen viettää niin paljon aikaansa työmaalla, että on paree että siellä viihtyy. Itse en huolisi sellaista työtä missä en viihtyisi oli palkka sitten mitä hyvänsä. Nyt on mulla palkka ihan kohdallaan ja työ on erittäin mielekästä. Ikäpäivänä en vaihtaisi konduktöörin töitä esim johonkin toimistotyöhön tai saatikka linjatyöhön vaikka saisin viisinkertaisen palkan. Nykyduuni on sen verran itsenäistä ja vaihtelevaa että tässä työssä ei vaan yksinkertaisesti pääse tylsistymään.
Ajan myötä on paljon tärkeämpää viihtyä työssään kuin saada suurta tiliä. Työn pitää olla semmosta ettei päivät tunnu ikuisuudelta, työpäivä ei saa kulua siihen että odottaa taukoja, kotiinpääsyä ja viikonloppua.
Raha ei ole niin tärkeää että sen eteen pitää laittaa iso osa elämästä vituiksi :)
Palasin siis toissapäivänä töihin loman jälkeen ja teki oikeesti pahaa astella niistä ovista sisään. Toki sitä ihminen haikailee lomalle, se on ihan normaalia, mutta mulla tuli melkeen fyysisestikin paha olo siinä puurtaessa kun mietin että tätäkö tää elämä nyt on.
Kiitos viesteistä :)