Kyselisin tilanteeseeni mieluisasti ulkopuolisen mielipidettä.
Olemme nelihenkinen perhe ja lapset ovat vielä suhteellisen pieniä, alle 4-vuotiaita. Vanhempien välejä kuitenkin kaihertaa jatkuva
tiuskiminen, manipulointi ja jopa jossakin määrin uhkailu. Molemmat osallistuvat arjen rutiineihin yleensä yhtä tasapäisesti ja
päivähoitoon vieminen onnistuu ongelmitta.
Olen tässä tapauksessa siis isä, joka tulee mielestään kaltoin kohdelluksi. Laiskaksi paskaksi haukkuminen on ajoittain ajankohtaista,
jopa turha kuittailu silloin kun sairastan on meillä "normaalia". Omaa aikaa on välillä mahdoton järjestää ilman hirveää kohtausta.
Olen harkinnut eroa ja ottanut selvää oikeuksistani. Olen kuitenkin empaattinen ihminen enkä halua että lapset tai puolisoni joutuisivat
kärsimään tilanteesta. Itselläni on väliaikainen paikka mihin mennä sekä työpaikka toimentuloa varten. Olen vielä suhteellisen nuori enkä
haluaisi tuhota loppuakin elämästäni huonosti kohdeltuna, koska siitä kärsivät minun lisäkseni myös lapset. Miten tilanteessa kannattaisi mielestänne edetä?
Haluaisin ainoastaan mielipiteitä, sillä en toki ole uusavuton ja osaan hoitaa asiani tunnollisesti.
Toki myös isillä on joskus huonoja päiviä, enkä missään nimessä väitä itseäni yli-ihmiseksi. Kun minua yritetään uhkailla tai manipuloida, en yleensä halua noteerata koko asiaa, koska mielestäni se ei ole millään tavalla kypsää käytöstä ja tämä yleensä vain lisää vettä myllyyn.
Olemme nelihenkinen perhe ja lapset ovat vielä suhteellisen pieniä, alle 4-vuotiaita. Vanhempien välejä kuitenkin kaihertaa jatkuva
tiuskiminen, manipulointi ja jopa jossakin määrin uhkailu. Molemmat osallistuvat arjen rutiineihin yleensä yhtä tasapäisesti ja
päivähoitoon vieminen onnistuu ongelmitta.
Olen tässä tapauksessa siis isä, joka tulee mielestään kaltoin kohdelluksi. Laiskaksi paskaksi haukkuminen on ajoittain ajankohtaista,
jopa turha kuittailu silloin kun sairastan on meillä "normaalia". Omaa aikaa on välillä mahdoton järjestää ilman hirveää kohtausta.
Olen harkinnut eroa ja ottanut selvää oikeuksistani. Olen kuitenkin empaattinen ihminen enkä halua että lapset tai puolisoni joutuisivat
kärsimään tilanteesta. Itselläni on väliaikainen paikka mihin mennä sekä työpaikka toimentuloa varten. Olen vielä suhteellisen nuori enkä
haluaisi tuhota loppuakin elämästäni huonosti kohdeltuna, koska siitä kärsivät minun lisäkseni myös lapset. Miten tilanteessa kannattaisi mielestänne edetä?
Haluaisin ainoastaan mielipiteitä, sillä en toki ole uusavuton ja osaan hoitaa asiani tunnollisesti.
Toki myös isillä on joskus huonoja päiviä, enkä missään nimessä väitä itseäni yli-ihmiseksi. Kun minua yritetään uhkailla tai manipuloida, en yleensä halua noteerata koko asiaa, koska mielestäni se ei ole millään tavalla kypsää käytöstä ja tämä yleensä vain lisää vettä myllyyn.
Vastaukset 9
Vanhimmat
touhulta tuo kuulostaa. Ei tuu muijas muuttumaan. Tommosia naisia on suomi pullollaan. Minä aloin elää omaa elämää ja en ole katunut. Lastenkin kanssa on mukavampi ilman henkistä kivirekeä. Mikähän naisia vaivaa kun oma paha olo pitää purkaa lähimmäisiin?
älä päästä sossun ämmiä "jaolle", niille miehet useinmiten häviävät. Kun mekkala nousee sinua yritetään provosoida lyömään....siihen älä erehdy ! Se on naiselle ase.... Erossa nainen on peto....puhuu paskaa, muuttaa värittää, manipuloi sukulaisetkin puolelleen ja tuttava ämmälauma ulisee kuorossa ! Olet yksin, hoitele pikkuhiljaa kaikki valmiiksi.....ja häivy vähin äänin. Lapsiin säilytät hyvät välit, ne tulevat vuosien kuluttua kyselemään miksi ? Kerrot sitten rehellisesti, huomaat että niillä on "muuta tietoa"!
Jätät vaan sen käräjäoikeuden paperin siihen keittiön pöydälle allekirjoitettavaksi.....salaa tulosi, piilota rahasi, myy autosi veneesi etukäteen ikäänkuin niitä ei olisi ollutkaan,,,,myy kaikki omasi....ennen ositusta ,hyvität sitten lapsille. Putsaat kylmästi siltä ämmältä pöydän se tulee olemaan paha sinulle.....usko pois ! Lapsille ei vahinkoa. Älä ole naivi....hyökkää.
Kuulostaa siltä, että olette ehkä väsyneitä - tai ainakin vaimosi saattaisi olla. Ei kahden pienen lapsen kasvattaminen ja samanaikainen työssäkäynti kovin auvoista välttämättä ole. Onko teillä ollut kahdenkeskistä aikaa ja oletko huomioinut vaimoasi ? Onko hän varma rakkaudestasi ja huolenpidostasi ja siitä, että te kaksi pidätte yhtä? Onko teillä yhteys toisiinne vai onko se katkennut kun perheessä on pieniä lapsia ja molemmat käytte töissä ?
Me naiset pidämme siitä, että meitä huomioidaan: ei mitään timanttisormuksia tarvita vaan aina välillä puserrus olkapäästä ja lempeä katse. Eihän se tietenkään ole aikuismaista käytöstä vaimoltasi jos uhkailee ja manipuloi, mutta voi kertoa tietyistä tunneperäisistä vaikeuksista, jotka saattavat juontua lapsuudesta. Ja ehkä kyvyttömyys ilmaista itseään. Eli jonkinlainen turvattomuuden tunne, joka ilmenee lapsellisena uhkailuna. Sellaisia me ihmiset joskus olemme - tiedän tämän itse, koska olen samaan tapaan käyttäytynyt. Avain parempaan tunteiden hallintaan ja puhumiseen on löytynyt läpikäymällä vaikeata lapsuutta ja aivan avoimesti keskustelemalla puolisoni kanssa, mikä mättää. Itse olen kokenut omassa avioliitossani vaikeana, että mies ei oikein ole ollut minun puolellani kun olen kohdannut vaikeita tilanteita työpaikalla ja sukulaisteni kanssa. Se toi mukanaan yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen, jolloin oma tapani pitää puoliani oli käyttäytyä aggressiivisesti ja hyökkäävästi (siis sanallisesti).
Kun et tarkemmin kertonut vaimosi taustasta, niin tämähän on silkkaa arvailua. Vaikutat kunnolliselta mieheltä ja ei missään nimessä kannata ruveta vastaamaan lapselliseen uhkailuun samanlaisella lapsellisuudella vaan kysymällä vaimoltasi, onko sinulla joku hätänä kun olet noin pois tolaltasi. Kysy nätisti ja ymmärtävästi, älä syyttelemällä. Vie vaikka vaimosi kävelylle jonnekin missä saatte rauhassa puhua. Lastenhoidon sivussa se ei oikein onnistu. Itse olisin toivonut mieheltäni huomaavaisuutta vaikkapa niin, että " Olet varmaan väsynyt. Menepä sinä hetkeksi kävelylle/nokosille, niin minä hoidan lapsia sillä aikaa ". Eli ojennat käden ja jos vaimosi haluaa vastata hyvällä sinun hyvyyteesi, hän kyllä muuttaa käytöstään.
Eli olen siis kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että pitää kysyä onko toisella jokin hätä, josta hän ei saa puhutuksi (voi johtua siis siitä, ettei ole lapsena ollut ketään, jolle huoliaan olisi purkanut). Ja sitten tehdä hyviä tekoja toista kohtaan ja katsoa vastaako toinen hyvällä. Ja jos tästä huolimatta asiat eivät lähde korjaantumaan, ei kenenkään ole syytä roikkua sellaisessa suhteessa, jossa tulee kaltoin kohdelluksi. Mutta usein kysymys on puhumattomuudesta ja etääntymisestä.
"oletko huomioinut vaimoasi" on vanhan aikaista ! Nykyään kun myös miestä on huomioitava samalla lailla, pihtaus ei kuulu enää asiaan. Siispä "oletteko huomioineet toisianne" on paremmin sanottu.
"Ei ollut puolellani" nykyään jokainen valitsee itse mihin menee mukaan, entäs jos miehesi olikin oikeassa, että olet jäärä työpaikalla ja sukulaisten kanssa, ei sinun puolellasi voi olla ! Niin naisellista niin naisellista.
Ei naisilla mikään yksinoikeus huomion saamiseen ole, täti hyvä.
Hyvä Vanha Setä.
Tai oletan kyllä viestin tönkköydestä päätellen, että kyseessä taitaakin olla hiukan nuorempi ja hiukan vähemmän elämänkokemusta omaava keskenkasvuinen, mielipiteesi ovat niin kovin itsekeskeiset.
Avioliitto (tai parisuhde) on antamista ja saamista, sanan kaikissa merkityksissä :)
Välillä toinen tarvitsee enemmän huomiota ja välillä toinen, en väittänytkään että vain naisen pitää saada huomiota osakseen. Yritin vain naisellisesti hiukan valottaa, mistä voisi kiikastaa. Ja edelleen olen sitä mieltä, että hyvät teot saavat osakseen hyviä tekoja. Ensin pitää yrittää hyvällä ja jos toinen ei tätä arvosta, on syytä tehdä omat johtopäätöksensä.
Mielipiteesi siitä, että jokainen valitsee mihin menee mukaan on kyllä älyttömän itsekeskeinen. Parisuhdehan on myös turva ja suoja muuta maailmaa vastaan ja on mielestäni täysin oikeutettua saada ymmärrystä osakseen. Tämähän ei tarkoita sitä, että on samaa mieltä asioista vaan että kykenee tuntemaan myötätuntoa puolison koettelemuksia kohtaan. Ei tarvitse olla siis likasankona tai aina myötäillä, mutta tukea pitää ja osoittaa näin olevansa puolisonsa tukena. Mutta taitaapa olla niin kovin itsekeskeistä tämä parisuhdetouhukin nykyään.
niin naisellista niin naisellista ! Lueppa oma ensimmäisesi ajatuksella sanasta sanaan ja ole rehellinen, sen jälkeen "ymmärrä" oma kirjoituksesi ulkopuolisen silmin. Sitten saatat käsittää mitä kirjoitit.
Taisi osua hyvin kun lähdit "korjailemaan" välittömästi. Niin naisellista ! Niin.....
Lisää tästä manipuloinnista, ettet vain kuvittele omiasi?
kyseleväsi ? Miksi olet ärtynyt ? Pitäisikö romaani kirjoittaa ? Usko nyt hyvä ihminen ap:TÄ !
tuo uhkailu ja manipulointi on yleistä suhteissa..myös itse koen sitä jatkuvasti viimeksi tänään. ja olen taas se toinen osapuoli eli nainen. ihmiset haluaa hallita ja jos he kokevat että voivat alistaa niin tekevät sitä siis ne ikävimmät ihmiset..siihen ei ole ikinä oikeutusta!
harmi sellainen ihminen ei muutu ja kokemusta on olen usein naisten tapaan uskonut että ymmärtäisi mitä tekee käyttäytyy mutta se on turhaa. Joko siedät tai lähdet..itse olen valinnut väärin ja siedän -tosin olen vahva ihminen henkisesti kasvanut tässä mutta joskus ottaa koville kun luottamus on sitä luokkaa kuin mattoa vedettäisiin pahoina päivinä pois. Tuli vuodatettua ..mitä tästä opimme parisuhteet perustuu samoin kuin eläimilläkin, emme eroa paljon perussuhteissamme kärjistettynä voimasuhteisiin/hierarkiaan. Joskus se ei näy niin selvästi mutta yleensä se silti on jonkin sorttinen. halusimmepa tai emme.