Mitkä ovat syyt siihen että olette yhä yksin? Oletteko liian ujoja, rumia, läskejä, tyhmiä vai mitä? Syy siihen että päädyn aina itse lopulta takaisin sinkuksi johtuu varmaan siitä että olen hieman epävakaa mieleltäni. Olen maanisdepressiivinen ja minulla on rikollinen tausta (muutama vuosi vietetty kiven sisässä). Pystyykö joku pistämään vielä paremmaksi?
Pahimmat virheenne?
minullaeiolenimeä
72976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Sen takia kaikki miehet on just tuota yllä mainittuja.
Sellaista kunnollista, ihanaa, rakastavaa, mukavaa miestä ei ole olemassakaan tai sitten ne on katkeroituneita ja kutsuu naisia suomi-huoriksi.
Ja mikähän saa kunnollisen, ihanan, rakastavan ja mukavan miehen katkeroitumaan?
Kerro minulle. Väännä niin rautalangasta, että vihdoinkin ymmärrän. Sekö, että hän ei voi päättää kehen naiset ihastuvat/rakastuvat?
Miten se katkeruus parantaa omaa elämänlaatua?
Kerro lopuksi myös millä kriteereillä olet kunnollinen, ihana, rakastava ja mukava.
jos tiedät että jääkö siitä ikuiset arvet jokaista naista kohtaan?
En tiedä keitä miehiä tarkoitat, vai ymmärsinkö viestisi täysin väärin, mutta mikäli viittasit minuun niin varmistan nyt ettei keskustelu lähde väärille raiteille:
En ole katkera kenellekään mistään.
Esimerkiksi se, että on nuoresta iästä lähtien koko oman ikäisen naissukupuolen hyljeksimä.
"Miten se katkeruus parantaa omaa elämänlaatua?"
Onko katkeruus mielestäsi valinta?
"Kerro lopuksi myös millä kriteereillä olet kunnollinen, ihana, rakastava ja mukava."
En ole puhunut itsestäni.
Emme voi valita elämämme tapahtumia, mutta voimme valita suhtautumisemme niihin.
Sairaus, esimerksi kliininen depressio (erotuksena normivitutuksesta) on asia, jota ei voi valita, mutta suhtautuminen, kuten katkeruus, on ihan eri asia. Elämä katkeruuden vallassa on äärettömän kuluttavaa. Ja menee suurelta osin hukkaan. Viimeistään vanhuudessa, tai jo aikaisemmin esimerkiksi vakavan sairauden tai vammautumisen sattuessa, sen tajuaa kuinka hukkaan on heittänyt elämänsä kieriskellessään katkeruudessa.
Tunnetko ns. tyyneysrukousta? Sitä käyttävät monet ateistitkin jättämällä pois ajatuksen Jumalasta ja pyytämällä/tahtomalla vain "tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan". Ihan hemmetin viisas filosofia!
Star Wars -fanina tulee mieleen Jedi koodin eka lause: "There is no emotion, there is peace" eli "Ei ole tunnetta, on rauha". Tuon tulkinta on se, että toki meillä on tunteita ja me koemme niitä. Idea on tunnistaa ja ymmärtää tunne ja saada tätä kautta mielenrauha. Varmaan juontaa juurensa itämaisista filosofioista.
Itse olen kristitty, mutta olen havainnut tällaisten filosofioiden olevan enemmänkin maalaisjärjen käyttämistä kuin uskonnollista, joten omaa uskoani nämä filosofiat eivät häiritse tai muuta.
Anyways ihan fiksua!
Kristitty1977
en jaksa pelata parisuhdepeliä ja yrittää notkua jossakin kapakassa katsomassa juoppoja.... ja toisena se että olen niin nirso ettei minulle kelpaa muutako sellainen jonka seurassa voi olla oma itseni ( mitään muuttamatta) ja joka on sitä myös minun seurassa. Myöskin se etten aloita koskaan tai missään tilanteessa sitä tutustumista sängyn kautta.... mutta ehkä paras syy on VIIHDYN SINKKUNA.
Aina kun tulee hetki että sitä kaipaa suhdetta niin vilkaisu parisuhde, avoliitto. avioliitto, avioero, avoero, anoppi ja appi ja uskottomuus niin huomaa ettei siinä parisuhteeseen ole mitään tarvetta. Kyllä sinne helvettiin on nopeampi ja helpompikin reitti tarjolla. Keillä on parisuhde vinkuvat koko ajan mitä vikaa siinä on. Pelkän seksin vuoksi ei suhdetta kannata alkaa - se seksi ei ole sen paskan arvoinen....
Onko parisuhteessa pakko mennä avioliittoon ja muihin perinteisiin?
Eikö niistä olisi jo aika päästä eroon?
Siitä olen samaa mieltä että hyvässä parisuhteessa on muutakin kuin seksiä.
Onko se parisuhde edes tavoittelemisen arvoinen?
Jos miehistä ei tunne olevan halukuuta hyvään parisuhteeseen, mutta eivät kuitenkaan tyydy olevan yksin? Jotain häikää tässä yhtälössä sitten on?
Miksi ylipäätään odotetaan, että sinkku edes haluaa luopua sinkuudesta koska se "kuuluu asiaan". Pitäisi kuulemma "laskea rimaa" ja tyytyä siihen mitä on tarjolla. Kysyn MIKSI IHMEESSÄ? Mikä on sen suhteen arvo? Ja osa naisista /miehistä pitää kynsin hampain kiinni suhteesta tai haaveilee siitä vaikka se olisi vain sarjassa menettelee, eivät todellakaan osaa nauttia elämästä jollei voi sanoa omaavansa suhteen.
Yksin ( ilman parisuhdetta ei todellakaan ole hullumpi juttu) on ihan hienoa olla. Ei todellakaan tarvi tehdä kompromisseja tai toimia vastoin omaa etikkaa. Mikä ihme se on, että ihmiset jotka ovat suhteessa ( vapaa valinta) sekä ne joilla sitä suhdetta ei ole kokevat ihmisen joka "tunnustaa" ettei pidä sitä suhteen tavoittelua edes merkittävänä asiana lähes spitaalisena. Sinkuus pitäisi näistä olla lähinnä kun vika, josta eroonpääsemiseksi ihmisen pitäisi tehdä kaikkensa. Mutta miksi ihmeessä? Jos on hyvä olla, miksi muuttaa mitään?
Loistavaa settiä, toinen ikisinkkunainen täällä komppailee! Ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen ja tosiaan tuonne av(i)oliitto/-ero/uskottomuus/anoppi-appi -palstoille, niin huomaa, kuinka sinkun elo on yhtä juhlaa! En kaipaa hellyyttä enkä seksiäkään (miesten mielessä pyörii kuitenkin vain omat munat ja napa) ja olen vieläpä vapaaehtoislapseton! On myös täyttä faktaa, että miehet eivät mitään parisuhteita edes halua, tai jos sattuvat haluamaankin, nii halua panostaa sellaiseen ei juuri ole, kunhan vaan saisi piian samaan talouteen, jotta voisi jatkaa aikamiespojan elämää. Naisen pitäisi hoitaa kaikki, siivouksesta aina suhteen etenemiseen. En rupea miksikään piiaksi tai miehen egon pönkittäjäksi, sinkkuelo on parasta!
Sähän olet joutunut väärään ketjuun vahingossa. Jos sua ei kiinnosta niin sua ei kiinnosta. piste. Eikä mikään kuulu mihinkään asiaan. Ei kukaan odota mitään (paitsi mummo joka vinkuu lapsenlapsenlapsia).
Se on sinun asiasi, mutta pientä liioittelua on tuo spitaalisena pitäminen. Mikä tarve tuli noin kovasti puolustaa omaa näkemystään? Eikai tässä kukaan ole mitään paheksuvaa kantaa ottanut jos ei HALUA suhteeseen.
Noh... kunhan ihmettelen.
Olen liian kouluttautunut, liian rikas ja liian sivistynyt.
Viimeinen naistuttavuus loppui siihen kun nainen hoksasi että asun yhdessä Helsingin melko harvoista ökytaloista. Käyttäytyminen muuttui välittömästi erittäin epäileväiseksi.
Noh, eihän naisille mikään kelpaa, ei rikas eikä köyhä, ei akateeminen eikä duunari.
Jus joo. Vikahan on siinä että olet iian kouluttautunut, liian rikas ja liian sivistynyt.
Yleensä näillä tälläisilla kun on helvetin monta naista kierroksessa yhtä aikaa ja niiden odotusarvot mitä naisen pitää tehdä saadakseen saaliin on todella korkeat.
Kuule oikeasti ne kulissit painaa vähän, miehet jotka kykenevät sitoutumaan ( vain siihen yhteen) ja arvostavat kahden aikuisen ja tasa-arvoisen ihmisen ihmissuhdetta, joiden käytöksessä on herrasmiehen vikaa, joiden äly riittä käsittämään että nainen ja mies ovat erinlaisia mutta kuitenkin molemmat yhtä tärkeitä ja ennen kaikkea kaikki naiset eivät ole ostettavissa rahalla mukaan.... ja jos mies ajattelee että raha on parasta mitä hänellä on naiselle tarjota on se aika vähän.
Epäluotettavuus ilmenee ihmisessä siten, että hän antaa virheellistä ja väärää tietoa itsestään ja ainakin minulle pienikin feikkaus niin hylkään heti.
Helsingissä ei vain ole Vapaita normaaleja miehiä liikenteessä. Jos tyytyy lähiökapakan vakiovieraaseen, kukasta kukkaan lentävät, niitä joiden mielestä tutustuminen alkaa sängyn kautta, melkeen vapaaseen varattuun tai sitoutumiskammoisiin mieheen niin se on helppoa. Mitä enemmän on ikää sitä nirsommaksi tulee ( tietää mitä miehessä arvostaa ja mikä ehdottomasti ärsyttää) eikä todellakaan vaihda vapautta sinkkuna siihen narittavaan seuraan mitä näkyy kun käy katsomassa avoliitto, avioliitto, uskottomat ym palstat.
Ja kuinka edes aikuinen nainen jaksaisi roikkua baareissa ym iskupaikoissa, niissähän kuolee tylsyyteen alta aikayksikön. Keskiverto suhde = valitusta puolin ja toisin, seksiä silloin tällöin, avoliitto, pettämistä, valehtelua ja tyytömyyttä ei ntodellakaan ole se tavoittelimisen arvoinen juttu.
Enpä todellakaan ole koskaan pitänyt monta naista kierroksessa kun yksikin riittää.
Ja on tosi kauan siitä kun kävin ravintolassa muuten kuin syömässä, homma oli tosi tylsää.
Eikä nykyisin ruokakaan ole kovin hyvää.
Toki raha ei minullekaan ole se tärkein asia, mutta on paljon kivempaa jos sitä on, olen ollut melko rahattomanakin. Ja kaikki mitä olen naisille kertonut on ollut täsmälleen totta ja helposti varmistettavissa.
Aika hyvän yhteenvedon teit norminaisen asenteista viestissäsi.
Jos on rahaa ja koulutusta niin se on paha, jos ei ole niin sekin on paha.
Itselleni riittäisi naine joka ei ole aivan mahdottoman läski tai vanha (siis yli 35) ja käyttäytyy reilusti.
Jos ei tykkää niin juodaan leivoskahvit julkisella paikalla.
Jos tykkää niin on ketarat levällään varsin nopeasti ensitapaamisen jälkeen, sillä tavalla saa mahdollisuuden jatkoon.
Kaikki melko harvat ja erittäinkin pitkäaikaiset suhteeni ovat syntyneet tuolla kaavalla.
Olisi epäkohteliasta alkaa piirittää naista jos tämä selvästi ilmaisee ettei kiinnosta.
Juuri siksi olen sinkk,u koska arvosta itseäni riittävästi, että jatkoon päästään muilla keinoilla kun olemalla ne jalat leveällä varsin nopeasti.
Kuten huomaat : Olen kronkeli, sinne vällyjen väliin on mies osoittanut jo muutakin itsestään kuin pelkän kiinnostuksen... sinne kun on niin äärettömän helppo löytää ( halutessa) seuraa, mutta se että miestä jaksaa katsoa myös muissa olosuhteissa onki sitten se juttu.
Minulle raha ei ole riittävä motiivi, mutta listani on pitkä ja vaativa joten rima on korkealla ja sänkyyni päästäkseen meillä tulee olla jo suhde. Koska valtaosa miehistä kuvittelee, että panot on panot, on tämä jo niin iso miinus, ettei hän koskaan sitä kahvikuppia leivoskavilassa pidemmälle pääsekkään. Mutta hyvä on aina tehdä ehdot selväksi, säästyy molemmilta aikaa eikä hukkaa energiaa ihan turhaan.
Yksi tärkeimästä vaatimuksesta on miehen älykkyys ( ja nämä kyllä usein ovat niitä joilla asiat ovat kohdallaan) ja herrasmiehen käytöstavat. Koska todellakin tiedän mitä olen ja mitä en. Sinun mittapuun mukaan alan olla vanha, vaikka itse en sitä niin tunne ja ulkonäköönikin olen erittäin tyytyväinen. Ainut meidän ero on varmaan siinä etten edes etsi mitenkään aktiivisesti parisuhdetta ja hyvin valikoivasti lähden edes sinne leivoskahveille.
Kuule totuus on ne naiset jotka ovat valmiita levittämään jalkansa suht aikaisin, heissä on tyypillisesti niitä jotka osaavat arvostaa kyllä sitä paksua lompakkoa. Mutta nainen jolla on riittävästi älyä ja ulkonäköä voi olla riittävän valikoiva eikä hänen tarvitse "ostaa" pajana sitä jatkopaikkaa.... mutta olet oikeassa jos naista ei kiinosta ja hän sen selvästi ilmaisee on moukkamaista jatkaa piiritystä.
Vuosia sitten minullakin oli hyvin vakava suhde, joka päättyi kohtalon oikusta, toipuminen toisen äkillisestä poismenosta oli todella kovaa, mutta "c'est la vie" kohtalo antoi ja kohtalo vei. Silmänräpäys ja menettää ihmisen, jota ei koskaan kuvitellut menettävänsä. Joten koskaan en voisi tyytyä suhteeseen, jonka pohjana on pelkkä eläimellinen parittelu ilman kunnoitusta ja tunnetta. Mutta jokainen tyylilleen uskollisena.
Kauan sitten ennen avioliittoa tapailin tyttöjä, enimmäkseen opiskelukavereita.
Kyllähän niistä nopeasti huomasi kuka on kiinnostunut, jopa varsin tai täysin kokematttomat eivät juurikaan arastelleet seksihommiin alkamista. Suurin osa tietenkään ei ollut kiinnostunut tai minä en ollut kiinnostunut niistä.
Ei kukaan minua silloin varakkaaksi kuvitellut enkä silloin sitä ollutkaan.
Aika valikoiva minäkin olen.
"Yksi tärkeimästä vaatimuksesta on ----- herrasmiehen käytöstavat."
Tarkoittaako tuo sitä että mies huomioi ja kehuu sinua sanallisesti ja fyysisesti mutta sinun ei tarvitse tehdä samaa hänelle? Mies myös maksaa naisen ruoat ravintolassa?
Mies ei kiroile, ei piere, ei kaiva nenää, "ei kuolaa", ei yritä päästä "iholle" ja lähentelemään, ei ole ryyppyreissulla ( ei siis kännissä), ei röytäile, ei kerro törkeitä vitsejä, ei keskity kehumaan itseään tai edes minua, osaa pöytätavat ( esim ei veitseä suuhun, ei possuttelua), ei käyttäydy "häirikkömäisesti", eikä odota että iltaa seuraa automaattisesti seksi painotteiset jatkot, keskittyy siihen ihmiseen jonka seurassa on. Osaa siistin pukeutumisen ( puku on aina plussaa) . Hyväksyy myös se kielteisen lauseen kun hän ehdottaa jotakin. Koska minulla on omat aivot en tarvitse toista kertomaan mitä "pitäisi" mistäkin ajatella". Ei keskity siihen miltä näytän vaan millainen olen. Osaa keskustella asiallisesti monesta asiasta ja kykenee kunnioittamaan myös omasta poikeavaa näkemystä. Miten se sanoisi lyhyesti - ei junttimaisesti.
Avaa oven ( josta toki osaan kiittää), on kohtelias, kuuntelee ja keskustelee. ym joten huomio, kyllä
Kehuu sanallisesti, ei todellakaan. Makeilu ei kuulu herrasmiehen käytökseen vaan nimenomaan sen juntin. Minulla on peili, joten en tarvitse toista toitottamaan sitä minkä näen itsekin peilistä sekä osaa kyllä itse päätellä mitä ajattelen toisen ulkonäöstä - en ole sokea.
Raha ei myöskään ole se juttu. Joten treffeillä molemmat maksavat omansa.
Ja mistä ihmeestä kuvittelit ettei daamilta vaadita vastaavasti laydyn käytöstä?
Ja kuten olen huomanut kauniit käytöstavat ovat valitettavan usealta kadoksista eikä edes tiedetä mitä ne tarkoittaa. Joillakin on hieman oudot kotikasvatukset tai sitten sitä vain ei ole ollutkaan.
"osaa pöytätavat ( esim ei veitseä suuhun, ei possuttelua)"
Usein jos veitsi on kastikkeessa tai muuta, tulee ruokailun päätteeksi nuolaistua se puhtaaksi. Olenko nyt vastenmielinen juntti joka ei osaa pöytätapoja?
"Ja mistä ihmeestä kuvittelit ettei daamilta vaadita vastaavasti laydyn käytöstä?"
Ladyhän käyttäytyy juuri siten kuin edellä kirjoitin eli passiivisesti: ei kehu eikä huomioi, istuu vaan viehkeänä ja kuuntelee miehen kehuja ja ottaa vastaan miehen silittelyä. Lady nimenomaan ei ole aktiivinen.
Jaahas ja mitäs arvon itse niin täydellinen pieremätön prinsessa sitten antaa kaiken tämän pompotuksen vastineeksi? Yksikin syy (kuiva pillu ei käy) miksi kukaan viitsisi vaivautua?
Johon kalikka kalahtaa. Sellaiset kun sinä eivät ole sen tiedon arvoisia.
Joten olemme molemmat voittajia kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa.
käyn nykyään liian vähän baarissa, teen liian vähän aloitteita, ja olen ehkä liian lyhyt. Muuten olen täydellinen. :-)
löytävät itselleen omansa. Oli hyvä pointti siinä suhteessa että katsonko itselleni liian lyhyitä miehiä jotka eivät ole kiinnostuneita pidemmästä naisesta?
Pituudella sinänsä ei ole merkitystä paitsi jos nainen huomattavasti miestä pitempi:/ Muilla asioilla merkitystä joihin kiinnittää huomion.
se menee yleensä niin päin, että naiset eivät ole lähtökohtaisesti kiinnostuneita lyhyemmästä miehestä. Ei miehiä varmaan naisen pituus niinkään haittaa, itseäni ei ainakaan. Miehenä joutuu tekemään paljon enemmän töitä, jos haluaa saada pitkän naisen kiinnostumaan itsestään. Töitä = heittämään äärimmäisen hyvää läppää pitkään.
johtuu yksinkertaisesti siitä että valitsee väärät kohteet iskettäväksi eikä yritä tarpeeksi:)
joka voi johtua siitä että häpeää itseään/ulkonäköään/luonnettaan tai että yksinkertaisesti haluaa olla yksin. Voi myös olla että keskittyy elämässä vain kodin sisällä oleviin asioihin.,
ei yksinkertaisesti kiinnostas seurustella vakavasti käytetyn suomihuoran kanssa.
En käsitä, miksi miehiä pitäisi palvoa jonain s******n jumalina. Pyykkääminen, kokkaaminen, paapominen, valitusten käsittely, seksin tarjoilu, jälkeläisten synnytys ja hoitaminen eivät ole minun juttuni. Parisuhteet aiheuttavat paljon pahaa mieltä ja loppuelämän kestäviä traumoja.
Suurin syy on varmaan se etten tule ollenkaan toimeen ihmisten kanssa. Ilmeisesti vaikutan sen verran nördemäiseltä että kaikenlaiset idiootit luulevat että mulle voi vittuilla miten haluaa. Jos vaikka koulussa on muutama ihminen joilta joudun sietämään loukkaavaa käytöstä en jaksa sellaista enää sietää ja lopetan vaikka opiskelut jotta saan olla rauhassa.
Olen vammainen ja aika harva nainen on kiinnostunut minusta. Sitten kun olen löytänyt suvaitsevaisen naisen, niin eipä ole intressit osuneet yhteen ja yhteistä säveltä ei ole löytynyt.
pystyväni pistämään paremmaksi, mutta aivan päinvastaisista syistä mitä tuossa omalta kohdaltasi kerrot.
Niin minä olen jo vanhempi ikisinkku ja ei tässä enää aikoihin nämä naisasiat ole pahenmmin mieltä painaneetkaan, mutta lapsettomaksi jääminen ja sen muassaan tuomat ongelmat ovat nyt vanhemmiten alkaneet poainostaa.
Kasvoni paloivat ollessani 2-vuotias, joten olen helvetin ruma ja itsetuntoni on pohjamudissa. Vartaloltani olen urheilullinen ja huumorintajukin löytyy, mutta minkäs teet kun elämän korttipelin kortit jaettiin jo 2-vuotiaana.
Olen ujo, ruma, tyhmä ja en tee aloitteita. Niin ja vielä se, että olen erittäin nirso. Huono ennuste?
Pahin virheeni varmaan on se, että olin nuorempana aivan liian passiivinen. En lähestynyt käytännössä lainkaan itse tyttöjä, vaan odottelin vain että joku iskisi minut. Paha paha virhe.
Olin silloin nuorena monen tytön mielestä söpö/komea, mutta ei kai siitä mitään tule, jos vaan odottelen enkä tee mitään asioiden eteen.
Kyllä minulla muutamia seurustelusäätöjä oli ja ne kaikki saivat alkunsa nimenomaan naisen aloitteesta. Ei niistä sitten mitään tullut, he olivat jotenkin väärän tyyppisiä minulle. Olisi tosiaankin kannattanut lähestyä itse kiinnostavia tyttöjä, vaikka kuinka ujostutti.
Eli vinkkinä kaikille nuorille, ujoille miehille: Älkää missään nimessä passivoituko ja jääkö odottelemaan, varsinkaan jos olette enemmän söpö kuin komea. Kun ikää tulee lisää, niin se söpöyskään ei ole enää mikään valtti, koska aikuinen nainen haluaa komean, eikä söpön miehen ja söpöyskin yleensä häviää iän myötä.
Jos olette ujoja, niin tehkää kaikkenne että pääsisitte siitä yli. Se auttaa myös muiden ihmissuhteiden luomisessa ja työelämässä, kun ei ole liian ujo.
Muistan kuinka vielä myöhäisteininä olin ns. söpö poika ja yksikin tyttö veti minut kotibileissä kanssaan makkariin ja sanoi, että nyt saat tehdä mitä tahansa. Pussasin ja sitten tuli paniikki että mitä mä oikein teen, ja karkasin poikien luo juomaan lisää kaljaa. Toinen, oikea blondikaunotar, pussasi puolestaan minua toisissa kemuissa, siihen vastasin ihan innoissani mutta olin liian urpo tajutakseni, että minulla voisi olla mahdollisuuksia kehittää jotain hänen suhteensa, kun hän oli aina selvinpäin niin naisellisen coolin oloinen. Myöhemminkin olen ollut liian epävarma tajutakseni milloin saa yrittää, ja nyt alan olla liian vanha että kelpaisin seurustelukokemattomana enää kellekään viehättävälle naiselle.
pistän tavaran jalustalle "pussy on a pedestal". Selitys ->One who puts "pussy on a pedestal" is usualy a male who treats women, sex, and pussy as unattainable godly forces, when in reality they are God's greatest gift.
or
Putting sex with a woman at too high of a standard for which to attain.
Olen yksin, koska minun on ollut vaikea löytää sellaista naista, jonka makuun olisin. Olen raitis mutten uskovainen. En mikään hirveän sporttinen, mutta sixpack on alkanut vähän jo erottumaan. Koulutettu, työssäkäyvä, palkka jonkin verran yli suomalaisten keskipalkan. Vielä muutama vuosi sitten sain pelkkiä pakkeja, sitten alkoi onni vähitellen kääntymään, ja yhä useampi tyttö lähti kahveille. Yhden yön juttuja en ole koskaan tavoitellut, ja pitkälti siksi olen "kokematon" vielä näin kolmekymppisenä.
Ja yhtäkkiä olen päätynyt tilanteeseen, jossa jopa kaksi naista on kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä. Molemmat kauniita, älykkäitä ja mukavia. Toinen on suomalainen, toinen ulkomaalainen. Ihania naisia molemmat, ja ansaitsevat tulla rakastetuiksi - ja vakaumuksellisena yhden naisen miehenä joudun torjumaan toisen. Valinta on helppo - toinen heistä tuntuu niin yhteensopivalta huumorintajultaan (hän saa myös minut nauramaan, ei vain toisinpäin), luonteeltaan (sikäli kuin olen ehtinyt tutustua) ja herättää jotenkin erilaisia tunteita kuin kukaan, johon olen ennen ihastunut.
En voi muuta kuin seurata sydäntäni ja katsoa mihin se vie. "Ei hyppyä tuntemattomaan voi ottaa askel kerrallaan."
pahin virheeni on se, etten osaa olla peluri.
Virheitä on kai jotenkin flegmaattinen luonne siinä mielessä että en ole esim.baareja kiertänyt kovin paljoa ja turvallisuudenhakuisuus mikä on estänyt uusien asioiden yrittämistä. Toisaalta aikuisuuteen mennessä ei ollut yhtään kaveria eikä oikein vieläkään eikä sosiaalisempaa harrastuspohjaa joten tilaisuudet tutustua naisiin jo sitäkin kautta ovat olleet vaikeutuneet.
Olin aiemmin sosiaalisesti kömpelömpi, emotionaalisesti haavoittuvaisempi ja katkerampi ja vaikeampi ihminen kuin nyt. Olen kehittynyt selvästi siitä kun olin viimeksi naisseurassa kunnolla kolme vuotta sitten.
-
En ole enää juurikaan katkera naisia kohtaan ja olen muutenkin kiinnostunut elämästä enemmän elämän itsensä takia ja kehittänyt joitakin tavoitteita ja harrasteita mitkä eivät epätoivoisesti liity naisiin. Olen vieläkin joidenkin mielestä hiljainen ja vaikutan vähän surumieliseltä mutta olen vasta oppinut esim.laulamaan karaokea ilman estoja ja tykkäänkin tehdä niin. Tai kenties tanssia. Olen siis hauskempi ihminen joka ei nipota niin paljon. Joidenkin mielestä nuo voivat olla naurettavia juttuja mutta minun ja varmasti monien muidenkin kohdalla ne kuvastavat itsetunnon kehittymistä ja irrottelukyvyn parantumista.
Nyt ongelmaksi tässä muodostuu, jos muodostuu, muutaman vuoden päästä mahdollinen ikäero kohderyhmäni naisiin. Kuitenkin tunnen että joka päivä olen parempi mies ja parempi potentiaalinen poikaystävä kuin ennen ja entiset epäonnistumiseni eivät heijasta nykyisiä mahdollisuuksiani.
Mielenterveysvaikeuksia on ollut teininä ja nykyään Asperger diagnoosi johon suhtaudun osittain läpällä mutta myös omat haavoittuvaisuuteni tiedostaen.
Sun juttuja kun lukee, niin selkeä kehitys myönteiseen suuntaan on tosiaan havaittavissa. Olet osannut ottaa etäisyyttä asioihin, joihin on hvin vaikea vaikuttaa ja keskittyä niihin, joissa voit todella saada jotakin aikaan. Myös asenne on selvästi rakentavampi.
Virheeni on se, että harva nainen ihastuu minuun, ja vielä harvempi rakastuu. Minkäs sitä sille voi, miitä luoja/ luonto on lahjaksi antanut? Em.virheistäni seuraa että osumaprosentti laskee, ja naisten iskemisestä tulee katkeroittavaa puuhaa.
perimmäinen syy on huono itsetunto. Koulussa jouduin jostain syystä poikien silmätikuksi ja kasvoin ajattelemaan, että minä en ole miesten silmissä minkään arvoinen, enkä voisi koskaan kelvata kenellekään. En ole oikeastaan koskaan edes kyseenalaistanut ajatteluan, koska ei minulle tosiaan ole kysyntää ollut, niin arvotonhan minä olenkin. Ehkä jos olisin joskus itse yrittänyt, olisi joku voinut minut huoliakin, mutta pidin aina itsestäänselvänä, ettei niin hullua olekaan. Nyt olen jo niin vanha, etten enää senkään takia kelpaisi.
Olettaen, että et paina sataaviittäkymmentä kiloa, et ajele partaa aamuisin, ja sinulla on kaikki kolme reikää joihin lykkiä, niin kelpaisit vaimoksi monellekin miehelle. Ilmeisesti te naiset luulette, että miehet ovat yhtä pinnallisia kuin olette itse. Voin kertoa: miehet eivät ole läheskään yhtä pinnallisia.
ei ole niin pinnallisia, niin miksi sitten minua kiusattiin? Tai miksi sitten miehet täälläkin koko ajan sanoo, ettei rumalla naisella tee mitään.
Sitä paitsi jos kelpaa ihan vaimoksi siksi, että on kolme reikää, niin mitä se kertoo miehistä? Jonkin paljon pahemman luonnevian kuin pinnallisuus.
m29 ehkä puhuu itsestään jonkinlaisena kunnon miehenä, mutta on usein osoittanut olevansa melko ilkeä japahantahtoinen tyyppi. Hän on jo useampaan kertaan tarkoituksellisesti hyökännyt sellaisia naisia kohtaan jotka eivät ole hänelle mitään tehneet ja hän on selvästi pyrkinyt tarkoituksellisesti tekemään heille pahan mielen. Sitten kun naisella on paha olla, niin hän alkaa esittämään jotain "älä nyt ota noin tosissaan" -leikkiä, aivan kuten esim. koulukiusaajat.
m29 on selvästi kiusaajatyyppiä.
Älä nyt ota noin tosissaan.
Pusu
Itse koin aikanaan koulukiusaamista monta vuotta, jonka seurauksena koin mm. joukosta eristämistä. Vielä tänäkään päivänä en juuri luota (sinisilmäisesti) naisiin. Luottamus kehittyy vasta ajan kanssa, mutta sehän ei naisille käy, kun vaikutus pitäisi tehdä heti ensisilmäyksellä.
"Tai miksi sitten miehet täälläkin koko ajan sanoo, ettei rumalla naisella tee mitään."
Yksi ja sama avohoitopotilas tuota letkautusta täällä viljelee.
Jos yhdellekin lutkalle tulee näistä kirjoituksista huono mieli niin jippii! Toivottavasti kaikille naisille tulisi, sen he ansaitsevat ihan kolektiivisesti.
Se kaveri on oikeassa, ruma nainen on pahasta.
Itselläni vähän samaa kuviota. Lisäksi sain myös tytöiltä usein "palautetta" ja kasvoin uskomaan, että olen vääränlainen ihminen, joka herättää ahdistusta muissa. Aikuisena olen ymmärtänyt, että itseni sisään olen kaiken aina padonnut, en ole koskaan vaivannut muita huutamisella tai arvostelemalla. Luonteeltani olen ylikiltti, jota muut tutustuttuaan yrittävät käyttää hyväkseen ja vähättelevät. Tämänkin vuoksi kartan läheisiä suhteita. En edes ymmärrä, miten muut jaksavat aina taistella elintilasta työelämässä, oikeassa olemisesta, miehistä ja kaikesta. Jään mieluummin sivuun, koska en halua, että kukaan tulee huutamaan ja käskemään.
mieltä kanssasi mutta tuo reikäjuttu oli ihan turha ja asiaton osa, muuten olet kyllä oikeassa. Jollei nainen eroa selvästi rumana muiden joukosta hänelle on aina joku ottaja jossain. Kaiken lisäksi naisen ei tarvitse itse tehdä mitään, kunhan liikkuu ihmisten ilmoilla ja antaa miesten iskeä.
"Tai miksi sitten miehet täälläkin koko ajan sanoo, ettei rumalla naisella tee mitään."
Miksi te naiset aina keskitytte näillä palstoilla niihin pariin trolliin ja lainaatte niiden "viisauksia" mutta ette koskaan kuuntele tai kommentoi niitä miesten kirjoituksia joissa on asiaa?
"Yksi ja sama avohoitopotilas tuota letkautusta täällä viljelee."
Totta. Minua raivostuttaa se että naiset aina mielellään ottaa yhden trollin jutut tosissaan ja sitten yleistää että "kaikki miehet täällä sanoo niin".. Ja sitten ne kaikki miesten asialliset kannanotot eri aiheisiin, niihin naiset ei kommentoi ollenkaan ja nämä ketjut tippuu pikkuhiljaa pois etusivulta.
"..kunhan antaa miesten iskeä." Juupa juu.. Pikku sivuhuomautuksena vaan, että varsin usein näistä iskijöistä loistaa kilometrin päähän, ettei korvien välissä kaikki ole kohdallaan. Lisäksi 97% iskijöistä on puhtaasti panoa etsimässä. Miehen on ilmeisesti mahdoton käsittää, että nainen ei edes tunne vetoa jokaiseen vastaantulevaan ja seksiä ehdottavaan urospuoliseen.
Vastavuoroisesti naisten tuntuu olevan mahdoton käsittää, että miehet ovat nimenomaan etsimässä sitä panoa eivätkä pääsyä naisen "kaveriksi".
Miksette itse tee aloitetta? Ettekö uskalla? Elämme 2000-lukua jo.
Entäs, jos nainen käsittää sen aivan hyvin? ja ottaa etäisyyttä käsittäessään, eipä siinä mitään. Jospa naiset ovat nimenomaan etsimässä niitä kavereita eivätkä pääsyä miesten panoiksi. Eihän sellaisesta saa mitään.
Kuka mies haluaa alkaa naisen kaveriksi paitsi homomies?
Kun nainen sanoo että voidaax me olla vaan kavereita, tekee mieli vetää turpaan.
Ei tossa ole ongelmaa. Jos on niin primitiivinen, että tekee mieli vetää turpaan ja kohtelee ihmisiä tulevina panoina, pidemmän päälle ei ole enää yhtään naiskaveria.
Naiset pitävät sovinistisista kusipäistä. Sen takia heidän kommenttinsa myös varastavat huomion järkevältä keskustelulta.
Näinpä. Ainakin minä käsitän aivan hyvin. Se panon etsiminen on miehen tehtävä luonnon kiertokulussa. Ikävä kyllä, sen vuoksi suuri osa miehistä on tylsää seuraa ja kyvyttömiä mihinkään älyllisempään toimintaan.
lähinnä naurattaa joidenkin neitsytpoikien moralisointi. Hankkikaa pillua tai edes elämä, niin ei tarvitse kadehtia muiden seksielämää, luuserit!
Älä ala soittaan suutas lutka, ei täällä kaikki mitään saamattomia ole vaikka asiaa puhutaankin.
Tämän olen itsekin pistänyt merkille. Ilmiönhän huomaa jo siitä että päivästä toiseen palstan ensimmäinen sivu on täynnä kaikenmaailman ATM sitä, YTM tätä, lutka tuota, ja markkina-arvo lässytilässyti -skeidaa, mutta ei oikeastaan mitään sinkkuuteen liittyvää, oikeasti järkevää tai rakentavaa keskustelua. Kuka arvaisi että tämä on sinkut -palsta jossei sitä lukisi missään? Ja kuten sanoit, nuo "rumalla naisella ei tee mitään", "muut paitsi neitsytnaiset ovat lutkia" ym. Arasvillen ja hänen muiden sivupersooniensa viljelemät fraasit keräävät kaiken huomion, ja siksi esimerkiksi palstan naiset tuntuvat käsittävän ne kaikkien miesten yleisenä mielipiteenä.
Vanhuus ja aiempi passiivisuus.
Nyt on vaikeaa löytää vapaita kiinnostavia naisia joihin voisi ihastua.
Jos sellaisen sitten sattuu löytämään niin todennäköisesti nainen
ei ole minusta kiinnostunut.
Ystäväpiirini ei ole riittävän laaja. Harrastuksista ja töistä ei löydy.
Baareista ei oikein löydy myöskään enkä pidä humalahakuisesta ilmapiiristä.
Olen 33-v työtön korkeastikoulutettu (FM/kemia) ajokortiton vuokra yksiössä elävä mies. Siinä ehkä jo osasyitä yksinäisyyteeni...Luonteestani voisin mainita lievän ihmispelon sekä heikon itsetunnon, jotka juontavat juurensa koulukiusaamisen aikoihin. Tosin olen sosiaalinen ja esim kurssikavereiden tai jos töissä niin työkavereiden kanssa onnistun juttelemaan innokkaastikin. Mutta kun olen yksin kämpillä (suurin osa elämästäni), koen aika vaikeaksi lähteä minekkään..lievä kynnys siis on ihmisten tutustumiseen ellei ole tosiaan tuollaista "pakkoa" kuten joku kurssi tai vastaava ja silloin olen hyvinkin sosiaalinen. Eli "ohjattu/pakotettu sosiaalinen tilanne" toimii mulla ehkä parhaiten uusien tuttavuuksien solmimiseen. Mutta sellaisia on aika harvoin. Joskus jos pääsee kurssille tai ehkä jos sais työtä, niin sitten.
Lisää syitä yksinäisyyteeni. Olen kristitty uskova ja se heti laskee kiinnostavuutta tässä maailmassa. Samat arvot omaavia naisia ei löydy ainakaan baareista enkä kyllä niissä käykkään, vaikka vakaumuksen takia se ei olisi este. Voisin siis baarissakin käydä parilla ja tutustumassa. Mutta siellä luultavasti istuisin vaan yksin jossain nurkkapöydässä, koska en aloitetta osaa tehdä enkä muutenkaan osaa näitä "soidinmenoja". Seurakunnasta voisi löytyä..sielläkin tosin on aika pinnallinen maku naisilla ja muuksi kuin ystäväksi ei tavalliset miehet pääse. Olen huomannut, että seurakunnassakin uskovat nuoret pariskunnat ovat näitä "YTM"- ja "YTN" -henkilöitä siis miehet kunnon "Tarzaneita" ja naiset "missejä". Tämä havainto siis seurustelevista ja naimisissa olevista nuorista henkilöistä
Lisäksi olen liian kranttu vaikka mulla ei ehkä olisi varaa siihen. Kun olen ulkoisesti tavallisen näköinen. En mikään ällöruma, mutta en komeakaan. En siis kovin kiinnostusta herättävä.
No sitten tulee ikäni. Olen 33v ja ainoa kokemukseni naisista oli 4 vuotta sitten lyhyt 3kk:n suhde. Ei mitään muita suhteita. Selibaatissa muutoin olen ollut. Tämä on iso miinus joillekin naisille. Kokemustahan pitää olla joidenkin mielestä. Alan silti olemaan jo vanha ja en tiedä miten suuret mahdollisuudet enää olisi löytää tyttöystävä (vaimo).
On varmasti olemassa joku marginaalinen ryhmä naisia, joista yksi voisi mullekin kelvata ja joka vielä kiinnostuisi minusta. Hän olisi tietty pinnallisesti ajateltuna mielestäni hyvännäköinen (ei ylipainoinen) ja luonteeltansa kiva, sekä tietty kristilliset arvot omaava uskova. Todennäköisyys on pieni, mutta toivo elää..vielä.
Itse olen päättänyt, että minun kohdalla seurustelu on avioliittoon valmistautumista. Tämäkin joillekin liikaa..mutta tällä mennään.
Siksi olen yksin.
LonelyMan1977
Olen hivenen liikaa erakkoluonne ja ujosteluun taipuvainen, joskin iän myötä olen oppinut piilottamaan tämän melko hyvin. Lisäksi minulla on erikoinen huumorintaju, jota myös täytyy varoa etenkin uusien ihmisten seurassa. Tästä kaikesta johtuen en voi olla luontevasti oma itseni, mikä luultavasti ärsyttää ja vaivaa monia. Jonkinlaisessa noidankehässä siis eletään, mutta onneksi viihdyn omissa oloissani. Olen huomannut samantyyppistä ongelmaketjua monilla muilla ikisinkuilla.
En tarvitse naista oikeastaan muuhun kuin siivoamiseen.
Satunnaisesti toki seksiin, mutta niiden palveluiden tuottamisen olen ulkoistanut ammatti-ihmisille jo 15 vuotta sitten. Yhdenkään kunniallisen suomalaisnaisen ei tarvitse sietää intiimilähentelyjäni.
Naisista tykkään kyllä kovasti, työkavereina ja seurana, mutten sillai "perinteisellä tavalla" riittävän kovasti. Puolihomo kun olen.
Edes kevyesti ihastunut olin viimeksi noin 10 vuotta sitten.
Kun ei ole pakottavaa tarvetta, ei ole myöskään ponnistelua asian muuttamiseksi.
Olisi hienoa päästä samanlaiseen zen-tilaan kuin teikäläinen. Ei tarvitsisi enää hakata päätään seinään ihastuksien takia.
Onhan noita syitä ja virheitä. Luultavasti se on kierre, joka lähti liikkeelle jo lapsuudesta: koulukiusaamista (pojat hokivat että olen niin ruma ja lihava etten saa ikinä miestä) ja alkoholistiäidin tuhoama itsetunto. Kohta pian alkoi ahdistelu, koulussa, työpaikalla jne. mutta yksikään mies ei treffeille pyytänyt. Voisi siis sanoa, että miesten ristiriitainen suhtautuminen on lyönyt minun "ei kelpaa" -leiman. Olen himottu mutta en rakastettu. Tästä syystä olen sitten itsekin varautunut, en uskalla näyttää kiinnostustani.
Toisaalta en varmaan tapaa ihmisiä tarpeeksi paljon. Baarit eivät jaksa kiinnostaa, harrastuskaverit ovat varattuja tai liian nuoria. Minulla on hyviä mieskavereita kyllä mutta heidän kanssaan seurustelu ei tule kyseseen (parisuhteessa, ei asu Suomessa jne.).
Kolmanneksi voisi varmaan mainita itsenäisen ja vahvan luonteeni. Elämä on vaan pakottanut pärjäämään yksin ja omillaan, olemaan liiaksi luottamatta tai tarvitsematta muita. En ole naisellisen ihana ja pehmeä nainen, vaikka ulkoisesti olen hyvinkin naisellinen. Minusta pidetään (kaverina), viihdyn itsekin hyvin nahoissani mutta ilmeisesti en vain ole tarpeeksi "nainen" ja nyt toki alan olla jo liian vanha....