Vanheneminen

on muutoksia, pieniä juonteita alkaa ilmestyä silmien seutuun ja iho ei oo enää niin kimmoisa, kun nuorempana. Henkisesti viisastun, en vanhene. ;)

Mulla olis tarjolla vuokrakämppä nuorelle ja nätille typykälle kesäksi. Edellytyksenä on, että asenne, tavoite ja osaaminen on kohdallaan. Rahaa ei tarvitsisi vuokran maksuun, vaan se voitaisiin hoitaa ns. iloisemmalla tavalla.

otsalla ja kulmakarvojen välissä on näkyvin merkki. Ne on olleet lapsesta asti, mutta syvenevät vuosi vuodelta =:/ Aina, koko ikäni oon kuullut, että "älä ole noin kauhean huolestuneen näköinen".Muita ryppyjä ei vielä oo ilmaantunut, enkä ole huomannut 61v. äidillänikään pahemmin ryppyjä. Finnejä (multa) löytyy kyllä ajoittain. Vartalo on koko aikuisiän näyttänyt aika samalta, paria alle vuoden kestävää painon nousua lukuunottamatta.

Henkisessä mielessä olenkin sitten 80v. mies:D Nojoo. Henkisessä mielessä on tapahtunut eniten sen tyyppistä muutosta, että elämä ei enää pyöri oman navan ympärillä, vaan ajattelen laajemmin ja laajennan koko ajan sitä piiriä, josta huolehdin. Tietää huolijuonteiden syvenemistä;)

samoin kulmakarvat on pidentyneet

Rypyt, ihon heleyden väheneminen ( mutta tuohon nyt on syitä elintavoissakin), helpompi läskistyminen aineenvaihdunnan luontaisen hidastumisen kautta iän myötä...Vielä ei ole pahoja merkkejä, mutta tavallaan 'huolestuttavaakin'(vitsi) on, että viime aikoina tuntemattomat ovat veikkailleet mua useammin ikäiseni näköiseksi, kuin aiemmin, jolloin kuulin useammin lähinnä viis- seitsemän vuotta nuoremmaksi veikkailuja.;) Paksuuntuminen tekee helposti vanhemman näköiseksi... Käytännössä lopetin juoksuharrastukseni joitakin aikoja sitten ja samantien pamahti sen neljä - viis kiloa läskiä lisää, vaikken todennäköisesti syö yhtään sen enempää, kuin aiemminkaan. Positiivista ikääntymisessä on mm. se, että kokee tervettä itsekritiikkiä kaikkein provosoivimpia teinirättejä kohtaan, eikä tulisi enää mieleenkään tunkea päälle mitään napapaitaa, esimerkiksi, kuten joitakin vuosia sitten.

En usko, että vanhenemisesta tulee mulle ongelmaa. Hirveämmän näköisiä ne kumihuulet ja muut fyllinaamat usein ovat, kuin luontaisesti ikääntyneet. Yks juttu mitä naisen ei ikääntyessään aina välttämättä ole pakko tehdä, on ns. tanttatukan leikkaaminen. Lihoneen ei myöskään ole mikään pakko käyttää o-kaula-aukkoisia telttoja tai ladonovi-oltatoppaus- jakkuja. Useille ikääntyville naisille olisi mielestäni sitä parempi, että mitä hillitymmin käyttäisivät meikkiä, koska usein kevyt meikki tekee naisen kuin naisen tyttömäisemmän näköiseksi - hirveän näköisiä jotkut kosmetologitkin, kun ne ovat räväyttäneet sen koko sotamaalauksen roikkuville luomilleen, yäk, ja tuntuvat monet niistä vielä kuvittelevan juurikin sitä, että sitä enemmän maalia pitäisi muka naamassa olla, että mitä iäkkäämpi on asiakas...

Mua ärsyttää esimerkiksi se, että miten steotyyppisen rasistinen laihuuden ja nuoruuden ihailu näkyy naistenlehdissä joskus: nauroin hysteerisesti, kun luin erästäkin akkalehteä ( kirjaimellisesti se oli mielestäni akkalehti juttujen perusteella, mutta anteeksi mikäli tämä termi provosoi) ja kun siellä oli jaoteltu erilaisia naisvartaloita muodon mukaan, koska esimerkiksi omenavartaloa ei lehden jutussa havaittavasti kehdattu kutsua rehellisesti omenavartaloksi, vaan se oli laitettu termilllä "omenainen vartalo"... Voi v*ttu! Jos jollakin aikuisella naisellla on nin surkea itsetunto, ettei kehtaa lehdestä lukea omaavansa omenanmuotoisen vartalon, jos sellaisen omaa ja jos itse vartalotyyppinsä jutusta tunnistaa ja kun kerran toimittajakin ilmiselvästi on sitä mieltä, että on "omenanmuotoisia" naisvartaloita, on kyllä on surkeasti asiat sellaisella ( ja etenkin siksi, ettei ko. kaltaisia lehtiä ole pakko edes lukea tai saatika imeä ihmiskäsityksiään sellaisista)...No mutta se siitä.

Henkisesti vanheneminen näkyy ehkä siinä, että on jotenkin rehdimmin sitä mitä on. Toisaalta kyynisempikin ehkä, mutta pääasia, ettei koskaan tule elämää kohtaan negatiiviseksi.

Kasvon piirteet ovat terävöityneet ja kohta alkaa varmaan posket roikkumaan. Kroppa on liikunnan ansiosta paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta muille vanhenemisen merkeille ei vain kertakaikkiaan voi mitään. Harmaita ei ole, mutta kun tarpeeksi tarkasti katsoo, niin ohimolla oli parikymppisenä enemmän hiuksia.

Henkisesti ei tietenkään kukaan ole omasta mielestään muuttunut miksikään, mutta onhan sitä, jos tosiasiat tunnustaa. Parikymppisenä piti todistaa niin itselleen kuin muillekin, että pärjää. Oli mustavalkoisempi, naivimpi ja pikkuvanhempi. Toisaalta sitä on nykyisin tosikkomaisempi eikä enää innostu mistään samalla tavalla kuin nuorena ja se on sääli. Suo siellä, vetelä täällä.

Varmaan kakki mahdolliset merkit löytyy, ei kuitenkaan välttämättä ihan niin isosti kuin nomrmisti mun ikäisellä että siinä kohtaa olen onnekas. Tai en niinkään onnekas, kyllä mä asian eteen vaivaakin näen mutta geeneistäkin tulee apuja esim. pienempi ja normitissinen ei näytä niin tantalta kuin isompi vastaava.

Henkisesti ei oikeastaan muuta kuin että tietoa kasaantuu aina vaan enemmän päähän.