Avioero edessä miehen pettämisen vuoksi. Mitä nyt, meillä kaksi pientä lasta joita olen hoitanut kotona eli itsellä ei ole tuloja eikä säästöjä. Minne muuttaisin ja millä rahalla. miten muut hoitavat nämä asiat?? Nyt asutaan omakotitalossa. Pitäsisikö jäädä tähän odottelemaan ositusta... ahdistaa niin tuo taloudellinen puoli ei niin itse ero.
Miten pärjään
EiElämästäselviä
14674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
muistaakseni vuosi (kannattaa kysyä oikeusaputoimistosta).
Onko pakko erota, jos ei ole tietoa toimeentulosta? Oliko syrjähyppy niin vakava, ettei sitä voi sivuuttaa ja ajatella konkreettisesti muuta vaihtoehtoa.
Älä ainakaan allekirjoita eropäätöstä ennenkuin elatusasiat ovat kunnossa ellei mies hae yksipuolisesti.
Erossa aina lapset kärsivät eniten, vaikka riitaisessa parisuteessakaan ei pidä olla.
Herran jestas mitä "ohjeita"... viimme vuosituhannelta.
oli aikaisemman vastaus, täällä taas joku yh uhoaa... Tai sitten tuleva...
Parissuhde on yhtä ylä ja alamäkeä.. Ei kannata heti elatusmaksut mielessä lähteä eroamaan.
Joskus pitäisi ajatella niitä muksujakin, eikä vain itseään...
EROA! Ala elää omaaelämää. Muuten vieläkadut kun huomaat, että takanasi on elämätön elämä. Lapsesikinvoivat permmin kun näkevät ilmoisemman äidin. Mene soskuun ja kelaa ja selvitä oikeutesi.
Ota elämä omiin käsiisi ja hanki töitä. Elatusmaksuja saat ja lapsilisiä ainakin. Samoin sinulle kuuluu osa omaisuudestanne. Parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa =)
Allekirjoitan tämän, sillä tiedän kokemuksesta, että pärjää.
Huono suhde syö ihmistä todella nopeasti ja pettäminen on kyllä sellainen loukkaus, että ei sitä niin vain sivuuteta.
Itsekin olen kova murehtimaan kaikenlaista, mutta niinpä vain eteenpäin on menty. Välillä päivä kerrallaan ja välillä tulevaakin suunnitellen. Itsenäisenä, kenestäkään riippumattomana ihmisenä. Se nostaa kummasti itsetuntoa.
Muuttuuhan se elämä. Vuokra-asuntoon vaan aluksi ja myöhemmin töihin. Tukia saa: toimeentulotuki, asumistuki, yksinhuoltajan lapsilisä, elatusapu (-tuki), lasten päivähoitomaksut ovat pienet tai olemattomat. Aivan varmasti pärjäät taloudellisesti, jos vain haluat. Veikkaan, ettet ehkä pysty nykyistä elintasoasi ylläpitämään, mutta elämä on aivan yhtä arvokasta (ellei parempaakin kun oivaltaa jotain...) vaikkei aina ostaisikaan sitä kalleinta astiastoa tai uusinta muotivaatetta. Kirppareilta löytyy pienille lapsille puoli-ilmaisia vaatteita.
Kun minä erosin, miehelle jäi kaikki hiustenkuivaajastani lähtien. Ei antanut mukaan enkä jaksanut tapella. Olin niin onnellinen vapaudestani. Olin todellakin rahaton, työtön, asunnoton ja kuljin vanhoissa tuunatuissa mummuvainaani vaatteissa, mutta olin onnellinen. Lähdin vieläpä opiskelemaan, joten ainoa tulo oli opintotuki. Silläkin tulee toimeen kun on pakko!
Ota aluksi yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesi ja että tarvitset asunnon. Siitä pääset alkuun! Peukkuja ja rohkeutta! Siitä selviää kyllä :)
Miksikähän sitä pitää niin kiireellä yleensäkkään sinne avikseen edes mennä ja niitä penskoja tehdä, kun ei näköjään opetella ensin edes sitä siippaa kunnolla tuntemaan?
Pitäskö vähän miettii, onko omassa naamassa parantelemista, eikä aina hakea vikoja siitä toisesta...on kuitenkin lapsiakin ajateltava, eikä aina vain itseään.
Miehetkin, opetelkaa ensin tuntemaan sitä naista, joka vonkuu naimisiin...voi paljastua aivan eri henkilö, kun ette jaksa enää koko ajan palvoo maata niitten alla!
En tiedä raivositko minulle vai jollekin toiselle?
Äidin on ajateltava itseään, jotta voisi hoitaa lapsensa hyvin. Kaikissa on vikoja, eiköhän se nyt ole aivan selvä asia jokaiselle. Joskus on kumppanin kanssa tullut toimeen, ja sitten huomaakin 10 vuoden päästä 30 -vuotiaana, että ollaan kasvettu pahasti eri suuntiin, elämän arvot ovat aivan erilaiset ja kumppani aiheuttaa vain pahaa oloa.
Ei se naimisiin meno ole mitenkään oleellista. Erota voi vaikka avoliitosta tai erilläänkin asuessa. Elämä muuttuu vuosien varrella niin kuin ihmisetkin. Jos tuntuu pahalta, pitää korjata tilanne. Ero ei ole todellakaan huono ratkaisu.
Mun mielestä sun kannattaisi miettiä saisitko ostettua miehesi talosta, eli mieti onko mahdollista saada pankista lainaa - omistusasunto on aina järkevämpi kuin vuokra. Mutta jos ei, niin saat kuitenkin mieheltä elatusapua, ja kelalta yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään.
taloudellinen puoli siis varmasti menee, vaikka joudutkin nipistämään menoistasi - kyllä se onnistuu! Kirppikset on keksitty :-) ja voi olla että elatussopimuksen solmittuasi huomaat, että on ihanaa, kun vastuu jakautuu sitten selkeästi - lapset ovat miehesi vastuulla oikeasti sen tietyn ajan viikosta ja / tai kuukaudesta sen tietyn määrän. Sen ajan voit ladata akkusi. Monella on niin, että ero helpottaa monin tavoin elämää - jopa sen vastuun jakamisen osalta ! Ainakin meillä kävi niin, vaikka lapset ovatkin isällään vain sen minimin (7vrk /kk). Ja pystyn nyt hallitsemaan tulot ja menot edes suurinpiirtein.
Jos siltä tuntuu, niin ero voi olla hyvä juttu - ja jos ei ole, niin ainahan on se harkinta-aika...
Ja pidä huoli että ositus menee oikeasti puoliksi ! Kannattaa ottaa yhteyttä vaikka oikeusaputoimistoon taikka asianajajaan, onpahan puolueetonta.
Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon ja lastensuojeluun. Muista että avioliitto on voimassa kunnes kakkosvaiheen tuomio ( avioero tulee voimaan) joten asut aivan rauhassa. Mitään ns vuokraa tai muita kuluja ei puoliso voi velvottaa sinua maksamaan. Näistä instanseista saat varmaan apua samoin ota yhteyttä oikeusaputoimistoon ( tulojen perusteella sinulla on hyvät mahdollisuudet maksuttomaan lakimieheen). Niin kauan kun ositus on tekemättä on sinulla ja lapsilla oikeus jatkaa asumista siinä joten ei mitään kiirettä. Vedä happea, hanki kunnon lakimies ja yhteys lasten suojeluun ja sosiaalitoimistoon, hopi hopi. Sieltä saat myös tarvittavasti selkeää rahaa arjen pyörittämiseen sillä he kyllä perivät se mieheltä takaisin jos katsovat sen aiheelliseksi.
Jos pelkästään raha huolestuttaa niin sen kanssa kyllä pärjää. Ei maailma tähän kaadu.
Ote avioliittolaista
Perheen elatus.
46§
Puolisoiden tulee kykynsä mukaan rahavaroin, toiminnallaan kodissa tai muulla tavoin ottaa osaa perheen elatukseen.
Perheen elatukseen on luettava mitä, puolisoiden olojen mukaan, yhteistä taloutta ja lasten kasvatusta varten sekä kumpaisenkin puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan.
51§
Siinäkin tapauksessa, että puolisot välien rikkoutumisen vuoksi asuvat erillään, tulee puolison 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan ottaa osaa toisen puolison ja niiden lastensa elatukseen, jotka ovat tämän huollettavina; älköön kuitenkaan, milloin toinen puolisoista on pääasiallisesti syypää yhteiselämän lopettamiseen, toista puolisoa velvoitettako antamaan hänelle elatusapua, ellei siihen ole erittäin painavia syitä. Puoliso voidaan myöskin velvoittaa antamaan toisen puolison käytettäväksi sellaista omaisuutta, joka kuuluu heidän yhteisesti käytettäväkseen tarkoitettuun asuntoirtaimistoon tai on toisen puolison työvälineitä taikka on tarkoitettu lasten henkilökohtaista käyttöä varten. Milloin puolison omaisuutta täten on annettu toiselle puolisolle, älköön sopimus, jonka omistaja kolmannen henkilön kanssa siitä tekee, rajoittako sanottua käyttöoikeutta.
Se mistä syystä ero on tullut ei ole merkitystä. Huomoithan että lasten muuttoon tarvitaan molempien huoltajien yhteinen päätös. Lasensuojelu voi vahvistaa tilapäisen päätöksen että lapsen asuvat toisen vanhemman kanssa. Yleensä se kumpi on nopein tämän oikeuden saa.... joten hopi hopi...
kiitokset kommenteista ja neuvoista. enhän minä eroa haluaisi mutta kun luottamus ei ole palautunut kahden vuoden yrittämisen ja parisuhdeterapioiden jälkeenkään niin en näe miehelläni ja minulla yhteistä tulevaisuutta. tietenkin rakastan, niin paljon että sattuu mutta en enään itseni kustannuksella.