Eli eli, mistä aloittaa.
Ongelma on tällä erää tämä, elän parisuhteessa (2vuotta) miehen kanssa jolla on hyvin voimakas fetissi. Se liittyy erilaisiin materiaaleihin (kumi, pvc, nahka jne.). Tämä ei todellakaan ole ongelma, hyväksyn täysin kyseiset releet ja omistan niitä jopa itse.
Ongelman ydin piileekin siinä, että mieheni fetissi on niin voimakas, että perus normaali "sisään-ulos"- seksi ei toimi ollenkaan. Olen koittanut pukeutua (ja olla pukeutumatta) hänen (ja omaksikin) iloksi erilaisiin vaatteisiin ja kenkiin, mutta ei. Mies kertoo selityksekseen että hänen fantasiat ovat aivan erilaiset kuin normaali seksi.
Tiedän, että fantasiat liittyvät alistukseen/alistumiseen, mutta niihin kuulemma liittyy vielä jotain muutakin mitä mies ei kerro edes minulle. Muuten alistusta voisin harkitakkin, mutta koen itse itseni alistuvammaksi osapuoleksi, ja täten aivan oikeaa asennetta hommaan ei löydy, en ns. vakuuta.
Yrityksiä normaaliin (ja vähän epänormaaliinkin :D ) seksiin on ollut jonkin verran, on saatu seisomaan mutta yhdyntä ei vain onnistu. Yleensä "seksi" onkin päättynyt siihen että annan miehelleni suuseksiä.
Tässäkään ei ole mitään pahaa, mutta suuseksin jälkeen itse unohdun kuin nalli kalliolle. Sitten kun olen saanut jo arkivaatteet päälle ja alannut touhuamaan muuta tulee mies (ehkä) kysymään että "ai hei, olisko mun pitänyt sullekkin jotain?", arvata saattaa että siinä vaiheessa ei enää kiinnosta.
Tällaisen jatkuttua tarpeeksi pitkään intoni seksiin, tai pikemminkin sen yrittämiseen lerpahti totaallisesti. Puhuttu on asiasta mutta apu on ollut minimaallinen.
Itsetuntoni on melko miinusvoittoinen aiheen takia, vaikka mies onkin vakuutellut että se ei minun syyni ole, ettei onnistu. Väkisinkin asian kuitenkin kääntää omaksi viakseen.
Viimeaikoina yrityksiä ei ole ollut ollenkaan, tunnen että jokainen epäonnistunut yritys runtelee jo laskenutta itsetuntoa entisestään. Mies touhuaa yksinään vaatteiden, kuvien ja fantasioidensa kanssa ja on niin tyytyväinen. Itsekin olen tyytynyt "oman käden oikeuteen", mutta tuntuu todella turhauttavalta niinsanotusti hakea "maitoa kaupasta jos kotona on lehmä".
Tunnen oloni aivan nollaksi ja hirveäksi fyysisesti. Syytän ja mollaan itseäni tilanteesta jatkuvalla syötöllä.
"Hän ei halua minua, hirveän näköinen lahna, kuka tällaista nyt haluaisikaan" yms..yms..
Asiasta tässä tapauksessa ei tee ollenkaan helpompaa se, että en vielä ole ikinä saanut kokea sitä kun jalat pettää alta ja silmissä sumenee. Toisinsanoen neitsyt. Niin on mieskin. Hänellä on ollut joitain yrityksiä normaalin seksin suhteen, mutta tulos on ollut sama kuin minunkin kanssani, ei voittoa.
Haluaisin sen edes kerran elämässäni kokea.
Tähän olisi nyt helppo täräyttää että jätä tai petä tai kummatkin, mutta EN. Pettäminen on mielestäni alhaisinta mitä toiselle parisuhteessa voi tehdä, ja sitä en edes harkitse. Suhteemme toimii muuten kuin rasvattu, samanlainen huumorintaju, viihdymme yhdessä ja teemmekin asioita melko paljon yhdessä. Hän on luotettava. Kuitenkin kaikki tuntuu ilman sitä "yhtä" hieman vaan kavereina olemiselta.
Olen hieman hukassa tässä itseni kanssa. Mitä tehdä ja miten asiaa voisi yrittää auttaa?
Ongelma on tällä erää tämä, elän parisuhteessa (2vuotta) miehen kanssa jolla on hyvin voimakas fetissi. Se liittyy erilaisiin materiaaleihin (kumi, pvc, nahka jne.). Tämä ei todellakaan ole ongelma, hyväksyn täysin kyseiset releet ja omistan niitä jopa itse.
Ongelman ydin piileekin siinä, että mieheni fetissi on niin voimakas, että perus normaali "sisään-ulos"- seksi ei toimi ollenkaan. Olen koittanut pukeutua (ja olla pukeutumatta) hänen (ja omaksikin) iloksi erilaisiin vaatteisiin ja kenkiin, mutta ei. Mies kertoo selityksekseen että hänen fantasiat ovat aivan erilaiset kuin normaali seksi.
Tiedän, että fantasiat liittyvät alistukseen/alistumiseen, mutta niihin kuulemma liittyy vielä jotain muutakin mitä mies ei kerro edes minulle. Muuten alistusta voisin harkitakkin, mutta koen itse itseni alistuvammaksi osapuoleksi, ja täten aivan oikeaa asennetta hommaan ei löydy, en ns. vakuuta.
Yrityksiä normaaliin (ja vähän epänormaaliinkin :D ) seksiin on ollut jonkin verran, on saatu seisomaan mutta yhdyntä ei vain onnistu. Yleensä "seksi" onkin päättynyt siihen että annan miehelleni suuseksiä.
Tässäkään ei ole mitään pahaa, mutta suuseksin jälkeen itse unohdun kuin nalli kalliolle. Sitten kun olen saanut jo arkivaatteet päälle ja alannut touhuamaan muuta tulee mies (ehkä) kysymään että "ai hei, olisko mun pitänyt sullekkin jotain?", arvata saattaa että siinä vaiheessa ei enää kiinnosta.
Tällaisen jatkuttua tarpeeksi pitkään intoni seksiin, tai pikemminkin sen yrittämiseen lerpahti totaallisesti. Puhuttu on asiasta mutta apu on ollut minimaallinen.
Itsetuntoni on melko miinusvoittoinen aiheen takia, vaikka mies onkin vakuutellut että se ei minun syyni ole, ettei onnistu. Väkisinkin asian kuitenkin kääntää omaksi viakseen.
Viimeaikoina yrityksiä ei ole ollut ollenkaan, tunnen että jokainen epäonnistunut yritys runtelee jo laskenutta itsetuntoa entisestään. Mies touhuaa yksinään vaatteiden, kuvien ja fantasioidensa kanssa ja on niin tyytyväinen. Itsekin olen tyytynyt "oman käden oikeuteen", mutta tuntuu todella turhauttavalta niinsanotusti hakea "maitoa kaupasta jos kotona on lehmä".
Tunnen oloni aivan nollaksi ja hirveäksi fyysisesti. Syytän ja mollaan itseäni tilanteesta jatkuvalla syötöllä.
"Hän ei halua minua, hirveän näköinen lahna, kuka tällaista nyt haluaisikaan" yms..yms..
Asiasta tässä tapauksessa ei tee ollenkaan helpompaa se, että en vielä ole ikinä saanut kokea sitä kun jalat pettää alta ja silmissä sumenee. Toisinsanoen neitsyt. Niin on mieskin. Hänellä on ollut joitain yrityksiä normaalin seksin suhteen, mutta tulos on ollut sama kuin minunkin kanssani, ei voittoa.
Haluaisin sen edes kerran elämässäni kokea.
Tähän olisi nyt helppo täräyttää että jätä tai petä tai kummatkin, mutta EN. Pettäminen on mielestäni alhaisinta mitä toiselle parisuhteessa voi tehdä, ja sitä en edes harkitse. Suhteemme toimii muuten kuin rasvattu, samanlainen huumorintaju, viihdymme yhdessä ja teemmekin asioita melko paljon yhdessä. Hän on luotettava. Kuitenkin kaikki tuntuu ilman sitä "yhtä" hieman vaan kavereina olemiselta.
Olen hieman hukassa tässä itseni kanssa. Mitä tehdä ja miten asiaa voisi yrittää auttaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän sinua jonkin verran, vaikka oma tilanteeni ei ole noin paha. Kyllä yhdyntää harjoitetaan ja seksiä on vähintään kerran viikossa. Hän on myöntänyt, ettei voi ikinä saada kaikkea tarvitsemaansa seksuaalista virikettä minulta, koska luonteeni on lähtökohtaisesti vääränlainen. Usein ihmettelen miksi hän silti tahtoo mennä kanssani naimisiin. Sinun tilanteesi on huomattavasti pidemmälle kehittynyt, mutta ehkä tilanteissamme vaikuttavat samanlaiset asiat.
Tiedän siis, etten ikinä pysty tyydyttämään mieheni seksuaalisia haluja täysin olemalla oma itse. Se on raastava tunne. Kun tietää, ettei pysty olemaan toisen seksuaalinen täyttymys, pitää alkaa miettiä oman rakkautensa määrää. Jos rakkaus on tarpeeksi vahvaa ja kestävää, on ihminen luultavasti valmis tekemään sen eteen uhrauksia. Jos taas uhraukset pelottavat ja epäilyttävät, kannattaa tosiaan miettiä suhteen tulevaisuutta.
Minun mieheni kokee vetoa jonkinlaisiin dominoihin myös. Kyseessä on lihaksikkaat ja poikamaiset sporttitytöt, jotka tahtovat kilpailla miesten kanssa erityisesti fyysisen voiman suhteen. Minuun ei sovi mikään näistä kohdista. Mieheni on perustellut valintaani morsiamekseen sillä, että on niin silmittömän rakastunut minuun, vaikken täytä hänen seksifantasioitaan. Hän on kuulemma kauttani löytänyt uudenlaisia seksuaalisia nautintoja. Nämä nautinnon eivät kuitenkaan vedä vertoja dominafantasioille.
Jotta pystyisin olemaan miehelleni hyvä, pitäisi minun ensinnäkin onnistua muuttamaan luonnettani jotenkin. En tiedä, miten se onnistuu. Sitten pitäisi alkaa treenata erittäin paljon, sillä lihaskasvuhan ei ole naisille mikään itsestään selvä asia. Tämän lisäksi pitäisi muuttaa jollain mielenkiintoisella tavalla seksuaalisia mieltymyksiä.
Ensinnäkin, tiedät varmasti hyvin itsekin, ettei sinussa ole mitään vikaa. Toisekseen, toivottavasti olet selvittänyt itsellesi, mitä itse haluat seksin suhteen ja mitkä asiat sinulle ovat the juttuja. Nahka ja kumi vai jokin muu? Luuletko, että pystyisit elämään pitkällä tähtäimellä ilman yhdyntää? Omia rajoja on tietysti vaikea tismalleen tietää kokeilematta, mutta tiedät ainakin, mikä houkuttaisi ja mistä et ainakaan pidä. Ja kolmannekseen, teidän tarvitsisi todella puhua. Sopikaa miehesi kanssa (muulloin kuin seksisession aikana / välittömästi sen jälkeen), miten hän voi tyydyttää sinua ja tapahtuuko tämä samassa tilanteessa kuin hänen nautintonsa vai muulloin. Ja jos seksitarpeenne eivät yksinkertaisesti kohtaa, mutta rakastatte silti toisianne ja haluatte elää yhdessä, ehkä voisitte miettiä, onko olemassa tapaa, jolla sinä saisit hakea tyydytystä suhteen ulkopuolelta pahoittamatta hänen mieltään.
Olethan yrittänyt kysellä toisten kokemuksista myös Leikkikehä.netistä tai vastaavasta BDSM-yhteisöstä? Jostain syystä epäilen, etteivät keskimääräiset Suomi24:n käyttäjät ole ihan sinut aiheen kanssa.
Kyllä sinä vielä päädyt pettämään ja jättämään. Toinen vaihtoehto on ahdistunut masentuneisuus, johon vähän viittasitkin, jos päätät purra hammasta ja pitää vaikeat asiat kodin seinien sisäpuolella (TYHMÄÄ). Ulkopuolisille joudut pikku hiljaa suorastaan valehtelemaan suhteestanne. Sori nyt systeri mutta mielestäni tilanteesi on KARMEA. Emotionaalisesti ja ympäristön silmin olet parisuhteessa, mutta seksuaalisesti täysin kokematon ja laiminlyöty. Mies perversioineen on "happy", hän saa fantasioida rauhassa ja hoitelet häntä kaikin tavoin kunnon vaimon tapaan. Sinä jäät mopen osille. En itse mistään hinnasta suostuisi moiseen.
Yrittäähän voitte mennä seksuaaliterapeutille, hänellekin olisitte pariskuntana vaikea pähkinä. Minkä ikäisiä olette?
Veikkaan, että mies loukkaantuu, mököttää, vetäytyy tms. jos ilmaiset tyytymättömyytesi. Olet ollut kovin kiltti tähän asti.
Moi! Fetissit ovat kivoja, jos vaan sattuu löytämään jonkun jakamaan ne. Ne ovat ahdistavia silloin kun halut eivät kohtaa, ja teillä ne ei kohtaa. Fetissit ovat yleensä voimakkaita, ne hallitsevat seksielämää eikä fetissin omaava ihminen nauti tavallisesta seksistä. Siksi en nää teille yhteistä säveltä, sinä et nauti hänen vahvasta fetissistään, eikä hän nauti tavallisesta seksistä. En nää syytä, miksi teidän pitäisi pakottaa toisenne asioihin, mitä te ette halua. Seksuaalisesti, te siis tuskin tulette kohtaamaan ja kannattaisikin olla ystäviä.
Ymmärrän, ettei seksi kiinnosta, jos siitä ei saa mitään ja jää aina kaikilla tavoin kuin "nalli kalliolla". Sitä miestä, joka vie jalat alta ja silmissä sumenee, saattaa joutua etsimään, mutta et pääse etsimäänkään, jos roikut tuossa suhteessa. Neitsyt... Hmmm... Niin, kun yhdyntä puuttuu. Mua naurattaa (hyvällä) nykyään tää neitsyys, kun kuitenkin sullakin aika paljon tuota seksuaalista kokemusta on :)
No joo, mutta sinun tarvitsee etsiä se tavallinen mies. Mutta mieti ensin, millaista parisuhdetta ja seksisuhdetta haluat, mitä voit tehdä, mitä et voi tehdä. Mitä haluat ja mitä et. Että tiedät, mihin haluat suostua ja mihin et, mistä haaveilet ja mikä on ehdoton ei. Siksi, että toisaalta tuntuu, ettet oikein itsekään tiedä. Lisäksi puhut heikosta itsetunnosta: hyväksikäyttäjät havaitsevat sen, ja painostuksesta saatat suostua asioihin mitä et halua, joten ota aikaa itsellesi ensin.
Mitä tuohon fetissiin tulee, niin se todellakaan ei siis ole sinun vikasi, eikä miehenkään vika. Se on ominaisuus, joka on olemassa täysin riippumatta kumppanista, ja sillä ei ole mitään tekemistä kanssasi, ei ulkonäkösi eikä yritystesi kanssa. Fetissit ovat asioita, ne vain ovat olemasssa. Niitten takia, tai tässä, tämän takia, sinun on turhaa heikentää omaa itsetuntoasi. Miettiä voisitko toimia toisin: vain jos sinua todella itseäsi kiihottaisi ja kiinnostaisi se rooli, mikä tässä nyt olisi tarjolla. Sinua ei aidosti kiinnosta. Joten et voi. Mieskään tuskin asialle mitään mahtaa. Hän voi yrittää tavalllista seksiä, mutta kuten sanottua, fetissit ovat hallitsevia ja harvoin tuollaisen voimakkaan fetissin omaava henkilö nauttii siitä. Eikä se ole hänenkään vikansa. Asiat nyt ovat, miten ovat.
Mutta miksi tyydyt seksiin, mistä et saa mitään, joustat ja suostut vaan ottamaan suihin, kun tiedät itse jääväsi ilman? Mikä on oma suhtautumisesi seksiin, oletko aidosti alistuva, vai todella vain heikko itsetuntoinen? Millainen käsitys toimivasta parisuhteesta sinulla on, jos tuo on toimivaa? Miten erotat kaverina olemisen suhteesta, ja miksi te ette voisi olla kavereita, miksi yritätte olla suhteessa? Miksi mies ja nainen eivät voisi olla vain ystäviä, kun ei teillä tuon seksinkään kanssa ole mitään tekemistä. (Nämä kyssät ovat siis sinulle itsellesi lähinnä, ei yleisesti tai en ns. odota vastausta, ellet vaan halua vastata)
Et jätä, et petä. No, sitten ei voi auttaa asiaa. Et tule väkisin vääntämään itsestäsi muuta, etkä miehestäsi. Teidän suhteenne on se, mikä on. Ole rehellinen itsellesi ja toiselle. Surullista on se, että sinä et voi etsiä mitä tarvitset ja haluat, mutta eipä voi miehesikään. Hänetkin on teidän suhteenne myötä tuomittu suhteeseen, missä hän tuntee syyllisyyttä ja seksi on huonoa.
Keskustelkaa vielä.
mielestäni toi 2 1:n neuvo kuulosti järkevältä. toista sitten on et kiinnostaako niistä puhua ja kenelle vai pitäskö ne oikeesti loksahtaa paremmin jotenkin. Jotkut kertovat hommanneensa itselleen fetissi kaverin jostain tosi luotettavasta ihmisestä, niistä on sitten parhaassa tapauksessa tullut sellaisia vuosisadan rakkautarinoita jotka säilyy ja kestää, vuosiin tuleviin, eikä niistä malta olla oikein puhumatta kuin koko maailmalle kun ne ihanat kohtaamiset täyttää koko pään.
kyllä se puhuminen aina olis asia mikä saattais auttaa montaa asiaa. vaan eipä ole helppoa vaan vaikeempaa kuin osaa kuvitella. jos luotto henkilöitä on, voisi ne avittaa asiaa joskus, mutta kannattaa olla varovainen koska juttuhan on kuitenkin kahden kauppa ja tosi arasta asiasta kyse. siksi se joillekkin tuo lisä jännitettä seksuaalisuuden erilaisuus ja monia pelon tunteita voi toisilla jyllätä sisällä päin. myös stressi siitä ettei seksuaalinen tarve tule täytettyä on helvettiä, ymmärtää varmaan moni sen. kuitenkin jos kyse on kahdenkaupasta, parisuhteesta olisi ne molempien tarpeet hyvä tietää, asioista sopia, avoimuus ja rehellisyys on selkeintä turvallisuutta tuovaa ja muut usein vaan peliä.
jotkut fetissit eivät halua tai voi toteuttaa juuri fet.seksuaalisuuttaan omassa parisuhteessa ja tarvitsevat jonkun rinnakkais suhteen jossa tarve tulee täytettyä.Onko teidän tapauksessa mahdollista toteuttaa seksuaalisuutta oli se sitten mitä yvänsä niin teidän kesken vai tarvisiko´toinen tai molemmat jotain sen ulkopuolella? kerroit ette voi pettää tai jättää, mutta onko hän silloin ihan se oikea kuitenkaan jos ette löydä yhteistä säveltä yhdesä. kyllä unelma olisi, että oman rakkaan kanssa seksissä kaikki olisi sallitua eikä mitään häpeää tarvisi tuntea. olla ja tehdä juuri niitä mitä ei muiden kanssa tehdä ja niin löytää keinot millä molemmat saa haluamansa ja tarvitsemansa täyttymykset. kai keinoja ja apuja on paljon.
En ymmärrä, haluatko siis elää pelkästään toisen tyydyttämiselle/miellyttämiselle?
Pelkäätkö onnellisuutta ja sen tuomaa täyttymystä ja oikeaa seksuaalista tyydytystä?
Se vuoksiko jäät epätyydyttävään suhteeseen?
Elämä on liian lyhyt hukattavaksi, joten vaihda parempaan jo tänään, ei tarvitse vuosia myöhemmin katua menetettyjä vuosia ja intohimoja.
Voitehan kokeilla, että saatteko epätyydyttävästä suhteesta tyydyttävän jos haluatte jakaa elämää?? Sanoit "suhde toimii kuin rasvattu" siksi mietin.
Ja lähtöruutuun taas. Kysymystä ja houkutusta, porkkanoita kehiin ja sitten naps, ei pysty, joku loukkas ja teki virheen. takki toisin päin.
Voisiko ulkopuolinen apu tuoda fetissikysymykseen apua? Käyttekö vaihtoehtoja läpi oikeasti. Onko oikea halu yrittää vai isompi halu kanavoida ongelmat niin kuin on ennenkin kanavoinut? Hommatkaa joku mukaan alistamaan jos kumppani ei vielä osaa, sellainen jonka molemmat hyväksyy. Katsokaa elokuvia. Kyllä jokainen mies ja nainen varmaan haluaa oppia rakkaansa kanssa kuinka saadaan täyttymys, orgasmeja. Kuinka yhdessä saadaan toisemme nauttimaan. Mutta jos ei yritystä tai halua yrittää niin antaa olla.