Voimat loppu.

Olen seurustellut erään miehen kanssa jo kohta kaksi vuotta. Melkein vuoden tästä ajasta olen kerännyt rohkeutta jättää hänet, mutta tuntuu etten vain pysty siihen.
Mikä suhteessamme sitten mättää? Olen itse 18-v. nainen, hän 21. Yli vuoden hän on "asustanut" luonani, sillä hän sotki edellisen tyttöystävänsä kanssa asuttamansa kämpän asiat, ja makselee vieläkin maksamattomia vuokria asunnosta yms. Lisäksi miehellä on kova taipumus juoda, ja kännissä hän sitten käyttäytyy kuin mikäkin idiootti. On ollut käräjillä törkeästä pahoinpitelystä yms. Itse taas olen juuri ylioppilaaksi kirjoittanut nuori ihminen, enkä vain millään haluaisi hyväksyä noita asioita mitä hän on tehnyt... Ja sitten mies käyttäytyy minuakin kohtaan humalassa välillä tosi piittaamattomasti, haukkuu ja huorittelee.
Tätä kännäilyä tapahtuu ehkä kerran pari kuussa. Seuraavana päivänä mies tulee aina kyynel silmässä pyytelemään anteeksi. En jaksaisi enää vain unohtaa. Syvällä sisimmässäni tiedän, että järkevin ratkaisu olisi jättää moinen rähisijä, mutta kai sitä vain on niin kiintynyt toiseen ettei vain osaa. Mitä ihmettä minä teen? Ulkopuolisten näkökulmia?
3645
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Syy hänen juomiseensa on huono omatunto. Johtuu niistä vuokrarästeistä sun muista mokista. Niitä on pirullista kantaa harteillaan, jos käsitys itsestä on muuten suht nuhteeton. Kuten hänellä vaikuttaisi olevan, sen perusteella miten sinä häntä kuvasit. Oletan, että se pahoinpitelykin on tapahtunut joko humalassa tai hyvin stressaantuneena ja ärsytettynä ja oli vaan yksi kerta, eikä jotain mikä toistuu vähän väliä.
Jos hän olisi alkoholisoitumassa, ei hän kykenisi pysymään enää selvinpäin montaakaan päivää putkeen. Syyllisyydentunne ajaisi hänet pakenemaan todellisuutta alkoholiin.
Tämä asia on hyvä ymmärtää myös sinun, joka olet se hänen läheisin ihmisensä.

Sun vierelläsi kuulostaa olevan nuorimies, joka yrittää vain selviytyä elämässä ja hoitaa oman vastuunsa. Siis ihan normaali ihminen. Täysin vastuuntunnoton jättäisi kaiken rempalleen ja viis veisaisi seurauksista.
Ja se, että hän purkaa huonoa oloaan humalassa sinuun, on sekin tavallaan normaali reaktio, sillä mehän puretaan tunteitamme sanoin (varsinkin kännissä!) ja kuuntelija on yleensä se kaikkein läheisin ihminen (kumppani, ystävä, vanhemmat tms).

Mitä sä voit tehdä, on kertoa hänelle, kun hän on selvin päin, mitä hän päissään lateli ja miltä sinusta tuntui kuunnella sitä ja olla sua rakastavan ihmisen solvattavana. Sitä EI pidä tehdä silloin kun toinen on humalassa. Hän ei ole silloin oma itsensä. Ongelmista, loukkaantumisista ja pahanolontunteista pitäisi aina puhua selvinpäin, vaikka niistä olis höpisty koko edellinen yö humalassa. Vain selvinpäin ollessa on mahdollista todella vastaanottaa palautetta ja siten oppia virheistään.

Oppiminen alkaa sIitä, että ylipäätään suostuu vastaanottamaan negatiivista palautetta - varsinkin rakkaaltaan. Sehän satuttaa aina eniten, joten palautteen antajankin on syytä olla rauhallinen puhuessaan. Sillä jos hänkin on hyvin tunteellisessa tilassa ja vain syyttää kovaan ääneen, se ahdista syyllistä vain entisestään. Se ahdistus purkautuu yleensä vastahyökkäyksenä, koska on syntynyt tarve satuttaa vain samalla mitalla takaisin.
Tarviiko lyötyä enää lyödä? Sitä kannattaa aina miettiä kun alkaa sitä negatiivista palautetta toiselle antamaan. Toteaminen riittää. Ei siinä tarvi enää alleviivata sitä miten kauhealta tuntui kuunnella humalaisen solvauksia.

Seuraava askel oppimisessa on myöntää (ensin itselleen) syyllisyytensä loukkaavaan tekoon. Sen sanominen ääneen tarkoittaa, että se on kolahtanut itsessä perille saakka ja sen haluaa siten tunnustaa myös sille loukatulle. Eli katua sitä tekoaan ääneenkin ja pyytää sitä anteeksi.

Vain sun palautteesi käsiteltyään miehenkin on mahdollista tajuta oman tilanteensa, jossa hän on nyt jo vähällä menettää sut kokonaan. Sitä sun ei tarvitse edes sanoa hänelle, riittää kun kerrot miltä hänen valintansa kulloinkin näyttää ja kuulostaa sinun vinkkelistäsi. Jos lisäät siihen lastiin vielä uhan erosta, se on myös viesti siitä, että sinä olet jo menettänyt toivosi hänen ja teidän suhteen. Miksi hänkään sitten enää yrittäisi?

Hyvinä kausina sun kannattaisi tukea hänessä niitä hyviä puolia joita hänessä myös on. Positiivisella palautteella on yhtä suuri oppiarvo kuin negatiivisellakin. Eli tasapaino, ennen kaikkea.

Äänestä

..puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä,tiedän tarkalleen mitä käyt läpi ja voin kertoa että ainut oikea päätös on lopettaa suhde ja ajatella välillä vaan itsensä parasta! hän on aikuinen mies eikä sinun tule auttaa häntä korjaamaan elämäänsä(joka luultavimmin ei tule hetkeen muuttumaan)saat luultavasti omatkin raha/asumis asiasi sotkuun kyseisen tyypin takia ja voin sanoa et ei taatusti ole sen arvoista! sitäpaitsi anteeksi antamalla hänen jokaisen kännisekoilunsa hänen ei tarvitse edes muuttua,riittää kun pyytää katuvana anteeksi seuraavana päivänä..hän ei ole arvoisesi ja tiedän että parempia miehiä on olemassa..uskalla vaan tehdä päätös ja lopettaa suhde.

Äänestä

Mitä nopeammin juoposta pääsee eroon, niin sitä parempi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


väsynyt... kirjoitti:

Olen seurustellut erään miehen kanssa jo kohta kaksi vuotta. Melkein vuoden tästä ajasta olen kerännyt rohkeutta jättää hänet, mutta tuntuu etten vain pysty siihen.
Mikä suhteessamme sitten mättää? Olen itse 18-v. nainen, hän 21. Yli vuoden hän on "asustanut" luonani, sillä hän sotki edellisen tyttöystävänsä kanssa asuttamansa kämpän asiat, ja makselee vieläkin maksamattomia vuokria asunnosta yms. Lisäksi miehellä on kova taipumus juoda, ja kännissä hän sitten käyttäytyy kuin mikäkin idiootti. On ollut käräjillä törkeästä pahoinpitelystä yms. Itse taas olen juuri ylioppilaaksi kirjoittanut nuori ihminen, enkä vain millään haluaisi hyväksyä noita asioita mitä hän on tehnyt... Ja sitten mies käyttäytyy minuakin kohtaan humalassa välillä tosi piittaamattomasti, haukkuu ja huorittelee.
Tätä kännäilyä tapahtuu ehkä kerran pari kuussa. Seuraavana päivänä mies tulee aina kyynel silmässä pyytelemään anteeksi. En jaksaisi enää vain unohtaa. Syvällä sisimmässäni tiedän, että järkevin ratkaisu olisi jättää moinen rähisijä, mutta kai sitä vain on niin kiintynyt toiseen ettei vain osaa. Mitä ihmettä minä teen? Ulkopuolisten näkökulmia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu