Miten pitkään teidän mielestä on järkevää kirjoitella viestejä ennen ensimmäistä livetapaamista?
Kysyn, koska olen kirjoitellut kolmatta viikkoa viestejä erään miehen kanssa eikä hän ole millään tavalla antanut ymmärtää, että edetäänkö tässä livetapaamiseen vai ei. Asumme samalla paikkakunnalla ja olemme vapaita, tai ainakin mies on kertonut olevansa vapaa, eikä minulla ole syytä sitä epäillä. Tapaaminen olisi siis helppo järjestää. Olen nainen ja ajattelen, että miehen tehtävä on ehdottaa tapaamista. Ajattelen myös, että pitkät viestinvaihtosessiot ovat suhteellisen turhia, koska livetapaaminen vasta osoittaa, onko ihmisten välillä kemiaa vai ei. Toisaalta olen lukenut, että jotkut täällä ovat kertoneet kirjoitelleensa 2-3 kk ennen ensimmäistä tapaamista ja sitten on kehittynyt vakava parisuhde.
Mitä ajattelette, milloin mies ehdottaa tapaamista, jos ehdottaa? Miten kauan on järkevää kirjoitella, kunnes on itse tajuttava siirtyä eteenpäin ja unohtaa koko juttu?
Kysyn, koska olen kirjoitellut kolmatta viikkoa viestejä erään miehen kanssa eikä hän ole millään tavalla antanut ymmärtää, että edetäänkö tässä livetapaamiseen vai ei. Asumme samalla paikkakunnalla ja olemme vapaita, tai ainakin mies on kertonut olevansa vapaa, eikä minulla ole syytä sitä epäillä. Tapaaminen olisi siis helppo järjestää. Olen nainen ja ajattelen, että miehen tehtävä on ehdottaa tapaamista. Ajattelen myös, että pitkät viestinvaihtosessiot ovat suhteellisen turhia, koska livetapaaminen vasta osoittaa, onko ihmisten välillä kemiaa vai ei. Toisaalta olen lukenut, että jotkut täällä ovat kertoneet kirjoitelleensa 2-3 kk ennen ensimmäistä tapaamista ja sitten on kehittynyt vakava parisuhde.
Mitä ajattelette, milloin mies ehdottaa tapaamista, jos ehdottaa? Miten kauan on järkevää kirjoitella, kunnes on itse tajuttava siirtyä eteenpäin ja unohtaa koko juttu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kolme viestiä on maksimi. Lopeta kirjoittaminen: jos mies ei enää ota yhteyttä tai ehdota tapaamista, hän ei ole oikeasti kiinnostunut.
Sama pätee luonnollisesti naisiin, paitsi että naisten ei tarvitse tehdä aloitetta tapaamiselle.
Kolme viestiä on aivan liian vähän jotta tietäisi onko syytä nähdä livenä...
1-2 viikkoa max. viestittelyä/puhelinsoittoja, ja sitten reippaasti tapaamaan!
Laita miehelle viesti kevyesti vaikkapa lounasehdotuksen muodossa tms. Ei ole mitään syytä mikset sinä voisi tehdä aloitetta tapaamisen suhteen.
Ennen kuin on tavannut livenä ei voi tietää ollenkaan onko jutusta suhteeksi asti. Tämän olen itsekin todennut monta kertaa.
Jos viestit ovat sopivan mittaisia, sanotaan puoli arkkia ja kuvat on vaihdettu, kolme viestiä riittää enemmän kuin hyvin. Työhaastatteluun pääsee yhden arkin lähettämällä ja kyse on pikkuisen vakavammasta asiasta kuin alustava kahvittelu jonkun naisen kanssa.
Sanon tämän omasta kokemuksesta, sillä olen usean kerran ajanut miinaan naisten kanssa, jotka haluavat vain viestitellä viikosta toiseen (=hakevat kirjekaveria tai ovat arkoja tapaamaan ihmisiä). Paitsi että harva viihtyy jahkailijoiden seurassa pidempään, aiheutuu vain itselle mielipahaa menetetystä ajasta, jos pitkittää kirjeenvaihtoa. Todennäköisyys tavata laskee radikaalisti muutaman viestin jälkeen.
Itse en ainakaan tapaa treffeillä ketään, jota en oikeasti koe treffaamisen arvoiseksi. Ja se käy ilmi ainoastaan keskustelemalla toisen kanssa.
Ei minustakaan tarvitse kovin kauaa viestitellä, mutta ***jokin syy*** tapaamiseen pitää tietysti olla muutenhan sitä voisi treffailla kenen hyvänsä kanssa.
Kiitos hyvistä ja nopeista vaustauksistanne :-) Ne ovat avuksi ja hyödyksi asiaa harkitessani. Hyvää kesää teille!
ihan ihmisestä. Joillekin kestää se lämpeäminen vähän pidempään kuin toisilla. Ehkä taustalla on pettymyksiä, eikä kyseinen henkilö halua tavata ennenkuin on varma omasta kiinnostuksestaan.
Minkälaista viestittelyä teillä sitten on ollut? Oletteko puhuneet paljon itsestänne vai onko kirjeenvaihto ollut pintapuolista? Minkäikäinen mies on kyseessä? Jo on kovin nuori niin ehkä hän on epävarmempi itsestään.
Toisaalta voihan olla että hän pyörittää useampaa naista kerrallaan eikä ole edes kiinnostunut tapaamaan. Ja voithan sinäkin sitä ehdottaa, ehkä hän ei ole varma sinun kiinnostuksestasi. Rohkeasti vaan, vaikka sitten vihjailevasti.
"Ei minustakaan tarvitse kovin kauaa viestitellä, mutta ***jokin syy*** tapaamiseen pitää tietysti olla muutenhan sitä voisi treffailla kenen hyvänsä kanssa. "
Se *jokin syy*** = ulkonäkö.
Ulkonäkö tulee jo kuvasta selville ja sen ykkösaseman on jo useampi nainen täällä todennut. Profiilin lukaiseminen ja pari viestiä riittää sen selvittämiseen, ettei vastapuoli ole tyhjäpäinen.
Höpönlöpön. Ulkonäkö on yksi tekijöistä mutta vain yksi eikä edes tärkein.
Kaikki eivät vain kiinnostu kaikista, tuskin itsekään.
No, sehän riippuu ihan naisesta. Nettideiteissä naiset tuppaavat olemaan hyvin passiivisia, ja sen huomaa mm. siitä, että naiset eivät juuri kerro mitään itsestään. Tosin samaan aikaan oletetaan, että mies kertoo itsestään kaiken oleellisen.
Toisin sanoin, miehenä vaihdan viestejä riittävän kauan jotta tiedän, onko nainen ylipäätänsä sellainen, jonka kanssa haluaisin tehdä parempaa tuttavuutta livenä.
Mun mielestä tuollaiset "max. kolme viestiä" ovat lähinnä huvittavan lapsellisia. Jos mielenkiinto loppuu muutamaan viestiin, ihminen tuskin jaksaa elämässään mitään muutakaan asiaa paria kertaa enempää. Ne on namä ADHD-naiset, joille myös se parisuhde pitäisi tulla vain sormia napsauttamalla...
mielenkiinnon loppumisesta muutamaan viestiin vaan siitä, että vasta f2f-tapaaminen kuitenkin ratkaisee sen, kehittyykö tuttavuudesta jotain. Vaikka olisi kirjoittanut vuoden ajan kolme viestiä päivässä, niin ne kolme ensimmäistä minuuttia tavatessa kertovat enemmän kuin kaikki ne viestit yhteensä. Kyse EI ole ulkonäöstä, onhan sitä voinut vaihtaa aina uusia kuviakin vaikka jokaisen viestin yhteydessä, vaan siitä vetääkö toinen puoleensa vai ei.
Ja mitä tulee passiivisuuteen niin itse en ainakaan kertonut mitään kovin henkilökohtaisia asioita ihmiselle ennen kuin olin tavannut hänet IRL. Koskaan, koskaan ei tiedä millainen ihminen siellä toisessa päässä oikeasti on. Ei elävässä elämässäkään aloiteta kertomalla toiselle koko elämäntarinaa ja mahdollisia traumoja (minkä moni helposti tekee netin kautta, koska kirjoittaminen on niin paljon helpompaa kuin puhuminen). Ensin tutustutaan (IRL) ja vasta sitten vähitellen aletaan uskoutua toiselle.
"mielenkiinnon loppumisesta muutamaan viestiin vaan siitä, että vasta f2f-tapaaminen kuitenkin ratkaisee sen, kehittyykö tuttavuudesta jotain. Vaikka olisi kirjoittanut vuoden ajan kolme viestiä päivässä, niin ne kolme ensimmäistä minuuttia tavatessa kertovat enemmän kuin kaikki ne viestit yhteensä. Kyse EI ole ulkonäöstä, onhan sitä voinut vaihtaa aina uusia kuviakin vaikka jokaisen viestin yhteydessä, vaan siitä vetääkö toinen puoleensa vai ei. "
Todellisuudessa face-to-face tapaamisen aikana et tiedä toisesta vielä mitään parin minuutin tuttavuutena. Ainoa ulkoisesti nähtävä ominaisuus on ulkoinen olemus, mutta sehän ihmisillä tuntuu olevan nykyisin kaikki kaikessa. Sillä ei ole niin väliä, mitä pääkopan sisältä löytyy.
Jos haluat selvittää, millainen ihminen on ulkoisen olemuksen lisäksi, siihen vaaditaan tutustumista. Mutta tämäpä on nykyisin monelle naiselle (ja miehelle) niin ylivoimaisen vaikeaa. Joutuisi itse tekemään jotakin asioiden eteen ! Tärkeintähän on vain päästä heti pukille...
miksi pitää lainata kilometrin pätkä viestistä, johon on vastaamassa? Olisit ihan hyvin voinut aloittaa itse asiasta.
Toiseksi: kuka puhui pukille pääsemisestä? Ettet vaan nyt projisoisi muihin omia fantasioitasi?
Kolmanneksi: se pääkopan sisältöön tutustuminenhan alkaa siitä tapaamisesta. Kirjoittamalla ei ikinä voi tietää, kiinnostaako se ihminen myös luonnossa. Tapaamisessa näkee heti kohtaavatko "kemiat". Jos kohtaavat, niin sen jälkeen on vaikka koko loppuelämä aikaa tutustua kirjoittamalla JA puhumalla.
Kerro minulle: miksi pitäisi kirjoitella pitkään ennen kuin tapaa ensimmäisen kerran? Miksi ei voisi ottaa kontaktin kirjoittamalla, sitten tavata, sitten jatkaa tutustumista juttelemalla ja kirjoittelemalla?
ja kun kerran etäisyys ei ole este niin kahvikupillinen jossain tai vaikka kävelylenkki puistossa. Ehdota. Jos hän ei suostu niin mieti haluatko pelkkää kirjeystävyyttä.
Mies voi olla siltikin varattu ja vain tarkistaa markkina-arvoaan. Tai teitä chattinaisia on hänellä useampikin. Ehkä hän on osan heistä jo tavannut, mutta sinua ei vielä. Voi olla, että pitää sinua jemmassa siltä varalta, ettei jonkun toisen kanssa onnistu.
Jos itse ehdotat tapaamista päivällä neutraalissa julkisessa paikassa, vaikka jonkun ostoskeskuksen kahvilassa tms, jolloin kumpikin maksaa itse, niin hänellä ei vapaana miehenä pitäisi olla mitään sitä vastaan. Voit ihan hyvin ehdottaa, ei kolmen viikon jälkeen voi enää puhua yli-innostuksesta, vaan tavallisesta uteliaisuuden sekaisesta kiinnostuksesta. Sittenpä näet.
" Olen nainen ja ajattelen, että miehen tehtävä on ehdottaa tapaamista. "
Höpsistä! Tyydy olemaan nainen ja jätä toi loppulause pois. Toi on vähän niinkuin oman onnensa kotitekonen harakiri. "En toimi onneni eteen, koska se on jonkun toisen tehtävä". Eihän nykyaikana edes ole tuollaisia tehtäväjakoja! Aiotko sä ihan oikeasti kuopata koko jutun edes kerran itse ehdottamatta tapaamista vai onko tämä jonkun katkeran miehen provo?
Ja kysymykseen. En tiedä, koska miehiä on niin moneen lähtöön. Jotkut päivän jälkeen, jotkut ei milloinkaan. Ja moni jotain siltä väliltä.
Se on jännä juttu, kun naiset niin kovasti jaksavat muistuttaa tasa-arvosta, mutta siitä huolimatta edellyttävät kuitenkin, että mm. mies tekee aina ne aloitteet. Kuulostaa ihan siltä, että naiset haluavat noukkia vain rusinat pullasta eli vaaditaan kaikkea sitä, joka pönkittää omaa asemaa. Mutta vastavuoroisesti ei tehdä mitään asioiden eteen.
Siksi ei tarvitse ihmetellä, miksi mm. nettideitit eivät yksinkertaisesti toimi ! Netissä kaikki miehet ovat tunnetusti pelimiehiä tai varattuja. Vastaavasti naiset ovat vapaita pyhimyksiä. Niinpä...
turhaa sinä täällä valitat, senkus ehdotat itse tapaamista.
omasta mielestäni tavata voi ihan parin viestin jälkeen.
Itse kirjoittelin ennen pitkäänkin naisten kanssa ennen livetapaamista. Sitten totesin sen ainakin omalla kohdallani ihan hyödyttömäksi strategiaksi.
Valtaosa naisista katosi mitään sanomatta vaikka oltaisiin kirjoiteltu kuinka kauan. Lisäksi vasta se livetapaaminen oikeasti kertoi voisiko meistä tulla naisen kanssa pari vai ei, joten oli ihan hyödytöntä kirjoittaa viikkoja/kuukausia ennen ensimmäistä tapaamista. Jos ei livenä synkannut, niin se kirjoittelu kuitenkin loppui sen jälkeen melko nopeasti ja kaikki se "tutustuminen" oli periaatteessa hukkaan heitettyä aikaa.
Itse olen nykyään sitä mieltä, että jos ollaan hakemassa muutakin kuin kaveria tai kirjeenvaihtokumppania, niin treffit sovitaan melko nopealla aikataululla. Mahdollinen pettymys on paljon pienempi kun ei ole ehtinyt rakentelemaan omassa päässään mitään ihmeellisiä kuvitelmia siitä treffikumppanista.
Ainakin omalla kohdallani asia on kuitenkin niin, että jos livenä ei juttu luista, niin ei siitä koskaan mitään suhdetta tule, vaikka toinen tuntuisi teksteissä maailman mahtavimmalta tyypiltä. Eikä kyse tosiaankaan ole pelkästä ulkonäöstä.
Viimeksi kävin treffeillä niin, että nainen lähetti viestiä, jossa kysyi heti suoraan että lähdenkö kahville/bisselle. Lähdin ja mukavat treffit oli, vaikka ei etukäteen kirjoitellen tutustuttu. Ei siitä suhdetta tullut, mutta ei myöskään jäänyt vitutusta.
Nopeasti treffeille on siis minulle sopivin keino. Jollekin toiselle sopii ehkä toinen tapa.
BTW: Jos sinä et itse voi pyytää miestä treffeille vain siksi että "miehen kuuluu...", niin et kyllä oikein voi arvostella miestäkään passiivisuudesta. Kaivas nyt jostain rohkeutta ja kysy suoraan, niin loppuu se arpominen.