Vanhan (mukavan) pomoni pomo ylensi minut erään toisen osaston päällikön 2.vastaavaksi eli sain uuden pomon. Tämä uusi pomo ei siis haastatellut itse eikä valinnut minua työntekijäkseen vaan hänen pomonsa päätti että olen sopiva tehtävään ja siirsi minut. Uuden pomoni tarkoitus on opastaa minua pikkuhiljaa esimiestehtäviin (en siis ole mitenkään viemässä hänen työpaikkaansa).
Olen juuri aloittanut uuden pomon alaisena ja hänellä on negatiivinen asenne minuun heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kyseenalaistaa taitojani, epäilee, vähättelee.. Kysyin onko mahdollista saada kahta lauantaita (ei peräkkäisiä viikonloppuja) vapaaksi häiden sekä ristiäisten vuoksi. SAnoin myös että jos molemmat ei onnistu niin mielummin osallistun ristiäisiin. Tähän pomo ensin tokaisi että "alkaapa sulla hyvin tää" ja totesi että "eiköhän se onnistu, ollaanhan me tähän saakka pärjätty ilmankin sua". kun tulin töihin oli vuorolistaan laitettu töitä ristiäispäivälle mikä oli minulle tärkeämpi osallistua ja hääjuhlapäivä laitettu vapaaksi. että kiitos..
kysyessäni noita päiviä vapaaksi pahoittelin että joudun heti alkuun pyytämään vapaita mutta näin kesäaikaan en voi sille mitään että on paljon juhlia, ja sanoin että tietysti ymmärrän jos ei onnistu. (työ sinänsä ei ole erityisen viikonloppupainotteista joten ei pitäisi olla ongelma, vanha mukava pomoni olisi hyvöksynyt pyynnön helposti). mainitsin myäs että harvoin yleensä joudun pyytelemään mitään tiettyjä päviiä vapaaksi eli olen muuten joustava.
miten lähetyisitte tätä tilannetta minuna..? olenko vainoharhainen jos kuvittelen että pomo mahdollisesti "kostaa" minulle ettei itse saanut valita minua alaisekseen?
Olen juuri aloittanut uuden pomon alaisena ja hänellä on negatiivinen asenne minuun heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kyseenalaistaa taitojani, epäilee, vähättelee.. Kysyin onko mahdollista saada kahta lauantaita (ei peräkkäisiä viikonloppuja) vapaaksi häiden sekä ristiäisten vuoksi. SAnoin myös että jos molemmat ei onnistu niin mielummin osallistun ristiäisiin. Tähän pomo ensin tokaisi että "alkaapa sulla hyvin tää" ja totesi että "eiköhän se onnistu, ollaanhan me tähän saakka pärjätty ilmankin sua". kun tulin töihin oli vuorolistaan laitettu töitä ristiäispäivälle mikä oli minulle tärkeämpi osallistua ja hääjuhlapäivä laitettu vapaaksi. että kiitos..
kysyessäni noita päiviä vapaaksi pahoittelin että joudun heti alkuun pyytämään vapaita mutta näin kesäaikaan en voi sille mitään että on paljon juhlia, ja sanoin että tietysti ymmärrän jos ei onnistu. (työ sinänsä ei ole erityisen viikonloppupainotteista joten ei pitäisi olla ongelma, vanha mukava pomoni olisi hyvöksynyt pyynnön helposti). mainitsin myäs että harvoin yleensä joudun pyytelemään mitään tiettyjä päviiä vapaaksi eli olen muuten joustava.
miten lähetyisitte tätä tilannetta minuna..? olenko vainoharhainen jos kuvittelen että pomo mahdollisesti "kostaa" minulle ettei itse saanut valita minua alaisekseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kylläpä kuulosti tutulta tilanteesi. Mullekin alettiin heti ekasta päivästä osoittamaan paikkaani alaisena. Mikään ei kelvannut tälle naishirmulle. Hänkään ei saanut minua testaamalla valita vaan valinnan tekivät muut. Tuli heti selväksi että hän ei olisi minua valinnut tehtävään huolimatta aikaisemmista kiitettävistä työtodistuksista. Ymmärrän siis hyvin sinua ja et todellakaan ole vainoharhainen. Kyseisillä ihmisillä on niin suuri alistamisen- ja vallanhalu että he ovat valmiit kyykyttämään sinua loputtomiin. Ehkä et ole ruvennut mielistelemään häntä? Jospa se on siitä kiinni että ajattelet omilla aivoillasi etkä rupea lipomaan muiden tavoin. Tsemppiä sinulle! Pidä vaan oma linjasi äläkä alistu.
Tuo "alkaapa hyvin tää" tokaisu kertoo jo paljon pomosi asenteesta. Ei vaikuta ammattitaitoiselta lausahdukselta. Älä jää kynnysmatoksi-pidä puolesi!
suoraa puhetta. Uudessa työpaikassa aloitettuani aika pian huomasin, että eräs kokeneempi työntekijä huomautteli ja töksäytteli negatiiviseen sävyyn töistäni ja opasti töitä siihen tyyliin etten olisi voinut itseäni tyhmemmäksi tuntea. Harmikseni kun jouduin kyselemään työhön liittyvää, niin vastauksista paistoi aina tämä negatiivinen pohjavire. Lopulta myös toiset laittoivat asian merkille ja asiaa pohdimme myös keskenämme. Hän ei ole pomoni, luojan kiitos! Ajattelin, että hän kyllästyy ennen pitkää "tarkistamaan" töitäni ja huomautteluun jos ei saa minua hermostumaan, vaan ei... Lopulta suutahdin ja puhuin suoraan! Kerroin että minusta tuntuu ikävältä ja myös esitin toiveen että myös minulle voi puhua nätisti kun on asiaa, ilman piikittelyä. Kysyin myös mitä korjattavaa minulla on varsinaisessa työn tekemisessä. Hiljaista oli, kaikki oli kuulemma väärinkäsitystä ja työssäkään, eikä missään muussakaan ollut valittamista. Lopuksi sovittiin, että pidetään tästä kiinni ja palautteen voi antaa myös niin ettei se loukkaa, jos se ei nimenomaan ole tarkoitus. Nyt on ollut ihan eri ihminen, ainakin vielä. Toivottavasti myös jatkossa. Joten kissa pöydälle,vaadi suoriin kysymyksiin suora vastaus. Luulen, että tässäkin tilanteessa yllättävyys nk. veti maton alta. Luultavasti et ole myöskään vainoharhainen, samaa pohdin itse aluksi mutta juteltuani muiden työkavereiden kanssa kertoivat he myös huomanneensa asian. Nyt myös muut hämmästelevät miten suuri muutos on tapahtunut. Tsemppiä!!!