rakastava ja rakastettu. rakkaudettomalla ei ole mitään hävittävää siksi se pärjää.
rakkaudeton ihminen on vahvempi
,.,.,.,.,.,.,.,.,.
22252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ainoa elävä onni on rakkaudessa. Miksi pärjätä? Mitä voitettavaa siinä on?
tai kyllä mä itse ainakin koen rakkauden takia olevani heikoimmillani ja haavoittuvimmillani kuin koskaan muuten elämässä.
se on heikompi..
vapaaehtoisesti toisen poljettavaksi= tallottavaksi
ilman yhtään kokemusta et voi tulla vahvemmaksi, näin oon käsittäny.
Ja jos et anna sitä se polttelee rinnassasi niin että lopulta teet tälläisiä biisejä vanhana jossa saavutuksistasi huolimatta et arvosta mitään tavoitettua ja kaipaat vain sitä mikä on mennyt.
http://www.youtube.com/watch?v=clq01TXQR0s
joka seurasi keskustelua.
Eääää. En mä seuraa. Mä vaan kirjottelen ihan mitä sattuu.
sama asia. :D
http://www.youtube.com/watch?v=0Rwrwgl4MaM
Kerran tuli dokumentti telkkarista yhdestä englantilaisesta perheenisästä, joka oli jossain tapaturmassa satuttanut päänsä niin pahasti että joku osa sen aivoista oli vahingoittunut niin ettei se kyennyt tuntemaan rakkautta eikä empatiaa sen jälkeen. Oli kova paikka vaimolle ja lapselle, kun sairaalasta kotiin palasi kylmäkiskoinen isä ja aviomies, joka ei osoittanut enää mitään helliä tunteita vaan saattoi olla tosi inhottava perheelleen eikä edes tuntenut siitä mitään katumusta. Aikasemmin se mies oli ollut ihan erilainen. Kun sitä miestä haastateltiin, että tuntuiko pahalta, kun ei pystynyt enää tuntemaan rakkautta eikä kiintymystä edes omaan perheeseen, niin se vastasi että ei tunnu, vaan hän tuntee itsensä vapaaksi ja huolettomaksi kun ei tarvitse välittää muista.
Millä tapaa tuo on tavoittelemisen arvoinen tila, se mies on menettänyt jotain onnettomuudessa, kyvyn peilata mennyttä nykyiseen tilaan.
Tavallaan itsekin olen helvetin tunteeton nykyisin, mutta mulla on selvästi laadullinen käsitys rakkaudesta parempana kuin mikään muu. Se ei ole todellakaan vapauttavaa missään muodossa olla tunteeton, ja ainakin mun mielestä ihminen nimenomaan on vammainen jos menettäisi sen kyvyn arvottaa asiaa.
No sitähän se dokumentin mies oli. Nimenomaan vammautunut. Se itse ei kärsinyt siitä, koska ei ilmeisesti oikein hahmottanut omaa tilaansa. Mutta perheenjäsenet kärsi sitäkin enemmän.
ihminen ei tunne mitään toisia ihmisiä kohtaan. Ja aika harvalla on mitään suuria tunteita, itsekkyys näkyy olevan hallitsevin.
hyväksymällä sen, että rakkaus on satukirjoissa esitetty illuusio joka voi parhaimmillaan kestää juuri ja juuri se ajan kun lumihiutale tippuu taivaalta maahan ja sulaa pois. ihmisiin perustuva rakkaus on aina tuhoon tuomittu, mutta laajentamalla maailmankatsomustaan ja toteamalla siinä oleva ja pysyvä kiertoliike rakkauden voi löytää aina uudelleen, juuri silloin kuin itse haluaa, tai vaikka vain odottamalla uuden kevään tuloa. niin ne vaan lehmätkin kirmaa innoissaan kun keväällä pääsevät tuoretta heinää märehtimään. toisilla se voi olla syksy, talvi, kuu, tai jokin muu pysyvä ilmiö jota voi odottaa aina uudestaan ja olla varma että se ei jätä tulematta. helppo elämä. :)
Tuolla logiikalla voisi väittää, että tavis on rikkaampi, kuin lotossa voittanut. Eihän kukaan lottopottiakaan jätä nostamatta sen takia, että pelkää tyhmyyksissään törsäävänsä rahat johonkin järjettömään juttuun.
et menettää varallisuutensa
katkeruus heikentää.
et voi myöskään katkeroitua :)
Vähän sama, kun väittäisi, että rahaton kerjäläinen tai elinkautisvanki olisi vahvempi, kun ei ole enää mitään muuta hävittävää kuin oma henki. Ei kai ne vain siksi tässä maailmassa pärjää?
*Freedom is a state of mind*
pero yo no hablo ingles