olen tässä viime vuodet ihmetellyt, kun vaikeasti autistiselle sisarelleni määrätään vahvoja mielialalääkkeitä. nämä lääkkeet auttavat nukahtamiseen, rentoutumiseen, mutta ovat usein täysin lamaannuttavia. hän hermostuu kovista äänistä (televisio, vähäinenkin äänenkorottaminen, kodinkoneet ymym) ja alkaa huutaa ja riehua, joskus heittelee tavaroita ja tönii muita ihmisiä. sinänsä ymmärrän lääkityksen, kun kuitenkin satuttaa itseään ja muita, ja raivostuessaan ei rauhoitu. lääkeannostukset ovat kuitenkin järkyttäviä. milligrammoja ja lääkeaineita en tarkalleen tiedä, viimeksi lääkäri määräsi abilfya, ja kun äiti luki lääkkeen haittavaikutukset, ei suostunut lääkettä antamaan. oireina olivat oksentelu, kasvava ruokahalu, sekavuus ja ummetus - näin pahimpina, ja näistä kaikista (kuten voimattomuudesta) siskoni kärsii ilmankin lääkkeitä.
isosiskollani leikattiin muutama vuosi sitten umpisuoli, noin kolmisen kuukautta oli avanne, ja tilanne normalisoitui vasta parin vuoden kuluttua. oli vähällä, ettei siskoni kuollut, sillä ei pysty mitenkään ilmaisemaan kipuaan (paitsi ehkä osittain se raivostuminen on sitä), mutta ihmettelen, miten lääkärit ja hoitajat eivät mitenkään reagoineet asiaan, kun oli kuitenkin ollut jo jonkin aikaa sairaalassa. silloin tajusin miksei äitini halua laittaa siskoa laitokseen, vaikka hoitaminen onkin vaikeaa, kun ilmeisesti lääkitsevät autistiset täysin vuodepotilaiksi eivätkä seuraa näiden kuntoa edes ruumiintoimintojen osalta. lääkäri, joka oli määrännyt abilifya suostui, ettei sitä annettaisi kotona vaan jatkettaisiin aiempaa lääkettä, mutta sairaalassa olivat lääkettä antaneet ja ilmeisesti taas liian suurilla aloitusannoksilla, kun oli alkanut oksennella. verenpaine oli laskenut, oli pyörtynyt ja oksentaminen vain jatkunut, oltiin viety sairaalaan tiputukseen, missä oltiin huomattu, että umpisuoli oireilee taas! tiedän, ettei leikattu umpisuoli parane välttämättä ikinä (etenkin kun edellisen leikkauksen jäljiltä olivat tikit ratkenneet), joten tietävät sen myös lääkärit, jotka määräävät ummetusta lisääviä ja ruoansulatusta heikentäviä lääkkeitä. siskoni pitäisi juoda paljon päivittäin ja välttää monia ruoka-aineita, mutta ilmeisesti hänen ruokavaliotaan ei sairaalassa noudateta.
olen todella vihainen lääkäreille, jotka näitä lääkkeitä määräävät. suurin syy näihin valtaviin annoksiin (kyseessä pienikokoinen ihminen) on se, että hoitajien työ helpottuu. vaikeasti kehitysvammaisten hoito on rankkaa, mutta ihmisen joka alalle hakeutuu, pitäisi se tiedostaa ja olla valmis ei-niin-helppoon työhön. siskoni on jo toista kertaa leikattavana, enkä jostain syystä jaksa uskoa, että tilanne olisi yhtään sen lievempi kuin edellisellä kerralla. nyt ainakin tiedostettiin asia. kunto oli aiemman leikkauksen jäljiltä huono monta kuukautta eikä ikinä palautunut ennalleen, suunta näyttää entistä huonommalta. pelkään ja tavallaan tiedän, ettei siskoni tule enää parempaan kuntoon. äitini on aivan lopussa, mutta nähtävästi vanhempani eivät voi tehdä asialle mitään. äitini kirjoittelee hoitopaikkoihin ja sairaaloihin pyyntöjä, että lääkeannosta alennettaisiin ja laittaa mukaan siskon ruokavalion, muttei voi valvoa sitä, mitä hoitopaikoissa tapahtuu. ravitsemusterapeutti on antanut ruokaohjeet, niitä ei tunnuta noudattavan. muutama vuosi sitten kun eräs lääkitys aloitettiin, siskoni näytti siltä kuin näkisi ja kuulisi harhoja.
tämä teksti on varoituksen sana niille, joiden lapsille määrätään vahvoja mielialalääkkeitä. terveitäkin ihmisiä lääkitään aivan liikaa, ja autisteja ja muita kehitysvammaisia sitäkin enemmän, sillä heistä näiden lääkkeiden liika-annosta ei niin helposti huomaa.
lääkärit määräävät jatkuvasti yliannostuksen!
38
5959
Vastaukset
- ll
kenties terv.alan koulutus? (kun ei esim. A:a antanut...)
Lääkkeiden pakkausohjeen sivuvaikutuskohtaan on lain mukaan pakko KIRJATA KAIKKI SIVUVAIKUTUKSET, ei se silti tarkoita sitä että niitä kaikille tulisi!!!!
Leikattu umpilisäke ei enää oireile koska sitä ei enää ole olemassakaan kun se on kerran napsaistu pois!
Ja mitä tulee lääkeannokseen ja painoon, on liuta lääkkeitä jonka annostukseen paino ei vaikuta laisinkaan, sama annos vaikka kyseessä olisi 50 kg ja 100 kg.
Toki ymmärrän huolesi läheisenä, mutta sinulla ei tunnu olevan laisinkaan faktatietoa esim. lääkkeistä......- ap
ei tietenkään kaikki haittavaikutukset tule kaikille, ja joillekin ei tule mitään haittavaikutuksia. sen tiedän ihan omasta kokemuksestani, enkä itse luota niinkään lääkkeiden selosteisiin vaan katson, miten ne minuun vaikuttavat ja jos hyöty on haittaa vähäisempi, jätän lääkkeen pois. kehitysvammaisen ihmisen tätä on lähes mahdoton tehdä ja oma päätösvalta on olematon, mikä on ihan ymmärrettävää.
faktatietoa ei joo ole, ja arvasin, että joku tulee siitä sanomaan. kokemus on kuitenkin mielestäni tärkeämpi, kun on kyse lääkkeistä, jotka vaikuttavat kaikkiin vähän eritavalla. äitini sanoi aloitusannoksen olevan nelinkertainen, mitä oli lukenut suosituksista, ja kun puhui asiasta lääkärille, siihen lääkäri sanoi, että on ne lääkkeet ennenkin aloitettu (puhui siis siskoni tapauksesta, ei yleisesti) suuremmilla annoksilla. ja tulos on ollut kuume, oksentelu, jalkojen veltostuminen kävellessä ja selvästi normaalia sekavampi olotila. nuo huomasin jo vuosia sitten kerta toisensa jälkeen, ennen kuin itse edes tiesin lääkkeiden sivuvaikutuksista tai edes siitä, että autisteille määrätään mielialalääkkeitä. vieroittaminenkaan ei tunnu käyvän kuten terveillä ihmisillä, yksinkertaisempaahan se on lopettaa seinään, kun ei potilaasta välttämättä oireita huomaa.
ja varmaan olen sekoittanut sisuskalut keskenään, joku suoli se kuitenkin katkaistiin, mitä ilman ihminen pystyy elää. muutama päivä ensimmäisen leikkauksen jälkeen tikit repesivät ja jouduttiin ompelemaan uudestaan. avanne oli sen kolme kuukautta, jonka jälkeen nestemäistä ja soseutettua ravintoa ja pikkuhiljaa helpostisulavia ruoka-aineita, esimerkiksi mitään kuorellisia kasviksia ei saisi syödä vieläkään. äidilleni kuitenkin selvisi, ettei tätä ravitsemusterapeutin ja jonkin suolistosairauksiin erikoistuneen lääkärin ohjetta hoitopaikoissa aina noudatettu. faktatietoni tosiaan on olematon, enkä sitä ole täältä hakemassakaan, tarkkaan en osaa siskoni tilaa selittää, mutta veren tulehdusarvot olivat taas sairaan korkealla, siskoni on ollut lähellä kuolemaa, ja viime kerran perusteella tiedän miten kauan toipuminen kestää. olen huolissani siskostani ja äitini jaksamisesta ja vihainen lääkäreille, jotka määräävät liian suuria annoksia, mutten haukkumassa ketään enkä kerjäämässä haukkuja itse.
olet varmaan itse hoitoalalla? tarkoitukseni ei ollut haukkua koko hoitoalaa lyttyyn eikä pelotella ketään, vaan käyttää omaa järkeä ja etsiä tietoa itse eikä luottaa lääkärin sanaan sokeasti. hyviä lääkäreitä ja hoitajia on siskonikin kohdalle osunut, iso osa ollut hyviä. - täsmääjä
veikkaan että corgi4557889009 on itsellään mentaalipuolen ongelma---hoitoon vaan ja elo kirkastuu ettei ole niin paha olla kaikenaikaa...
- tiedostan
täsmääjä kirjoitti:
veikkaan että corgi4557889009 on itsellään mentaalipuolen ongelma---hoitoon vaan ja elo kirkastuu ettei ole niin paha olla kaikenaikaa...
kokeilleet ääniherkälle siskolle esim kuulosuojaimia? jottei saisi turhia raivareita säikkyessään ääniä..monilla autisteilla on aistiherkkyyksiaä ja toisilla on supertarkka kuulo että jo pelkkä normipuhuminen ottaa koviin-saatikka sitten kodinkoneet. Sairaalan arki on niin kiireistä ja hektistä että siellä ei ole mahdollisuutta kokonaisvaltaiseen hoitoon vaikka niin kauniisti puhutaankin...joku yksityinen hoitolaitos tätä voi tarjota.Yleensä suositellaan että äiti tai vanhemmat ovat lääkärinkierrolla mukana jotta voidaan keskustella esim lääkitysasioista..autisti itse ei siihen välttämäätä kykene.(oma lapseni austismin kirjon diagnosoitu) Olen sairaalassa töissä ja hoitajat tekevät parhaansa-tervetuloa sisaruksetkin sairaalaan hoitamaan omia rakkaitaan-hoitaja ehtii vain välttämättömän lääkehoidon ja kuivitukset ja voi nekin keskeytä kun hoitaja joutuukin yhtäkkiä menemään apukäsiksi esim elvytystilanteeseen...tämä kiireisen päivytyspuolen osaston arkea...
- enkelipojan äiti
Näin se vaan menee että koulutuksella ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä, kun hoidat lastasi tai toista läheistäsi 24h vuorokaudessa. Kyllä siinä äiti on silloin paras lapsensa tuntija, ja varsinkin kun jokainen lapsi /aikuinen, erityislapsikin on aina yksilönsä. Toiselle sopii se mikä toiselle ei. Kuitenkin kun puhutaan vahvoista lääkkeistä, niin silloin sivuvaikutuksetkin ovat ihan eri luokkaa kuin esim. buranalla. Itse olen oppinut kahden vuoden aikana etten todellakaan usko enään lääkäreitä kuin jumalaa, vaan otan heidän ohjeensa vakavasti harkintaan. Ratkaisun teen aina sen perusteella minkä näen olevan lapselleni paras vaihtoehto, ja mikä helpottaa hänen oloaan. Valitettavasti lääkri ei pysty sitä näkemään 15 minuutin vastaanoton aikana.
Olen tehnyt "omia" ratkaisuja vaikeasti vammaisen erityislapsemme suhteen sekä lääkityksen että ruokailun osalta. Tuloksen olemme saaneet olla kotona ilman sairaalahoitoja puolitoista vuotta, vireystila on kohentunut huomattavasti jatkuvan oksentelun ja pahoinvoinnin vähennyttyä, vatsa toimii, vuorokausirytmi on selkeä ym ym... Meidän tilanteemme piti tapaturman jälkeen olla lähes toivoton!
Toivon paljon voimia kaikille erityisperheille, ja etenkin äideille, jotka varmasti ovat viime kädessä se taho joka sydämestään haluaa lapselleen vain hyvän ja paremman elämän. Täytyy olla vaan rohkea ja luottaa useissa tilanteissa kuitenkin siihen äidinvaistoon. Hoitohenkilökunta tekee varmasti tärkeää, ammattitaitoista työtä, jota ilman mekään emme olisi tässä. Mutta muistakaa nostaa myös se oma äänenne kuuluviin, sillä se monesti voi auttaa läheistänne todella paljon. Yhteistyöstä kaikille hyöty olisi suurin. - kope321
tiedostan kirjoitti:
kokeilleet ääniherkälle siskolle esim kuulosuojaimia? jottei saisi turhia raivareita säikkyessään ääniä..monilla autisteilla on aistiherkkyyksiaä ja toisilla on supertarkka kuulo että jo pelkkä normipuhuminen ottaa koviin-saatikka sitten kodinkoneet. Sairaalan arki on niin kiireistä ja hektistä että siellä ei ole mahdollisuutta kokonaisvaltaiseen hoitoon vaikka niin kauniisti puhutaankin...joku yksityinen hoitolaitos tätä voi tarjota.Yleensä suositellaan että äiti tai vanhemmat ovat lääkärinkierrolla mukana jotta voidaan keskustella esim lääkitysasioista..autisti itse ei siihen välttämäätä kykene.(oma lapseni austismin kirjon diagnosoitu) Olen sairaalassa töissä ja hoitajat tekevät parhaansa-tervetuloa sisaruksetkin sairaalaan hoitamaan omia rakkaitaan-hoitaja ehtii vain välttämättömän lääkehoidon ja kuivitukset ja voi nekin keskeytä kun hoitaja joutuukin yhtäkkiä menemään apukäsiksi esim elvytystilanteeseen...tämä kiireisen päivytyspuolen osaston arkea...
olen itse laitoksissa oikeastaan nykyään väliaikaisesti koulukodissa hyvinkään lasten kodissa on 11 muuta ja lääkärit vain sanovat vanhemmilleni että -laitoimme konstalle strattera lääkkeen ja melansapin se ei ollut reilua kun vanhemmille ei kerrottu lääkkeen haittoja!
- amiez
Infot Suomessa suomeksi tai ruotsiksi.
Muussa tapauksessa olisi suomennettava, että kaikki ymmärtäisivät asian.
Hyvät keskustelutavat ja kielilaki kunniaan.
- Burana vaarallinen?
anna se lääkitys hänelle mikä on määrättykin.Itse tiedän omasta ja muitten kokemuksesta että tuo abilify lääke ei aiheuttanut mitään haittoja.En todellakaan siis sano etteikö se voisi joillekin jotain haittaa tuoda mutta luepa (ihan oikeasti!) buranan haittavaikutukset niin siinä on pitkä lista mitä kaikkea se voi aiheuttaa sinulle,sydänpysähdyhkseen asti..kuten joku jo aiemmin sanoi,ne on lain mukaan pakko merkitä siihen pienimmätkin haittavaikutukset.Älä hyvä ihminen muuta lääkärin lääkehoitoja.Jos ajan kuluessa huomaat että ne ei sovi tai tapahtuu jotain niin sitten sanot siitä ja oikeuteen asia.Yksinkertaista.
Eihän hänelle (tai kenelle muullekaan) voisi antaa mitään lääkettä jos haittavaikutuksia katsottaisiin noin tarkkasilmäisesti kuin sinä.Tämän viestin tarkoitus EI ollut loukata sua tai vastaavaa,vaan kertoa ihan faktatieto.on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon AIKUISILLE ja 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille.
Vaikuttava aine on aripipratsoli. Käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
- On rankka lääke.- kope321
SiskoSuomi kirjoitti:
on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon AIKUISILLE ja 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille.
Vaikuttava aine on aripipratsoli. Käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
- On rankka lääke.on ollut kanssa kitsofrenia lääkkeitä ja itse olen 13 mutta meidä porukalle sanottiin masennus lääkkeeksi
nyt minulla on strattera 40 mg e-epa 500 mg ja melatoniili 3 mg PS PÄRJÄILE - Myrkytetty potilas
SiskoSuomi kirjoitti:
on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon AIKUISILLE ja 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille.
Vaikuttava aine on aripipratsoli. Käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
- On rankka lääke.Minulle määräsi lääkäri tätä Abilifya masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Viikon verran söin lääktettä, kunnes aloin oireilemaan niin pahasti, että yritin tappaa itseni viiltämällä valtimon pituus suunnassa auki. Lääkärin mielestä lääke oli hyvä ja vika minussa, sekä kehoitti jatkamaan lääkitystä!
- tietoa haluava
SiskoSuomi kirjoitti:
on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon AIKUISILLE ja 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille.
Vaikuttava aine on aripipratsoli. Käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
- On rankka lääke.Kiinnostaisi, mitä haittoja Abilifyn käytöstä oikeasti tiedetään?
Olisiko väsytys siitä johtuvaa? Myrkytetty potilas kirjoitti:
Minulle määräsi lääkäri tätä Abilifya masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Viikon verran söin lääktettä, kunnes aloin oireilemaan niin pahasti, että yritin tappaa itseni viiltämällä valtimon pituus suunnassa auki. Lääkärin mielestä lääke oli hyvä ja vika minussa, sekä kehoitti jatkamaan lääkitystä!
on sanottava,
että Abilifya -nimisen lääkkeen
PSYYKKISIIN HÄIRIÖIHIN
saattaa kuulua hermostuneisuutta, itsemurha-ajatuksia, jopa itsemurhayrityksiä- ja itsemurhan toteuttaminen.
- Kerrot,
että lääkärisi mielestä lääke oli hyvä ja vika sinussa. Vaihda lääkäriä!
Jos kehotettiin vielä jatkamaan lääkitystäkin, etsi kiireesti vastuullisempi lääkäri.
Tutustu potilaslakiin.
Primun non nocere;)
- Matti Viikate
Olet mahdollisesti taysin oikeassa. Tuossa vain on se etta asia on kuten sanoit, eika ole nakopiirissa etta se mainitsemallasi tasolla muuttuisi mihinkaan. Eli valitettavasti tilanne on se, etta jos et tietenkaan tuollaista halua, niin ainoa mita voit tehda on se, etta et vie sisartasi laitokseen. Se taytyy todeta etta teilla tuntuu olevan itsellanne hyva tapa ja suhtautuminen asiaan, se on aina oikein. Nakee nimittain paljon sellaisia vanhempia ja muita nailla autisteilla tai muilla, jotka ovat suurin ongelma autistin elamassa. Teilla asia on niin kuin pitaakin, hyva niin. http://mattiviikate.newsvine.com/
- nurse46
Työskentelen autismityössä . On aivan oikein haluta pieniä lääkeannoksia ja vähäisiä lääkemääriä. Niihin myös pyritään nykyisin aktiivisesti. Ketjun aloittajan sisaren kohdalla on varmasti kotihoitaja informoinut levottomuutta, agressiivisuutta jne. lääkärit eivät noin vain aloita lääkityksiä, ellei tarvetta ilmene. Jos sisar ei itse kykene ongelmistaan valittamaan, tämän on tehnyt omaishoitaja.
Valitettavasti lääkitykset, niin mieliala kuin rauhoittavatkin ovat joskus välttämättömiä, jotta ainoa autismiin vaikuttava hoito, eli autismikuntoutus pystyttäisiin toteuttamaan
- AntiHysteerikko
Kylläpä taas joku jaksaa pelkkää p*skaa jauhaa. Ensinnäkin, se että siskosi kärsii jo ennestään voimattomuudesta, ei tarkoita sitä että lääke lisäisi voimattomuutta jos se kerta mainitaan haittavaikutuslistassa. Haittavaikutuksia VOI tulla, mutta on yksilöllistä tuleeko mitä ja kuinka voimakkaana. Esim. Buranan haittavaikutuksena voi tulla päänsärkyä, mutta silti sen yleisin käyttökohde on nimenomaan päänsäryn hoito!
Lisäksi, milligrammamäärät eivät merkitse mitään. Joku lääke voi vaikuttaa kunnolla vasta satojen milligrammojen annoksina, toisilla vaikutus saadaan jopa mikrogrammojen annoksina. Myöskään esim. mielialalääkkeiden annostukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Se, miksi Abilifya on siskollesi annettu alkuun suurella annoksella johtuu siitä, että usein psyykenlääkkeet aloitetaan suuremmalla annoksella, jotta saadaan vaste (eli jotain positiivista vaikutusta) mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen annostusta aletaan pienentämään hoitotasolle, eli pienimmälle mahdolliselle vaikuttavalle annokselle.
Leikattu umpisuoli ei todellakaan oireile enää leikkauksen jälkeen. Umpisuolen tulehdus johtuu umpisuolen tukkeuman aiheuttamasta tulehduksesta ja kun leikkauksessa umpisuoli leikataan pois, ei se myöskään enää tulehdu. Ettei kyse vain olisi ollut alunperin divertikkeleistä, eli paksusuoleen tulevista pusseista (joillekin voi sellaisia tulla)?- Joe-Moe
Ette te sitten erota umpisuolta ja pelkkää umpilisäkettä toisistaan?? Lisäkettä ilman pärjää, suolta ilman ei juurikaan.
- prick
Joe-Moe kirjoitti:
Ette te sitten erota umpisuolta ja pelkkää umpilisäkettä toisistaan?? Lisäkettä ilman pärjää, suolta ilman ei juurikaan.
Jos lääkkeen annos todella on yli sen mitä Pharmaca Fennica suosittelee, asia on paitsi lääkkeen määränneen lääkärin myös ko. lääkkeen teille toimittaneen farmaseutin vastuulla. Hänen kuuluu lääkettä toimittaessaan aina ja joka kerta varmistaa että annos on oikein.
- Umpisuolesta
Joe-Moe kirjoitti:
Ette te sitten erota umpisuolta ja pelkkää umpilisäkettä toisistaan?? Lisäkettä ilman pärjää, suolta ilman ei juurikaan.
Umpilisäke on sikiökehityksen aikana umpisuolen päästä muodostuva lisäke.Eli kuten Joe-Moe sanoi,lisäkettä ilman pärjää,suolta ilman voi ollakin sitte vähän jo tilanne toinen :) Yllättävän moni sekoittaa nuo kaksi keskenään muuten :)
- pöhhöh
psyyken lääkkeissä toi lääkkeiden mätkiminen tuntuu olevan yleistä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriöpotilaan annostus 13 erilaista lääkettä. 7 listalääkettä ja 6 tarvittaessa. Kohta ei tarvita varpaankynsien leikkaamiseenkaan muuta kuin taas jokin lääke.
- Potilaita vaan.
Lääkärien virhearvion takia tyttärelläni on vauvasta asti ollut astma. Oli sitten tosi mieltäylentävää painella taksilla sairaalaan sinisen lapsen kanssa. Keskellä yötä ja monta kertaa. Taitaa olla kymmenissä nekin pirun reissut. Jouduin itse parin kuukauden sairikselle kun en koskaan pystynyt nukkumaan.
Isäni taas tapettiin sairaalassa nälkään ja janoon. Isä oli ollut päiväkaupallla ilman nestettä, antibioottia (keuhkokuume), ruokaa. Ja sitten lääkäri suvaitsee soittaa minulle: Olemme nyt ajatelleet lopettaa lääkityksen. Menee saattohoidoksi.
Kesti vähän aikaa, ennekuin järkytykseltäni tajusin, että eihän isällä ollut tippaa moneen päivään. Eli ne siellä olivat tehneet tappotuomion kysymättä/ilmoittamatta minulle. Tyttärelle ja ainoalle lähiomaiselle. Isällä ei ollut ketään muita kuin minä ja mun lapset.
Muutamia vuosia aiemmin isä joutui sairaalaan ja mulle soitettiin aamuviideltä. että nyt on kiire nähdä isäsi viimeistä kertaa. Ja ensitöikseen siellä ruvettiin kysymään multa elvytyskieltoa. En suostunut ja seuraavana päivänä isä hengitti itse ja pääsi sitten jossain vaiheessa himaan. Ja sai monta vuotta lisäaikaa. Siis pelastin sen hengen.
Yrittävät vaan välttää kalliita hoitoja. Priorisoidaan ja tapetaan joutavat alle 70-vuotiaat eläkeläiset. Loppujen lopuksi isä kuoli siiihen janoon 73-vuotiaana.
Mullekin on sohlattu hoitovirheitä. Koko suomalainen lääketiede on kriisissä.- ----------
myrkytetään hillittömällä lääkityksellä kasvin tasolle, ja siihen lisätään lääkitystä, niin henkihän siinä lähtee.
Ennenaikaisesti.
- umpipussitautinen
minkälainen lääketieteellinen koulutus sinulla on?
oli myös aika huvittava kertomus umpisuolesta :) - kope321
olen konsta & 13 v minulle lääkärit laittoivat vanhuksen kitsofrenia (masennukseen) lääkkeitä jouduin syömään niitä pari kuukautta kunnes äitini otti selvää mitä ne oikeasti olivat äitini otti yhteyttä lääkäriin ja lääkärit olivat laittaneet ne mielialani takia eikä oma lääkäri tiennyt niiden ole kitsofrenia lääkkeitävan.
PS lääkärit laittavat vain mutta ei ottaneet selvää!Kiitos, että toit keskusteluun rohkeasti tärkeän asian.
- Medikalisaatiosta eli sairauksien liioittelusta ja niiden ylilääkitsemisestä on tullut yksi länsimaisen lääketieteen suurimmista ongelmista. Joka kolmas lapsi Suomessa käyttää jotain lääkettä...
Itä-Suomen yliopiston sosiaalifarmasian laitoksen tutkimus alle 12-vuotiaiden lasten lääkkeiden käytöstä on julkaistu Pharmacoepidemiology and Drug Safety-lehden verkkojulkaisussa.
Linkki uutiseen:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/tutkimus_joka_kolmas_lapsi_kayttaa_jotain_laaketta_1430780.html
- ap
mitään lääketieteellistä koulutusta mulla ei ole enkä usko, että se mitenkään siskoani auttaisi, sillä tuskinpa kukaan yksittäinen lääkäri/hoitaja pystyy näitä asioita muuttamaan, kun loppujenlopuksi se miten ihmisiä hoidetaan ja lääkitään, tulee jostain ylemmältä taholta. näin ajattelen, eikä tarkoitukseni ole päteä täällä vaan kertoa siskoni tarina, jos siitä sattuisi olemaan apua jollekin, joka on samantapaista kokenut omalla kohdallaan tai läheisensä. äitini on ollut hoitoalalla yli kolmekymmentä vuotta, mutta eipä hänenkään tietämyksensä ja kokemuksensa ole muuttaneet siskoni hoitoa.
siskoni ei todellakaan kykene ilmaisemaan ongelmiaan, ja vanhemmat on olleet mukana hoitopalavereissa ja etsineet vaihtoehtoja, jos sen hetkinen hoito ei ole siskolle sopinut. siskoni on ollut yksityisissä hoitopaikoissa, tällä paikkakunnalla niitä on kuitenkin niin vähän, ettei hoitoon pääseminen ole niin yksinkertaista. lapsena kävi autistien ja muiden erityislasten koulua, ja silloin tällöin oli viikonlopun tai viikonkin hoitokodissa, jos vanhemmilla oli paljon töitä. myöhemmin siirtyi kehitysvammaisten toimintakerhoon (en muista sitä oikeaa nimeä), jona aikana oli paljon pirteämpi ja paremmassa kunnossa. hoitokoti lakkautettiin, ja uuden paikan myötä muuttui moni asia. siskoni käytös oli yhtäkkiä agressiivista, oli niin vaikeahoitoinen, että lähetettiin usein kotiin kesken päivän. kiva se sitten vuorotyötä tekeville vanhemmilleni. lääkitys aloitettiin, vaikka äitini sitä vastustikin, mutta ajatteli siskoni käytöksen tasoittuvan, ja että hoitajat jaksaisivat häntä paremmin. niin ei käynyt, ja kun hoitopaikasta valitettiin jatkuvasti, vanhempani ottivat siskoni pois hoidosta, oli siis kokopäiväisesti kotona. varmasti se, ettei nähnyt enää kuin vanhempiaan, vaikutti paljon mielialaan. tuolloin oli muutaman päivän tai viikon kerrallaan yksityisissä paikoissa, mutta paikan saaminen tosiaan vei aikansa. nyt on viimeiset pari vuotta ollut viikon pari kotona, viikon pari kuntoutusklinikalla, jossa tarkkaillaan fyysistä kuntoa ja siskoni tapauksessa vatsantoimintaa ja tietty lääkitystä. on taas ollut vähän pirteämpi, ilmeisesti tykkää kun on seuraa, mutta leikkauksien ja lääkityksien myötä kunto on taas mennyt huonoon suuntaan.
sun puolestas antihysteerikko olen onnellinen, jos et ole törmännyt lääkkeisiin, mitkä vaikuttaisivat sinuun huonolla tavalla. se, että sulle jotkin lääkkeet sopivat, ei tosiaan tarkoita, että ne sopisivat kaikille. kaikki "tietoni" perustuu ihan kokemukseen niin siskoni osalta, kuin monen läheiseni ja ihan omakohtaisestikin olen kokenut lääkkeiden haitat ja nähnyt läheltä, miten psykiatrisissa sairaaloissa suuri osa potilaista lääkitään paskamaisen saamattomaan kuntoon. lääkärit osaavat perustella määräämänsä lääkkeet, kun taas hoitajilla ei tunnu olevan tietoa sen enempää kuin monella potilaallakaan, ja kun hoito ei auta potilasta, siitä saavat kuulla hoitajat, eivät hoitoa määräävät lääkärit. ymmärrän siis ihan hyvin, että hoitajilla on rankkaa ja osa potilaista varmasti kohtuuttomia, mutta nyt on kyse puhekyvyttömästä autistista, jota hoitavat PALKKAA saavat ihmiset. hoitajakoulutuksesta ei ole pienintäkään kokemusta, mutta luulisi, että työn huonommatkin puolet tulevat esille jo melko varhaisessa vaiheessa. se, että siskonikin lähetettiin monta kertaa kotiin kesken päivän, oli mielestäni hoitajien laiskuutta, kun kyse ei kuitenkaan ole erikoisen vahvasta tai väkivaltaisesta ihmisestä.
"Kesti vähän aikaa, ennekuin järkytykseltäni tajusin, että eihän isällä ollut tippaa moneen päivään. Eli ne siellä olivat tehneet tappotuomion kysymättä/ilmoittamatta minulle. Tyttärelle ja ainoalle lähiomaiselle. Isällä ei ollut ketään muita kuin minä ja mun lapset.
Muutamia vuosia aiemmin isä joutui sairaalaan ja mulle soitettiin aamuviideltä. että nyt on kiire nähdä isäsi viimeistä kertaa. Ja ensitöikseen siellä ruvettiin kysymään multa elvytyskieltoa. En suostunut ja seuraavana päivänä isä hengitti itse ja pääsi sitten jossain vaiheessa himaan. Ja sai monta vuotta lisäaikaa. Siis pelastin sen hengen.
Yrittävät vaan välttää kalliita hoitoja."
:( tää tosiaan on hyvinvointiyhteiskunta - niille, jotka voivat hoitoja välttää. olen pahoillani isäsi puolesta, saitko mitään selitystä miksi tippa oltiin jätetty pois? järkyttävää. tuokin, että kysellään elvytyskieltoa, ja seuraavana päivänä hengittää itse, kertoo siitä, että lääkärit eivät todellakaan ole kaikkitietäviä ylijumalia ja tekevät virheitä siinä, missä muutkin. lääkäreiden virheet vaan voivat johtaa pahempaan, kuin se jos kassa unohtaa kysyä henkkareita.- suos siellä...
Sinullahan olisi myös mahdollisuus mikäli vanhempasi eivät jaksa-olla siskosi omaishoitaja.Varmaan saisi hyvää hoitoa...(tämä vaatti täysi-ikäisyyttä)...
- tuure461
tunketaa kipulääkkeitä jot jalka saataisiis nousemaa koht oon koukus ja nsit vierotukses järkee
- no voi jeesus...
Ihmisiä on kuollu jopa veden juonnilla, joten kaikessa on aina haittavaikutuksensa. Keskustelkaa nyt hyvänen aika edes lääkärin kanssa, ei lääkityksiä saa mennä omin päin muuttamaan tai jättää pois, seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
- psykiatri
ANTIHYSTEERIKOLLE:
Niin oisko sulla pari esimerkkiä lääkkeistä, joiden annos vaihtelee aikuisella siten että toiselle määrätään mikrogrammoja ja toiselle satoja milligrammoja????
Ja POTILAITA VAAN.-nimimerkille:
Niin mikä oli tämä lääkärien virhearvio joka aiheutti lapsellesi astman?
Ja mikset sä pelastanu sitä isääs antamalla sille ruokaa ja juomaa, jos kerran siis olit ollut paikalla toteamassa että isällesi ei anneta tarpeeksi ruokaa ja juomaa (mistä sen muuten tietää kuin olemalla itse paikalla)??
Ja näillä kysymyksillä en yritä kuitenkaan syyttää sinua ja pahentaa oloasi vaan sanoa sitä että kun tuntuu pahalta niin on vaan älyttömän helppoa syyttää toisia!! Kirjoitat
...lääkityksiä saa mennä omin päin muuttamaan tai jättää pois, seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Voisitko mainita esimerkin kohtalokkaista seurauksista?
se noin ole,lääkärit vain ohjeittensa käyttänyt.kun lääkäri määrää rauhoittavia,niin täytyy siihen olla todellinen syy.
- ap
tuskin kukaan täällä elelee siinä uskossa, että olisi olemassa lääkettä millä ei ole haittavaikutusta, enkä ole missään vaiheessa minäkään väittänyt lääkärin määräävän tahallaan lääkkeitä, jotka eivät yksinkertaisesti siskolleni sovi. totta kai lääkäreillä on syynsä määrätä nukahtamislääkkeitä ja rauhottavia, mutta on tullut huomattua, että nämä lääkkeet toimivat siskooni paljon pienemmillä annoksilla kuin mitä on määrätty. ei lääkäri tai kukaan voi millään tietää mikä on parhaaksi (puhekyvyttömälle) ihmiselle, jota on nähnyt muutaman minuutin ja jonka potilastietoja on lukenut, paremminhan äiti, joka on lapsensa kasvattanut ja hoitanut, lapsensa tuntee. usein nämä lääkkeet ovatkin vain kokeiluja, ja osa lääkäreistä on pienentänyt annosta äitini kerrottua, että sisko pärjää pienemmälläkin.
siskoni on vieläkin sairaalassa, ja vaikka tulehdusarvot ovat pienentyneet lähes normaaliin, tilanne on vakavampi kuin mitä luultiin. se ei johdu millään tapaa lääkkeistä eikä kenestäkään siskoani hoitaneesta ihmisestä, on vain harmi, miten pitkälle asioiden pitää mennä ennen kuin niihin reagoidaan. äitini on tehnyt kaikkensa siskoni hoidon eteen, nyt vaan taisi tulla seinä vastaan.Osoitat kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta kun toit keskusteluun puhekyvyttömän autistisen sisaresi terveydentilaan liittyvät lääkitysongelmat. Varauksetta saat kanssaihmisten sympatiat - josko se edes vähän helpottaisi niukkojen vastaustemme lisäksi arkeanne ja elämäänne.
- Ymmärrän äitisi väsymisen ja tuskan. Tunnettua on myös lääkäreiden jääräpäisyys lääkityksen purkamiseksi/ muuttamiseksi ja sivuvaikutuksia vähätellään - usein kiistetään. Omaisille se on äärimmäisen raskasta.
Pohdittavaksi - olisiko tarvetta
UUDELLE POTILASYHDISTYKSELLE
joka konkreettisesti suuntaisi tukensa omaisille monenlaisen hädän ja ahdistuksen keskellä.
Lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, se tiedetään ja sivuvaikutukset saattavat olla joskus pahemmat kuin itse tauti. Vähättely ei auta - vaan ongelmat on kohdattava ja vaadittava lääkeyrityksiltä vastuullisempaa tuotekehittelyä. Keskustelu näissäkin asioissa sallittakoon - tiede ei saisi alkaa elää itseään varten, vaan auttamisen kohteena on aina ihminen.
Terveisin
SiskoSuomi
[email protected]- ap
SiskoSuomi kirjoitti:
Osoitat kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta kun toit keskusteluun puhekyvyttömän autistisen sisaresi terveydentilaan liittyvät lääkitysongelmat. Varauksetta saat kanssaihmisten sympatiat - josko se edes vähän helpottaisi niukkojen vastaustemme lisäksi arkeanne ja elämäänne.
- Ymmärrän äitisi väsymisen ja tuskan. Tunnettua on myös lääkäreiden jääräpäisyys lääkityksen purkamiseksi/ muuttamiseksi ja sivuvaikutuksia vähätellään - usein kiistetään. Omaisille se on äärimmäisen raskasta.
Pohdittavaksi - olisiko tarvetta
UUDELLE POTILASYHDISTYKSELLE
joka konkreettisesti suuntaisi tukensa omaisille monenlaisen hädän ja ahdistuksen keskellä.
Lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, se tiedetään ja sivuvaikutukset saattavat olla joskus pahemmat kuin itse tauti. Vähättely ei auta - vaan ongelmat on kohdattava ja vaadittava lääkeyrityksiltä vastuullisempaa tuotekehittelyä. Keskustelu näissäkin asioissa sallittakoon - tiede ei saisi alkaa elää itseään varten, vaan auttamisen kohteena on aina ihminen.
Terveisin
SiskoSuomi
[email protected]jokin TOIMIVA vertaistukiryhmä tai vastaava olisi hyvä olla, mutta sellaista ei ole kaupungissa, jossa vanhempani ja siskoni asuvat. olen joskus miettinyt, miten paljon olisi äitiäni siskoni synnyttyä auttanut olla yhteyksissä muihin, joilla on kehitysvammaisia lapsia. pelkkä tieto sairaudesta, lapsen mahdollisuuksista kehittyä ja sopeutua yhteiskuntaan ja siitä, miten sairaus tulee lapsen ja muun perheen elämää rajoittamaan, ei riitä. autismi todettiin siskoni ollessa kahden kuukauden ikäinen, ja osa lääkäreistä oli mieltä, ettei siskoni oppisi ikinä kävelemään, puhumaan eikä syömään itse, sairaalahoitoa pidettiin parempana vaihtoehtona kuin kotona asumista, osa lääkäreistä taas antoi toivoa, mikä varmasti helpotti äitini olotilaa - niin kauan, kun siskoni ei sitten oppinutkaan puhumaan. siskoni oli äitini ensimmäinen lapsi, ja pelko siitä, ettei tulisi ikinä saamaan terveitä lapsia, oli varmasti suuri. on ollut jonkin verran tekemisissä muiden kehitysvammaisten vanhempien kanssa, ja harmittaa, ettei ole enempää tukea hakenut. arvostan suuresti äitini tahtoa pärjätä omillaan, mutta se kuinka paljon hän on uhrannut omaa elämäänsä ja jaksamistaan, surettaa. ei niinkään liity asiaan, mutta on varmasti monia, jotka ovat samassa tilanteessa, ja arvostan näitä ihmisiä valtavan paljon. ja toivon voimia ja jaksamista kaikille, jotka ovat samaa kokeneet.
tietämykseni näistä lääketieteellisistä on olematon, ja tekstini on varmaan ärsyttänyt monia, jotka enemmän asioista tietävät. siskoltani ei ole leikattu umpisuolta, vaan paksusuoli. tarkoitus ei ole päteä, tuskin tässä maailmassa lääkkeitä olisi, jos ne eivät ketään auttaisi, eikä varmasti olisi minkäänlaista terveydenhoitoakaan, ellei siitä olisi apua. sairaanhoitajat olivat tämän sairaalajakson aikana hyviä, kuten myös lääkärit. näin ei aina ole, hyvä, että nyt.
kiitos sinulle siskosuomi viestistäsi, mielestäni ei ehkä ole kansalaisrohkeutta vuodattaa asioitaan tänne nimettömänä, mutta kuitenkin se, miten monia nämä asiat koskettavat, on pistänyt miettimään. puhutaan paljon vanhustenhoidon puutteellisuudesta, päihderiippuvuuksien hoitoon panostetaan, mutta vähemmälle on jäänyt kehitysvammaishoidosta puhuminen. kyse on kuitenkin aina jonkun lapsen tai sisaruksen sairaudesta, ja vaikuttaa paljon koko perheen elämään, vanhempien jaksamiseen ja muiden sisarusten kasvamiseen ja siihen, miten elämään suhtautuu. olen vasta nyt alkanut oppia, kuinka olen pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä, vaikka oman verisukulaiseni terveyden rippeet ovat olleet vaarassa viime vuosien ajan. en ole arvostanut terveyttäni enkä kohdellut itseäni mitenkään hyvin, ja vasta nyt ymmärrän miten väärin olen tehnyt. terveys on arvokkainta, mitä meillä on, sillä se vaikuttaa kaikkeen meissä ja elämässämme ja myös meidän läheisiemme terveyteen.
kiitos myös teille muille, jotka olette ymmärtäneet huoleni, ja toivon teidän löytävän elämästä asioita ja ihmisiä, jotka antavat voimaa jatkaa. ap kirjoitti:
jokin TOIMIVA vertaistukiryhmä tai vastaava olisi hyvä olla, mutta sellaista ei ole kaupungissa, jossa vanhempani ja siskoni asuvat. olen joskus miettinyt, miten paljon olisi äitiäni siskoni synnyttyä auttanut olla yhteyksissä muihin, joilla on kehitysvammaisia lapsia. pelkkä tieto sairaudesta, lapsen mahdollisuuksista kehittyä ja sopeutua yhteiskuntaan ja siitä, miten sairaus tulee lapsen ja muun perheen elämää rajoittamaan, ei riitä. autismi todettiin siskoni ollessa kahden kuukauden ikäinen, ja osa lääkäreistä oli mieltä, ettei siskoni oppisi ikinä kävelemään, puhumaan eikä syömään itse, sairaalahoitoa pidettiin parempana vaihtoehtona kuin kotona asumista, osa lääkäreistä taas antoi toivoa, mikä varmasti helpotti äitini olotilaa - niin kauan, kun siskoni ei sitten oppinutkaan puhumaan. siskoni oli äitini ensimmäinen lapsi, ja pelko siitä, ettei tulisi ikinä saamaan terveitä lapsia, oli varmasti suuri. on ollut jonkin verran tekemisissä muiden kehitysvammaisten vanhempien kanssa, ja harmittaa, ettei ole enempää tukea hakenut. arvostan suuresti äitini tahtoa pärjätä omillaan, mutta se kuinka paljon hän on uhrannut omaa elämäänsä ja jaksamistaan, surettaa. ei niinkään liity asiaan, mutta on varmasti monia, jotka ovat samassa tilanteessa, ja arvostan näitä ihmisiä valtavan paljon. ja toivon voimia ja jaksamista kaikille, jotka ovat samaa kokeneet.
tietämykseni näistä lääketieteellisistä on olematon, ja tekstini on varmaan ärsyttänyt monia, jotka enemmän asioista tietävät. siskoltani ei ole leikattu umpisuolta, vaan paksusuoli. tarkoitus ei ole päteä, tuskin tässä maailmassa lääkkeitä olisi, jos ne eivät ketään auttaisi, eikä varmasti olisi minkäänlaista terveydenhoitoakaan, ellei siitä olisi apua. sairaanhoitajat olivat tämän sairaalajakson aikana hyviä, kuten myös lääkärit. näin ei aina ole, hyvä, että nyt.
kiitos sinulle siskosuomi viestistäsi, mielestäni ei ehkä ole kansalaisrohkeutta vuodattaa asioitaan tänne nimettömänä, mutta kuitenkin se, miten monia nämä asiat koskettavat, on pistänyt miettimään. puhutaan paljon vanhustenhoidon puutteellisuudesta, päihderiippuvuuksien hoitoon panostetaan, mutta vähemmälle on jäänyt kehitysvammaishoidosta puhuminen. kyse on kuitenkin aina jonkun lapsen tai sisaruksen sairaudesta, ja vaikuttaa paljon koko perheen elämään, vanhempien jaksamiseen ja muiden sisarusten kasvamiseen ja siihen, miten elämään suhtautuu. olen vasta nyt alkanut oppia, kuinka olen pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä, vaikka oman verisukulaiseni terveyden rippeet ovat olleet vaarassa viime vuosien ajan. en ole arvostanut terveyttäni enkä kohdellut itseäni mitenkään hyvin, ja vasta nyt ymmärrän miten väärin olen tehnyt. terveys on arvokkainta, mitä meillä on, sillä se vaikuttaa kaikkeen meissä ja elämässämme ja myös meidän läheisiemme terveyteen.
kiitos myös teille muille, jotka olette ymmärtäneet huoleni, ja toivon teidän löytävän elämästä asioita ja ihmisiä, jotka antavat voimaa jatkaa.Kiitos, Ap, olet osoittanut hyvää keskustelun hallintaa;)
Haluaisin vielä palata aiheeseesi autismista ja lääkityksestä. Meillä täällä Oulussa ovat tehneet tutkimuksen ns. Aspergerin syndroomasta joka nykytiedolla katsotaan kuuluvaksi autistisiin häiriöihin, sillä mm. englantilainen lastenpsykiatri LORNA WING on sitä mieltä, että autismi ja As-oireyhtymä ovat saman puun oksia.
- Haluan vielä palata tähän aiheeseen tässä keskustelussa - varsinkin lääkityksen osalta mutta nyt en ehdi muuttokiireeltäni tämän enempää. Jaksamista Sulle, Ap, ja muillekin - monenlaisten taakkojen kantajille.
Sanovat, että Suomesta on tullut entistä vauraampi- ja entistä julmempi maa, jossa asuu itsekeskeistä väkeä.
-Koetetaan kuitenkin pitää kiinni veteraanien ajatuksesta: "Kaveria ei jätetä", vaikka kaveri olisi tavattu sattumoisin, esim. netissä. Kehitellään UUTTA POTILASYHDISTYSTÄ ja toimivia vertaisryhmiä. Oulussa on puhuttu siitä jo ennen tätä keskusteluketjua. Jostain on aloitettava -m eikä milloinkaan ole liian myöhäistä.
Hyvää kesää ja jaksamista kaikille...
Ystävällisesti
SiskoSuomi
http://www.autismiliitto.fi/tietopankki/diagnoosi_ja_seulonta/asperger-oireyhtyman_piirteita
- eräsjokavastasi
Autistisiin oireisiin harvoin tehoaa mikään lääkitys. Juuri tämän vuoksi autisteilla on riski joutua ylilääkityiksi. Lääkkeiden vaikutuksia on vaikea arvioida, koska autistisen käyttäytyminen on muutenkin monimutkaista ja vaikeasti tulkittavaa ellei ole pvankkaa kokemusta joko autistien kanssa työskentelemisestä tai läheisen autistisen kanssa elämisestä. Uusi lääke voi hieman muuttaa autistisen henkilön käyttäytymistä, mikä liian helposti tulkitaan positiiviseksi vasteeksi. Kun käytös ei kuitenkaan kokonaan muutu, annostusta lisätään ja lisätään eikä lääkettä uskalleta lopettaa. Tämä voi kestää vuosia. Koska lääke ei oikeastaan olekaan auttanut, aloitetaan sitten lisänä toinen lääke, jonka kanssa käy sama juttu, eli ensin käytös hieman muuttuu ja sitten annostusta taas nostetaan maksimiin saakka ja todetaan että ei tästäkään suurta apua ollut, mutta "ehkä hieman" ja silloin autistinen syö jo kahta lääkettä "turhaan". Tämä voi jatkua vuosikausia ja mikäli hoitava lääkäri on "epävarma" eikä uskalla tehdä radikaaleja muutoksia, vaan aloittaa aina uuden lääkkeen, kunnes huomataan että autistiparka syö jo 5 eri lääkettä ja käytös on silti haastavaa.
Abilifya on jenkeissä käytetty menestyksekkäästi sellaisten autististen hoidossa, jotka ovat vetäytyviä ja omissa oloissaan. Samalla tavoin Abilify vaikuttaa skitsofreenikkoon, ja se onkin ensisijaisesti skitsofrenialääke. Risperidonilla on myös todettu olevan autistisen aggressioita/raivareita/levottomuutta vähentävä vaikutus. Mutta tämäkään ei tehoa kaikkiin ja voi käydä kuten yllä selitin, eli alussa Rispu hieman auttaa, mutta sitten se menettää tehonsa, vaikka annostusta nostettaisiin. Perinteiset rauhoittavat lääkkeet (esim. Levozin) eivät yleensä tehoa autistiseen. Sen sijaan levoton autisti voi hyötyä adhd-lääkityksestä.
Valitettavasti harva autistinen hyötyy lääkityksestä ja mikäli hänellä ei ole muita diagnooseja autismin lisäksi, lääkityksen tarpeellisuus tulee ehdottomasti kyseenalaistaa. Autistinen ihminen tarvitsee ja hyötyy AUTISMIKUNTOUTUKSESTA! Kuten kuvailit, sisaresi vointi oli hieman parempi kun hän oli autististen toimintakerhossa. Autisti tarvitsee säännölliset rutiinit yhdessä pienen "siedätyshoidon" kanssa, eli välillä rutiineja tarkoituksellisesti muutetaan, että hän tottuu myös muutoksiin, eikä saa heti raivaria. Kommunikaation vahvistaminen viittomilla, pcs-kuvilla jne on myös ehdoton edellytys kuntoutumiselle. Jämäkkä, rauhallinen ja luotettavalla tavoin rajat asettava ammattitaitoinen hoitohenkilökunta kyllä pärjää autistisen kanssa. Aina täytyy muistaa että autismi ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi "tyhmä" hän vaan ei kykene otttamaan informaatiota vastaan ja käsitellä samalla tavoin kuin me muut.
Korvatulpat ja kuulokkeet ovat monen autistin pelastus. On turha yrittää väkisin siedättää autistista äänille, koska hän todellakin kokee äkilliset, kovat äänet kipuna, vaikka me muut emme voi sitä ymmärtää. Hänen korviinsa SATTUU.
Oma autistinen lapseni sai erittäin vakavia sivuvaikutuksia sekä Abilifystä, että Seroquelista. Joku tuolla ketjussa mainitsikin, että Buranastakin voi saada vakavia sivuvaikutuksia, mutta buranat ja antibiootit ym. lääkkeet painivat kuitenkin aivan eri sarjassa kuin esim. neuroleptit pienen lapsen elimistössä. Pieni lapsi, saati kehitysvammainen ei todellkaan osaa kertoa että pääkipu on tappavan kauhea ja mahaan sattuu hirveästi. Silloin kun näitä lääkkeitä annetaan, lasta/AUTISTIA/KEHITRYSVAMMAISTA PITÄISI HOITAA SELLAINEN IHMINEN JOKA IHAN OIKEASTI TUNTEE POTILAAN LÄPIKOTAISIN. Jokainen oire ja muutos käyttäytymisessä täytyy osata tulkita ja kertoa lääkärille objektiivisesti ja ne täytyy kyetä todentamaan niin selkeästi, että lääkäri ottaa asian vakavasti. Mikäli vanhemmat eivät saa ääntään kuuluviin, täytyy vaihtaa lääkäriä!
Mikäli 1-2 lääkettä ei tehoa autistiseen, enempää on aivan turhaa antaa! Lapsen vanhemmat ja läheiset ovat asiantuntijoita analysoimaan onko lääkkeistä TODELLISTA hyötyä, ja jos ei ole, turha lääkitys on purettava. Ehdoton raja on 2 lääkettä yhtä aikaa, mikäli potilaalla ei ole mitään oikeata elimellistä diagnoosia. Siis "käytöshäiriöihin" EI TULE antaa yli 2 lääkettä yhtä aikaa.
JATKUU- erästaas
Jokainen autistinen tulee saattaa autismikuntoutuksen piiriin ja mikäli sisaresi on hoitopaikassa missä ei ole vankkaa ammttitaitoa autismikuntoutuksesta, hänelle tulee etsiä uusi paikka. Suomeen tuli uusi laki, joka aikeuttaa ihmisen, myös vammaisen valitsemaan itse asuinkuntansa. Mikäli ammattitaitoinen paikka löytyy, mikään ei estä siirtämästä häntä sinne intervallihoitoon. Tai jos vanhempasi jaksavat tuetusti hoitaa häntä illat/yöt, löytyisikö hänelle sopivaa autististen toimintakerhoa asuinpaikkakunnalta?
Jenkeissä autistisen lapsen vanhemmat saivat TUOMION MURHASTA, kun lapsella oli 3 eri lääkettä yhtäaikaa, mikä lopulta johti lapsen kuolemaan. Tuomiota ei lieventänyt se, että nämä lääkkeet määräsi lapselle ammattitaitoinen lääkäri ja ne ovat yleisessä käytössä, myös täällä suomessa. Kolme lääkettä on siis myös juridisesti liikaa lapsen elimistölle. Ainakin jenkeissä.
Korostan, että mitään lääkettä ei missään nimessä saa lopettaa yht äkkiä, ilman lääkärin lupaa. Joku ketjussa sanoi, että näinhän voi tehdä, koska kehitysvammainen ei itse osaa kertoa oireistaan. Neuroleptien/ psyykenlääkkeiden yhtäkkinen lopettaminen voi olla VAARALLISTA, voi tulla vaarallisia FYYSISIÄ oireita. Kaikki lääkitykset tulee sekä aloittaa että lopettaa asteittain, ellei poikkeustilanteessa lääkäri toisin määrää.
Mainitsit jossain kohtaa sisaresi tulehdusarvot. Abilify voi vaikuttaa verisoluihin sillä tavoin, että potilas menettää vastustuskyvyn ja sairastuu aivan tavallisiin flunssiin ym. niin pahasti että siitä seuraa vakavia jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta ym. Eli puolustusmekanismi romahtaa. Myös oksenteleminen on tyypillinen liian nopeasti aloitetun abilifyn oire. Minkäköhän koulutuksen sisaresi hoitava lääkäri on saanut...?
Toivottavasti vanhempasi vielä jaksavat ottaa näistä lääkeasioista selvää, esim netistä lukemalla ja uskaltavat laittaa sisaresi lääkekierteen katki. Jos lääkkeistä ei ole apua, niitä on turha syödä. Pahimmassa tapauksessa ne pahentavat autistisen oireita.
Voimia teille!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1117181Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista594777- 954731
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee493899- 513838
- 2173807
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san263383- 512741
- 382721
- 392317