Olen 24 vuotias pienen pojan isä, meillä yhteishuoltajuus lapsen äidin kanssa ja sovitut viikonloput millon poika on minun luona.
Tässä 1,5 vuotta sinkkuna olen ollut, joillakin treffeillä olen käynyt mutta ne on siihen jäänyt sitten. Joko en ole vain yksinkertaisesti tuntenut naista kohtaan mielenkiintoa tai sitten kun olen sanonut että on lapsi niin naiselta loppunut kiinnostus. Naisille tuo lapsi tuntuu olevan iso este parisuhteelle, onko se ikuinen-exä-kuvio vai pelko tulla "äitipuoleksi" siinä? en hae ilmaista lapsenvahti en äitipuolta lapselleni vaan kumppanin joka hyväksyy poikani osana minua ja elämääni. Rafloissa en pahemmin juokse ja en lähde yli-innokkaasti kokeilemaan kaikkia naisia. Kokeilin myös nettideittailua (suomi24-treffi) parin naisen kanssa pidemmän ajan juttelin, yksi heistä oli yksinhuoltaja ja pari lapsetonta. Lapsettomien kanssa en saanut oikein juttua ylle ja yh käyttäytyi oudon mustasukkaisesti (vaihdettiin numerot) ja kun en heti vastannut niin sieltä tuli vaikka mitä viestiä perään, joten poistin käyttäjän ja katkaisin yhteydenpidon häneen.
Yksinelo alkaa olla pikkuhiljaa turhauttavaa ja olen ollut muutamassa seksisuhteessa, ei vain seksin takia siinä olen saanut sen hetken läheisyyden ja hellyden. Haluaisin kuitenkin enemmän elämääni ja baarista en halua yrittää löytää vaikka suuremman todennäköisyydella sieltä ennemmin kuin netistä.
En voi sanoa että olen tavallisin suomalaismiehen näköinen, koska en sitä ole. Olen 180/80 aika tumma piirteinen (kulmat, rusk. silmät) ja ihoni on päivettynyt ympäri vuoden, olen kuitenkin supisuomalainen. Luonteeltani olen aluksi varautuvaisen ujo, mutta lämpenen kuitenkin nopeasti. On sanottu ja olen mielestäni hauska, saan yleensä porukan kuin porukan nauramaan, olen uskollinen ja lojaali läheisilleni.
Minulle on sanottu että olen semmoista miestyyppiä minkä kanssa tohtii olla hetken ei-niin-vakavasti ja sitten pitää ystävänä, syytä tuolle en tiedä vieläkään!
Olen miettinyt että mistä voisin tavata sinkku-äitejä? jokin lastenpuisto kenties tms? siinä on myös sekin että en halua mennä varattuja häiritsemään ja saada mainetta että olen joku pukki joka yrittää kaikkia paikan naisia.
Asiallisia ja kivoja vastauksi kiitos:))
Tässä 1,5 vuotta sinkkuna olen ollut, joillakin treffeillä olen käynyt mutta ne on siihen jäänyt sitten. Joko en ole vain yksinkertaisesti tuntenut naista kohtaan mielenkiintoa tai sitten kun olen sanonut että on lapsi niin naiselta loppunut kiinnostus. Naisille tuo lapsi tuntuu olevan iso este parisuhteelle, onko se ikuinen-exä-kuvio vai pelko tulla "äitipuoleksi" siinä? en hae ilmaista lapsenvahti en äitipuolta lapselleni vaan kumppanin joka hyväksyy poikani osana minua ja elämääni. Rafloissa en pahemmin juokse ja en lähde yli-innokkaasti kokeilemaan kaikkia naisia. Kokeilin myös nettideittailua (suomi24-treffi) parin naisen kanssa pidemmän ajan juttelin, yksi heistä oli yksinhuoltaja ja pari lapsetonta. Lapsettomien kanssa en saanut oikein juttua ylle ja yh käyttäytyi oudon mustasukkaisesti (vaihdettiin numerot) ja kun en heti vastannut niin sieltä tuli vaikka mitä viestiä perään, joten poistin käyttäjän ja katkaisin yhteydenpidon häneen.
Yksinelo alkaa olla pikkuhiljaa turhauttavaa ja olen ollut muutamassa seksisuhteessa, ei vain seksin takia siinä olen saanut sen hetken läheisyyden ja hellyden. Haluaisin kuitenkin enemmän elämääni ja baarista en halua yrittää löytää vaikka suuremman todennäköisyydella sieltä ennemmin kuin netistä.
En voi sanoa että olen tavallisin suomalaismiehen näköinen, koska en sitä ole. Olen 180/80 aika tumma piirteinen (kulmat, rusk. silmät) ja ihoni on päivettynyt ympäri vuoden, olen kuitenkin supisuomalainen. Luonteeltani olen aluksi varautuvaisen ujo, mutta lämpenen kuitenkin nopeasti. On sanottu ja olen mielestäni hauska, saan yleensä porukan kuin porukan nauramaan, olen uskollinen ja lojaali läheisilleni.
Minulle on sanottu että olen semmoista miestyyppiä minkä kanssa tohtii olla hetken ei-niin-vakavasti ja sitten pitää ystävänä, syytä tuolle en tiedä vieläkään!
Olen miettinyt että mistä voisin tavata sinkku-äitejä? jokin lastenpuisto kenties tms? siinä on myös sekin että en halua mennä varattuja häiritsemään ja saada mainetta että olen joku pukki joka yrittää kaikkia paikan naisia.
Asiallisia ja kivoja vastauksi kiitos:))
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hauska viesti :) Ehkä jostain lastenkerhosta tai tosiaan puistosta...? Kyllähän se kuitenkin melko pian selviää onko nainen varattu vai ei, joten tuskin tuollaista pukin mainetta kannattaa pelätä pelkän juttelun perusteella ;) Mielestäni isommissa kaupungeissa on myös joskus ollut eräänlaisia yh-iltoja, joissa on voinut tavata samassa elämäntilanteessa olevia. Olisiko kotikaupungissasi mahdollisuutta tähän?
Ja nyt kesällä hyviä paikkoja voisi olla torit ja uimarannat. Ei muuta kun pojan kanssa tyttöjä katseleen :) Kyllä se kumppani sieltä löytyy!
Onnea ja mukavat kesänjatkot!
Kiva viesti tosiaan.
Katsos nainen lämpenee heti sille, että mies hoitaa lastaan :) Tai edes kertoo hoitavansa lastaan ;)
Vakavammin puhuen, tiedän monta naista omasta tuttavapiiristä, joiden mielestä lapsensa kanssa aikaa viettävä mies on kokolailla symppis. Joillekin lapsi voi olla negat. asia, kun kuvittelevat joutuvansa pahan äitipuolen asemaan, epäselviin uusperhekuvioihin yms. mutta jos ja kun tilanne on pääsääntöisesti selkeä (eli sun eksäs ei heittele kapuloita lapsen kautta rattaisiin tai sulla on selkeä tilaus mukavalle aikuiselle lapsen elämään, ei kakkosäidiksi lapselle), en usko että lapsi on este suhteelle. Paitsi niillä jotka haluavat vielä viettää bailuelämää jonkun vuoden. 20-25v. ikäisissä voi olla niitäkin, jos etsit itsesi ikäistä /- pari vuotta.
En usko että pukkimaine heti lävähtää otsaan jos jututat naisia jossain leikkipuistossa. Juttelevathan äiditkin keskenään lapsista, perheistään ym. ja siitä tutustuminen niissä paikoissa lähtee käyntiin. Miksei sitten isä voisi jutella lapsestaan ja siinä sivussa muustakin, mitä nyt hiekkalaatikoiden reunoilla jutellaan. Ja juttele vaan niille varatuillekin. Tiedä vaikka jollain sellaisella olisi kerrassaan viehko sinkku-sisko vailla elämänsä miestä...
Aloita joku harrastus, jos kantti kestää, jokin sellainen missä tapaa naisia. En usko että tarvii aerobikkiin tai tilkkutyökurssille mennä, on kai niitä neutraalimpiakin, jos ei jytäjumppa tai ompelukoneet erityisesti säväytä. Tai lapsen kanssa joku juttu, missä vanhemmat käy lastensa kanssa. Yhteisten tuttujen kautta on pareja syntynyt, jossain kekkereillä tai mökkireissuilla kun väkeä kokoontuu. Kuppilat on vanha keino, ei kai niitäkään kannata väheksyä. Ainakin tapaa heti kasvotusten, toisin kuin nettimaailmassa.
Tsemppiä matkaan!