Miten eron jälkeen on käytännössä menneet lasten olemiset/tapaamiset? Mies kun elää villiä poikamieselämää avoeron jälkeen eikä siihen näy mahtuvan yhteiset lapsemme. Täytyy varmaan mennä virallisesti sopimaan tapaamisajat kun on hieman epäsuhta tilanne: isä ottaa lapset luokseen kuin hänelle sopii eli joskus viikolla ja sekin on alkanut rakoilla kun naisia on silloinkin. Viikonloput kuluu kokonaan naisten seurassa eikä silloin lapsia huolita luokse (enkä päästäisikään, sen verran kummallisia on naiset olleet). Minäkin haluaisin mennä viikonloppuna jonnekin viihteelle, mutta en pääse. Lapset ei viihdy vieraamman lapsenvahdin kanssakaan, eivät tosin enää isänsäkään kanssa..
Eronneet vanhemmat!
::::::::::::::::::
8644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet astunnut tänne meidän eroneiden naisten realimaailmaan, ja meidän joukomme on lukuinen. Niin kauan kun mies on vapaa sinkku ( siis ilman vakkaria) tilanne on tämä ja pysyy tälläisena.
Ja niistä tapaamisajoista.... se on isän oikeus saada lapset mutta pakolla niitä lapsia ei edes sopimuksella isälle saa jos ei ota niitä vapaaehtoisesti.... joten jos miestä ei huvita ( vaikka se sopimus olisikin) niin lapset eivät näe isäänsä.... jos kuvittelet että mikään paperi saa miehen olevan reilu ja ottavan lapset pelkän tapaamissopimuksen mukaisesti.... älä pidätä hengitystä... tapaamiset tullaan tekemään uuden naisen ehdoilla ja sallittua ne...
Joten jos haluat viihteelle on sinulla käytönnössä vain yksi vaihtoehto lapset joutuvat olemaan jonkun hoitajan luona viihtyivät tai eivät.... tai sitten todellakaan et mene mihinkään....
Ja sitten kun ex-miehellä on joku vakkari nainen niin käytönnössä se miten hän suhtautuu sinuun ja teidän lapsiin ratkaiseen hyvin pitkälle tuleeko se ex koskaan lähentymään lasten kanssa ja millaista tapaamistiheyttä tulee olemaan. Joten miehelle lapset tulevat aina vasta uuden suhteen jälkeen. Toivo siis miehesi löytävän sen yhden ja ainoan, että tämä uusi suhde vakiintuu ja että tämä uusi nainen hyväksyy lapset ( ei sitten mikään automaatti) . Sillä mies jolla on paljon naisia ei koskaan tule löytämään aikaa lapsille....
Joten kädet ristiin että mies löytää sellaisen naisen joka hyväksyy sinun lapset sillä käytännössä se tulee ratkaisemaan pelin loppupelissä. Ja jos sinä et hyväksy naista olemaan lasten lähellä silloinhan tilanne vain jatkuu kuten tähänkin asti....
Joten käytännössä eroneella miehellä on aikaa lapsille vain silloin kun ei ole muuta ja parempaa tekemistä.... eli jokainen hameen heilahdus on aina lapsia tärkeämpää..... ja niiden uusien naisten kummallisuus ei ole sitten sinun päänvaiva.... joten turhaan mietit tilannetta mihin et voi vaikuttaa pienimmälläkään määrin..... ainoastaan toivoa parasta....
Itsellä 6 votta erosta ja minä en hyväksynyt miehen "hoitoa" alussa ja olin törkeä miehen uudelle ( nykyisin vaimolle) joten meidän väleistä tuli jäätävät, en halunut lasten olevan sen "naikkosen" seurassa joten ex ei ottanut lapsia juuri koskaan. Tulihan heistä pari ( vaikka minusta se tuntui todella väärältä) Ja riemua jatkuu edelleen, sillä ex:n uusin nainen ei todellakaan ole valmis muuttamaan alussa tehtyä käytäntöä ja heidän ottavan lapsia yhtään sen enempää kun heidän alottaessakaan, joten eivät ne lapset vieläkään paljon isää näe. Mies sanoo suoraan että jos on pakko valita uuden rakkauden ja vanhan akan / lasten välillä uusi voittaa aina.... Olen yrittänyt sovintoa.... tiedän että hänen kantansa on että miksi hän ottaisi sen "akan" pennut sinne heille, eihän hänelle voinut alussakaan lapsia antaa joten miksi se tilanne nyt olisi muuttunut, hänhän on ihan sama nainen.... Joten vieläkään minulla ei ole mitään vapaa-aikaa ja siksi sen uuden suhteen aloittaminen on lähes mahdotonta....Se miten törkeä oli hänelle alussa heijastuu naisen haluun edes tutustua lapsiin. Tiedän että se on lapsellista molemmilta aikuisilta.... kadun monta asiaa ja tekisin monesti aivan toisin jos voisin... joten uskon että minun vain on odotettava että lapset kasvaa.....
Olen siis erittäin kateellinen niille naisille joiden miehen uusi nainen hyväksyy vanhan parisuhteen lapset osaksi heidän omaa uutta elämää....
juuri sitä mitä tilasit. Hyvä kun tajuat, mistä entisen miehesi uuden vaimon käytös johtuu. Miksi toimit noin kun eksäsi uuden naisen elämäänsä löysi? Etkö hetkeäkään ajatellut, miten sinun käytöksesi vaikuttaa lasten tilanteeseen?
Vaikka ero olisi miten katkera niin lasten etu ensiksi. Varmasti myöhemmin elämässäsi törmäät siihen, että lapsistasi tuntuu jossain vaiheessa, että sinä olet syyllinen siihen, ettei heillä ole toimivaa isäsuhdetta. Valitettavaa, mutta hyvinkin totta.
Kiitän usein eronneena naisena luojaani siitä, että eromme meni ns. sopuisasti, lapset asetettiin etusijalle. Ja tehdyt sopimukset on pitäneet, vaikka uusia avipuoliso ehdokkaita on molemmilla vuosien varrella ollut.
Luuletko etten kadu, olin hölmö ja yritin pistää miehelle luun kurkkuun. Oikeasti vain tei sen että lapset ja ex vain etääntyivät, en uskonnut niin käyvän.
Kadun ja tunnen syyllisyyttä. Lapset pitävät sitä minun syynä, varsinkin kun murkkuikä on päällä saan kuulla siitä jatkuvasti.
Olisi pitänyt laittaa lasten etu edelle mutta katkeruus voitti. Nyt tekisin kaikki toisin mutta menneisyyteen ei voi valitettavasti palata. Vaikka nyt ne tapaamiset olisi minusta tärkeitä niin toinen ei vaan enää välitä.
Kadehdin niitä äitejä joilla erossakin lapset ovat niin tärkeitä etteivät tärvele lastensa ja heidän isän suhdetta. Minusta ei ollut siihen. Katkeruutta on siis itseä kohtaan ja vaikea katsoa miten ex on ollut onnellinen meidän erosta ja jatkaa kivaa elämää toisen naisen kanssa. Hänen uusi nainen ei halua olla missään tekemisissä minun kanssani oman vittumaisen aloituksen takia. Ja koska ex ei halua loukata uutta niin myös hän jättää entisen elämän taakseen, tuosta vain.
millasia stooreja täällä saa lukea... Olen tosi pahoillani molempien kohtaloista...
Itse eronnut reilu 5 v sitten ja vaikka olin se jätetty osapuoli ja tietysti äitinä lapset jäivät mulle niin silti ongelmia ei pahemmin ollut lasten hoidoissa vaikka olinkin hyvin katkera ja vihainen lasten isälle lähinnä tavasta hoitaa ero ja asiat.
Ei saisi sekoittaa parisuhdetta ja vanhemmuutta, vaikka tulee ero niin se on aikuisten välinen suhde mikä katkeaa, vanhemmus ei katoa mihinkään... Tietysti tunnekuohussa näitä asioita ei pysty ajattelemaan välttämättä fiksusti.
Eihän sen noin pitäisi olla että joku uusi mies tai nainen sanelee lasten tapaamiset, siinä tapauksessa mies on hyvin munaton ja nainen kyllä myös tosi nössykkä. Ei ainakaan mulle tulisi kukaan mies sanelemaan mun ja lasten välisiä juttuja, jos menisi siihen päinkään niin kiitos näkemiin. Tai jos exäni uusi nainen olisi tullut sanelemaan jotain tai puuttumaan mun ja lasten isän välisiin soppareihin niin todennäköisesti exäni olisi heivannut naisen pois elämästään.
Tarkoitus ei ole tulla tänne nyt hehkuttamaan että mulla asiat hyvin mutta jotta ei tulisi liian negatiivinen kuva eron jälkeisistä jutuista niin itsellä kokemus että en missään vaiheessa sanonut exälle ettet tuo jotain naikkosta lasten eteen, luotin siihen että hän näyttää lapsilleen sellaisia ihmisiä jotka ei mitenkään ole ikäviä juttuja lapsille ja kun nykyinen nainen astui kuvioihiin niin homma meni ihan kivasti, olihan siinä itsellä sulattamista hetkisen että lapsilla on äitipuoli, oma prosessi siinäkin piti käydä omassa päässään mutta en mitenkään estänyt yhtään mitään.
En ymmärrä naisia jotka estävät lasten isää näkemästä naisia mutta kyllä sitten itse roudataan miehiä lasten eteen, ei se näinkään saisi mennä. samat säännöt molemmille.
Samoin kun itsellä oli mies ja lapsille isäpuoli ei mitään ongelmaa, kaikki meni ihan normaalisti. Suhde ikävä kyllä kariutui, nyt uusi suhde alkamassa ja kunhan me aikuiset ollaan tässä kohta kuukausi tutustuttu kahdestaan niin aika ottaa lapset mukaan ja siitä ilmoitan lasten isälle että nyt tälläinen tilanne eikä se tule vaikuttamaan mihinkään mitään.
Joten tilanteet on erilaisia aina, hyviä ja huonoja kokemuksia.
Kovasti tsemppiä kaikille yh-äideille, tiedän että on rankkaa jos ei ikinä pääse tuulettumaan ja joutuu katsomaan sivusta kun mies rakentaa uutta elämään ilman huolenhäivää, kyllä se aurinko paistaa jokaiseen risukasaan ennemmin tai myöhemmin.
vielä että lastenvalvojalla kirjataan LAPSEN OIKEUS NÄHDÄ ISÄÄNSÄ, mihinkään papereihin ei tule tekstiä että isän oikeus nähdä lastansa, joten muistakaa tämä...
Lapsella on oikeus mutta ei velvollisuutta nähdä myös etävanhempaa mutta mitä tehdään kun se mies kieltätyy vain tapaamasta?
Vedänkö oikeuteen ja vaadin miehelle sakkoja - sehän sitä lasta lohduttaa ; isä maksaa mielummin sakot kun tapaa minut. Enkä edes tiedä olisko tälläinen edes mahdollista vaatia oikeuden kautta ja koska alaikäinen on asianosainen ( ei siis se lapsen äiti)
Olkaa onnelisia te joiden ex-puoliso haluaa pitää yhteyttä omaan lapseen ja muistakaa ettei tämä halu ole mitenkään itsestään selvyys.
Meillä vasta ero aluillaan, joten ei tapaamisista sen kummemmin vielä tietoa. Erossa tosin ollaan asuttu jo kolme kk, ja asumuseron alussa oli lapset vuoroviikoin mulla ja isällään.
Nyt kuitenkin, kun asumusero muuttui koko eroksi, en tiedä, miten tapaamisten käy. Isukki on aika viinaan menevä, ja naisia naisia naisia pyörii nurkissa jos jonkuulaisia. Lastenvalvojalle aika maanantaina, miehellä edelleen toive että lapset vuoroviikoin siellä. Toteutuukin, mikäli mies jatkaa töissä käymistä normaalisti, eikä pyöritä niitä akkoja nurkissaan sillon kun lapset siellä. Niin jos käy, niin haen yksinhuoltajuutta, jos kaikki sujuu hyvin, yhteishuoltajuus pysyy.
Samoin aion vaatia, että miehen täytyy käydä nollat puhaltamassa aina ennenkun lapset menee sinne, ja muutamana päivänä viikollakin, vaikken juurikaan epäile, että joisi lasten kanssa ollessaan, lapset on miehelle kaikki kaikessa.
Sun kannattaisi sostoimelta pyytää avohuollon tukitoimena vaikkapa tukiperhettä, johon voisit lapset viedä vaikka kerran kuussa, että saisit itse levätä ja pääsisit ihmisten ilmoille.
Meillä päin tukiperhe on aika yleinen käytäntö, ja apua saa, kun sitä pyytää. Jaksamisia :)
Voi teitä sanoi isä meitä. Niinpä. Vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiin vaan lapsilla on oikeus vanhempiin. Täälä puhutaan vain vahempien omista etuuksista.Kertaakaan täälä ei mainita lapsen etuuksista. Vanhemmat olette todella kesken kasvuisia omien etuuden hakijoita. Luulette ajavanne omaa etua koti pesään. Vain lapsilla on oikeus vanhempiin. Typeriä keskenkasvuisia kakaroita olette itse. Sinä yksinhuoltaja joka kertoo täälä muille pitkää omaa tarinaansa, en yhtään ihmettele miksi sulla lapset kiukuttelevat sinulle. Juurikin sen takia että kostit exllesi omasta nahoistasi ajattelematta omia lapsiasi. Sitä saa mitä tilaa ! ! Lapsesi ovat todella fiksuja myöhemmässä kasvuvaiheessa sille vanhemmalle joka heidän ollessaan pieniä suunnitellut sotaa isää kohtaan. Olet saanut nyt itse selkääsi. HAH, aivan oikein sinulle yksinhuoltaja ! !