En pysty päästämään irti..

Minulle kävi vuosia sitten samanlainen juttu. Yhtenä päivän mies vain ilmoitti, että ei hän teidä, mitä tuntee minua kohtaan, vaikkakin minulla olisi aina paikka hänen sydämessään. Siinä sitten ihmettelin, itkin ja riuduin, enkä saanut minkäänlaista muuta selitystä tai ylipäätään keskustelua syntymään. Mies muutti kotoa pois, eikä ilmoittanut uutta osoitettaan.
Arvatkaas, mikä tässä olikin tosiasia? Miehelle syntyi avioliittomme aikana lapsi toisen naisen kanssa, ja hän muutti tämän luokse. Siinä vaiheessa, kun minulle selvisi totuus, puheyhteys loppui täysin ja ero oli sitten erittäin riitaisa.
Eniten harmittaa se, että vaikka kuinka mies esittääkin matchoa, niin puhuisi edes totta!

Kyllä sä melkoinen robotti olisitkin, jos pystyisit viikossa noin pitkän suhteen unohtamaan!
Sure rauhassa, on mun neuvoni. Sen aika on nyt ja sillä siisti. Yksi osa elämästäsi on poissa ja sen tyhjyyden täyttämiseen menee oma aikansa.
Elä päivä kerrallaan ja yritä käydä tunteesi läpi vaikkapa ystävän kanssa niin juurta jaksaen, että ei enää pakahduta. Samalla opit ehkä itsestäsikin jotakin uutta, surutyön myötä.
Joka tapauksessa, kaikki menee ohi aikanaan ja mikään tila ei jää päälle pysyvästi.
Voimia!

Tuttu tunne täälläkin päin!:( Mies tosin vakuuttelee rakkautta yms. mutta käytös on aivan päinvastaista. Kolme vuotta olen haukkumista ja nöyryytystä kestänyt, vaikka koko ajan järki käskee juosta tämän luota pois ja lujaa! Nyt olen päättänyt tosissani yrittää, koska parempi olla yksin vaan kuin yksinäinen kahdestaan...
Voimia sinulle!:)

Et ole yksin... Karu totuus tuli ilmi kolmen vuoden seurustelun jälkeen, poikaystäväni jätti ja petti ja valehteli ja muuttui kusipääksi pari päivää sitten. Kaikki tuntuu vielä niin sekavalta... Silmät ovat turvoksissa ja päätä jyskyttää. Tuntuu ettei jaksa...

Valitettavasti se tuossa vaiheessa sattuu, ja sen kai pitääkin sattua, vaikka se tuntuukin ylitsepääsemättömältä. Mutta voit toisaalta olla varma, että se ei esim kuukauden päästä satu enää ihan niin paljon.

Minutkin jätettiin pari kuukautta sitten, syyt oli jotakuinkin samat kuin sinun tapauksessa. Voin rehellisesti sanoa, että olen pikkuhiljaa alkanut toipumaan erosta. En silti voi kieltää etteikö enää sattuisi ja itkettäisi, se vaan on nyt jotenkin helpommin siedettävissä kuin silloin alussa. Kuitenkin koko ajan helpottaa.

Jotain selviytymiskeinoja on olemassa. Musiikin kuuntelu ja kaverit auttoivat minut pahimman vaiheen ohi (etenkin ne kaverit). Eikä niiden kavereiden kanssa välttämättä tarvitse aina tapahtuneesta puhua, jos ei jaksa. On tärkeää, ettet jää kurjan olon kanssa yksin, vaan hakeudut ihmisten ilmoille, vaikka se saattaa tuntua vaikealta.

Myös tämä "jättäjä" on ihme kyllä jaksanut tukea ja kuunnella minua, siitä en sitten tiedä oliko se minulle hyödyksi vai haitaksi..

Mutta voimia sinulle, kuten huomaat niin kyllä sinulla on kohtalotovereita. Kyllä me yhdessä jaksetaan!

Kuusi viikkoa sitten meni hyvä suhde poikki. Syynä oli miehen ahdistuminen (joka on tapahtunut myös hänen muissa aiemissa suhteissa). Vaikka seursteluaikamme oli alle vuosi niin kyllä sitä siinäkin ajassa näköjään pahasti toiseen ihastuu ja kiintyy.

Pari ekaa viikkoa oli kirjaimellisesti helvettiä, ei maistunut ruoka, itketti koko ajan. Nytkin itkettää, kun ajttelee niitä aikoja.

Eilen se vasta shokki sitten tulikin. Luulin, että nyt mulla on jo ylitsepääseminen-vaihe, mutta alitajunta taisi tehdä tepposet. Näin tämän ihmisen hänen keikalla. Juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä hän sanookin, et hän on nykyisn tytön kanssa nimeltä x. Tämä x on hänen työkaverinsa josta olen aina vähän väliä seurustelumme aikana kuullut. Heidän välillään on aina ollut jonkilaista positiivista jännitettä, mutta ei kuulemma muuta. Tämä poika on vielä sanonut (kun olen pilkallisesti, mutta hyvätahtoisesti x:stä puhunut), että ei se ole sellanen tyttö, josta hän kiinnostuisi. X on kuulemma ihan erilainen mitä tämä ihminen katselee. Ja kaiken lisäksi vähän "iso". Eikä tämä poika edes helposti ihastu tai lähde tyttöjen mukaan. Mut näköjään kaikki periaatteet lensivät sitten roskakoriin, nimittäin he ovat nyt seurustelleet (maksimissaan) kuukauden.

Se, että me sanalla seurustelimme, kesti noin kolmisen kuukautta. Mut nyt sitten viikoissa jo seurustellaan.

Tuntuu, että koko meidän seurusteluaika oli mun pettämistä, henkisesti. Vaikka tämä poika ei sillon olisikaan kiinnostunut tästä x:stä niin se sattuu niin paljon, että hän nyt sitten on. Huomasin, että ainakin heidän suhteessaan taitaa olla seksiä, meillä se osio jäi vähän vähemmälle. Johtuikohan ero sitten siitäkin osakis. Kummallisia ajtuksia ja kysymyksiä nousee mieleen.

Kiitos kun sain kertoa. Helpotti vähäsen. En vaan tiedä milloin tämä tuskainen olo lähtee pois... Ei ainakaan viikoissa, ehkä kuukausissa sitten. Niin kuin seurustelun kanssa.

Voimia sulle! Perseestähän tämä on, mutta jompaa kumpaa osapuolta täytyy aina sattua. Harmi, että tällä kertaa se oli me.

Ainiin, vielä. Ilmeisesti tämä entinen ei sitten olltukaan niin vahvasti ihastnut muhun kun noin aikasin aloitti jo uuden suhteen. Sekin sattuu. Oliko kóko suhde vaan tulevan pahan olon enteilyä?

heippa!meillä oli jokin aika sitten aivan sama tilanne..
tiedän täysin miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu,enkä pysty auttamaan eikä kukaan muukaan.muistan kyllä oikeen hyvin miltä se repivä tuska tuntui.
kaikki sanoo että kyllä se siitä ajan kanssa ja ota ny ittees niskasta kiinni ei yhteen mieheen koko mailma lopu.....
mutta se on toisten niin helppo arvostella kun eivät voi tietää miltä sinusta oikeesti tuntuu.
oikeen paljon voimia sinulle :)

tiedän miltä susta tuntuu. olin ex:ni kanssa melkein 7v yhes kunnes tuli ero ja varsinaista syytä en edelleenkään tiedä. ja vaikka jo yli vuoden erosta niin edelleen välillä tekee kipeää. Meillä vielä lisäksi 3 lasta. Mutta kyllä se olo ajan kanssa helpottuu. Kuten yksi tuttavani sanoi että ei oikeastaan tiedä muuta pahempaa kuin kuolema. Voimia sinulle ja puhuminen ystävien kanssa auttaa kun saa purkaa omia tunteita

Kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet minulle. Jos joku teistä kaipaa keskustelua tai muuten tukea ottakaa yhteyttä minuun sähköpostilla: [email protected]. Yhdessä täsät selvitään!!
Ja olisi kiva vaihtaa kuulumisia enemmänkin..
Kirjoitelkaa vaan rohkeasti.. Yhdessä me kaikki tän asian kanssa ollaan!!

en mä vaan tajua mikä mun omaa riivaa..
haluaa elää sinkkuna nuoruuttaan.. - unohtaa mut

hitto ku on vaikeeta..mulla..

mulla on aivan sama tilanne...ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja yli vuosi kihloissa ja yks kaks mies sanoo että on mennyt usko meidän suhteeseen...kaiken sen jälkeen mitä ollaan koettu ja hääpäivää suunniteltu...ja PUM! ja nyt pitäs muuttaa pois ja olla niin kuin mitään ei olisi viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunutkaan...ja vielä rakastan tätä ihmistä yli kaiken...Helvetti että sattuu! Kysyin onko mahdollisesti löytänyt toisen naisen mutta vastasi että ei...kuitenkin kuultuani monia tarinoita lähes samanlaisista tilanteista tiedän sen, että ei ne tunteet noin vain lopu vaan taustalla on toinen ihminen, joku jota hän rakastaa enemmän...se mikä tässä pahimmalta tuntuu, on että sitä ei voi rehellisesti myöntää!! olisi itselläkin (helpompi) jatkaa eteenpäin kun tietäisi että sitä suhdetta ei olisi voinut pelastaa---nyt se vaan sattuu eikä asialle voi tehdä mitään vaikka yritetty on...sitä aina luulee löytäneensä sen oikean, mutta eipä sellaista taida ollakaan...