Mitä hänen päässään liikkuu?

Olen tuntenut hänet nyt vähän yli kolme vuotta, olemme hyviä kavereita. Me molemmat olemme hyvin monista asioista samaa mieltä, olemme kiinnostuneet monista samoista asioista ja nauramme samoille jutuille. Me myös ärsytämme toisiamme säännöllisin väliajoin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut hiljalleen ainakin ihastuneeni häneen, mutta en ole uskaltanut sanoa mitään. Kesäkuussa koulun loppuessa annoin kaikille (koulu) kavereilleni kirjeen, jossa kerroin, mitä ajattelin heistä. Tässä kirjeessä kerroin pojalle, mitä tunteita hän minussa herättää. Sanoin, ettei sillä ole väliä tunteeko hän samoin vai ei, voimme silti pitää yhteyttä. Kului monta viikkoa, eikä hän ottanut yhteyttä millään tavalla. Ensimmäisen kahden viikon ajan arvelin, että hän vasta sulattelee uutista. Kolmannella viikolla aloin katua koko juttua. Oikeasti minun ei pitänyt kertoa, mutta exäni otti yhteyttä ja kysyi, haluaisinko yrittää vielä. Minun olisi pitänyt sanoa, etten vain halua, mutta jostain syystä kerroin tykkääväni toisesta. Ja koska en halunnut vaikuttaa luuserilta eksän silmissä, sanoin kertovani seuraavana päivänä. Tunteeni olivat ihan samat, muttei minulla ollut alunperin ollut aikomustakaan kertoa. En siis vain yrittänyt tehdä eksääni mustasukkaiseksi tms. No mutta, kun poika lopulta otti yhteyttä, hän kysyi minua kanssaan Helsinkiin ilman mitään erityisempää syytä (samoin kuin aina ennenkin). Me vietimme pari tuntia kävellen Helsinkiä ympäriinsä, kävimme syömässä ja menimme kotiin. Hän ei maininnut lukeneensa kirjettä, hän ei myöskään ilmaissut tuntevansa minua kohtaan mitään ystävyyttä kummempaa. Enkä minä uskaltanut kaivaa aihetta esille, arvelin hänen pelästyvän ja "katoavan" taas pariksi viikoksi. Meillä on hauskaa, mutta minusta tuntuu siltä, että joko hän ei ole lukenut kirjettä tai yrittää leikkiä, ettei sitä ollutkaan olemassa. Enkä minä voi sanoa, että se oli pelkkä paska läppä, koska se ei ollut.
4714
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mulla on ihan sama tilanne on mukava mies josta olen kiinnostunut ja sitten exä. Exä pyysi minua käymään hänen luonaa ja tämä ihastus ei taas ole edes vastannut viestiini. Päätin mennä exän luo, koska tämä vastaamatta jättäminen on minusta merkki siitä ettei kiinnosta tarpeeksi.

Äänestä
  • niinku samanlainen tilanne sillä erotuksella et exä ei liity tähän kuvioon mitenkään. Mut viestiin vastaus on tosiaan ikäväkseni jäänyt johonkin matkan varrelle :( Sinänsä uskon, että sille voi joku ihan looginen syykin olla, kyseinen mies kun normaalisti kommunikoi ihan hyvin ja varmasti kertoisi jos jotain kerrottavaa olisi. Uskoisin ainakin näin.

    Äänestä

Mielestäni olisit ansainnut palautetta, kun teit noin hienon liikkeen, mutta aina asiat eivät syystä tai toisesta toteudu...

Jos se nyt mitään lohduttaa, niin voin kertoa miten yksi kirje vaikutti kovasti itseeni, kun olin vielä teini, ja siitä on jo todella monta vuotta aikaa. Sain sen tytöltä, joka oli riparillamme isosena, Koskaan ei kukaan naispuolinen ihminen ollut sanonut tai kirjoittanut yhtä henkilökohtaisesti ja mieltä lämmittävästi ja mulle tuli tosissaan tippa silmään sitä lukiessa. Minusta tuntui, että varmaan kukaan muu tyttö ei ollut edes huomannut minun olemassaoloani samalla tavalla. Ainakaan eivät olleet tulleet kertomaan. Olin vaan liian tyhmä ja hämilläni mennäkseni kiittämään ja kertomaan, miten paljon se minulle merkitsi. Mutta tosiaan yhä nyt puoli elämää myöhemmin muista asian ja ehkä myös omat kirjeesi vaikuttavat voimakkaasti johonkin, vaikket saakaan siitä tietää.

Äänestä

Jos sua yhtään helpottaa niin yritin joskus iskeä nuorta hyvännäköistä pappia ja laitoin hänelle sähköpostiviestiä. Sain häneltä niin kivan viestin takaisin missä hän toivotti hyvää kesää ja kertoi seurustelevansa, mutta kaikkein hienointa oli se miten otettu hän oli siitä että olin ihastunut häneen ja kehunut häntä loistavaksi puhujaksi ja sitä kuinka komea hän on. Lisäksi hän kirjoitti ettei ihastusmeiliä tule ihan joka päivä. Eri juttu on ne yläaste ikäiset pojat jotka levittävät kirjettä ympäriinsä, mutta jos olette jo ennestään kavereita niin ei kai hän sellaista tee. Jatka samaan malliin ja kuulostele jos suhteesta voisi sittenkin tulla. Itse tajusin juuri etten halua enää olla exäni kanssa. Olen sitten mieluummin vaikka yksin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Apeahko teinityttö kirjoitti:

Olen tuntenut hänet nyt vähän yli kolme vuotta, olemme hyviä kavereita. Me molemmat olemme hyvin monista asioista samaa mieltä, olemme kiinnostuneet monista samoista asioista ja nauramme samoille jutuille. Me myös ärsytämme toisiamme säännöllisin väliajoin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut hiljalleen ainakin ihastuneeni häneen, mutta en ole uskaltanut sanoa mitään. Kesäkuussa koulun loppuessa annoin kaikille (koulu) kavereilleni kirjeen, jossa kerroin, mitä ajattelin heistä. Tässä kirjeessä kerroin pojalle, mitä tunteita hän minussa herättää. Sanoin, ettei sillä ole väliä tunteeko hän samoin vai ei, voimme silti pitää yhteyttä. Kului monta viikkoa, eikä hän ottanut yhteyttä millään tavalla. Ensimmäisen kahden viikon ajan arvelin, että hän vasta sulattelee uutista. Kolmannella viikolla aloin katua koko juttua. Oikeasti minun ei pitänyt kertoa, mutta exäni otti yhteyttä ja kysyi, haluaisinko yrittää vielä. Minun olisi pitänyt sanoa, etten vain halua, mutta jostain syystä kerroin tykkääväni toisesta. Ja koska en halunnut vaikuttaa luuserilta eksän silmissä, sanoin kertovani seuraavana päivänä. Tunteeni olivat ihan samat, muttei minulla ollut alunperin ollut aikomustakaan kertoa. En siis vain yrittänyt tehdä eksääni mustasukkaiseksi tms. No mutta, kun poika lopulta otti yhteyttä, hän kysyi minua kanssaan Helsinkiin ilman mitään erityisempää syytä (samoin kuin aina ennenkin). Me vietimme pari tuntia kävellen Helsinkiä ympäriinsä, kävimme syömässä ja menimme kotiin. Hän ei maininnut lukeneensa kirjettä, hän ei myöskään ilmaissut tuntevansa minua kohtaan mitään ystävyyttä kummempaa. Enkä minä uskaltanut kaivaa aihetta esille, arvelin hänen pelästyvän ja "katoavan" taas pariksi viikoksi. Meillä on hauskaa, mutta minusta tuntuu siltä, että joko hän ei ole lukenut kirjettä tai yrittää leikkiä, ettei sitä ollutkaan olemassa. Enkä minä voi sanoa, että se oli pelkkä paska läppä, koska se ei ollut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu