Jos teille soitettaisiin apua poliisien muodossa, niin uskaltaisitteko ottaa sitä vastaan, vaikka mies sanois et pitäs valehdella? Koska ne poliistihan on turvana siinä sillä hetkellä. Ja sillä aikaa kun mies on putkassa, ehtii järjestää niin että voi mennä esim. turvakotiin joksikin aikaa. Tekisittekö niin vaikka vain lapsenkin vuoksi?
Kerran soitin yläkerran miehen takia naiselle avuksi poliisit, mutta eihän se tietenkään paljastanut, että mies löi. Jos poliisit ois tulleet 5 min aikaisemmin, ne olis kuulleet kuinka koko naapuritalot ja oma rappu raikasi. Näillä on siis lapsi ja pelkäsin vähän senkin puolesta.
Toivoisin, että jokainen uskaltaisi ottaa apua vastaan, koska omaa sydäntäni särki kun nainen sanoi ettei ole hätää vaikka 5min sitten huusi kuin olisi päätä leikattu.
Kerran soitin yläkerran miehen takia naiselle avuksi poliisit, mutta eihän se tietenkään paljastanut, että mies löi. Jos poliisit ois tulleet 5 min aikaisemmin, ne olis kuulleet kuinka koko naapuritalot ja oma rappu raikasi. Näillä on siis lapsi ja pelkäsin vähän senkin puolesta.
Toivoisin, että jokainen uskaltaisi ottaa apua vastaan, koska omaa sydäntäni särki kun nainen sanoi ettei ole hätää vaikka 5min sitten huusi kuin olisi päätä leikattu.
Vastaukset 20
Vanhimmat
luuliko poliisit, että nainenkin on humalassa niin kuin lyövä mies? tiedä tosta, kysyppä häneltä miten on asian laita.
Mies ei. Minkäpä hoippuva nainen vahvalle miehelle voi? Tai miten, uskallatteko vastaan pistää? Ja ei, en mene sanomaan mitään, koska eivät varmaan tierdä että minä sen ilmoituksen tein eikä olla sillä tavalla "väleissä".
tietämässä tapauksessa nainen ei ollut humalassa, ei ollut tippaakaan alkoholia juonut, vaan oli järkyttyneessä tilassa ,kun taas poliisit olivat raporttiin kirjanneet naisen olleen humalassa. Että näin sillä kertaa......
Voi olla, etä mies on uhannu tapaa jos kertoo.
.. mutta sillonhan on se poliisi turvana siinä ja tosiaan aikaa järjestää ittensä miehen ulottumattomiin (turvakoteihinkaan niitä kun ei päästetä). Niin vaikka onki ni kai sitä uskaltais poliisien edessä ja vaikka kertoo niille et "mut kyllä uhattiin tappaa jos kerron, mut kerron totuuden et kyl tääl on tapahtunu". Mies saa enemmän aavn syytteitä ja pitempi aika kiven sisässä.
ja häpeä, jota nämä naiset tuntevat, on kyllä tehokkaita hiljentäjiä. Lisäksi heidät on aivopesty uskomaan, että ei heitä kukaan usko kuitenkaan.
Turvakoti saattaa olla kaukana toisella paikkakunnalla eikä sieltä omasta kodista ole niin helppoa lähteä. Ja vaikka se mies vietäisiinkin yöksi putkaan, niin tuleehan se sieltä takaisin ja etsii naisen käsiinsä.
Lisäksi mies on saattanut uhkailla myös naisen sukulaisia, jos nainen puhuu jotain.
Ulkopuolisen silmin ratkaisut on helppoja ja yksinkertaisia, mutta uhrille ne eivät sitä ole. Hän on tiukasti ansassa eikä näe mitään ulospääsyä.
Aina ihminen voi itsenäistyä ja ottaa irtioton väkivaltaisesta puolisosta. Lapsiin ei pidä vedota ja syyllistää näitä kurjassa liitossa pysymisessä. Kyse on siitä, että uhri ottaa itse vastuun omasta elämästään ja päästää irti riippuvuudestaan väkivaltaiseen mieheen. Mies ei ehkä sitä hyväksy ja naisen pitää eroon päästäkseen muuttaa vaikkapa ulkomaille vähäksi aikaa. Kyllä se mies uuden tossukan itselleen hankkii ennen pitää ja kiristää ehkä lapsilla, mutta jos tulee riitaa kumpi saa lapset niin naisen kannattaa ehkä antaa periksi ja jättää lapset isän luo ja oikeasti lähteä muille maille. Silloin jos väkivalta ei kohdistu lapsiin. Siinähän ukko ihmettelisi mukulat kainalossa, että kuinka tässä näin kävi, sillä yleensähän oletetaan, että nainen jää taisteleman lapsista.
Uhrin täytyy ottaa itse vastuu omasta elämästään. Ei sitä kukaan muu voi tehdä.
Mutta sanoinkin, että se ei ole uhrille niin helppoa. Hän elää siellä pelon ja väkivallan keskellä eikä todellakaan näe asioita niin kuin esim. sinä tai minä. Hän ei kykene toimimaan. Hän on uupunut ja yrittää vain jaksaa päivän kerrallaan. Hän luulee, että hän on ansainnut kaiken paskan eikä hänellä ole oikeutta muuhun. Hän ei näe miten sairaassa tilanteessa hän on. Ja se häpeä! Sen tietää vain toinen saman kokenut. Kynnys avun hakemiselle on korkea, koska ei niistä asioista kehtaa puhua kenellekään.
Elin itse joskus miehen kanssa, joka ei hakannut minua, mutta joka osasi käyttää sanoja tosi julmasti. Hän vähätteli, arvosteli, nimitteli. Rajoitti tekemisiäni ja lukitsi minut joskus makkariin. Puhelinta en saanut käyttää ja sukulaisiin en saanut olla yhteydessä. En saanut tutustua keneenkään ja pelkkä kaupassa käynti
sai hänet syyttelemään minua miesten kanssa pelehtimisestä. Töniminen, tavaroilla heittely ja minun tavaroiden rikkominen oli keinoja, joilla hän tehosti puheitaan. Ja jos pois lähden, niin hän tulee pitämään huolen, että elämäni on helvettiä.
No minä lähdin, mutta sitä ennen kävin kyllä hyvin matalalla. Itsetunto laski pakkasen puolelle ja uupumus oli niin valtavaa, että olisin vain nukkunut, jos olisin saanut.
Aikaa siinä meni ja paljon kyyneleitä, ennen kuin sain itseni kasattua ja voimia niin paljon, että jaksoin lähteä. Vielä enemmän meni aikaa, että sain itseni ehjäksi ja opin taas hymyilemään ja jopa nauramaan. Ilo elämästä oli hävinnyt ihan kokonaan.
Näin jälkeenpäin, vielä vuosienkin päästä en lakkaa ihmettelemästä, miksi annoin kohdella itseäni huonosti.
Miksi en ymmärtänyt lähteä heti alkuunsa vaan jäin odottamaan parempaa. Mitä kauemmin odottaa, sen vaikeammaksi lähteminen tulee. Ja sen raaemmaksi elämä muuttuu.
Toivon todellakin, että jokainen väkivaltaisessa suhteessa elävä ihminen saa voimia ottaa vastuun itsestään ja viheltää pelin poikki. Se on sen arvoista.
Lähdinhän minä siitä suhtees
oikeasti että suomessa hakkaaja joutuu linnaan? ehkä pari kuukautta ja sit taas vapaana. ja tollaset hullut vainoaa uhriaan loputtomiin. pakoon ei pääse.
suomessa uhrilla ei ole oikeuksia. vaikka puolustaisi omaa/lastensa henkeä.
Kyllä pääset, kun et kerro kenellekään, minne muutat. Näin se minunkin vainohulluni sanoi: ei millään ole mahdollista, joku elää eristyksissä ihmisistä.
On liian mukavaa tämä kissa ja hiiri-leikki , varsinkin paljastaa hiiren piilopaikka. Toivottavasti henkilöllisyyden vaihtamisen mahdollisuus auttaa monia.
Omasta lapsuudesta muistan kyllä....
Aian voi sanoa että kyllästyi kasomaan miehen pärstää. Totuus on että narsissi on löytänyt läheisriippuvaisen ja se on kun sympioosi.....
Akka selittää täyttä paskaa itselleen.... mitään syytä tai syllistäkään ei sen suhteen lopettamiselle tarvita. Riittää että se haluaa oikeesti lopettaa ja haistattaa viulut mitä toinen haluaa....
Itse olin 2 vuotta miehen kanssa joka pahoinpiteli niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olin 20v kun tapasin hänet, hän oli 39v... SYY SIIHEN MIKSI KESTIN niin kauan hänen kamalaa käytöstä on varmaan siinä että tuolloin muutama vuosi sitten en oikein tiennyt kuka olin ja itsetuntoni oli myös aika huono. Tulin varmaan läheisriippuvaiseksi. Oli myös sitä uhkailemista että "jos joskut jätät minut niin pidän huolen siitä että et koskaan tule seurustelemaan kenenkään kanssa ja minä teen elämästäsi muutenkin helvettiä..." Eli pelko oli myös yksi syy miksi en jättänyt häntä. Lopulta otin sen suuren askeleen ja jätin hänet, ja hän teki niin kuin uhkasi, yritti ja yrittää edelleen tehdä elämästäni helvettiä erilaisin keinoin. Lopulta, pari kk sitten hommasin lähestymiskiellon, mutta hän rikkoo sitä jatkuvasti. Noh, eteenpäin menen kuitenkin elämässäni vaikka hän yrittääkin estää minua.
En uskaltanut miehen läsnäollessa sanoa etten tahdo häntä samaan huoneeseen, vaikka kysyttiin. Vakaan tahdon pykälä on poistettu hyvästä syystä.
Osataan kyllä, joku tulee auttamaan, säilyttää pokerinaama.
On silti oikein, että nämä on-off suhteessa elävät naiset opetetaan, aina ei apua saa. Itsestä lähtee "nyt se on loppu".
Elin 4 vuotta helvetissä. Menetin lapsen.
Jos lapsi olisi syntynt niin hänen vuokseen olisin tehnyt mitä vain.
Mutta häpeä, pelko.. ne piti minut hiljaa.
Mies sanoi aina "kuka sua uskoo" ja hän oli oikeassa.
..vaikka ei olisikaan syytä huutamiselle.
Ei se huuto mitään vielä tarkoita. Yritä päästä eroon fiktionaalisista mielikuvistasi. Se mitä kuulet nappurista tai rappukäytävästä ja sen mitä nainen antaa puheillaan ymmärtää ei ole totuus. Asian kuuleminen ei ole todiste vaan näkeminen. Kuuleminen on vasta osa asiaa mutta ei totuus. Et voi nähdä seinän läpi etkä voi muuta kuin tehdä omat johtopäätökset omien mielikuviesi varaan. Jos kuulet ja samanaikaisesti näet tapahtuman, se on pitävä todiste jo oikeudessa. Muista tämä kultainen sääntö!.
Se on kaikkien tiedossa että nainen huutaa vaikka tämä näkisi hämähäkin tai jonkin muun asian vuoksi. Aina ei tarvitse olla edes uhka kyseessä kun nainen huutaa. Nainen voi huutaa pelosta vaistomaisesti esim. kaaduttaessa polkupyörällä. Näitä tapauksia on paljon jolla nainen vain haluaa huomiota itselleen. Se on vain naisten tapa jota en voi käsittää. Tämä sama ilmiö toistuu mm. piilokameroissa jossa naiset vain kirkuvat jonkin pilan vuoksi jolle hetken päästä itse nauravat ja häpeävät laittamalla käden suun eteen silmiä pyöritellen. Sekin on nähty että nainen huutaa kuin palosireeni kun mies menee lähelle vihaista naista. Pidän naisia lähinnä pelleinä jotka harjoittavat lähinnä miehille kiusaa ja kun jäävät toiseksi valittavat siitä jollekin saaden huomiota ja sympatiaan puolelleen.
Vaikka olis hakattu kuinka pahasti takaisin niin sinne takaisi ne limputtaa. Apua apua auttakaa ja takaisin pitää päästä jotta tämä sama saisi taasen seruraavan kerran taas alkaa. Nauttivat säälistä ja niistä lohduttajista kun ukko taaaaaaaas hakkasi.
Mutta vittu eivät suostu myöskään lähetemään pois sellaisen luota lopullisesti. Vääntävät naama peruslukemilla täyttä paksaa.... ei se oikeesti ( siis oli pelkää harhaa)....kun se oli päisään ( ja viinapullo ei sitten lyö).....se katuu..... se muuttuu... se lupas ettei koskaan enään.... ko mä rakastan sitä.... ja pelottavinta on että nää muijat vielä itse siihen uskoo vaikka kukaan muu ei todellakaan sitä tee.
Toista ei kannata auttaa jos hän itse ei sitä halua - ja silloin pitäis näkyä jo sitä toimintaa muuttaa tilanne lopullisesti
Mitä paskaa sitä apuun menemään jos se hakattukaan ei halua edes lopettaa sitä tilannetta. Tilanne voi loppua vain silloin kun toinen tekee päätöksen luopua suhteesta ja myös pitää sen. Se on kun alkkis - siitä totuutta on vitun vaikee myöntää - aina voi poistua näyttämöltä. Mutta kun nämä hakatut haluavat varmistaa ettei vaan sille toiselle tule "vaikeuksia" ja pelätään että jos vittu se hakkaava äijä vaikka jättää.... ja vitun iso vahinkohan tämä sitten olisikin ? vai olisiko oikeesti ? Hakatun mielestä olisi koska useimmat asuvat ihan omasta vapaasta tahdosta kusipään kanssa samassa.
Tuo nainen on monestakin syystä voinut kieltää pahoinpitelun, usein syynä on pahoinpitelyn uhrin häpeä. Sitä syyttää itseään tapahtuneesta, vaikka ei se syy tietenkään uhrissa itsessään ole, vaan aina tekijässä. Itse olin miehen kanssa joka pahoinpiteli minua kaksi vuotta. Usein soitin itse poliisit tai sitten naapurit soittivat, eli itse en niinkään häpeää tuntenut, mutta tosiaan jotkut uhrit sitä tuntevat. Tosin sitten melkein aina poliisikuulusteluissa sanoin etten halua nostaa syytteitä, sillä mies uhkaili ja kiristi minua, ja ennenkaikkea syytti minua tapahtuneesta, ja minä aina väsyneenä ja nujerrettuna uskoin häntä. Lopulta poliisit kävivät joskus melkein viikottain luonamme, ja pahoinpitelyistä tehtiin rikosasia joka vietiin syyttäjälle vaikka en sitä olisi silloin halunnut. Reilu vuosi sitten sain vihdoin jätettyä tämän miehen, ja nyt on oikeudenkäynti edessä jossa hänelle vaaditaan muutama kuukausi ehdollista vankeutta, josta olen nyt tänä päivänä erittäin tyytyväinen. Tiedätkö tapahtuuko tätä pahoinpitelemistä naapureillasi kuinka paljon? Jos tapahtuu, niin joka kerta kun kuulet näitä pahoinpitelyn ääniä, soita ihmeessä poliisit. Ja jos törmäät tähän naapuriin, siis tähän naiseen, niin voithan vaikka kysäistä ohimennen että mitä kuuluu, ja että jos hän haluaa puhua niin sinä voit kuunnella...
TJ87 ..... sanoit asia meni syyttäjälle vaikka et olisi sitä itse halunnut
Itse olen juuri nyt siinä tilanteessa.... pahoinpidelty ja poliisikuulustelu käyty .... häntä ei vielä ole kuulusteltu ja sitä odotan pelolla kun hän saa tietää tästä.... koko prosessi on minusta riippumaton - olin valmis peräytymään koska niin paljon pelkään..... pelkään hänen reaktiota ja kostoa.... pelkään mennä oikeuteen..... olen ollu aika maahan lyöty jo suhteessa ja tämä kaikki ottaa niin paljon voimia....
Kuinka sinä jaksoit kaiken läpi ? kuinka hän suhtautui kun kuuli on mennyt poliisi ja oikeus asiaksi ?
entä sen jälkeen ?
Et kerro kirjoituksessasi että oletko miehen kanssa vielä yhdessä, saman katon alla jopa? Itselläni tilanne oli se että pääsin juuri muuttamaan omaan asuntoon kun hänelle kävi ilmi että asia viedään syyttäjälle. Oma asunto ja se että sain jätettyä hänet tietysti helpotti minun tilannettani, ei tarvinnut pelätä että hän pahoinpitelee minut saatuaan tietää että asia menee syyttäjälle. Kun hän kuuli asiasta, alkoi hän tietenkin uhkailla ja harrastaa muutakin henkistä väkivaltaa, tosin sitä hän teki jo koko suhteemme ajan, joten siinä ei oikeastaan kyllä ollut mitään uutta. En tiedä kuinka paljon se että asia meni syyttäjälle ja lopulta oikeuteen vaikutti hänen käyttäytymiseen, sillä kuten jo tuossa edellä mainitsin, hänen käyttäytymisensä oli aina ollut samanlaista. Oikeudenkäynnissä hän vain naureskeli ja vähätteli tekojaan, melkein kaikki pahoinpitelyt hän kiisti. Pysyin silloin kovana ja tuijotin vain suoraan eteenpäin, en antanut hänen nujertaa minua ylimielisellä käyttäytymisellään. Ja tässä minun ja hänen oikeudenkäynnissähän tapahtui niin, että alunperin oikeudenkäyntimme oli jo tämän vuoden elokuussa, mutta tuomari teki virheen - hän ei ollut pyytänyt paikalle lautamiehiä, joiden olisi sittenkin pitänyt olla mukana, niin koko oikeudenkäyntimme joudutaan nyt sitten uusimaan. Uusintakäsittely on tässä kuussa.
Paljon voimia tämä koko asia on vienyt. Olen joutunut pitämään aina silloin tällöin stressin ja ahdistuksen takia sairaslomaa töistä. Nytkin olen saikulla uusintaoikeudenkäynnin aiheuttaman stressin takia. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä unettomuuteen, ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Terapiassa kävin vuoden ajan käsittelemässä suhdettani tähän mieheen. Tänä päivänä, kun erosta on jo yli vuosi aikaa, olen päässyt miehestä ja tapahtuneista asioista yli, ainut asia mikä enää stressaa on tosiaan tuleva o.käynti. Jotenkin sitä pitää vain jaksaa. Yritän elää parhaan mukaan uutta elämääni johon sairas exäni ei kuulu. Ja muista että vaikka asia meneekin syyttäjälle, ei asia välttämättä mene oikeuteen asti, mikäli syyttäjä jättää syytteen miestäsi vastaan nostamatta. Ja mikäli asia menee oikeuteen, niin sinne se voi mennä vasta jopa vuoden päästä. Suomen oikeuslaitos on niin kamalan hidas, ikävä kyllä. Se odottaminen tässä onkin ollut pahinta.
Toivottavasti kaikki menee hyvin. Tsemppiä :)
P.s Ja mitä pelkoon tulee, minäkin pelkäsin exääni hyvin paljon. Ensimmäiseen puoleen vuoteen en uskaltanut liikkua iltaisin ulkona, sillä pelkäsin hänen vaanivan minua taloni ulkopuolella, jota hän usein tekikin. Itselläni tuohon pelkoon auttoi muiden asioiden, mukavien asioiden ajattelu, ystävien näkeminen ja asioista puhuminen ja se että tiesi että omassa kodissa sai ainakin olla rauhassa.
vaan haluaa turpiinsa ! Sitten ne saa siitä aseen miestä vastaan, näin se menee. Naisen luonne on todella kiero.....