Olen vasta 18 vuotias mies, mutta kuitenkin silmääni ja korviini pistää että hyvät ystäväni eivät tiedä mitään ton ajan biiseistä, kaikkia hittibiisejä mitä tuli tuutin täydeltä vielä 90-luvulla. Isäpuolelta tullut kuultua ihan hemmetin hyvää musaa kun aina välillä sanoo että pistä tulemaan se ja se biisi... kyllä on paljon parempaa ku nykypäivän HIMit ja sun muut lady gagat vaikka tietysti eri tyylilajeja ei voi sinänsä vertailla...
Kuitenkin asiani nyt kuitenkin koski sitä että voiko olla totta että olen vain harva minun ikäisistäni ketä kuuntelee 90 luvun vähän tunnepitoisempia biisejä kuin tietysti nykypäivänkin rauhallisempia biisejä mutta kyllä kolahtaa 100 kertaa kovempaa nuo 80 ja 90 luvun hitit kuin nämä nykypäivän.
Hävettää oikein kuunnella kun suurimman osan kavereideni mielestä kauniit kappaleet on pelkkää sontaa... taino eihän ne nyt suoraan sano sitä sonnaksi mutta ainakun rupeaa tulemaan niin sanoo heti että vaihdappa kappaletta, ei vain mene jakeluun.. joo ja sitten kun vaihdetaan biisiä niin sieltä tulee sellasta mitä kuunnellaan ihan koko ajan muutenkin.. ei nyt ihan listahittejä mutta mitä näin kavereiden kesken kuunnellaan meidän ns. omaa musiikkia eli paria eri bändiä. Eikö ois kuitenkin välillä kotona illan istujaisissa voitaisi kuunnella jotain muutakin kuin aina sitä samaa ja elää hetkessä ja fiilistellä sekä juoda olutta... jos menoa kaipaa niin baarit on sitten erikseen.
Oon huomannu kanssa, että nyt lähipäivinä tullu enempi sellanen olo et sittenkun menee baariin niin mun mielestä siel ois ihan kiva keskustellakin ilman että tarvii huutaa kurkkusuorana että vieressä oleva kaveri kuulee, sen takia vähän ruvennut suosimaan sellaisia paikkoja missä jengi ei niin paljon käy mutta kuitenkin suht laadukasta, ei räkälä mutta ei dancehelvetti. Kyllähän sitä sitten kun tarpeeksi on juonut niin alkaa tanssittamaan mutta kuitenkin ei sen tarvi olla kaikkien suosima tanssipaikka.
Tulipas nyt niin sekavaa tekstiä ku tässä rupee välillä kiehumaan :D... olihan tästä ihan pakko kirjottaa eli toivottavasti saitte jotenkin asiasta kiinni vaikka otsikon ohi nyt aika rajusti hypittiinkin.
Kuitenkin asiani nyt kuitenkin koski sitä että voiko olla totta että olen vain harva minun ikäisistäni ketä kuuntelee 90 luvun vähän tunnepitoisempia biisejä kuin tietysti nykypäivänkin rauhallisempia biisejä mutta kyllä kolahtaa 100 kertaa kovempaa nuo 80 ja 90 luvun hitit kuin nämä nykypäivän.
Hävettää oikein kuunnella kun suurimman osan kavereideni mielestä kauniit kappaleet on pelkkää sontaa... taino eihän ne nyt suoraan sano sitä sonnaksi mutta ainakun rupeaa tulemaan niin sanoo heti että vaihdappa kappaletta, ei vain mene jakeluun.. joo ja sitten kun vaihdetaan biisiä niin sieltä tulee sellasta mitä kuunnellaan ihan koko ajan muutenkin.. ei nyt ihan listahittejä mutta mitä näin kavereiden kesken kuunnellaan meidän ns. omaa musiikkia eli paria eri bändiä. Eikö ois kuitenkin välillä kotona illan istujaisissa voitaisi kuunnella jotain muutakin kuin aina sitä samaa ja elää hetkessä ja fiilistellä sekä juoda olutta... jos menoa kaipaa niin baarit on sitten erikseen.
Oon huomannu kanssa, että nyt lähipäivinä tullu enempi sellanen olo et sittenkun menee baariin niin mun mielestä siel ois ihan kiva keskustellakin ilman että tarvii huutaa kurkkusuorana että vieressä oleva kaveri kuulee, sen takia vähän ruvennut suosimaan sellaisia paikkoja missä jengi ei niin paljon käy mutta kuitenkin suht laadukasta, ei räkälä mutta ei dancehelvetti. Kyllähän sitä sitten kun tarpeeksi on juonut niin alkaa tanssittamaan mutta kuitenkin ei sen tarvi olla kaikkien suosima tanssipaikka.
Tulipas nyt niin sekavaa tekstiä ku tässä rupee välillä kiehumaan :D... olihan tästä ihan pakko kirjottaa eli toivottavasti saitte jotenkin asiasta kiinni vaikka otsikon ohi nyt aika rajusti hypittiinkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Edelliseen lisäykseksi, että menee ne vielä vanhemmatkin kappaleet kuten Elvistä 60 luvulta :)
Musta on surullista, ettei nykynuoriso arvosta yhtään vanhempia bändejä. Jotenkin tuntuu, että toisten mielestä vain ne, jotka ovat NRJ:llä tai Voicella listaykkösiä, voivat olla hyviä. Monesti jos joku sattuu musiikkimaustani kysymään, saan ousoksuvia katseita, kun kerron pitäväni 60-90-luvun musiikista.
"Ai semmosia vanhoja pappoja? Nehän on jo melkein kuolleita? Lol mun vanhemmat kuuntelee sellasta."
Miusta on ihan yleissivistävää tietää tunnettuja ja kuuluisia bändejä ja kappaleita vuosien takaa - vaikka niistä ei itse pitäisikään. Mutta itse en tosiaan osaa ymmärtää näitä tämän päivän villityksiä. En voi sietää näitä Lady Gagoja tai Rihannoita, mitä kaikki muut kuuntelevat. Tosiaan, päätin jättää näiden seuraamisen kokonaan jo vuosia sitten. Kuuntelen vain ja ainoastaan sitä, mitä itse haluan. Kieltämättä sen takia joudun jatkuvasti väittelyihin toisten kanssa siitä, mikä muka on hyvää ja mikä ei.
Poikkesin kyllä jo aiheesta... Mutta lähinnä vaan ottaa päähän tämä kaikki. Toisaalta taas, ei sille voi mitään, toiset kuuntelevat sitä mitä haluavat - valitettavasti.
"Ai semmosia vanhoja pappoja? Nehän on jo melkein kuolleita? Lol mun vanhemmat kuuntelee sellasta."
Tuo lause kertoo sen, että jotkut eivät kuuntele musiikkia musiikin itsensä vuoksi, vaan ihan muista syistä. Yhtyeen iällä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos musiikki on hyvää, se on hyvää. Pennut, varsinkin, haluavat kuunnella sitä musiikkia, mitä muutkin pennut kuuntelevat, koska haluavat olla piireissä. Jos kuuntelee jotain muuta kuin Lady Gagaa, on dorka. Sellaisilta ihmisiltä pääsee edellämainitun kaltaisia lausahduksia. Ne, jotka haluavat saada musiikista jotain, etsivät sellaista musiikkia, joka antaa heille etsimäänsä fiilistä. Listapoppareille ei ole millään muulla väliä, kuin sillä, että ovat muodikkaita. Heillä ei ole varaa puhua kenekään musiikkimausta mitään. Funtsinpa tuossa juuri keväällä menehtynyttä heavy metal legenda Dioa. Sitä, että hän oli lähempänä seitsemääkymmentä esiintyessään viimeisiä kertoja. Hänen keikoillaan näkyi nuoria teinejä, jotka kävivät diggailemassa ja ehkä vähän palvomassakin tätä "papparaista". Ketään ei haitannut suuri ikäero, vaan esiintyjällä ja yleisöllä synkkasi. Ei ollut merkkiäkään siitä kuuluisasta sukupolvien välisestä kuilusta. Kuinkahan kauan ukko olisi vielä lavalla heilunut, jos ei olisi syöpä voittanut?
No kyllä aika moni tuntemani nuori kuuntelee noita 80 - 90 luvun musiikkia ja vielä vanheempaakin esim. ihan klassista.
Eli ei se nyt harvinaista kuitenkaan ole, joskin metrossa kuulee HIM ym. metallia, räppiä jne. enempi.
En tiedä johtuuko tämä oma huomioni siitä kun soitan kitaraa ym. ja teen musiikkia ja tunnen paljon nuoria kitaristeja ja pianon ym. soittajia, jotka tykkää esim. Led Zeppelinistä, Jimi Hendrixistä, Pink Floydista ym. vanhemman kaartin bändeistä/esiintyjistä ja tietysti ihan osa tykkää klassisestakin.
Mulla on itellä kolme lasta ja he kuuntelevat laidasta laitaan musiikkia sekä soittavat laidasta laitaan, soitiimia on sähköisistä klassisiin asti.
Mutta kait tätä on jotkut tutkinut, että mitä kuunnellaan.
Sinänsä onko tuolla nyt niin väliä, että nuoret kuuntelisi tätä nykymusaa, samahan se oli silloin kun Beatlesit ym. tuli kuvioihin, ja vanhemmat ihmetteli, että nuoret kuuntelee Beatlesien ja vastaavien musaa.
Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa ja musiikki elää ihmisten mukana ja muuntuu sekä tulee ns. uusia juttuja.
Ja baarissa jos tarvii huutaa musiikin päälle keskuisteluissa ei ole musiikista kiinni vaan siitä, että tätä puolta ei osata tehdä niin kuin pitäisi oikeasti tehdä, äänentoisto jne. pitäisi hoitaa baareissa ja diskoissa siten, että siellä voi oikeasti keskustella huutamattakin, tämä ei ole kuitenkaan siitä itse musiikista kiinni vaan ihmisten tavasta huudattaa niitä laitteita.
Ja mitäpä sitä häpeämään jos joku kuuntelee nykymusaa, nämä ovat makuasioita ja jokainen tykkää omien mieltymystensä mukaan, on ne sitten johdettu markkinamiesten toimesta tai ei ja tämäkin on asia, josta kuulee, että nuoria johdatetaan markkinamiesten toimesta tietynlaiseen musaa, osin varmaan totta ja osin ei. (itse en halua aliarvioida nuorten kykyä valita sitä mitä he haluavat, jos näin tehdään niin voidaan sitten arvioita myös vanhemman sukupolven kykyä kuunnella ja toimia.
Mielenkiintoinen aihe tämä kyllä on.