Olen seurustellut yli vuoden todella mukavan miehen kanssa. Sovimme yhteen kuin kaksi palapelin palaa.
Yhdessä on ihanaa. mutta eikö siellä paratiisissa olekin aina se käärme?
Mies on eronnut kuten minäkin ja meillä molemmilla on lapsia. Molempien muksut ovat teinejä.
Minun lapset pitävät rakkaastani kovasti. Mutta, miehen tytär on suhtautunut minuun alusta lähtien nuivasti ja pahempaan suuntaan menee koko ajan.
Tyttö on 13v ja osaa kyllä hienosti isänsä silmän välttäessä keljuilla minulle. Olen aikuinen ja en missään tapauksessa ala taistella lapsen kanssa miehestä. En myöskään siedä vittuilua ja ilkeää käytöstä, en aikuisilta, enkä lapsilta.
Tyttö asuu äitinsä kanssa, ja vihaa myös äidin uutta miestä. Isällään viettää paljon aikaa.
Olen ihan ihmeissäni mitä tehdä? Mies palvoo lapsiaan eikä ole tietoinen tästä asiasta, ihmettelee vaan miksi minä olen hiljainen ja vetäytyvä joskus...no se johtuu siitä, että hänen tyttärensä yrittää ajaa minut pois isänsä luota. Ja kyllä siinä onnistuukin, sillä en enää jaksa kauan tätä sontaa, jota saan niskaani.
Surettaa, että menetän rakkauden ja surettaa miehen puolestakin, sillä tiedän hänen olevan onnellinen kanssani.
Joten jos joku osaisi auttaa ja kertoa, miten voisin yrittää korjta tilanteen, että vuoden onni voisi tulla ikuiseksi.
Omille lapsilleni olen tehnyt selväksi mitä hyvät käytöstavat ovat.
Yhdessä on ihanaa. mutta eikö siellä paratiisissa olekin aina se käärme?
Mies on eronnut kuten minäkin ja meillä molemmilla on lapsia. Molempien muksut ovat teinejä.
Minun lapset pitävät rakkaastani kovasti. Mutta, miehen tytär on suhtautunut minuun alusta lähtien nuivasti ja pahempaan suuntaan menee koko ajan.
Tyttö on 13v ja osaa kyllä hienosti isänsä silmän välttäessä keljuilla minulle. Olen aikuinen ja en missään tapauksessa ala taistella lapsen kanssa miehestä. En myöskään siedä vittuilua ja ilkeää käytöstä, en aikuisilta, enkä lapsilta.
Tyttö asuu äitinsä kanssa, ja vihaa myös äidin uutta miestä. Isällään viettää paljon aikaa.
Olen ihan ihmeissäni mitä tehdä? Mies palvoo lapsiaan eikä ole tietoinen tästä asiasta, ihmettelee vaan miksi minä olen hiljainen ja vetäytyvä joskus...no se johtuu siitä, että hänen tyttärensä yrittää ajaa minut pois isänsä luota. Ja kyllä siinä onnistuukin, sillä en enää jaksa kauan tätä sontaa, jota saan niskaani.
Surettaa, että menetän rakkauden ja surettaa miehen puolestakin, sillä tiedän hänen olevan onnellinen kanssani.
Joten jos joku osaisi auttaa ja kertoa, miten voisin yrittää korjta tilanteen, että vuoden onni voisi tulla ikuiseksi.
Omille lapsilleni olen tehnyt selväksi mitä hyvät käytöstavat ovat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mihin se aikuisen viisaus on nyt hävinnyt?
En ymmärrä miksi sä et voi jakaa sitä asiaa sen miehen kanssa? Sehän on myös hänen ongelmansa jos sä uhkaat häippästä, koska hänen tyttärensä käyttäytyy kuten käyttäytyy sua kohtaan.
Ei se ole mikään vika, se on vaan lapsen tapa purkaa omaa hätäänsä ja hämmennystään niihin ihmisiin, joita hän itse ei koe tarvitsevansa. Tottakai hän näkisi kaikkein mieluiten paluun tuttuun ja turvalliseen entiseen perhe-elämään jossa hän kasvoi, mutta koska kun on kyse asiasta, jota hän ei voi ohjailla ja määrätä, tulee teidän aikuisina kantaa vastuunne siitä mitä olette aikaan saaneet myös sen lapsen elämässä.
Kehottaisin teitä istumaan alas kolmestaan (isä, tytär ja sinä) ja käymään läpi niitä asioita sen ahdistuneen lapsen kanssa, ymmärtäen hänen olotilaansa, että hän on turvaton ja ymmällään koska vanhemmat on eronneet ja hänen pitää yhtäkkiä sietää elämässään kahta uutta aikuista (sinä ja äidin uus mies) eikä hän vieläkään tiedä miten teihin suhtautuisi.
Ei se lapsi ole suunnitellusti ja harkitusti ilkeä, se on vaan neuvoton, ahdistunut ja tarvii teidän aikuisten tukea selviytyäkseen yli asiasta, jota hän ei voi ymmärtää eikä hyväksyä (siis avioeroa).
Jos sen negatiivisen käytöksen antaa vaan jatkua ja kasvaa, oppii se lapsikin siinä aivan vääriä asioita negatiivisten tunteiden käsittelystä ja purkamisesta. Te aikuisina voisitte auttaa häntä pääsemään takas tasapainoon ja eteenpäin siinä tilanteessa, jossa hän nyt junnaa paikallaan, kanavoiden vihantunteensa isältään salaa sinuun ja toisella puolella äidin uuteen mieheen. Se ei ole oikein,mutta lapsi ei välttämättä osaa tehdä mitään muuta. Hänellä on vaan paha olla ja hän on jo tottunut purkamaan sen olotilansa teihin "ulkopuolisiin".
Ja turha isänkään alkaa huutamaan ja syyttämään ton ikäistä lasta siitä, kun se ei "osaa käyttäytyä nätisti" uutta äitipuolta kohtaan. Se on varmin tie pohjakosketukseen ja sieltä on asteen vaikeempaa alkaa rakentamaan mitään yhteyttä siihen tyttäreen. Aikuisen pitää jo osata ymmärtää muiden ihmisten käytöstä. Lapsen maailma pyörii pitkälle hänen itsensä ympärillä ja isä ja äiti ovat ainoat maailmassa. On aikusen tehtävä laajentaa sitä lapsen katsantokantaa ja olla turva sillonkin kun lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla.
Niin...en todellakaan ole uusi äitipuoli, enkä koskaan sellaiseksi aiokaan (emme asu yhdessä) ja toisekseen, lapsen äidin ja isän erosta on jo 5 vuotta aikaa ja kaikki suhteet jotka isällä ovat olleet ennen minua, ovat kariutuneet nopsaan...? Mihinköhän...?
Tytär tietää mistä narusta vetää ja ero ei ole uusi asia hänelle. Naurattaa et tässä nyt on lapsi "hätääntynyt ja eksyksissä" tunteidensa kassa.....tämä tyttö tekee kiusaa ihan siksi vaan, että se on hänelle mahdollista ja helppoa. Kokeilee miten pitkälle voi mennä.Ja kukaan ei ole puuttunut asiaan niin kuin olisi pitänyt jo ajat sitten.
Jos istutaan saman pöydän ääreen ja tämä asia otetaan puheeksi, minä olen se, jota tytär syyttää ja vihaa, saan siitä taatusti ikuisen raivon niskaani. Ymmärrän kyllä ettei meistä kamuja koskaan tule.
Kummallista on, että miehen kaksi muuta lasta pitävät minusta ja haluavat viettää aikaa kanssani myös ilman isäänsä? He ovat 15 ja 16v.
En ole paha ihminen, enkä takuulla ole ärsyttänyt tai provosoinut tytärtä mitenkään vaan yrittänyt varovasti olla ystävä. Ei onnistu.
Tytön äiti huitelee pitkin maailmaa...liekö sekin vaituttanut asiaan?
No toivon et jokin ratkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin....
sile miehellesi tilanteesta!!! siitä pitää aloittaa. Turha tässä on sitä kamalaa syyllistä lähteä miettimään tytön äidistä.
Pidät itseäsi aikuisena, mutta et tiedä mikä ero on aikuisella ja lapsella - etkä varsinkaan ymmärrä.
13-vuotias on pahimmassa mahdollisessa puberteetti-iässä, maailma ihan tarpeeksi 'sekaisin' muutenkin ja vielä vanhempien ja muitten aikuisten sotkut ja suhteet päälle. Ehkä kiusaaja oletkin sinä.
Ota asia puheeksi. Jos mies ei tarpeeksi topakasti tee tytölle selväksi, miten käyttäydytään, niin lähde nostelemaan. Itse nostin kytkintä miehen AIKUISTEN -jo kotoa muuttaneiden- lasten takia; mies ei halunnut nähdä, eikä puuttua tilanteeseen --tarvitsi ilmeisesti ITSE aikuisten "lasten(=miesten)" paapomista, jolle minä olin selvästikin uhka..
Jos ihmisellä on lapsia, minkä ikäisiä tahansa, pitää ymmärtää että he ovat elämän tärkeimmät ihmiset ja sinä tulet AINA vasta kakkosena. Se ei tarkoita että kelllään olisi oikeutta käyttäytyä epäkohteliaasti, tai aiheetta kiukutella, mutta jos alat "kilpailemaan" lasten kanssa ja rajoittamaan vanhemman ja lasten suhdetta, olet sinä se joka saa lähteä ja se on ihan oikein. Kuulostat epäkypsältä ja omistushaluiselta. Sellaista ei kukaan fiksu ihminen katsele.
Hohoijaa...sinulla se taitaa olla tuo luetunymmärtäminen vielä kehitysasteella..
On varsin kipeää sinulta edes esittää moisia syytöksiä, että aikuinen ihminen olisi mustasukkainen LAPSELLE!?
Perustele miksi huono käytös pitäisi vain hyväksyä?? Omat lapseni osaavat kunnioittaa aikuisia, tervehtiä ja olla kohteliaita.
Et ymmärrä ollenkaan mistä tässä on kyse joten vaikene!
minä tiedän mitä tarkoitat. minulla itsellä yksi poika joka tulee toimeen kaikkien kanssa eikä ole minun suhteestani milläänlailla mustasukkanen kun taas mieheni tyttö on äärimmäisen mustasukkainen isästään kun luulee että tule siihen väliin eikä isä huomio häntä enään ollenkaan, näin asia ei kuitenkaan ole. vietän lähestulkoon kaiken ajan siellä ollessani tytön kanssa ainoastaan illalla kun mennään nukkumaan niin pääsen mieheni lähelle koska tyttö ei anna meidän olla hetkeäkään kahdestaan ettei me vaan pussailla... kerran juteltiin minun työasioista sekä minun poikaani liittyvistä asioista ja kun tytölle ei kerrottu mistä juteltiin niin heittäytyi marttyyriksi että me vihataan sitä ja plaa plaa. oman huoneen ovi paiskautu kiinni ja kuului perään huuto että "omasta huoneesta ei saa edes tulla pois vaikka tää on mun oma koti", eikä kukaan edes käskeny mennä omaan huoneeseen. tällaista käytöstä on nyt jatkunut jo puoli vuotta eikä sille näy loppua. välillä se on liian huvittavaa ja välillä erittäin hermoja raastavaa.
Mistä tiedät, että tyttö on mustasukkainen? Saattaisi sinuakin ärsyttää, jos elämääsi ja lähipiiriin tunkeutuisi vieras ihminen itsestäsi riippumattomista syistä?
Kunnioitus pitää tienata eivätkä lapset tajua siitä aiheesta vielä yhtään mitään, joten lapsesi toimivat vain niillä käytöstavoilla, jotka ovat oppineet. Miten lapsilta voi vaatia kunnioitusta, kun moni aikuinenkaan ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Sinä mukaan lukien.
> tämä tyttö tekee kiusaa ihan siksi vaan, että se on hänelle mahdollista ja helppoa. Kokeilee miten pitkälle voi mennä.Ja kukaan ei ole puuttunut asiaan niin kuin olisi pitänyt jo ajat sitten.
ja sinä olet jonon jatkona. Heikko aikuinen, joka ei uskalla ottaa asiaa puheeksi ja täällä pahoittelee jo tulevaa eroa.
> Perustele miksi huono käytös pitäisi vain hyväksyä?? Omat lapseni osaavat kunnioittaa aikuisia, tervehtiä ja olla kohteliaita.
Omat lapset ja muiden kakarat?
Se tyttöhän teki kaiken niin hienosti huomaamattomasti salassa isältään.
Jos miehelläsi onkin sinun lapsiisi liittyen sama ongelma ja hän ei vain uskalla ottaa sitä kanssasi puheeksi?
Et koskaan voi tietää, jos ette juttele.
Sinä olen aikuinen ja naureskelet täällä, että 13-vuotias ei voi olla hädissään ja eksyksissä, kun tekee sen niin taitavasti. Miksi ei voisi olla hukassa?
Tytön äidillä ja isällä on uudet puolisot. Lapset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavalla asioihin. Kasvatuksesta kaikki ei ole kiinni.
Siitä kertoo jo miehen vanhemmat lapset.
Toisaalta se, että he viihtyvät kanssasi, ei tee sinusta erinomaista esikuvaa 13-vuotiaalle, jota kohtaan kirjoituksista päätellen sinulla on jo nyt asenneongelma.
Jos tyttö on hukassa, hän saattaa tarvita keskusteluapua.
Entä, jos aikuiset on hukassa ?
> Mies palvoo lapsiaan eikä ole tietoinen tästä asiasta, ihmettelee vaan miksi minä olen hiljainen ja vetäytyvä joskus...no se johtuu siitä, että hänen tyttärensä yrittää ajaa minut pois isänsä luota.
Onko kuvailemasi marttyyrimaisuus, josta kärsii jo puolisosikin, aikuisten normaalia käytöstä?
Miten puuttuisit asiaan, jos kyseessä olisi omat lapsesi?
Vai samalla periaatteellako olet heidät kasvattanut?
Ehkä kuitenkin kohtelet tuota tyttöä eri tavalla? Ja todennäköisesti hän on niin fiksu, että tajuaa sen.
Niin luulen että vastaus tuli jo alkuperäiseltä.Eronnut 5v. sitten ja suhteet kaatunut.... Ei Perkele ole ihme että lapset on raivohulluja kun ämmiä ja äijiä menee mennentullen.Ja ei lapsen tarvi tykätä susta vaikka iskä tykkäiskin.Et sinä ole lapsen valinta.Lapsien tarvii vaan sopeutua kaikkeen mitä vanhemmat tekee ihmissuhteissaan.Älä valita.Lähe litoon.Tässä se uusio perheen autuus ja onni taas nähdään.Olisitte pysynyt edellisissänne kun ei se siitä kuitenkaan paremmaksi muutu.Päinvastoin.
No niin, vihdoinkin sain suuni auki ja istuttiin puhumaan yhdessä.
Oli tyhmää odottaa niin kauan ja hautoa tätä mielessäni. Saimme yhdessä, minä, mies ja tyttö setvittyä tämän "mörön". Mun mielessä se oli paisunut ihan kohtuuttomaksi.
Tyttö EI vihaa minua, vaan haluaa enemmän olla kanssani ja tahtoo olla tärkeä minulle???
Olin ihan äimänä ja sitten tuli itku. Puhuttiin monta tuntia ja ilman mitään riitaa.
On mukavaa et saatiin asiat selviksi ja päästiin lähemmäksi toisiamme.
En kyllä osaa kertoa kuin helpottunut ja iloinen olen...sain taas yhden tyttären lisää.Olen onnekas nainen.
Ja teille jotka syyttelette ja tuomitsette, olette ilkeitä ja vahingoniloisia, lauotte omia totuuksia faktoina?
Katsokaa peiliin, sen kanssa joudutte elämään. Onnea vaan!
että katsot elokuvan Aina Vierelläsi. Lipoo aika paljon samasta ongelmasta ja on muutenkin koskettava elokuva.
http://www.imdb.com/title/tt0120686/
> Ja teille jotka syyttelette ja tuomitsette, olette ilkeitä ja vahingoniloisia, lauotte omia totuuksia faktoina? Katsokaa peiliin, sen kanssa joudutte elämään. Onnea vaan!
Etkö sinä nyt kasvanutkaan aikuisena tuon sykähdyttävän kokemuksesi ansiosta?
Haukuit itse miehesi edellisiä, kun kukaan ei ole ottanut asiaa puheeksi.
Tarkoitus oli herättää sinut :))
Sinulla oli ongelma. Olit itse miettinyt eroa.
Ainakin minä kehottelin keskustelemaan asiasta.
Tekstistäsi välittyi asenneongelma tyttöä kohtaan: kun tyttö tekee kaikkensa, että sinä erkaantuisit isästä ja niinpä sitten olit syrjässä hiljaa poissaolevana.
Minun ainoa neuvoni oli, että asenneongelma on olemassa ja asiasta pitää jutella.
Kuten sanoin, tyttö voi hyvinkin olla hukassa. Sinun aikuisena ja kasvattajana olisi pitänyt hyväksyä se jo aikaisemmin.
Siitä asiasta oli tullut iso mörkö myös sinulle, vaikka vaikeahan se on myöntää.
Hyvä, että juttelitte asiasta.