Olen ollut yli 5 vuotta saman miehen kanssa ja ongelmana on se että joka kerta kun olen hänestä erossa unohdan hänet nopeasti ja viihdyn itsekseni. Olen useasti myös rakastunut muihin suhteemme aikana ja kerran olen pettänytkin...Ihastun muihin yleensä silloin kun olen pois kotoa pidempiä aikoja.
Olin nuori aloittaessani suhteen enkä ole koskaan elänyt "sinkkuelämää", ja tuntuu jotenkin ahdistavalta elää näin vakavassa suhteessa. Olen vähän yli parikymppinen ja tuntuu jotenkin että elämä valuu käsistä enkä saa elää sitä niin kuin itse haluaisin. Haluaisin matkustella ja olla itsenäinen enkä riippuvainen siitä että on pikaystävä kotona.
En kuitenkaan pysty puhumaan tästä poikaystäväni kanssa koska hän on vieläkin ihan hulluna minuun ja olisi todella pettynyt jos kertoisin mitä ajattelen. Muutamme yhteen asumaan pian (sitäkin olen lykännyt eteenpäin jo yli vuoden ajan).Tuntuu vaan niin väärältä olla hänen kanssaan koska hän ei tiedä pettämisestä mitään eikä siitä että minulla on tunteita jotakin toista kohtaan...En tiedä mitä tehdä. Miten tällaisesta voi kertoa kumppanille, vai pitäisikö? En pysty jättämään häntä vaikka välillä tuntuukin ahdistavakta olla hänen kanssaan. En kestä enää elää suhteessa jossa minä haikailen muiden perään koko ajan...Jotenkin tuntuu siltä että en ole ihan oma itseni hänen kanssaan. Pidän itsestäni enemmän silloin kun olen pois kotoa ihan yksin ilman häntä...
En oikeen tiedä minkälaista vastausta kaipaan, mutta on vaan pakko "avautua" jollekin kun en voi puhua tästä kenenkään tutun kanssa...Onko muilla samantapaisia kokemuksia suhteessa tai neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä..? Miten tästä voi puhua kumppanin kanssa? Siitähän ei mitään hyvää seuraa jos sanoo asiat suoraan niinkuin ne on..
Olin nuori aloittaessani suhteen enkä ole koskaan elänyt "sinkkuelämää", ja tuntuu jotenkin ahdistavalta elää näin vakavassa suhteessa. Olen vähän yli parikymppinen ja tuntuu jotenkin että elämä valuu käsistä enkä saa elää sitä niin kuin itse haluaisin. Haluaisin matkustella ja olla itsenäinen enkä riippuvainen siitä että on pikaystävä kotona.
En kuitenkaan pysty puhumaan tästä poikaystäväni kanssa koska hän on vieläkin ihan hulluna minuun ja olisi todella pettynyt jos kertoisin mitä ajattelen. Muutamme yhteen asumaan pian (sitäkin olen lykännyt eteenpäin jo yli vuoden ajan).Tuntuu vaan niin väärältä olla hänen kanssaan koska hän ei tiedä pettämisestä mitään eikä siitä että minulla on tunteita jotakin toista kohtaan...En tiedä mitä tehdä. Miten tällaisesta voi kertoa kumppanille, vai pitäisikö? En pysty jättämään häntä vaikka välillä tuntuukin ahdistavakta olla hänen kanssaan. En kestä enää elää suhteessa jossa minä haikailen muiden perään koko ajan...Jotenkin tuntuu siltä että en ole ihan oma itseni hänen kanssaan. Pidän itsestäni enemmän silloin kun olen pois kotoa ihan yksin ilman häntä...
En oikeen tiedä minkälaista vastausta kaipaan, mutta on vaan pakko "avautua" jollekin kun en voi puhua tästä kenenkään tutun kanssa...Onko muilla samantapaisia kokemuksia suhteessa tai neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä..? Miten tästä voi puhua kumppanin kanssa? Siitähän ei mitään hyvää seuraa jos sanoo asiat suoraan niinkuin ne on..
Vastaukset 6
Vanhimmat
"En kuitenkaan pysty puhumaan tästä poikaystäväni kanssa koska hän on vieläkin ihan hulluna minuun ja olisi todella pettynyt jos kertoisin mitä ajattelen."
Pane suhde poikki. Suhteen jatkamisella teet poikaystävällesi karhunpalveluksen ja haaskaat hänen arvokasta elämäänsä.
härkää sarvista ja lopeta suhde.
Poikaystäväsi loukkaantuu, mutta vielä enemmän loukkaat häntä jatkamalla suteessa, jota et halua.
Unohda yhteenmuuttaminen ja kerro reilusti poikaystävällesi missä mennään. Sen olet hänelle velkaa.
Juuri näin. Ja olet sen velkaa myös itsellesi. Sinun pitää elää omaa elämääsi eikä olla jonkun muun mieliksi suhteessa jossa et halua olla. Eihän siinä ole mitään järkeä. Toisen jättäminen ja loukkaaminen ei ole mukavaa eikä helppoa, mutta se on se oikea juttu tehdä jos ei suhde tunnu hyvältä.
Miksi muutatte yhteen, jos haluaisit päinvastoin erota poikaystävästäsi? Etkö voi enää perua yhteenmuuttoa? Oletko irtisanonut oman kämppäsi vuokrasopimuksen tai tehnyt jotain muuta konkreettista muuton eteen? Minusta teidän olisi korkea aika keskustella. Jos et oikeasti halua olla poikaystäväsi kanssa, sinun on sanottava se hänelle. Eihän suhteessa vastentahtoisesti jatkaminen ole kummallekaan hyvä asia. Tuskin poikaystäväsikään sellaista toivoo.
Nyt kun teillä ei vielä ole yhteistä omaisuutta - ellette siis ole ostaneet yhdessä asuntoa - eroaminen on vielä suht vaivatonta. Siinä vaiheessa, kun asutte jo yhdessä, eroaminen on paljon vaikeampaa. Pitää ratkaista, kumpi lähtee ja mihin ja miten tavarat jaetaan. Yhteisestä kodista ei ole helppo lähteä, jos on käyttänyt aikaa, vaivaa ja rahaa sen viihtyisäksi saamiseen. Tavaroiden jaosta voi tulla kinaa ja sitten joutuu taas ostamaan itselleen kaikenlaista. Jos jo nyt mietit eroa, haluatko todella, että kaikki menee vaikeimman kautta? Lopeta suhde nyt, kun vielä melko helposti voit. Totta kai poikaystävällesi tulee paha mieli, mutta säästyttepähän ainakin siltä erilleen muuttamisen ruljanssilta. Älä kerro pettämisistä, koska niillä ei ole enää mitään merkitystä ja niin vain turhaan loukkaisit. Sano, että haluat vielä elää sinkkuelämää ja että ajatus vakavasta sitoutumisesta ahdistaa. Kyllä poikaystäväsi pääsee enemmin tai myöhemmin eron yli.
Kiitos vastauksista! Asia on siis niin että tällä hetkellä suhde ahdistaa ihan maan perusteellisesti koska olen nykyään tosi paljon pois kotoa. Mutta silloin kun olen kotona niin suhde luistaa ja olen ollut onnellinen hänen kanssaan...Se, että tapaan uusia ihmisiä (kun olen pois kotoa saa minut unohtamaan poikaystäväni ja viihtymään itsekseni. Silloin tuntuu siltä että en tarvitse häntä, ja kaikki mitä hän tekee ja sanoo ärsyttää minua. Tuntuu siltä että pidän itsestäni enemmän kun olen ilman häntä.
Onko tämä merkki siitä että hän ei ole oikea mies minulle? Vaikka olen onnellinen hänen kanssaan silloin kun olen pidempiä aikoja kotona...
ehkä pidät itsestäsi enemmän kun olet ilman häntä, koska tiedät tekeväsi väärin häntä kohtaan mm. pettäessäsi häntä ja välttelemällä muuttoa ja sinua ahdistaa, kun et tiedä mitä haluat.
yli 5v. on pitkä aika. saatat pitää häntä itsestäänselvyytenä ja sekin, että hän on se "enemmän hulluna sinuun" antaa sinulla ns. valta-aseman tunteen suhteessanne. olet se vähemmän rakastunut, mietit löytäisitkö jonkun paremman joka saisi sinut sekaisin rakkaudesta.
suhteenne on varmasti täysin erilainen kuin 5 vuotta sitten, koska arki on astunut kuvioon. kenties sinä et ole valmis asettumaan aloilleen ja tarvitset tätä eroa, jotta voisit kehittyä ja kasvaa ihmisenä, kokea jotakin uutta ja olla jälleen vapaa.
vapaudestakin täytyy maksaa kova hinta. hyvää, luotettavaa kumppania joka on kaiken lisäksi hulluna sinuun ei ole helppo löytää ja erotessa tulet todennäköisesti kaipaamaan kumppaniasi hirveästi. mutta ehkä sinulle sopii joku rationaalisempi kumppani, joka ei niin herkästi näytä tunteitaan, ja jonka huomion ja rakkauden eteen joudut tekemään töitä.