Jotkut korkeasti koulutetut naiset tuntuu olevan rakkauden alalla aika pihalla, vai mitä muutakaan voi ymmärtää sellaisesta naisesta, joka ensitapaamisilla ottaa puheeksi vaatimuslistan mitä vaatii tulevalta mieheltään. Esim sellaista että pitää osata remontoida tulevaa kotia ja korjata autoa.
Siis oikeesti, on ainakin tosi tehokas tapa saada miehen kiinostus lopahtamaan. Ei minullakaan ole tapana alkaa ladella naiselle vaatimuslistaa, "pitää olla hyvä keittiössä ja sängyssä".
Minun mielestä romanttisempaa on tutustua toiseen ihmiseen, mistä toinen on kiinostunut, mitä ajattelee maailman menosta, mistä leffoista tykkää, käydä yhdessä piknikillä, ja harrastetaan vaikka seksiä jos uskalletaan, eikä aleta listata vaatimuksia mitä toisen pitää osata.
Siis oikeesti, on ainakin tosi tehokas tapa saada miehen kiinostus lopahtamaan. Ei minullakaan ole tapana alkaa ladella naiselle vaatimuslistaa, "pitää olla hyvä keittiössä ja sängyssä".
Minun mielestä romanttisempaa on tutustua toiseen ihmiseen, mistä toinen on kiinostunut, mitä ajattelee maailman menosta, mistä leffoista tykkää, käydä yhdessä piknikillä, ja harrastetaan vaikka seksiä jos uskalletaan, eikä aleta listata vaatimuksia mitä toisen pitää osata.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miehenä näitä vaatimuslistoja on tullut vuosien aikana nähtyä monenlaisia, mutta ei vaan sykähdytä suhteenpoikaset, jossa tapaaminen muistuttaa lähinnä työhaastattelua, jossa käydään läpi toisen todistukset ja cv.
Akateemisesti kouluttautuneena miehenä en ymmärrä sitä, mikä koulutuksessa on niin erikoista, että sitä pitäisi erikseen korostaa ? Mulla on tapana hakea deitiltä elämänkumppania, eikä suinkaan palkata naista ihmissuhteeseen.
"Akateemisesti kouluttautuneena miehenä en ymmärrä sitä, mikä koulutuksessa on niin erikoista, että sitä pitäisi erikseen korostaa ?"
Olen ihmetellyt ihan samaa. Akateemisissa kuvioissa pyörii kaikenlaisia ihmisiä, ei voi todellakaan sanoa että se jotenkin jalostaisi tai tekisi paremmaksi. Ei se ole tae keskustelutaidon, fiksuuden tai yleissivistyksen osalta, esimerkiksi.
Yleensä ottaen ketjun aiheeseen tulee mieleen se, että nainen kasvaa/kasvatetaan aika usein siihen että parisuhde ja koti on siinä elämän keskiössä, tärkein asia. Katsokaa naistenlehtiä, prinsessoiksi puettuja pikkutyttöjä, tyttöjen leluja (nuket, astiastot jne.). Kun sitten aletaan toivomaan parisuhdetta ja perustamaan perhettä, tottakai sen toisen päähenkilön naisen elämän tärkeimmässä asiassa on oltava mahdollisimman hyvä, ellei täydellinen. Akateeminen nainen varmaankin laittaa tämän vielä isompaan potenssiin, kun on kerran saavuttanut elämässään "jotain". Vaikka rakkaus perustuu ihan muulle kuin saavutuksille, meriiteille ja materialle.
Mies voi tehdä asialle aika vähän. Olla kasvattamatta tyttöjään prinsessoiksi, olla odottamatta naiselta perinteistä ja passaavaa roolia, koettaa löytää järkevämpää seuraa.
Parisuhde ja koti eivät poissulje sitä, etteikö mies ja nainen voisi siitä huolimatta nauttia toisistaan ja elämästään. Paljon on olemassa myös koti-ihmisiä, jotka tykkäävät puuhata kaikenlaista kotioloissa tulematta silti mökkihöperöiksi, Kyse on ihan elämänasenteesta ja mielenkiinnon kohteista.
Vaikka olen saanut ns. perinteisen kasvatuksen (jonkun mielestä olen siis sovinistinen nyrkin ja hellan välissä mies), siitä huolimatta koen perheen perustamisen ja kotityöt yhtä tärkeiksi asioiksi myös miehelle. Tässä on oletettu se, että mies haluaa perheen ja omia lapsia. Lisäksi jokainen pari voi sopia keskenään kotitöiden jakamisen ilman, että kenenkään tarvitsee uhrautua. Tähän ulkopuolisilla ei ole kauheasti sanan sijaa, jos kerran toisille jokin tietty järjestely on hyvä vaihtoehto.
Lasten kasvatus on mun mielestä pikemminkin jatkuva uuden oppimisen prosessi, joka miehellä alkaa konkreettisesti lapsen syntymästä. Omaa vanhemmuutta ei voi oppia etukäteen kirjoista eikä kansista, vaan jokainen päivä on uusi.
Toivottavasti et nyt käsittänyt viestiäni väärin. Ei tietenkään parisuhde ja koti sulje pois elämästä ja toisesta nauttimista, toisaalta eivät myöskään ole onnen tae. Esitin yhden vaihtoehdon sille miksi naisilla tuntuu olevan liian kovia vaatimuslistoja, ja sille kulttuurisia perusteita. Toki ihmiset ajattelevat ja tekevät itse omat ratkaisunsa mutta kulttuurin vaikutusta taustalla ei voi kieltää. Perinteiset miehen ja naisen roolit ovat olleet vahvoja viime vuosikymmeniin asti, ja traditioiden voima vähenee hitaasti. Joillekin nämä roolit sopivat ja jos ovat siinä onnellisia, niin kuka minä olisin sitä kieltämään?
Naiset nyt kuitenkin keskimäärin on kasvatettu perheen perustaminen, ihmissuhteet ja parisuhde tapetilla, miehillä se halu perheen perustamiseen syntyy (jos syntyy) ennemminkin ilmeisesti itsekseen. Huomaa, että nämä ovat yleistyksiä, eivät totuuksia koskien jokaista yksilöä. Katsopa Cosmopolitania, nuorten tyttöjen raamattua, täynnä parisuhdevinkkejä ja ohjeita kuinka olla oman elämänsä prinsessa; MeNaiset taas on vähän fiksumpi mutta sekin pyörii ihmissuhteiden ja ulkonäön ympärillä. Miestenlehdet, no kaikki taitavat tietää mitä ne ovat, mutta enemmän miehille suunnatut lehdet enimmäkseen keskittyvät asiaan, autoihin, kalastukseen, tietokoneisiin. Näetkö eron? Tällä tavalla kulttuuri yrittää kertoa meille, mistä meidän "pitäisi" olla kiinnostuneita. On jokaisen oman fiksuuden varassa tehdä ne ratkaisut jotka sopivat itselle.
Toki lapsen kasvatus on juurikin noin kuin sanot mutta kyllä ihmiset heijastelevat omia käsityksiään siitä mitä miehen tulee olla ja mitä naisen, lasten kasvatukseen. Ja lapset ovat usein innokkaita omaksumaan oman sukupuolensa mukaisen roolin. Minun lapsuudessani tytöt pistettiin kotitöihin kun pojat saivat maata sohvalla lukemassa Aku Ankkaa. Nykyään taitaa olla jo onneksi enemmän toisin. Sinänsä kotitöiden jakaminen (vaikka liittyykin jotenkin asiaan) oli tästä näkökulmasta sivuosassa, ennemin tarkoitin kokonaisutta, laajemmin sitä mitä ihmiset opetetaan pitämään roolinaan, tavoitteenaan ja arvonsa mittarina.
"Toivottavasti et nyt käsittänyt viestiäni väärin. Ei tietenkään parisuhde ja koti sulje pois elämästä ja toisesta nauttimista, toisaalta eivät myöskään ole onnen tae"
Enhän toki. Loppujen lopuksi elämässä mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarma. Toisaalta, vaikka asioita kuinka ennalta suunnittelisi, suunnitelmat tuskin koskaan toteutuvat sellaisenaan, eikä se ole itsetarkoitus. Ihmisellä on toki hyvä olla unelmia ja tavoitteita.
"Huomaa, että nämä ovat yleistyksiä, eivät totuuksia koskien jokaista yksilöä. Katsopa Cosmopolitania, nuorten tyttöjen raamattua, täynnä parisuhdevinkkejä ja ohjeita kuinka olla oman elämänsä prinsessa; MeNaiset taas on vähän fiksumpi mutta sekin pyörii ihmissuhteiden ja ulkonäön ympärillä. Miestenlehdet, no kaikki taitavat tietää mitä ne ovat, mutta enemmän miehille suunnatut lehdet enimmäkseen keskittyvät asiaan, autoihin, kalastukseen, tietokoneisiin. Näetkö eron? "
Tuo on kieltämättä hyvä havainto. Taatusti mm. liiallinen ulkonäkökeskeisyys aiheuttaa ahdistusta ja hampaiden kiristystä, epärealistisia odotuksia sekä välillisesti suorituspaineita moneen muuhun asiaan elämässä. Mutta elämässä pitäisi olla myös sisältöä, jotta siitä voisi nauttia.
"Perinteiset miehen ja naisen roolit ovat olleet vahvoja viime vuosikymmeniin asti, ja traditioiden voima vähenee hitaasti"
Roolit ehkä, mutta nykysin trendi tuntuu paikoitellen sellaiselta, että ihmisistä halutaan tehdä "väkisin" täysin sukupuolettomia olentoja. Tiedä nyt sitten kumpi on parempi vaihtoehto, edes jonkinlaiset roolit vai eläminen kuin karhut vatukossa vailla päämäärää ja tapoja ?!
Käyttäytymismallit ja kasvatus saadaan kotoa (toivottavasti), roolit ympäristöstä ja sukupuoli on taas asia, jolle ei voi mitään. Onko siinäkään mitään järkeä, että miehet ja naiset yrittävät käyttäytyä samalla tavalla ? No ei...
"Minun lapsuudessani tytöt pistettiin kotitöihin kun pojat saivat maata sohvalla lukemassa Aku Ankkaa."
Tässä on eroja. Itsellä jäi aikanaan käytännön syistä turha sohvalla makaaminen vähemmälle, kun jo varsin aikaisessa vaiheessa sai hypätä "palan lapsuutta" fast-forward tyyliin eteenpäin. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, niin hyvin kuin huonoja asioita. Toisen vanhemman yllättävä poismeno ei ole lapsellekaan ihan niitä helpoimpia läpihuutojuttuja. Tuossa tilanteessa itsenäistymisprosessi ottaa yleensä ison askeleen eteenpäin, jopa enemmän kuin olisi tarvetta. Ainakin itse tunsin jo 18-kesäisenä olevani omaan ikäluokkaan verrattuna henkisesti aikuisempi, ja tavallaan ohitin sen "huolettoman, villin ja vapaan" aikakauden. Tietyissä asioissa näin jälkikäteen vähän huono juttu...
Mutta, jos lähtis taas pihalle, kun aurinko paistaa...
Kymmenen , ihan nappiinsa ajateltu!
tuollaisia. Voisi alkaa taas suunittelee hyvää matkaa tosinaisten luo =)
Aloitit sentään lauseesi sanalla "jotkut" etkä väittänyt että "(kaikki) korkeasti koulutetut naiset tuntuu olevan pihalla..." Tuolla pienellä sanalla on iso merkitys. Jotkut epäilemättä ovat pihalla, koulutuksesta riippumatta.
Olin jo ryhtymässä moitiskelemaan aiheettomasta yleistämisestä, mutta sitten minäkin huomasin tuon jotkut-sanan. Voin aika perustellusti sanoa oman kantani asiaan, sillä minulla on kokemusta kahdesta (hyvin) korkealle koulutetusta naisesta ja sen kokemuksen perusteella voin kyllä yhtyä ap:n mielipiteeseen nimenomaan mikäli siinä on sde "jotkut" mukana. Toinen naisistani nimittäin teki aivan saman, ts. vaati alusta alkaen remontointi- ym. taitoja, kun taas toinen ei olisi voinut niistä vähempää välittää.
Mitä se Lyclig selittää? Sinähän olet juuri tuollainen kuin aloittaja kuvasi.
"pitää osata remontoida tulevaa kotia ja korjata autoa."
Olen akateemisesti koulutettu mies ja työskentelen asiantuntijatehtävissä. Haluaisin kumppanin jonka tausta, harrastukset ja kokemusmaailma on saman suuntainen kuin minulla. En todellakaan oleta, että joku akateemisesti koulutettu nainen rupeaa minulle kotitalouskoneeksi ja piiaksi. Ihmettelen kuitenkin, että jotkut naiset odottavat akateemisesti koulutettujen miesten olevan remonttireiskoja vain sukupuolensa perusteella. Jos haluaa remonttimiehen kannattaa tapailla sellaisia, eikä katsoa ei-akateemisia miehiä nenän vartta pitkin. Jos taas muunlaiset asiat ovat suhteessa tärkeitä, kannattaa miettiä olisiko sittenkin mukavampaa palkata joku tekemään sitä remonttia.
Kuinkahan paljon tähän on syynä se, että osa korkeakoulutetuista naisista (kuten miehistäkin) tulee perheestä, jossa vanhemmat on kasvaneet ajalla, jolloin ei ole palkattu ulkopuolisia tekemään remonttia tai autoa viety korjaamoon? Esimerkiksi minä itse. Oma isäni on ihan 50-luvulla syntynyt perusduunari, joka osaa korjata sekä auton, että talon (kasvanut maalla), osaa myös laittaa ruokaa, leipoa ym. Pitkään kuvittelin, että kaikki miehet osaa tehdä nuo samat asiat koska suuri osa perhetutuista oli myös käsillätekijöitä. En toki halua sanoa, etteikö korkeastikoulutetuilla miehilläkin pysyisi vasara kädessä tai kaikki duunarit on remonttireiskoja. Sitä vaan jotenkin oletti, että nuo nyt on semmosia perusjuttuja, jotka kaikki osaa, kun itse kasvoi sellaisessa ympäristössä. Toki nyt aikuisena ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset taustat.
Kuten tuossa ylempänä jo on pari kertaa mainittu, käytit sanaa "jotkut". Hyvä juttu, sillä yleistäminen on älytöntä puuhaa - yksilöitähän me olemme.
Minä tutustuin vuosia sitten ihan mukavaan mieheen, joka kiinnostui minusta heti huomattavasti enemmän kuin minä hänestä. Olimme koulutettavina samassa paikassa ja tapasimme porukalla joka päivä useamman viikon ajan. Ensimmäisellä kerralla, jolla olimme kahvipöydässä kaksin, hän rupesi kyselemään minulta lapsista ja muista isommista suunnitelmista. En ihan pysynyt hänen jutuissaan kärryillä (ajattelin vain, että oli aika erikoista pullakahvikeskustelua), kun hän tiivisti keskusteluamme sanomalla, että lapsista voidaan päättää myöhemmin ja hänen vaativan työnsä vuoksi kotityöt jäisivät minulle. Seuraavana päivänä hän toi mukanaan ansioluettelonsa ja luetutti sen minulla kohta kohdalta läpi. Vasta hetken tuonkin jälkeen minulle välähti, että hän oli tainnut mielestään kosia jossakin vaiheessa ja minä olin mahdollisesti hänen mielestään vastannut myöntävästi, tai sitten hänen ajatuksissaan puoliso hankittiin juuri tuollaisen tarvekartoituksen avulla. Ei meistä kyllä paria tullut (kotiäitinä olo olisi ollut vihoviimeinen uravalinta minulle), mutta eroprosessi piti silti käydä läpi, huoh.
Mies oli muuten mukava ja kivannäköinenkin, mutta ahdistavasti pihalla parisuhteiden rakentamisen taidosta. Hän olisi kyllä ollut ihan yhtä pihalla ilman kahta tohtorintutkintoaankin, sillä ei koulutus ihmisestä tuollaista tee; analyyttisen teoreettisesti ajattelevat ihmiset vain hakeutuvat analyyttisen teoreettisiin puuhiin. Olen itse ollut yliopistomaailmassa sekä opiskelijana että myöhemmin töissä, ja havaintojeni mukaan siellä on omituisia ihmisiä suunnilleen samassa suhteessa kuin kaikkialla muuallakin. Minä saatan olla aika omituinen itsekin, mutta sitähän ei ihminen usein itse tiedä. ;)
...ei ollut tarinasi kyllä yhtään uskottava, vedit liian överiksi.
Juu, ei sinun tarvitse tuota uskoakaan. Minulle nyt vain on kertynyt todella mielenkiintoisia kokemuksia, vielä erikoisempia siis kuin tuo yllä mainittu, etkä sinä tosiaan ole ensimmäinen, joka kateuksissaan syyttelee valehtelusta. Harvoinpa noita kokemuksiani kyllä kertoilen, juurikin tuosta syystä.
Noin voisi käyttäytyä asperger-ihminen. Ovat usein lievästi sanottuna töksähteleviä. Ei pidä ihmetellä, meitä on moneen junaan.
Vaikea käsittää tätä nykypäivän vaatimuslistameininkiä. Mulle ainakin riittää, että vastapuoli vaikuttaa kokonaisvaltaisesti viehättävältä (ja tämä ei ole mikään yksioikoinen ulkonäköjuttu), hänen seurassaan on mukavaa jutella ja saan hänet nauramaan ja hänkin minut hyvälle tuulelle, ajatukset kulkevat jokseenkin samoilla linjoilla itseni kanssa, ja saan tunnetasollakin otteen siihen todelliseen Ihmiseen, joka hän on. Kaikki muu on toisarvoista.
Eikä tämä todellakaan johdu siitä, että olisin pärjännyt opinnoissa, ammatillisesti tai taloudellisesti keskimääräistä heikommin.
Musta tuntuu että tuollainen aloittajan kuvailema nainen on sellainen, joka on yrittänyt löytää miestä itselleen jo jonkin aikaa ja treffaillut paljon, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tuntuu että sellaisilla siitä treffailusta tulee helposti vähän samanlaista kuin työn etsimisestä. Treffit ovat enemmänkin työhaastattelu kuin mikään muu. Sinänsä tällä ei varmaan ole niin paljon tekemistä koulutuksen kanssa, vaan ehkä se on pikemminkin vain luonteeseen liittyvä juttu.
"Esim sellaista että pitää osata remontoida tulevaa kotia ja korjata autoa."
On tosiaankin aika erikoista js tuollaisia ovat akanet kysellä. Minä olen aina ollut sellainen mies että juurikin nuo hommat ovat kiinnostaneet ja autojakin on ihan oikeasti tullut korjattua niin oma kuin toistenkin. Työkalujakin on aina ollut ja olen todellakin ollut niitä harvoja miehiä jotka oikeasti ovat myös pystyneet tekemään isojakin juttuja eikä sitä ole vain seisoskeltu auton vieressä konepelti auki. Myös kuvaputkitelevisoni olen itse korjannut radio/audio-jutuista nyt puhettakaan joiden suhteen olen vieläkin monin tavoin aktiivinen. Vaan ei ole kyllä tosiaankaan naisiin vedonnut se että olen tuon tyypin mies ollut. Olen varma siitä että jos en olisi niin paljon noihin asioihin satsannut vaan sen sijaan olisin vähänkin yrittänyt naista itselleni niin en olisi jäänyt lapsettomaksi yksinäiseksi mieheksi.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä että jos naista itselleen haluaa niin ei miehen kannata tuollaisiin juttuihin keskittyä. Viralliseen asemaan tavarantuotannossa kyllä kannattaa satsata ja siellä hyvä asema itselleen kamppailla.
Kyllähän se pinnalla pitää vaikka työpaikan menetyksen kohdatessakin jos itse osaa ja tekee paljon asioita ja nimenomaan jos on vielä taitoa tehdä hyviä investointeja, mutta vaikka varakkaanakin niin siinä kyllä sittenkin mennään ilman virallista asemaa ja helposti myös kokonaankin ilman naisia.
Usia autoja on nykyään kyllä paljon hankalampi remontoida ilman erikoistyökaluja joita ei taas niin vain kannata hankkia.
Nyt on kyllä vanhemmiten minultakin vähän lopahtanut into tehdä ainakaan mitään ylimääräisiä remontteja, vain investoinnit enää kiinnostaa ja audiojutut kun radiojututkin ovat vaihtuneet tähän nettiin.
Samoin täällä, kaikkea osataan laatoituksen, autonkorjauksen tai telkkarinlaiton väliltä.
Ei vaan enää ihan kovasti kiinnosta, jos tässä vielä pystyisi sen verran hyvin hoitamaan omaisuutta että seuraavat sukupolvet voivat valita viitsivätkö tehdä töitä vai järjestää saman mahdollisuuden omille jälkeläisilleen.
Joo mulle tämä homma meni vielä niinkin, että hyvän matkaa toista kymmentä vuotta törsäsin enemmän teoreettiseen elektroniikkaan ja sitten pelkkään n.s. pure matematiikkaan ja myös matematiikan historiaan. Lyhytaaltoradioiden rakentelut jäivät kokonaan noin viisi vuotta sitten tämän netin myötä ja tietenkin siksikin kun nuo jutut enemmän vaan historiaan jäivät.
Netissä roikkuja minusta tuli lähinnä siksi kun piti kone ostaa kun ei uuden ostamani HP 50g calculaattorin manuaalia ollut enää kirjallisessa muodossa. Sittemmin kyllä sain tosihyvät kirjalliset yliopistoproffan kirjoittamat manuaalit tilattua jenkeistä tuohon calculaattoriini, enkä tätä läppäriä olisi tarvinnut ollenkaan. Vähän se nyt harmittaakin kun tämä läppäri tuli hankittua ja osin senkin tähden nuo aiemmat matematiikan harrastukseni jätettyä kokonaan.
No nyt on kyllä vanhemmiten alkanut mennä viinaakin säännöllisemmin kun sen on huomannut, että ei tässä oikein muutakaan paljon kannata harrastella. Netissä mallipimujen kanssa olen chattaillut entisten amatööriradiojuttujeni sijaan ja sellaiset audiopuolen vehkeet overtone/kaiku-systeemeillä minulla on tinattuna että parempi on musiikki niistä kuin mikään live. Kitaravahvistimia olen tässä vähän vielä pitänyt mielessäni.
Se on selvä että kun vuosikymmenet tuollaisia juttuja on harrastanut kuin mitä minä niin kyllä siinä naisseura ja sen yrittäminenkin on pitänyt jättäää kokonaan. Naisethan haluavat sen 'tavallisen miehen joka tietää mitä tahtoo ja miten sen saa' ja se on hyvin kaukana siitä tyypistä miltä minun kaltaiseni 'nörtti' on ollut, vaikka olenkin aina ollut sen näköinen että ei se ole estänyt naisseuran saamista.
Kyllä minä vieläkin voisin ehkä saada jonkun sellaisen nelikymppisen naisen jonka kanssa lapsen ja perillisenkin pystyisi ja uskaltaisi itselleen vielä tehdä, mutta en kyllä suomesta vaan jostain Balttiasta tai sitten ei mistään. Aasialaisia naisia en kyllä ottaisi kun en ole sellaista tyyppiä.
Todennäköisimmin tässä kuitenkin yksin vanhennutaan ja kerätyt varatkin menevät kyllä parempiin suihin. Vahva viina Virosta tässä nyt kyllä auttaa, kun viinaakin hyvin sisäkalut ja kunto kestää siksi kun nuorempana en ole paljon mitään sitä juonut.
Juuri sellainen jota olen etsinyt, olen siis tiukasti heteromies mutta töissä tuollaista voisi tarvita.
Katso Youtubesta Leonard Cohen the Captain
Naisetkin saavat hakea paikkaa jos DFT, FFT ja niin edelleen ovat tuttuja.
Akateemisille naisille sellaisia terveisiä että tunkekaa ne maisterin paperit vittuunne.
Hah! Sä oot vaan kateellinen...
Sanomissa kerrottiin, kuinka suomalaisten naisten Afrikasta heteroseksuaalisesti hankitut HIV-tartunnat olivat lisääntyneet.suomalaistyttöjen tuovan meille tappavia tuliaisia. Itse asiassa minulla oli elävä mielikuva tyhmästä blondipissiksestä,
jonka mielestä hänen iiihanan afrikkalaisen poikaystävänsä suloiset pikku HI-virukset ovat ihkunsöpöjä pöpösiä ja pöriseviä pöpsykkäisiä.
Pohjimmiltani siis ymmärrän niitäkin nuoria suomalaisnaisia, jotka koettavat vastustaa rasismia levittämällä haaransa kaikille vastaantuleville peniksellisille afrikkalaisille.
Se, mitä he tekevät, ei toki ole järkevää eikä suositeltavaa, mutta mitäpä tyhmähkö ja hyvää tarkoittava tyttö muutakaan voisi tehdä osoittaakseen myötätuntoaan ja solidaarisuuttaan. Älli ei riitä lukemaan esimerkiksi lääkäriksi ja auttamaan kärsiviä afrikkalaisia konkreettisesti, eikä siellä tsetsekärpästen, kuolemanpartioiden ja shifta-maantierosvojen seassa olisikaan oikeasti kivaa hikoilla ja pelätä. Mustan miehen kanssa makaaminen sitä vastoin onnistuu vähän himmeämmältäkin hilsulta.
Tietysti maailmanparantamisharrastus on monelle tytölle vain, kuten nettilegenda Rauli Lauhanen totesi räävittömän hauskassa novellissaan tiedotusopin opiskelija Tiinasta,
tapa päästä fyysisesti kosketukseen jännittävän väristen miesten kanssa,
Tässäkin tapauksessa luonnollisesti sama asia naisen tekemänä on lähes sankariteko (”nainen toteuttaa vapautuneesti ihanaa seksuaalisuuttaan”), miehen tekemänä taas rikos.
Tasan ei käy onnen lahjat eikä moraalin mitat.
Mutta puhutaanpa siitä, mikä tytöt saa unohtamaan oman turvallisuutensa ja hankkimaan tartuntoja kaukomailta ja kaukomaalaisilta. Nuorten tyttöjen seksiturismi on jo perinne: omana ylioppilaskesänäni luokan älykkötyttö - se, jonka kanssa minä kilpailin numeroissa - ja luokan kaunotarhupakko lähtivät yhteiselle Sisilian-matkalle, ja sen kyllä arvaa, mitä neidot siellä tekivät. Sitten kun vähän vanhempana, jo yliopistossa, aloin ujosti ottaa kontaktia tyttöihin, osoittautui, että molemmat ensimmäiset ihastukseni - toinen heistä hieman uskovaisuuteenkin taipuvainen - olivat hankkineet ensikokemuksensa Kreikan aurinkorantojen hurmurien kanssa ja pitivät asiaa täysin luonnollisena. Jos joskus pääsisin pitämään seksivalistustuntia murrosikäisille pojille - ja voitte uskoa, että siitä oppitunnista pojat puhuisivat viikkokausia jälkeenpäin - korostaisin tätä sadistisesti nautiskellen: immuunikato on kuolemantauti ja voitte saada sen vaikka siltä kaikkein enkelimäisimmältä pikku uskistytöltä, koska on hyvin mahdollista, että hän on käynyt hakemassa ihkuja pikku pöpsykkäisiä Sisilian, Kreikan, Afrikan tai Jamaikan ammattisonneilta. Tervetuloa seksin maailmaan, pojat…ähhähhähhää.
Itse asiassa kilttien, romanttisten ja uskovaisten tyttöjen kohdalla tautiriski saattaa jopa olla suurempi kuin niiden ronskien poikatyttöjen, jotka alusta lähtien myöntävät ja hyväksyvät sukupuolisuutensa fyysisenä tarpeena.
(Muslimimaailmassa tunnetusti se, mitä Ralf Königin Lysistrate-sovituksessa kutsuttiin ”pakkohomoseksuaalisuudeksi”, on varsin levinnyttä homouden kieltävistä laeista huolimatta; koska islamin usko yhdistyneenä repressiivisiin hirmuhallituksiin ei oikein rohkaise puhumaan näistä asioista avoimesti, Lähi-idässä saattaa tikittää vaikka millainen immuunikatoaikapommi.)
http://www.annaclub.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/ihqt-pikq-popsykkaiset,
Ne ottaa mallia isistään jotka ovat monitaitoisia miehiä mutteivät siitä että ensin isä ja äiti meni yhteen jolloin isälle jäi aikaa kaikelle sille mitä hän nyt osaa.
Nää naisparat luulee että jossain on joku aviomies-instituutti joka kouluttaa heidän tarpeilleen sopivia ukkoja. Todellisuudessa ne ukot on ihan tavallisia ihmisiä jotka oppivat taitonsa elämän myötä - ja noiden taitojen oppimista auttaisi kovasti se että olisi esim. se omakotitaloprojekti - joka hankitaan VASTA kun on nainen.
Mutta akateemisen pikkunaisen päässä asiat varmaan on kovasti toisin ;-)
"Akateeminen pikkunainen" ei vähättelevästä sovinistista kiinnostu, ei vaikka tekisi taloja kaksin kappalein ja omin käsin pikkunaiselleen..
Akateemisissa naisissa (kuten muissakin ihmisissä) on toki lapsellisia ja liian vaativia tapauksia, vaikka papereiden mukaan fiksuutta pitäisikin löytyä. Ihmisillä on nykyään tapana laatia päässään noita kriteerilistoja sen sijaan, että keskityttäisiin siihen tunteeseen, mikä toisen seurassa on. Kriteerilistoilla on tapana menettää merkitystään, kun sen toisen puoliskon kanssa on kiva ja onnellinen olla, vaikka se ei ihannekumppanin ominaisuuksia täysin täytäkään.
Eikö akkas anna? :D
Mä en nyt saanut tästä aloituksesta otetta ollenkaan. Jotkut naiset ovat vaatineet sinulta remonttitaitoa (erittäin outoa muuten) ja se johtuukin siitä, että heillä on korkeakoulutus? Montako henkilöä olet käynyt läpi jotta pystyt näin sanomaan? Aika laaja käsite muuten, alemmasta kk-tutkinnosta tohtoriin. Entäs ammattikoulutuksen käyneet naiset?
En tietenkään itse voi puhua kuin omasta ja ystävieni puolesta, mutta kenelläkään heistä ei ole odotuksia timpuroinnista ja autonkorjaamistaidoista, eikä kukaan paheksu kavereitaan olemattomista ruuanlaitto- tai siivoustaidoista. Toki jos toinen on jossain asiassa taitava niin arvostamme kyllä. Korkeakoulutetut naiset omassa tuttavapiirissäni ovat aika moderneja, eli perinteiset "miesten taidot" eivät ole pääällimmäisenä mielessä.
Minun lähipiirissäni kukaan ei hakkaa vaimoaan, joten vaimonhakkaamista ilmiönä ei voi olla olemassakaan.
No se daami halus kato susta vaan eroon ja vähä helvetin nopeesti. Ensitapaamisen ensivaikutelma oli perseestä.
Haet vaan omatasoistasi seuraa. Työttömien tupa tai AA-kerho voisi olla hyvä ryyppykumppanin hakumesta sinunlaisellesi, heikkoitsetuntoiselle luuserile.
Taidat olla perSukin kaiken vastenmielisyyden kukkuraksi.
NAiset ei edes osaa seurustella. Naiset ajattelee että miehen hyvä ulkonäkö takaa myös hyvän parisuhteen. Naiset on todella pinnallisia ja ne vaatii kaikenlaista, pitää olla ihmemies että pitää osata kaikkea korjailla ja mies ei voi olla mikään hyvä jos on ruma tai tavis.