Mua kiinnostaa seikka, jota usein tarjotaan parisuhteen loppumisen syyksi: toisen muuttuminen ihan kummalliseksi.
Tuli tuossa mieleeni, että voiko ihminen mihinkään muuttua, siis niin, ettei sille itse voi mitään?
Toisaalta, jos alussa näyttelee, seuraa muutos väkisin, kun on palattava normaaliin olotilaan.
Jos kyseessä on tämä, eikö kannattaisi elää ja seurustella niin pitkään, että takuulla tietää, ettei kumppani näyttele? Että yllätykset tulee silloin, kun niistä vähiten on haittaa. Ennen lapsia ja ennen avioliittoa.
Myös varsinkin naiset ottavat oikeuksia määrätä millä tavoin miehen kuuluu heitä kohtaan käyttäytyä. Juttu luisuu varmasti käsistä siinä vaiheessa, jolloin mies ei enää jaksa alati paisuvaa käskyjen ja vaatimusten listaa.
Lisäksi naiset ovat erittäin kärkkäitä vaatimaan kihloja ja lapsia. Lyhyenkin seurustelun jälkeen. Mutta ehkä heillä ei olekaan tarkoitus onnistua.
Yhteistä kotia pykätään väkisin, ehkäpä jopa vastahakoisen miehen kanssa. Mutta eihän sitä tarvitse huomata...
Kumppaniin tutustuminen on suhteen kestämisen edellytys!
Eroluvuista ja yksinhuoltajuuden massiivisuudesta päätellen kaikki eivät halua tuntea kumppaniaan ENNEN sitoutumista...
Tuli tuossa mieleeni, että voiko ihminen mihinkään muuttua, siis niin, ettei sille itse voi mitään?
Toisaalta, jos alussa näyttelee, seuraa muutos väkisin, kun on palattava normaaliin olotilaan.
Jos kyseessä on tämä, eikö kannattaisi elää ja seurustella niin pitkään, että takuulla tietää, ettei kumppani näyttele? Että yllätykset tulee silloin, kun niistä vähiten on haittaa. Ennen lapsia ja ennen avioliittoa.
Myös varsinkin naiset ottavat oikeuksia määrätä millä tavoin miehen kuuluu heitä kohtaan käyttäytyä. Juttu luisuu varmasti käsistä siinä vaiheessa, jolloin mies ei enää jaksa alati paisuvaa käskyjen ja vaatimusten listaa.
Lisäksi naiset ovat erittäin kärkkäitä vaatimaan kihloja ja lapsia. Lyhyenkin seurustelun jälkeen. Mutta ehkä heillä ei olekaan tarkoitus onnistua.
Yhteistä kotia pykätään väkisin, ehkäpä jopa vastahakoisen miehen kanssa. Mutta eihän sitä tarvitse huomata...
Kumppaniin tutustuminen on suhteen kestämisen edellytys!
Eroluvuista ja yksinhuoltajuuden massiivisuudesta päätellen kaikki eivät halua tuntea kumppaniaan ENNEN sitoutumista...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Epäilen vähän että naisellisen nimimerkin takana voi olla mies, sen verran suoraan ruodit nasten käytöstä :)
minä ihan nainen olen. Eihän naisena olo estä naisen tyhmien tekojen ruotimista. Se kasvattaa luonnetta ja pitää itsen poissa näistä tyhmyyksistä.
:))
No kyllä naisen kuuluu ainakin puolenkymmentä vikaa löytää miehestä, aina yhtä tunnustettua omaa vikaa kohti :)
Veikkaan että teillä on parisuhteessa asiat hyvin, ainakin miehen pitäsi olla tyytyväinen.
molemmat ihan tyytyväisiä. Oman itsensä tunteminen parantaa parisuhteen laatua. Ja oman itsensä tuntemiseen kuuluu myös se raadollisemman puolen tunnustaminen ja hallinta.
Alkuperäisestä aiheesta, eli muuttumisesta, olen kyllä vähän sitä mieltä että ei ihmiset aikuisiässä enään suuremmin muutu. Jos mies "muuttu" juopoksi tai väkivaltaiseksi, niin kyllä ne ominaisuudet on ollu nähtävissä jo aikaisemmin.
Väittäisin että naisten mielestä mies on 'muuttunut', kun he eivät ole saaneet tehtyä siitä sellaista kun olisivat halunneet. Suurin muutos taitaa olla naisen päässä, kun hän huomaa että kuvitelmista ei ole tullut totta ja mies on oma itsensä.
Aivan. Naisilla on joskus hyvinkin romanttisia ajatuksia miehestä ja siitä millainen hän on. Meidän naisten on ilmeisen helppoa sivuuttaa todellisuus. Ja kuitenkin toivomme, että mies on oikeasti mies. Kukapa nainen esim. haluaisi sellaisen miehen kuin sketsisarjassa Ou nou? Miehiltä me vaadimme aika paljon, eikä sen myöntämiseen tarvitse kuin katsoa peiliin.:)
Sitä paitsi jokaisen perusoikeus on saada olla sellainen kuin on. Muuttaa ei voi kuin itseään eikä sitäkään paljoa.
jos jokainen saa suhteen alusta asti olla sellainen kuin haluaa ja tulee hyväksytyksi sellaisenaan, miksi sitten eron syynä on puolison muuttuminen omituiseksi?
Tätähän minä alunperin kummastelin...
Hyvin kirjoitit, totta.
Vaikka itsekin olen nainen, olen huomannut naisten listaavan vaatimuksia, miten asioiden "kuuluu" mennä - ja sitten se on miehen vika, kun niin ei käykään. Mieheen voisi tehota paremmin kaunis kiitos vaikka vähemmänkin täydellisesti tehdystä työstä kuin jatkuvat vaatimukset. Alkoholi, sairaalloinen mustasukkaisuus, väkivalta yms. ovat tietenkin asia erikseen. Niiden liikakäyttöä ei kenenkään naisen tarvitse katsella (väkivallassa toki yksikin kerta on liikaa) - ja niiden suhteen on aiheellista pitää silmänsä auki jo ennen yhteen muuttoa.
Tulee mieleen juttu: Mies kertoi kaverilleen: "Vaimo opetti minut siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään teatterissa ja oopperassa, pukeutumaan kunnolla, käymään säännöllisesti parturissa tuomaan naiselle kukkia...(lista jatkui vielä) - ja nyt otan vaimosta eron, kun hän ei enää ole minun tasoiseni."
täytyy oikein ottaa muistiin :))
Kaikki me muutumme, haluamme sitä tai emme. Tärkeää on puhua, säilyttää dialogi, tutustua toisen sisäiseen maailmaan, vain sitä kautta tulee ymmärrys. Muutos voi tapahtua myös sairauden myötä. Miehelleni tehtiin iso aivokasvinpoistoleikkaus ja hänen persoonallisuutensa muuttui täysin siitä. Miten elää tällaisessa parisuhteessa, jossa mikään ei ole enää niin kuin alussa. Puhumisesta ei ole apua, kun on kyse sairaasta ihmisestä. Kitua, kärsiä, vaiko kaikota?