Hei, olen pian 16 vuotta ja tiedän että ajattelette että teini-ikäisillä poikia menee miten menee, niinhän se on mutta kuitenkin se sattuu.
Tutustuttiin netissä ja huomattiin että hän asuu tässä ihan lähellä olevassa kaupungissa mutta ei tavattu heti kun epäilytti eka et onko se oikeasti hän itse vai joku 60 vuotias pedofiili näin esimerkiksi. Siksi olikin suunnitteilla että en mene sinne yksin vaan pyytäisin parhaan kaverin mukaan, tämä poika oli samalla tutustunut häneen kun kaverini oli lupautunut mukaan.
Näytin web-kameralla itseni jotta hän tietää minkä näköinen olin ja kehui jne. Tavattiin heti seuraavana päivänä hänen kesätyöpaikkansa vieressä ja juteltiin niitä näitä. Tavattiin samana päivänä mutta illalla, oltiin vaan ei tehty mitään, istuttiin vanhan rakennuksen terassilla. Tavattiin joka päivä tähän päivään asti ja oltiin iltamyöhään kaupungilla. hänen kanssaan oli niin helppo olla, ei tarttenut esittää mitään, sai olla oma itsensä, sen takia ruvettiinkin seurustelemaan. en halua sanoa että hän oli sielunkumppani kun muuten en löytäisi enää sielunkumppania jos sanoisin että hän oli se ensimmäinen ja viimeinen.
minulla oli viikoloppuna paljon juhlia ja olin pahoillani tietenkin siitä kun en päässyt näkemään häntä mutta illalla kuitenkin nähtiin ihan normaaliin tapaan mutta paras kaveri soitti sillon kun olin juhlissa että hän on minun poikakaverini kanssa ulkona, ajattelin eka et kavereina vai muunakin? en pystynyt sen puhelun jälkeen nauttimaan juhlista kun mietin vain mutta onneksi reipastuin että en enää ajatellut asiaa että puhuisin hänen kanssaan kun tulisin kotiin. Poikakaverini oli parhaan kaverini luona!
seuraavana päivänä minulla oli toiset ristiäiset, siellä sitten juhlittiin tavalliseen tapaan, ajatellen että minulla vielä on poikakaveri ja sukulaiseni rupesesivat kyselemään että minkälainen hän on jne. Sen keskustelun jälkeen poikakaverini soittaa että: " käykö jos ollaan vaan kavereita? " sitten hän sammuttaa puhelimen ja hän soittaa uudelleen ja toistaa saman kysymyksen kun minä olen vielä järkyttynyt ja vailla vastauksia, hän ei sanonut syytä miksi näin mutta kun pääsin kotiin menin facebookkiin siellä poikakaverini sivulla lukee: Parisuhteessa käyttäjän: nimisukunimi kanssa. Hän seurustelee parhaan kaverini kanssa, hän seurustelee parhaan kaverini kanssa.
Miten kaverini voit ehdä tämän minulle vaikka hyvin tiesi että seurustelimme ja meillä meni tosi hyvin. Eikö hänellä ole omatuntoa kun vie toisen miehen? en tiedä haluanko olla enää tekemisissä kaverini kanssa mutta hän tosiaan on minun paras kaverini mutta hän teki paskamaisesti minulle ja sitä en taida koskaan unohtaa.
En pysty unohtamaan hyviä aikojamme poikakaverin kanssa, ehkä niitä ei pidäkkään unohtaa vaan vaalia? Kaikki oli niin ihanaa mutta kaikki vaan romahti. Mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin? en olisi antanut poikakaverini tutustuttaa itseään kaveriini? En tiedä mitä teen? mitä tekisitte minun asemassani?
kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja laittakaapa vinkkejä (:
Tutustuttiin netissä ja huomattiin että hän asuu tässä ihan lähellä olevassa kaupungissa mutta ei tavattu heti kun epäilytti eka et onko se oikeasti hän itse vai joku 60 vuotias pedofiili näin esimerkiksi. Siksi olikin suunnitteilla että en mene sinne yksin vaan pyytäisin parhaan kaverin mukaan, tämä poika oli samalla tutustunut häneen kun kaverini oli lupautunut mukaan.
Näytin web-kameralla itseni jotta hän tietää minkä näköinen olin ja kehui jne. Tavattiin heti seuraavana päivänä hänen kesätyöpaikkansa vieressä ja juteltiin niitä näitä. Tavattiin samana päivänä mutta illalla, oltiin vaan ei tehty mitään, istuttiin vanhan rakennuksen terassilla. Tavattiin joka päivä tähän päivään asti ja oltiin iltamyöhään kaupungilla. hänen kanssaan oli niin helppo olla, ei tarttenut esittää mitään, sai olla oma itsensä, sen takia ruvettiinkin seurustelemaan. en halua sanoa että hän oli sielunkumppani kun muuten en löytäisi enää sielunkumppania jos sanoisin että hän oli se ensimmäinen ja viimeinen.
minulla oli viikoloppuna paljon juhlia ja olin pahoillani tietenkin siitä kun en päässyt näkemään häntä mutta illalla kuitenkin nähtiin ihan normaaliin tapaan mutta paras kaveri soitti sillon kun olin juhlissa että hän on minun poikakaverini kanssa ulkona, ajattelin eka et kavereina vai muunakin? en pystynyt sen puhelun jälkeen nauttimaan juhlista kun mietin vain mutta onneksi reipastuin että en enää ajatellut asiaa että puhuisin hänen kanssaan kun tulisin kotiin. Poikakaverini oli parhaan kaverini luona!
seuraavana päivänä minulla oli toiset ristiäiset, siellä sitten juhlittiin tavalliseen tapaan, ajatellen että minulla vielä on poikakaveri ja sukulaiseni rupesesivat kyselemään että minkälainen hän on jne. Sen keskustelun jälkeen poikakaverini soittaa että: " käykö jos ollaan vaan kavereita? " sitten hän sammuttaa puhelimen ja hän soittaa uudelleen ja toistaa saman kysymyksen kun minä olen vielä järkyttynyt ja vailla vastauksia, hän ei sanonut syytä miksi näin mutta kun pääsin kotiin menin facebookkiin siellä poikakaverini sivulla lukee: Parisuhteessa käyttäjän: nimisukunimi kanssa. Hän seurustelee parhaan kaverini kanssa, hän seurustelee parhaan kaverini kanssa.
Miten kaverini voit ehdä tämän minulle vaikka hyvin tiesi että seurustelimme ja meillä meni tosi hyvin. Eikö hänellä ole omatuntoa kun vie toisen miehen? en tiedä haluanko olla enää tekemisissä kaverini kanssa mutta hän tosiaan on minun paras kaverini mutta hän teki paskamaisesti minulle ja sitä en taida koskaan unohtaa.
En pysty unohtamaan hyviä aikojamme poikakaverin kanssa, ehkä niitä ei pidäkkään unohtaa vaan vaalia? Kaikki oli niin ihanaa mutta kaikki vaan romahti. Mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin? en olisi antanut poikakaverini tutustuttaa itseään kaveriini? En tiedä mitä teen? mitä tekisitte minun asemassani?
kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja laittakaapa vinkkejä (:
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on peräti kaksikin miespuolista kaveria, jotka ovat kokeneet sen, että paras kaveri on vienyt naisen. Vanhemmssa tapauksessa mies katkeroitui, alkoholisoitui ja sai lopulta aivoinfarktin ja on varhaiseläkkeellä. Ei osaa puhua kunnolla. Elänyt aikuisikänsä katkerana ja vihaisena.
Toisessa tapauksessa miehestä on tullut pahimman luokan pelimies joka halveksii naisia, joita kerää ja jättää. En tunne toista, joka puhuisi naisista niin rumasti ja halveksivasti. Olen nähnyt kuinka taitava hän on iskemään naisia, joten viha ja kosto löytävät kyllä reittinsä – viattomiin.
Minusta tuntuu, että se paras ratkaisu löytyy ihan toisesta suunnasta: anteeksiannosta. Tilanteesi on nyt kuitenkin se, että kaksi ihmistä on löytäneet toisensa. Sen täytyy olla aika vakavaa, jos kerran paras ystäväkin ollaan valmiita uhraamaan. Jos se ei sitten ole vakavaa, niin sitten näe asia niin, ettei paras ystäväsi ole ystävyytesi arvoinen.
Koita nähdä positiivisia asioita silloinkin, kun ne tuntuvat teennäisiltä.
Keljuinta on tietysti se, että tuosta kaverista voi muodostua sinulle "se, joka pääsi karkuun". Kun rakkaus ei saavuta täyttymystä eikä yhteinen arki lopulta armollisesti helpota rakkauden kipeääkin tunnetta, niin jäljelle voi jäädä legenda. Ja siinä legendassa ei välttämättä ole pätkääkään todellista. Se on pelkkä uskomus, katkennut fantasia.
Onneksi olet nuori. Nuorena on uusiutumiskykyinen. Tapaat vielä monta poikaa ja lopulta sen "oikeasi" ja silloinkin onnistumisesi mahdollisuus on vain 50%, koska noin puolet liitoista päättyy eroon.
Buddhalaisuuteen liittyy ajatus, että kaikella on aikansa. Kun ihminen tarkertuu "ehdolliseen" niin väliaikaisuudesta johtuen siitä seuraa aina tuskaa. Kaiken salaisuus on siis oppia luopumaan ja nauttimaan asioista niin kauan kuin ne kestävät. Aika rankka filosofia, mutta ehkäpä siinä on perää.
Kaikkea parasta mahdollista sinulle. Älä katkeroidu. Anna anteeksi ja kaunistu entisestään.
Kiitos viestistäsi, piristi päivää. Olen ajatellutkin tätä juttua nyt positiiviselta kannalta eli kun entinen poikakaverini ei halua mennä rippikouluun tai mitään sellaista niin nyt tajusin että en olisi koskaan päässyt naimisiin kirkossa. (vaikka tiedän että aikuis-iällä voi käydä mutta silti) :D
Toivottavasti tapaan vielä sen oikean, vielä jossain oman "satuprinssini" :)
No annan nyt vain elämän viedä ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.. HUOM! tämä kaverini ei ole ottanut minuun minkäänlaista yhteyttä sen jälkeen kun alkasi seurustelemaan entisen poikakaverini kanssa, olisi helpompi antaa anteeksi jos hän olisi edes pyytänyt anteeksi. exäni sentään tekstasi minulle että olenko kunnossa mutta anteeksi hänkään ei ole oikein pyytänyt. sillon kun puhuin tästä heidän "jutustaan" hän vain sanoi "sorry" :( Mulle ei vaan riitä tuollaiset anteeksipyynöt. Ehkä mä vielä opin antamaan anteeksi...
Näytä sulle sun parhaalla kaverilles, että kuinka surullinen sä oikeesti oot nyt. Ehkä sen jälkeen se voi tajuta mitä se on menny tekemään. Elämä on rankkaa :( mutta jaksamisia.
mä luulen että sitä ei vois vähempää kiinnostaa kunhan sillä itsellä on kaikki hyvin.
todella rankkaa elämä onkin /: kiitos (:
Paraneeko maailma, jos ap. näyttää surullisuutensa (tietoisesti) ystävättärelleen ja ex-poikaystävälleen?
Jos se on tietoista, niin eikö silloin kyse ole oikeasti jonkinasteisesta kostamisesta - eli tietoisesti yritetään saada toiselle paha mieli. Kyllä minä ymmärrän rangaistuksen periaatteen, mutta mitä se hyödyttää tässä tapauksessa. Tosiasia on se, että mies on nyt toisen kanssa, on toisen kanssa onnellinen. Pitäisikö heidän onnensa kieltää tai estää? Onko se rakkautta vai omistamista?
Katkeruus on inhimillistä, mutta jos todellakin, ap, asetat nyt itsesi etusijalle, niin mitä se tarkoittaa. Eikö se tarkoita sitä, että annat itsellesi uuden mahdollisuuden jonkun toisen kanssa. Nollaat kokemuksen. Et salli itsesi kyynistyä. Anteeksianto on hieno taito. Sanotaan, että anteeksiantaminen kuin kuin vangin vapautus, mutta vapaaksi pääseekin itse. Saat vapauden itse rakastua uudestaan.
En minä tiedä, mikä on oikein. Kunhan mietit.