Miehen naama kuin petolinnun p, mutta sydän täyttä kultaa

Olen alkanut tapailemaan neljän vuoden takaista eksääni. Olemme tapailleet nyt muutaman kerran. Hän haluaisi kokeilla uudestaan yhdessäoloa, mutta itse en ole aivan varma. Mies on -kuten otsikossa sanotaan- luonteeltaan aivan ihana, huolehtivainen ja ajattelee aina parastani. Mutta..hänen ulkonäkönsä ei viehätä minua juuri lainkaan. :( Silloin kun neljä vuotta sitten seurustelimme, hän oli ensirakkauteni enkä antanut ulkonäön silloin häiritä. Lapsellista kyllä, ulkopuolisten ihmisten kommentit hänen ulkonäöstään alkoivat muuttaa pikkuhiljaa omaakin käsitystäni ja erosimme osittain sen takia että häpesin häntä.. Ystäväni eivät silloin hyväksyneet miestäni koska pitivät häntä epäviehättävänä ja vähän tyhmänä, mutta perheeni piti hänestä todella paljon.

Erosin joku aika sitten miehestäni joka oli todella komea, lihaksikas ja charmantti. Mutta luonteentaan kylmä ja etäinen, julmakin välillä. En voi sille mitään että vertailen tätä tällä hetkellä tapailemaani miestä jatkuvasti tähän entiseen. :/ Tiedän, että ulkonäkö ei todella ole se tärkein, eikä pidemmän päälle riitä, mutta en voi olla ajattelematta että "parempaakin on olemassa ja on saatu". Todella kurjaa ajatella näin pinnallisesti.

Pystyisinkö mitenkään muuttamaan asennettani, tai onko joku samankaltaisessa tilanteessa? Vai enkö vain ole vielä päässyt yli entisestäni? Ikävää olisi menettää muuten todella mahtava mies tämän takia.
10979
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Ratkaisu aivan varmasti löytyy itsestäsi ja asenteestasi eikä täältä palstalta.

Itse olen rumahko mitäänsanomattoman naaman omaava mies ja vastaavassa tilanteessa ollessani en voisi kuvitella tapailevani sinua jos tietäisin ajatuksesi.

Jos vertailet niin et rakasta ja rakastaminen on valinta- ja asennekysymys.

Tämä mahtava mies kävelisi mieluummine suoraan helvettiin kuin olisi noin vakavan asennevamman omaavan tytteliinin kanssa.

Ajattele häntä ja jätä hänet. Hän ansaitsee parempaa.

Äänestä

Onko ulkonäköongelma tosiaan kasvoissa vai yleisempi esim. lihavuus tai liiallinen
ruipelous? Kasvonpiirteet on vaikea korjata mutta jälkimmäisten korjaus onnistuu.

Jos ei ole toivoa parannuksesta asian suhteen niin sitten sun vaan pitää
joko tyytyä ulkonäköön tai ottaa riski ja havitella parempaa miestä.
Riskivaihtoehto saattaa hyvinkin tarkoittaa ettet ikinä saa luonteeltaan yhtä hyvää
miestä.

Äänestä
  • Liiallinen ruipelous, epähygienisyys ja kasvot. En haluaisi olla näin pinnallinen mutten voi sille mitään että on esim. vaikea haluta seksiä henkilön kanssa joka ei viehätä ulkoisesti.

    Äänestä

  • womanonamission kirjoitti:

    Liiallinen ruipelous, epähygienisyys ja kasvot. En haluaisi olla näin pinnallinen mutten voi sille mitään että on esim. vaikea haluta seksiä henkilön kanssa joka ei viehätä ulkoisesti.

    hygieenisyytenhän pystyy kyllä vaikuttamaan, mene näyttämään hänelle miten se tehdään!

    Äänestä

  • womanonamission kirjoitti:

    Liiallinen ruipelous, epähygienisyys ja kasvot. En haluaisi olla näin pinnallinen mutten voi sille mitään että on esim. vaikea haluta seksiä henkilön kanssa joka ei viehätä ulkoisesti.

    No eihän suhdetta voi olla sellaisen kanssa joka ei seksuaalisesti miellytä. Silloin
    kyseessä on vaan se kaveruus.

    Mies kuin mies saa kyllä lihasmassaa punttisalilla jos haluaa muuttua.
    Hygieenisyyshän pitäisi olla tosi helppoa muuttaa. Sun pitää varmaan
    sanoa sille että sulle olis tosi tärkeetä saada muutos noihin asioihin.
    Kasvoihin ei sitten taida saada apua kuin plastiikkakirurgilta ja siihen
    en kyllä lähtisi. Eli jos kasvot on tosiaan niin epämiellyttävät että
    vaikka vartalo ja hygienia olisivat kunnossa niin silti ei seksi kiinnosta
    niin sitten pitää vaan unohtaa suhde miehen kanssa.

    Äänestä

En usko että asia tulee muuttumaan, valitettavasti. Jos rakastat jotain oikeasti, niin myös näet ja koet hänet jollain tapaa kaikin puolin viehättävänä ja vähintäänkin siedettävänä, voit kulkea hänen kanssaan kaikkialla niin että koet kumppanistasi ylpeyttä. Jos näin ei ole, niin kannattaa vakavasti miettiä suhteen jatkoa.

Äänestä

Miksi välität mitä ystäväsi ajattelevat sinun miehestäsi??? Niin oudolta kuullostaa tuo kommentti: "Ystäväni eivät silloin hyväksyneet miestäni koska pitivät häntä epäviehättävänä ja vähän tyhmänä." Vaihtaisin sinuna ystäviä.

Ajattele näin, jos ystäviäsi ei olisi olemassa, niin voisitko palata takaisin miehesi kanssa yhteen ulkonäöstä huolimatta. Jos voisit niin palaa yhteen...Jos taas et niin älä palaa. Helppoa kuin mikä.

Äänestä

Olet pinnallinen ihminen, joten ei taida olla mitään tehtävissä. On kuitenkin hienoa että myönnät asian, etkä väitä muuta kuten suurin osa naisista tekee.

Sinulle merkitsee enemmän ystäviesi mielipide kuin oma onnesi. Mitä ystäviä sellaiset ylipäätään ovat, jotka haukkuvat oman kaverinsa miehen ulkonäköä.? Eihän se asia heille kuulu Taitavat hekin olla pinnallisia kusipäitä? Miksi et pidä puoliasi ja sano heille että "Turpa kiinni nartut, ei kuulu teille!" ?

Sitten sanoin näin: "parempaakin on olemassa ja on saatu".

Ajattelet siis, että julma ja kylmä mutta komea on parempi kuin rumempi mutta luonteeltaan hyvä mies? Olet siis sen verran pinnallinen ihminen, pelkkä komeus riittää tekemään miehestä hyvän.

Äänestä

Itse voin sanoa, että olen kaunis nainen, mutta avomieheni on ystävieni mielestä ruma. Itse en pidä miestäni mitenkään erityisen rumana, mutta tiedän kyllä, että moni mies on paremman näköinen. Ystäväni ovat aina olleet melko kärkkäitä arvostelemaan miehen ulkonäköä ja välillä se todellakin ärsyttää kun saa kuulla ettemme sovi yhtään yhteen hänen ulkonäkönsä takia. Mieheni kuitenkin rakastaa minua ja tekee kaiken vuokseni ja viihdyn hänen seurassaan. Hän on ihan toista maata kuin ne entiset komeat, mutta pettävät miehet joiden perään olen monet itkut itkenyt.

Nyt kun ajattelen noita kaikkia entisiä suhteita en vaihtasi miestäni heihin vaikka eivät kohtelisikaan minua huonosti. Jos toinen rakastaa toista aidosti niin se on paljon tärkeämpi kuin ulkonäkö. Toki toisen ulkonäön on pakko kuitenkin jossain määrin miellyttää. EI sellaisenkaan ihmisen kanssa voi olla jota katsoessa alkaa yököttää.

Äänestä
  • Melkoisia "ystäviä" teillä kyllä on. En tajua miksi joidenkin täytyy haukkua ystäviensä kumppanin ulkonäköä. Uskomattoman mautonta, ilkeää ja junttimaista.

    Jos minun kaverini haukkuisi kumppanini ulkonäköä, niin sanoisin kyllä takaisin tosi pahasti ja tekisin selväksi että olen itse tyytyväinen ja se riittää, joten asia ei kuulu heille millään tavalla. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi pitää naamansa kiinni tai sitten pysyä kokonaan erossa minusta.

    Eivätkö nämä umpipinnalliset ääliöt tajua, että haukkumalla sitä ystävän kumppania he loukkaavat pahasti myös sitä ystäväänsä, kun haukkuvat hänelle rakasta ihmistä. Kuten sanoit: Kyllä hän sen varmaan itsekin tietää jos se mies ei maailman komein ole.

    Eikö niiden ihmisten elämään oikeasti mahdu mitään muuta kuin ulkonäkö? Että joku ei saa olla toisen kanssa jos on heidän mielestään toista rumempi, tai koska ei sovi ulkonäöltään heidän primadonnaporukkaansa? Ovatko he jotain 15-kesäisiä teinejä?

    Olen itsekin ihan mukavan näköinen, mutta ei tulisi mieleenkään toimia noin. Ruma luonne tekee kaunottarestakin vastenmielisen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


womanonamission kirjoitti:

Olen alkanut tapailemaan neljän vuoden takaista eksääni. Olemme tapailleet nyt muutaman kerran. Hän haluaisi kokeilla uudestaan yhdessäoloa, mutta itse en ole aivan varma. Mies on -kuten otsikossa sanotaan- luonteeltaan aivan ihana, huolehtivainen ja ajattelee aina parastani. Mutta..hänen ulkonäkönsä ei viehätä minua juuri lainkaan. :( Silloin kun neljä vuotta sitten seurustelimme, hän oli ensirakkauteni enkä antanut ulkonäön silloin häiritä. Lapsellista kyllä, ulkopuolisten ihmisten kommentit hänen ulkonäöstään alkoivat muuttaa pikkuhiljaa omaakin käsitystäni ja erosimme osittain sen takia että häpesin häntä.. Ystäväni eivät silloin hyväksyneet miestäni koska pitivät häntä epäviehättävänä ja vähän tyhmänä, mutta perheeni piti hänestä todella paljon.

Erosin joku aika sitten miehestäni joka oli todella komea, lihaksikas ja charmantti. Mutta luonteentaan kylmä ja etäinen, julmakin välillä. En voi sille mitään että vertailen tätä tällä hetkellä tapailemaani miestä jatkuvasti tähän entiseen. :/ Tiedän, että ulkonäkö ei todella ole se tärkein, eikä pidemmän päälle riitä, mutta en voi olla ajattelematta että "parempaakin on olemassa ja on saatu". Todella kurjaa ajatella näin pinnallisesti.

Pystyisinkö mitenkään muuttamaan asennettani, tai onko joku samankaltaisessa tilanteessa? Vai enkö vain ole vielä päässyt yli entisestäni? Ikävää olisi menettää muuten todella mahtava mies tämän takia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu