Laulajaksi

Hei,

kannattaa käydä ihan laulutunneilla. Laulu on yllättävän pitkälle tekniikkalaji sekä klassisen että pop-musiikin puolella. Myös esiintyminen kehittää omaa persoonallista tulkintaa.

Tunnen ainakin yhden hyvän korkeakoulutetun laulunopettajan jota ainakin itse kokeilisin tuossa tilanteessa. Olen itse pitkän linjan kvertetti- ja kuorolaulaja joten tiedän mistä puhun.

Laulaminen on hieno harrastus, olet sen kanssa varhain liikkeellä. Mieslaulajista harvat aloittavat ennen 18-vuotispäiväänsä. Miesääni, varsinkin matala sellainen, on vielä tuossa iässä voimakkaassa kehitystilassa. Matala ääni kypsyy hitaasti ja voi olla, että kunnolliseen harjoittamiseen pääsee vasta 20 jälkeen.

Mitään muuta tietä hallittuun ja hyvin resonoivaan äänenkäyttöön ei ole kuin laulutunneilla käyminen. Niitä ihmetapauksia, jotka ovat säilyttäneet luonnollisen äänenkäyttötavan lapsuusiästä saakka, on yksi sadastatuhannesta.

Ensimmäisillä arvioilla äänifakista on tapana heittää häränpyllyä. Puheäänikään ei suinkaan aina paljasta todellista lauluäänen väriä tai äänialaa. Itselläni arviot lopullisesta fakista on pysynyt hämmästyttävän samana koko laulu-urani ajan ja siitä ovat eri pedagogitkin olleet hyvin yksimielisiä. En voi sanoa suurin surminkaan mikään "luonnonlaulaja", vaan olen käynyt pitkän koulun äänenmuodostuksen osalta, siitä huolimatta fakki on pysynyt samana - soiva äänialue on laajentunut molempiin suuntiin. Ulottuvuus alaspäin ei ole muuttunut juurikaan.

Eräs laulajaystäväni - ammattilainen nykyään - arveli juuri laulunsa aloittaneena olevansa bassobaritoni, mutta hänestä sukeutui koulutuksen myötä oikea italialaistyyppinen spintotenori. Tommi Hakalasta koulutettiin aikanaan tenoria, mutta hän laulaa nyt baritonina. Esko Jurvelinista koulutettiin aluksi baritonia ja hän teki uransa tenorina. Toki hänellä on edelleen upeasti soiva alempi keskialue, mutta kyllä hän oli aivan tyylipuhdas tenoriääni.

Näiden muutamien esimerkkien myötä halusin vain siitä kertoa, että alkuvaiheen spekuloinnit ovat spekulointeja ja kannattaa lähteä avoimin mielin hakemaan itselleen luonteenomaisinta äänialuetta. Kaikkein luontevimmin ja vapaimmin soiva äänialue paljastaa sitten fakin aikanaan, jos määrittelyä mihinkään koskaan tarvitaan.