Minulla on yksi lapsi, kymmenvuotias. Itse olen 34-vuotias yhteishuoltajuuden jakava nainen. Alkukesästä tapasin todella mukavantuntuisen ja kiinnostavan miehen, joka myös ihastui minuun aika näkyvästi. Lapseni oli tuolloin isänsä luona kesälomaviikkoja viettämässä, joten pystyin tämän uuden tuttavuuden kanssa tapailemaan huoletta. Toki kerroin hänelle suoraan että minulla on lapsi ja että hän asuu minun kanssani valtaosan ajasta. Mies itse oli lapseton, mutta näytti kuitenkin hyväksyvän sen että itse olen äiti. Kunnes alkoi tehdä kesäsuunnitelmia kanssani, joihin ei osannut lasta sijoittaa. Saattoi siis ehdottaa kahdestaan telttailua, veneilyä, mökkeilyä jne, jolloin minun oli pakko sanoa että entäs lapsi? En voi häntä yksin kotiinkaan jättää. Ja niinhän siinä kävi että mies tuumasi asiaa itsekseen ja ilmoitti että olemme liian erilaisia loppujen lopuksi että tästä voisi mitään tulla. Olin yhtä kysymysmerkkiä, koska kaikki oli siihen asti ollut ihan hyvin. Kunnes keksin kysyä, että johtuiko lapsesta ja mies myönsi näin olevan.
Eli jippiaijee. Pitääkö jatkossa varmistaa että myös miehellä on lapsi/lapsia, että suhde etenisi alkutapailua pidemmälle? Eikö lapsettomille sinkkumiehille kelpaa nainen jolla on lapsi?
Eli jippiaijee. Pitääkö jatkossa varmistaa että myös miehellä on lapsi/lapsia, että suhde etenisi alkutapailua pidemmälle? Eikö lapsettomille sinkkumiehille kelpaa nainen jolla on lapsi?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Joillekin aisankannattajatyypeille kelpaa. Se on vastenmielistä, jos jonkun toisen äijän kakara pyörii koko ajan jaloissa. Naisilla, joilla on lapsia ei tee mitään.
olisi ehkä kannattanut miettiä tätä ENNEN kun alkaa yksinhuoltajaksi :D
Ovat naiset oikeasti niin hölmöjä että luulevat lapsettomien miesten alkavan aisankannatajaksi ja äpäriä ruokkimaan? Veroillahan tähän pakotetaan, mutta ei suoraan.
miehet, joilla on lapsia itselläänkin, eivät koe tilannetta noin kuin te? Onhan se lapsi silti toisen miehen tekemä, vaikka itselläkin olisi ne toisen naisen synnyttämät lapset muistona edellisestä suhteesta!
Jostuskohan siitä, että ne joilla lapsia on, eivät yksinkertaisesti osaa asettua lapsettoman ihmisen asemaan. Tehän pyydätte lapsetonta ihmistä sitoutumaan omaan perheeseenne, mutta kysymys kuuluu, mitä lisäarvoa lapseton ihminen saa tuosta omaan elämäänsä ? Kysyn vaan...
palstan miesten vastaukset ovat juuri noin tasokkaita kuin nuo kaksi ensimmäistä. Jollain toisella palstalla saisit varmaan asiallisempia vastauksia.
Lapsellinen ja lapseton ovat ihan eri elämäntilanteissa. Varmaan mies itsekin uskoi, että kaikki sujuisi hyvin, mutta arki olikin erilaista kuin kuvitelmissa. On miehiä, jotka ovat valmiita ottamaan koko paketin, äidin ja lapsen/lapset, mutta on myös miehiä jotka haluavat pelkkää aikuisten yhdessäoloa. Sama toisinpäin, eivät kaikki naisetkaan halua "lapsellista" miestä.
Tällä palstalla on turha tuhlata energiaa yrittämällä selittää näille torveloille, että lapsella on jo isä etkä ole hakemassa elättäjää tai uutta isää. Kokeile jotain moderoitua palstaa tai sellaista missä on aikuisia ihmisiä eikä keskenkasvuisia kakaroita. Jos siis haluat pohtia jotain tuohon seurusteluasiaan liittyvää. Itse ajattelen niin, että lapsellisen ihmisen kanssa seurustelu on niin vaativaa, ettei kenenkään kannata ryhtyä siihen ellei varmasti ole valmis. Kahden lapsellisen suhde toimisi tavallaan helpommin mutta oman haasteensa siihen tuo sitten se, että lastenkin pitäisi tulla toimeen keskenään (sitten kun ollaan niin pitkällä, että heidät tutustutetaan toisiinsa).
Mutta arkielämä osoittaa, että on lukemattomia onnellisia pareja, jotka ovat onnistuneet yhdistämään "minun, sinun ja jopa meidän lapset".
Voisin kuvitella kahden ensimmäisenä vastanneen olevan alle kolmekymppisiä miehiä, joille lapset ajatuksenakin ovat vain riesa, taakka ja yäk...
Itsekin tiedän lähipiiristäni kuitenkin pariskuntia, joille yhtälö on onnistunut. Eräässäkin tapauksessa lapseton mies, hiukan yli 40v, otti omakseen koko paketin, eli naisystäväni ja tämän kaksi melkein murkkuikäistä lasta. Ja homma toimii :)
Kuitenkin yleisempää ja toimivampaa taitaa kuitenkin olla kaksi eronnutta, joilla molemmilla lapsia. Ymmärrän kyllä lapsettoman sinkkumiehenkin kannan... Jos itsellä ei lapsia ole, niin onhan se vaikeaa suhtautua vieraaseen lapseen kaikin puolin, vaikka äidistä tykkäisi kuinka. Itse olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta, ja koska tykkäsin isästä, tykkäsin automaattisesti lapsistakin. Kai se on jokin juttu mikä kaikilla vanhemmilla vaan on. Samoin eräs "lapsellinen" mies jota tapailin keväällä pitkään, otti minun lapseni automaattisesti huomioon kaikin puolin, ja kertoi jännittäneensä ensitapaamista valtavasti, hyvällä tavalla siis. Toivoi lapsen hyväksyvän hänet (niin kuin sitten kävikin).
Mitä tästä siis opimme....
Ei hyvää päivää mikä aisankannattaja. Sano nyt vielä että ne murkkuikäiset lapset oli mutiaisen siittämiä.
Niin ihan ovat suomalaisen miehen jälkeläisiä.
Nimimerkkisi myötä päättelen, että olet todellakin VASTA 23-vuotias? Kommenttisi ei kyllä kovin paljon aikuisemmalta vaikuttanutkaan... Kyllä elämä opettaa, sinuakin :D
kuvitella miten hyvää tekee lapsien psyykkelle kun äidin sängystä löytyy kaikenlaista karvanaamaa. YH-kierre alkaa...
ja lyckigkiä se elämä tässä tuntuu opettavan palstan toimesta.
lapsella on jo isä niin miksi tämä äpärä sitten piti ottaa mökkeilyyn, veneilyyn etc minkä takia ap:n suhde sitten meni poikki tämän miehen kanssa?
Uusioperheet voi ehkä toimia jos molemmilla on lapsia tai nainen on vitun hyvännäköinen ja nuori.
Lontoonkielisissä teksteissä aihepiiristä joskus törmää tähän määritelmään yh-äidin tyttärestä: slut in training. Näinhän se on, että kun aikansa katselee äidin sekoilua vaihtuvien miesten kanssa, niin siitä otetaan sitten mallia.
"Voisin kuvitella kahden ensimmäisenä vastanneen olevan alle kolmekymppisiä miehiä, joille lapset ajatuksenakin ovat vain riesa, taakka ja yäk...
Mitä tästä siis opimme...."
Sen, että yksinhuoltaja pitää itseään jonakin Valittuna.
Sen, että toiset ovat vapaampia valitsemaan kumppaninsa kuin toiset: nykyinen yh on itse saanut valita kumppaninsa, mutta lapseton ihminen ei näin saisi tehdä, vaan hänen tulisi tyytyä juuri tähän Valittuun Yksinhuoltajaan.
Sen, että lapseton ihminen on yh:n mielestä lastenvihaaja, jos tämä ei halua kolmanneksi pyöräksi suhteeseen ja luopua omasta vanhemmuudesta/perheestä, tai ylipäätänsä ottaa muiden Jani-Pettereitä huollettavakseen.
Sen, että yh ei koskaan ymmärrä muuta kuin oman napansa päälle.
"Tällä palstalla on turha tuhlata energiaa yrittämällä selittää näille torveloille, että lapsella on jo isä etkä ole hakemassa elättäjää tai uutta isää. Kokeile jotain moderoitua palstaa tai sellaista missä on aikuisia ihmisiä eikä keskenkasvuisia kakaroita. Jos siis haluat pohtia jotain tuohon seurusteluasiaan liittyvää."
Onko se mielestäsi on keskenkasvuista, jos ei halua aisankannattajaksi jonkun yh:n kanssa suhteseen ? Tuossa edellä jo kysyin, mitä lisäarvoa lapseton mies saa elämäänsä, jos valitsee kumppanikseen lapsettoman naisen sijaan yksinhuoltajan ? Vastaus puuttuu... ?!
Jos vastaus on vain se, että yh saa itselleen seuraa, tuo pelkkä viihdyttäjän ja arkimuulin (rukkasen) rooli tuskin monelle miehelle vielä riittää. Sitä paitsi laseton voi haluta myös omaa perhettä, joten miksi uhrata aikaa toisten perheisiin ?
Yh:lta voisi myös kysyä, miksi oman jälkikasvun sijaan et tyytynyt yksinhuoltajaan ? Siinähän olisit saanut "oman perheen" ilman vaivannäköä...
Aisankannattaja tarkoittaa miestä jonka vaimo on pettänyt. Miksi sinä hoet sitä kokoajan tässä keskustelussa? Ei se yh-nainen ketään ole pettämässä idiootti. Ei lapseton mies mitään lisäarvoa siitä saa että valitsee kumppanikseen yksinhuoltajan, pitäisikö saada? Kai se lapsetonkin mies osaa mennä yksiin sen ihmisen kanssa johon on rakastunut, oli hän sitten yh tahi ei.
Voithan sinä kysyä yh:lta miksi hän ei omien lasten sijasta ottanut yhäriä kumppanikseen, mutta muista kysyä samaa hänen lastensa toiselta vanhemmalta :)
Mies toivoo voivansa pitää ihanan piknikin naisen kanssa.
Vapaan naisen kanssa mies pitää piknikin ja suutelee naista ja he jäävät miettimään yhteistä tulevaisuutta.
Lapsen kanssa olevan naisen kanssa piknik tehdään kolmelle, juuri kun mies on kumartumassa suutelemaan naista tulee lapsi esittelemään ötökkää jonka löysi ja jos hänet häätää tulee traumoja pikku-Viljamille ja kun mietitään yhteistä tulevaisuutta siinä pitää myös miettiä edellisen suhteen yhteisen tulevaisuuden hedelmiä ja sen sisällyttämsitä kaikkeen samalla...
Pikkuviljami on oikeasti kolmas pyörä, vieläpä epäitsenäinen sellainen.
Ei ole vaikea laskea 1 1.
No jos se pikku-Viljami tulee sitä ötökkää esittelemään kesken suutelukohtauksen niin sitten mies nappaa pikku-Viljamin syliinsä, suukottaa häntä poskelle ja ihastelee ötökkää ja sen jälkeen suukottaa pikku-Viljamin äitiä suulle ja kun pikku-Viljami ei katso niin silloin voi antaa sen kiihkeämmän suutelon äidille :). Ja koko perhe on onnellinen.
Pkku-Vilami ei siis ole kolmas pyörä vaan osa perhettä :).
Toimii oikein hyvin kunhan mies on lapsen biologinen isä ja rutinoitunut lapsen ja äidin kanssa perhesysteemiin.
Mutta niinhän asia ei ole jos mies on joku uusi sinkkueläjä joka haluaisi tasaveroisen suhteen YHDEN naisen kanssa.
Tiedän naisten käsitykset miesten suhtatuumiseesta toisten miesten jälkikasvuun... HURRDURRR. Menkää hakemaan seuranne jostain pehmoisikerhosta tms, onhan se nyt ilmeisen selvää että sinkkupalstalla ei pysty käsitteleen tälläisiä asioita.
"Pkku-Vilami ei siis ole kolmas pyörä vaan osa perhettä :)."
Niin, kenen perhettä ?
"Eikö lapsettomille sinkkumiehille kelpaa nainen jolla on lapsi?"
Ei ainakaan minulle, koska en tykkää uusiosuhteista ja vielä tärkeämpää, en osaa hahmottaa omaa rooliani uusiosuhteessa: lapsellahan on jo vanhemmat (isä), ja samalla myös elatus ja kasvatusvastuu. Siksi rooli vain jonain yh-äidin uutena lemmikkinä ei kauheasti nappaa.
Myös oma vanhemmuus merkitsee sen verran paljon, että jos lapsia hankin, teen ja kasvatan ne mieluummin sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa jälkikasvu on hankittu yhteistuumin.
Sitä paitsi, normaali ydinperhe on suhteena kuitenkin monin verroin helpompi kuin uusiosuhde jossa saat kaupan päällisinä myös toisen eksät suhteeseesi kummittelemaan.
"saat kaupan päällisinä myös toisen eksät suhteeseesi kummittelemaan"
Eksä ei välttämättä tyydy pelkkään kummitteluun. Minulla on itselläni kokemusta suhteesta yh-äidin kanssa ja sanon ihan suoraan, etteivät äiti ja hänen lapsensa muodosta mitään estettä suhteen onnistumiselle vaan se voi olla aivan yhtä onnellinen kuin mikä muu suhde/liitto tahansa. Omaan tilanteeseeni tosin on vaikuttanut se, että minulla on omakin lapsi. Ilman sitä minullakin luultavasti ollut ainakin runsaasti tilanteen hankalaksi tekeviä ennakkoluuloja. Mutta siis se exä: ainoa - siis ihan ainoa - haittatekijä oli kumppanini exä, joka - vaikka oli mm. ollut se, joka alun perin oli perheensä ilman mitään ennakkovaroitusta jättänyt - teki mm. seuraavaa: laiminlöi lapsen tapaamisia oman mielensä mukaan, jätti elatusmaksuja maksamatta kun siltä tuntui, kehtasi ilmaantua joskus yllättäen pyytämään exältään rahaa lainaksi kun oli velkaantunut jollekin, pyysi kerran exäänsä majoittamaan hänet epämääräiseksi ajaksi kun joku toinen nainen oli ymmärtänyt potkaista hänet ulos jne. Huom! hän ei ollut mikään YTM-pelimies, vaan peräti absolutisti, jolla ei ollut ollut naisia kuin 3-4 kappaletta, joten aivan turha kommentoida asiaa sillä, että mitäs nainen oli sellaisen retkun ottanut; kyseessä oli aika tavallinen pitkään kotona asunut nuori mies, joka oli vain täysin kykenemätön oman elämän hallintaan. Loppujen lopuksihan tuo exä oli pelkkä kauneusvirhe suhteessa, mutta en voi mitään sille että suututtaa lukea, miten täällä samanlaiset tyypit esittävät pelkkiin ennakkoasenteisiin pohjautuvia "näkemyksiään" yh-äideistä. Sitä kirjoittajaa, jonka tekstiin vastasin, en kuitenkaan tarkoita; hänhän oli ihan asiallisesti perustellut mielipiteensä, vaikken kaikesta samaa mieltä olisikaan.
"kyseessä oli aika tavallinen pitkään kotona asunut nuori mies, joka oli vain täysin kykenemätön oman elämän hallintaan."
= ATM
Kyseinen mies ei kylläkään ollut likimainkaan naiseton eikä siten täytä ATM:n kriteerejä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että hänen laillaan käyttäytyvä on sellainen, jota hyvällä syyllä voi kutsua alempitasoiseksi.
Joskus ongelmaksi muodostuvat erilaiset odotukset. Naiselle lapsi on tärkeysjärjestyksessä ykkösasia ja niin pitääkin - onhan hän lapsen äiti.
Mutta ongelmat alkavat, jos nainen (tiedostaen tai tiedostamattaan) olettaa, että hänen lapsensa on myös miesystävälle tärkeysjärjestyksen ykkösasia. On kohtuutonta vaatia tällaista.
Erilaiset uusiosuhteet onnistuvat parhaiten silloin, kun kumpikin tunnustaa, että kummallakin on oma elämänhistoriansa ja sitä kautta omat prioriteetit. Naiselle ykkösasia on lapsi ja hyvä niin. On toivottavaa, että miehelle ykkösasia on jokin muu (toivottavasti oma lapsi, jos hänellä sellainen on, mutta jos ei ole, niin sitten jokin muu oma juttu). Silloin lähdetään vaarallisille vesille, jos jompikumpi alkaa vaatia yksipuolisesti toista hyväksymään omat prioriteettinsa. Sellaisella suhteella ei pidemmän päälle ole kantavuutta. Kahden tasa-arvoisen ja sopivalla tavalla riippumattoman aikuisen suhde on toimivin uusioperhemalli.
heti alkuun suhteessa numero kakkonen?
lapselliset perustakoot uusioperheitä keskenään, sillon kummallakin se uusi puoliso tulee vasta kakkosena, tai kolmosena. lapsettomana miehenä en ala aisankannattajaksi tai toista viulua soittelemaan.
mukula muistuttaa aina siitä paskasta, jonka olit päästänyt päällesi ähkimään.
"Eikö lapsettomille sinkkumiehille kelpaa nainen jolla on lapsi?"
Luulen, että moni lapseton mies miettisi kyllä pariin kertaan ennenkun mihinkään ryhtyisi, itseni mukaan lukien. Omassa tapauksessani riippuu hieman siitäkin minkä ikäisiä kakaroita naisella olisi, mitä vanhempia, sen parempi. Omaa jälkikasvua en halua, syystä etten pidä pienistä lapsista enkä niiden hoitamisesta. 8 lapset alkavat useimmat olla jo ihan okei, tietysti on sitten uhmaikä ja teiniretkut. Itseäni myös häiritsisi mahdollisesti toisen lapsessa, se ettei voi olla varma onko lapsi hyvin kasvatettu, vai onko piloille lellitty kermaperse. Jos kuulisin kerrankin lapsen suusta "Sä et oo mun isä, ei sul oo oikeutta", niin se olisi "haista v***u ipana":n paikka. Tarkoitan, että jos kakara käyttäytyy huonosti niin sillon jopa mulla pitäisi olla sen verran auktoriteettia että voisin käskeä käyttäytymään ilman mitään v***uilua. Kurinpito kuuluu tietenkin vanhemmille, mutta ei sellanenkaan peli vetele mielestäni, että räkänokat sylkee naamalle ja potkii ja pitäisi vaan hymyillä tai juosta pakoon.
Huomasinkin juuri, että sanoit lapsesi olevan 10v. Eikö sen ikäinen pärjää jo muutaman yön yksinkin? Eikö lapsesi voinut mennä isänsä luokse siksi aikaa kun olisitte menny veneilemään tai mökkeilemään? Sitäpaitsi mä kyllä vietin ton ikäisenä jo sillon tällön yön yksin kotona, jos vanhemmat oli reissussa.
Toitte kieltämättä esiin asioita, joita en tietenkään osannut ajatella lapsettoman sinkkumiehen kannalta. Tästä viisastuneena en siis toivo liikoja, jos joku toinen lapseton kiinnostuu minusta...
Edelliselle kommentoijalle: kyllä, lapsi on jo iältään kymmenen, mutta en hennoisi silti jättää vielä kokonaiseksi yöksi yksin. Lapsenvahteja ja yökyläpaikkoja kyllä löytyy aina sen verran, ettei tarvitse yksin olla kotona. En voisi edes nauttia omasta ajastani jos miettisin koko ajan, että mitä jos kotona tulee joku hätä, herää vaikka painajaiseen ja äiti ei ole kotona. Eli tälläistähän se vanhemman elämä on.
" Tästä viisastuneena en siis toivo liikoja, jos joku toinen lapseton kiinnostuu minusta... "
Noh, nyt sä kuulostat vähän masentuneelta. Kyllä sulla mahiksia on, itsekin tunnen yh-äippiä jotka ovat ihan kelpo jampan löytäny vierelleen.
Lapsettomat miehet kuitenkin tosiaan tuppaavat vieroksumaan toisten lapsia, mutta oikeassa elämässä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että miehet ajattelisivat naisen olevan "käytetty" tai jotain muuta vastaavaa skeidaa, mitä täällä jokunen peräkammarin luuserisälli kirjoittelee. Älä ota sellaisia todesta, se ei vaan yksinkertaisesti mene niin oikeassa elämässä. Ihan jatkoon neuvoksi, että jos haluaa jostain järkevästä keskustella, kannattaa valita joku muu kuin sinkut -palsta. Täällä keskustelu pyörii lähinnä lutkittelun, ATM:ien ja markkina-arvoteorioiden ja muun vastaavan turhan paskan ympärillä.
Oikeat syyt yh-äiskien pariutumisongelmiin ovat pitkälti enemmän siinä, miten uusi mies joutuu tavallaan tekemään yhtäkkiä muutoksen sinkkuudesta lapsiperheen arkeen, millainen rooli uudella miesystävällä on lastenkasvatuksessa eli saako hänkin komentaa ja kieltää lapsia vai pitääkö hänen olla vain hiljaa ja hymyillä kun kersat hyppii nenille ja potkii jalkoihin. Itse suoraansanottuna inhoan sellaisia vanhempia jotka antavat lastensa riehua ja käyttäytä esim. julkisilla paikoilla täysin sopimattomasti, jos asiasta uskaltautuu huomauttamaan (nimenomaan huomauttamaan, mikä ei siis tarkoita lapsen kurittamista) saa heti rääkyvät vanhemmat niskaansa "EI SULLA OO MITÄÄN OIKEUTTA KÄSKEE MUN LASTA!!!". Lisäksi on sitten tää teinivaiheen "et sä oo mun isä, ei sul oo mitään oikeutta lässytilässyti" -juttu, ja itse en tähän hätään juuri mitään raivostuttavampaa osaa keksiä, ei varmaan moni muukaan mies, ja tätä juttua moni mies varmasti miettiikiin ennenkuin rupeaa yh-äipän kanssa mihinkään.
Yleensä kun alotetaan tapailemaan jotakuta, tekisi mieli viettää ihan kahdenkeskeistä aikaa, melko paljonkin. Tässähän sitten lapset ovat usein esteenä kuten viimeisimmästä tapauksestasi voidaan havaita. Tämä lisännee epäröinitä useimpien kohdalla. Lisäksi lapsettomat miehet ovat usein melko kokemattomia lasten kanssa, eivätkä oikein tiedä miten niiden kanssa pitäisi menetellä, se lisännee vielä epäröintiä.
Ja vielä sellainen juttu, kun monet suomalaismiehet haluavat jossain vaiheessa omia lapsia, joillain yh-äipillä lapsikiintiö taas on jo täynnä, tästä voikin sitten tulla ongelmia jatkossa. Itseäni tosin tämä ei kosketa eikä kaikkia miehiä, jotkut muutkin miehet, kuten minä eivät halua ikinä omia lapsia.
Vielä teki mieleni kysyä, että miksi puhut niin paljon siitä että kiinostuuko lapseton mies sinusta? Pidätkö mahdottomana ajatuksena pariutumista yh-iskän kanssa?
Minulle luonnollisempi ja helpompi tapa "pariutua" olisi tietenkin yh-iskä, jolla olisi mielellään vieläpä aika samanikäinen/samanikäiset lapset kuin minulla. Nyt kun oma lapsi on jo aika iso ja omatoiminen, niin enpä tiedä kuinka suhtautuisin esim alle 4-vuotiaaseen lapsipuoleen. Tosin, itseni tuntien sopeutuisin kyllä, koska tykkään lapsista ja lapset yleensä minusta.
Lapsettomia miehiä tässä keskustelussa pohdin ihan sen takia, että on niin paljon kolmekymppisiä ja vähän sen yli olevia miehiä, joilla lapsia ei ole ja jotka niitä eivät tulevaisuudessakaan halua. On siis pieni tsäänssi että törmään jälleen tälläiseen tapaukseen. Pahempi oikeastaan olisi se että mies haluaisi tulevaisuudessa lapsen, koska itse olen päättänyt että enempää ei tule.
Tällä hetkellä olen kuitenkin ns. sinkku, eli murehdin näitä asioita vasta sitten kun on murehdittavaa :)
" Pahempi oikeastaan olisi se että mies haluaisi tulevaisuudessa lapsen, koska itse olen päättänyt että enempää ei tule. "
Voi hitsi.
Siinä kuoli viimeinen kiinnostus.
Eli sulla saa olla luontaisia jälkeläisiä ja miehen tulisi ottaa lapsesi huomioon mutta mies ei tule koskaan saamaan omia jälkeläisiä?
Tässä taas tätä näiden hienojen yh-äitien itsekästä ajatusmaailmaa.
Etsi todellakin joku mies jolla on jo lapsi. Muistathan myös kertoa ettei sinun rikupetterisi lisäksi mies tule saamaan lisää lapsia, sinun kanssasi.
En kyllä ymmärrä mitä itsekästä tuossa on? Eihän ketään käsittääkseni pakoteta tän ap:n kanssa suhteeseen. Seuranhakukriteerejä saa olla, eikä sinun ole mikään pakko niitä hyväksyä.
Ajattelet mielestäni asian väärin. Ap:han käytännössä ETSII miestä joka ei halua lapsia, hän ei pakota ketään muuttamaan mielipiteitään lapsikielteiseksi, eihän? Ymmärtänet nyt varmaan mikä jutun pointti on?
Jos esittää kysymyksen että:
"Eikö lapsettomille sinkkumiehille kelpaa nainen jolla on lapsi? "
Eikö kannata lisätä että "..kelpaa nainen jolla on oma lapsi eikä halua niitä lisää".
Toisin sanottuna miehen pitäisi lapsettomana hyväksyä juosten pantu 10-vuotias mammampoika kakara ja miehen pitäisi vain hyväksyä tilanne ja kasvattaa tämä kuin omanaan.
Kuulostaa aika ITSEKKÄÄLTÄ.
Jos minä sanoisin että mulla on kolme äpärä pentua kolmen eri äidin kanssa ja nyt lapseton sinkkunainen joutuu sopeutumaan niihin ja hoitamaan niitä kun sattuu eikä hän tule saamaan omia koska minä en halua lapsia lisää niin mitäs siihen sanoisit?
Tässä on kyse siitä mitä ap pitää sisällään mutta kertoo vain osan totuudesta koska haluaa välttää ikävää keskustelua jossa hänen motiivinsa tulevat selviksi.
Eli kriteerejähän saa olla mutta jos ei niitä osaa kertoa sekä vaatii sekä odottaa toiselta sopeutumista omaan tilanteeseen niin se kertoo tällaisen naiivin tyttölapsen ajatusmaailmasta.
Mies olisi tuon kakaran elättäjä, isähahmo ja tämän naisen ihana rakastaja ilman omia toiveita tai unelmia.
Okei, ymmärrän, ja oon ihan samaa mieltä että toi olis kannattanu mainita myös alussa ettei lisää lapsia halua, ihan oikeassa oot siinä.
"Toisin sanottuna miehen pitäisi lapsettomana hyväksyä juosten pantu 10-vuotias mammampoika kakara ja miehen pitäisi vain hyväksyä tilanne ja kasvattaa tämä kuin omanaan."
Siis edelleenkään kukaan ei PAKOTA ketään yhtään mihinkään, kenenkään EI OLE PAKKO hyväksyä yhtään mitään, hänhän nimenomaan etsii sellaista miestä jolle tuo asetelma sopii jo entuudestaan ettei lisää lapsia tule, hän ei PAKOTA ketään lapsia haluavaa muuttamaan asennettaan sellaiseksi, silloin siinä ei ole mielestäni mitään itsekästä. Toisekseen on liian karua puhua "juosten pannusta kakarasta" kun et tiedä kyseisen naikkosen taustoja, mahdollisesti heillä on lapsen isän kanssa ollut pidempikin suhde joka sitten on syystä tai toisesta kariutunut. "Juosten pantu kakara" on mielestäni melko ikävä tapa ilmaista asia, ja siitä tulee mieleen, että sinua harmittaa enemmän yh-äitien lapset jo itsessään.
"Jos minä sanoisin että mulla on kolme äpärä pentua kolmen eri äidin kanssa ja nyt lapseton sinkkunainen joutuu sopeutumaan niihin ja hoitamaan niitä kun sattuu "
Ensinnäkin hyvin karrikoitu esimerkki, ei ollenkaan samalla viivalla kuin ap. Sorrut taas ajatusvirheeseen, "sinnkunainen JOUTUU sopeutumaan...". Ymmärrä nyt jo, että kukaan ei JOUDU tekemään mitään, eikä ketään PAKOTETA tekemään mitään. On eri asia etsiä sellaista ihmistä jolla on jo entuudestaan yhtenäisiä mielipiteitä, kuin pyrkiä hallitsemaan toista ja pakottamaan johonkin ajatteluun.
" eikä hän tule saamaan omia koska minä en halua lapsia "
Korjaus, "hän ei tule saamaan omia lapsia koska ei itsekään halua". Ap sanoi selvästi että etsii lapsia haluamatonta miestä. Ei siis sellaista joka haluaa lapsia, mutta jonka voisi pakottaa lapsettomaksi. Huomaatko eron?
Tuota, minulle on aivan sama jos nainen on rehellinen haluamiensa suhteen.
Yleensä vain tuo kysymys että eikö lapsettomalle miehelle kelpaa lapsellinen nainen on aika asenteellinen jossa tavallaan syyllistetään miestä hänen "asennevammastaan".
Jos tässä tarkoitusella jätetään vielä mainitsematta ettei nainen halua edes enää lisää lapsia niin aika paljon tuossa mennään naisen halujen mukaan ja jos katsot avausta niin nainen ihmettelee tätä asiaaa laittaen pallon miehelle että missä vika.
Itse en tiedä tarvitsenko tai tahdonko lapsia mutta se on aika selvä etten tahdo yh-äitiä suhteeseen ja siitä tekee mahdottoman jos odotetaan etten varmasti halua omia.
Varmaan joillekin kelpaa, mutta kannattaa näköjään heti alkuun käydä kunnolla lävitse, häiritseekö lapsi miestä. Ilmeisesti kyseinen herra älysi mitä se lapsi tarkoittaa vasta siinä suunnitteluvaiheessa.
Jaa-a, enpäs tiedä :)
Voi hyvinkin olla että löysi jopa muuta seuraa ja heitti tuon lapsen ihan vain tekosyyksi.
Itse olen vasta 21-vuotias, mutta lapset miehellä eivät todellakaan ole minulle este.
En koe sitä niin vaikka mies olisi yksinhuoltaja että joudun nyt paapomaan toisen synnyttämiä lapsia ja voi kamalaa. Minusta se on vaan plussaa jos mies on sinut lapsensa/lastensa kanssa ja voimme viettää yhteistä aikaa niin että miehen lapsi on mukana.
Hämmästyttävää, että tämä usein tuntuu tulevan nuorille naisille yllätyksenä, mutta: Sukupuolet ovat erilaisia. Sinä olet nainen, joten miehen lapset ovat plussaa, nehän ovat todiste, että mies on päässyt pukille ennenkin ja on siis tavoittelun arvoinen, kun muutkin naiset ovat häntä tavoitelleet.
Sen sijaan miehelle naisen lapset ovat ainainen muistutus siitä, että nainen on jo käytettyä tavaraa. Joku toinen on ehtinyt edelle painamaan ja nauraa nyt räkäisesti partaansa, kun luuserimies joutuu aisaa kannattamaan ja tyytymään ensimmäisen pöydältään pudottamiin muruihin.
Eli lapsi ei ollut tekosyy, vaan ihan oikea syy. Onneksi mies kuitenkin lopetti jutun alkuunsa, eikä siinä vaiheessa kun olisin jo rakastua retkahtanut kunnolla tms.
Päinvastoin, olisikin kusettanut oikein kunnolla. YH-äidit äpärineen on suurinta saastaa.
Miehenä ajattelen että Yh-äiti on aina riskibisnes. Miehenä suhteessa on kuitenkin aika heikoilla jos yhteistä lasta ei ole. Joillekin sekin sopii, mutta suurimmalle osalle ei. 30 kymppisillä miehillä on vielä elämä edessä ja ne alkaa miettimään kannattaako riskeerata ja eikö ole parempi aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun kanssa. Luulen että tästä oli ap tapauksessakin kysymys.
Toisaalta yh-äidit on enemmän jalat maassa ja yhdessäolo on heidän kanssaan miehelle paljon, paljon helpompaa kun voi vaan elää arkea. Vaikka toisin voisi luulla. Yh-äideiltä puuttuu ne prinsessa maneerit eikä ne ole jatkuvasti testaamassa jotain. Niinkuin nuoremmat naiset tekee.
"Toisaalta yh-äidit on enemmän jalat maassa ja yhdessäolo on heidän kanssaan miehelle paljon, paljon helpompaa kun voi vaan elää arkea. Vaikka toisin voisi luulla. Yh-äideiltä puuttuu ne prinsessa maneerit eikä ne ole jatkuvasti testaamassa jotain. Niinkuin nuoremmat naiset tekee. "
Ensinnäkin monilla yh-äideillä on edelleen prinsessamaneerit varsinkin jos ovat yhtään pareman näköisiä.
Sitten toisaalta se arjen eläminen voi olla juuri sinkkumiehelle aika vittumaista koska mitään muuta suhteessa ei olekaan.
On aika hyppäys jos ajattelette että on nuoria prinsessoja ja sitten arkea eläviä yh-äitejä.
Osalla yh-äideistä elämä pyörii lapsen(lasten ja kodin ympärille. Kaiken muun voikin sitten unohtaa mitä tulee parisuhde-elämään. Yhtreinen illanviettokin on lähinnä sitä että lapsi leikkii parin metrin päässä.
Yleensä suosittelisin että sinkkumies joka menee suhteeseen yh-äidin kanssa on valmistunut perhe eikä parisuhde-elämään. Lisäksi aika usein tekisi hyvää että yhteinen lapsi hankitaan katraaseen vakiinnuttamaan suhde parin kolemn vuoden sisällä. Tällä tavoin mies saa omia jälkeläisiä ja perheesteä tulee lopulta perhe-eikä vinokolmio.
Perhe vrs parisuhde-elämä. Parisuhde-elämä, mitä sekin oikein on ? Itse ymmärrän että parisuhde-elämä on myös perhe-elämää. Nykyisin taitaa vaan olla niin että "parisuhde-elämä" on rusinat pullasta suhde jossa vain toteutetaan omia tarpeita: seksi, vapaa-ajan personal trainer jonka kanssa toteuttaa niitä "seurustelujuttuja".
Sitten mennään avo/avioliittoon. Ja hupsista huomataan että kukas kumma tämä siippa oiken on ? Ei ihme että erotaan.
"Ensinnäkin monilla yh-äideillä on edelleen prinsessamaneerit varsinkin jos ovat yhtään pareman näköisiä. "
Eipä ole koska yh-äidit ei paremman näköisinäkään kiinnosta miehiä niin kuin ei yh-äidit.
"Perhe vrs parisuhde-elämä. Parisuhde-elämä, mitä sekin oikein on ? Itse ymmärrän että parisuhde-elämä on myös perhe-elämää. Nykyisin taitaa vaan olla niin että "parisuhde-elämä" on rusinat pullasta suhde jossa vain toteutetaan omia tarpeita: seksi, vapaa-ajan personal trainer jonka kanssa toteuttaa niitä "seurustelujuttuja". "
Sinä puhut nyt näistä itsenäisten ihmisten suhteista joissa ollaan vain muodon vuoksi yhdessä ja asioita jaetaan lähinnä seksin saralla.
Minä taas puhun erosta parisuhde-elämän ja perhe-elämän välillä.
Esimerkiksi siten että perheeseen kun kuuluu lapsi niin todellakin menoja pitää suunnitella aivan eri tavoin.
"Sitten mennään avo/avioliittoon. Ja hupsista huomataan että kukas kumma tämä siippa oiken on ? Ei ihme että erotaan. "
Tuossa on yksi syy mutta monelle myös se perhe-elämä suhteessa siihen parisuhde-elämään voi olla iso kompastuskivi kun lapsi tulee suhteeseen. Samoin yhteenmuutto voi olla jo sellainen joka toki on parisuhde-elämää.
Et sinä yh-äidin kanssa puuhailee samalla tavoin asioita kuin lapsettoman sinkkunaisen ettekä voi suunnitella elämää kuin siinä ei olisi kolmatta pyörää mukana. Monesti lapsi kaipaa myös stabiilisuutta, pitää asua koulujen lähellä jne. matkustelut yms. vaikeutuu.
Näitä ongelmia toki on turha suurennella mutta kyllä ne olemassa olevat ja nähnyt monen usioperheen kohdalle ne.
ITse tahdon ensin parisuhdeelämää ja sitteen vasta joskus myöhemmin perhe-elämää. Yh-äidin kanssa siihen jälkimmäiseen arjen jakamiseen joka vain lisääntyy lapsen ollessa kuvioisssa
Huomaat myös miten aikasi, energiasi ja rahasi menevät lopulta vieraaseen ihmiseen joka kulkee siinä naisen vierellä.
Mieluummin tajuaa nuo asiat etukäteen varsinkin jos nainen ei halua lisää lapsia eli mies ei koskaan tule kokemaan oman lapsen onnea vaan jonkun toisen lapsen. Tietysti äiti itse ei moista ymmärrä koska hänellähänn on jo lapsi.
Lyhyesti sanottuna, yh:n tapauksessa lapsettoman pitäisi sitoutua epätyypillisen suhteen lisäksi oikutteleviin exsiin. Ei kiitos ! Ennemmin sitä elää yksin, kuin epätyypillisessä suhteessa toisten pelinappuloina. Kun kerran ihmisillä on nykyisin niin suuri halu erota, kantakoot myös päätöksiensä seuraukset.
Okei, näin vaikkapa Lapsen/nuoren Näkökulmasta... Olen itse kokenut 2 uusioperhettä läpitse. Kumpikin oli minulle täyttä helvettiä ja kummassakin yhdistyi sama tekijä, Isäpuoli ei hyväksynyt, ja muutin isäni luokse. Sitte isäni meni uusiin naimisiin ja vaikka kuinka yritin olla "malli poika" Remontoin, osallistuin puutarhatyöhön, siivosin, korjasin puuhasin, kolasin etc. Niin hyväksyntää ei tullut uudelta äitipuolelta ja meikä ajettiin ulos tehokkaasti. Isälleni taas hänen "Oma onnensa" oli paljon tärkeämpi kuin minun tulevaisuuteni.
Yhteenveto: Uusi äiti-tai isä puoli ei koskaan tule hyväksymään lasta omakseen koska tämän lapsen kasvoissa tulee aina näkymään vaimon/Aviomiehen exän kasvot. Eli lapsi/Nuori on aina vain "Se joka päiväinen paha muisto menneisyydestä" Ellei taas lapsi ole ihan sylivauvasta asti ollut uusioperheessä.
Itse olen omien kokemusteni johdosta päättänyt kaksi asiaa: Yksi, en koskaan nai ketään kenellä on jo lapsia, en aio "ottaa edellisen äijän jämiä" Kasvatettavakseni mistään hinnasta.
kaksi: Menen naimisiin vain kerran, jos se ei toimi niin sitten annan olla. Seurustelen pitkään ja harkiten toki ensin.
Kuulostaa fiksulta päätökseltä.
Kuule. Minulla on lapsia. Nuorimmainen ei käy isänsä luona, joten olen 100% kiinni hänessä. Suomalaiselle miehelle tällainen nainen ei kelpaa, ei edes yh-isälle. Sehän on selvä. Mutta tapasin lapsettoman sinkku-maahanmuuttajamiehen, joka kohtelee nuorimmaistani kuin omaansa ja muutenkin kohtelee lapsiani todella kauniisti. Hän ei odotakaan, että pääsisin mihinkään ilman lasta/lapsia. Lapsi on hänelle aivan itsestäänselvyys, että koska sellainen on, niin sellainen sitten on...jatkuvasti läsnä. Hänelle oli aivan alusta itsestäänselvyys, että kulkiessamme ulkosalla, hän on se, joka esim työntää lastenvaunuja ja kaupassa hän on se, joka pitää huolta pienestä. Kaikki suhteessamme toimii lapsen/lasten ehdoilla, eikä se näytä miestä häiritsevän lainkaan, päinvastoin.
Mikä on miehen oleskelulupa-status? Ovatko kaikki lapsesi kokonaan suomalaisiaP?
Mitä se tähän liittyy??
Älä ole naiivi. Jos miehellä ei ole pysyvää oleskelulupaa hän todennäköisesti jättää sinut heti kun on varmistanut saavansa jäädä maahan sinun avullasi.
yks yh-sukulaisnainen toimi juuri tällaisena astinlautana EU-alueelle. Marokkolaismies katosi sittemmin jonnekin Ranskaan.
No hyvä ettei Suomeen jäänyt.
Ei ole yleistettävissä.
Kyllähän se oli yleisesti tiedossa että te mutiaisten patjat olette typerimpiä huoria ikinä.
älymies..sä taidat ite olla äpärä. äitisi olisi tosi ylpeä sun teksteistäs.
mua vaan naurattaa nää tekstit täällä.
kuka yh nyt oikeasti ottais tosissaan näitä suomi24 kirjotuksia.
kukaan yh EI ottais sinkkumiestä jolla ei ole lapsia.
kukaan yh ei koskaan tuu ottaa enää miestä koska ne on huomannu että mies olis vaan yks lapsi lisää.
yksin on parasta olla.
yh:lta saa helposti reikää ;)
Jep, ja jos yh:lla on kasvamassa hyvännäköinen 'slut in training', niin voi jäädä hengailemaan maisemiin siihen asti, että tyttökin on laillisesti nussittavissa :))
Tuo kuulostaa pahasti siltä, että joku suklaasilmäinen vajakki on taas tekemässä itseään tykö, jotta saisi hinnalla millä hyvänsä oleskelu-oikeuden, ja pääsisi ilmaisten lihapatojen ääreen veronmaksajien varoilla loisimaan. Näin se menee...
Tästä viestiketjusta voisi painattaa eräänlaisen opaskirjan kaikille yksinhuoltajaksi jääville naisille.
Hahhah, kun joskus saan lapsia niin jos satun jäämään yh:ksi jostain syystä ja joku mies sitten sattuu ihastumaan minuun, voitte arvata alanko hänen kanssaan suhteeseen... :) EN.
Näin te miehet kostatte tovereillenne.
Ajattelen että hän on kuitenkin vain yksi teistä.
Ja sitä paitsi en nykyisinkään huoli niin pinnallista miestä, joka ajattelee että vaikka nainen olisi kaikinpuolin ok, mutta hänellä on lapsi niin ei sitten kelpaisikaan. Toki jotkut miehet voivat valehdella jos esitän tämän mielipiteen..
ajakaa vaan suomalaiset naiset ulkomaisten syliin. siinähän itkette sitten kun kukaan ei teitä huoli ja oma sukunne ei jatku.
miten ihmeessä olette noin katkeria ja ankeita?
palstalla äo ei näytä olevan suuri, aivan järkyttävää puhetta monien suusta.
olen itse sitä mieltä että yh:lle sopii yh. miksi? koska vain toinen samanlaisessa elämäntilanteessa voi ymmärtää toista samanlaista.
kaikki yh:t oli kyse äidistä tai isästä ei ole alkkiksia, jakorasioita, tupakoivia tms.
kukaan heistä ei huolisi yhtäkään teistä. saatatte vaan olla pedoja.