Kiista pakkoruotsista on vain yksi kieliryhmien välejä rasittaneista kysymyksistä – eikä suinkaan katkerin.
13.7.2010 3:00
A A
Sampo Terho Kirjoittaja on Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja.
Suomessa on jo Venäjän vallan ajasta saakka käyty poliittista taistelua suomen ja ruotsin kielen asemasta sekä kieliryhmien eduista ja oikeuksista. Viime vuosina äänekkäin kiista on koskenut niin sanottua pakkoruotsia eli kaikkien suomenkielisten oppilaiden velvollisuutta opiskella ruotsia peruskoulussa.
Rkp onnistui aikoinaan ujuttamaan pakkoruotsin vuoden 1968 peruskoulu-uudistukseen uhkaamalla muuten jättäytyä pois Mauno Koiviston johtamasta hallituksesta, johon puolue välttämättä tarvittiin mukaan. Päätös oli vastoin asiaa pohtineiden asiantuntijoiden ja eduskunnan sivistysvaliokunnan kantaa, mutta toisaalta se sai merkittävää tukea opetusministeri Johannes Virolaiselta.
Historiallisesti katsoen tämä nykypäivään yltävä ja yhä jatkuva riidanaihe on vain yksi monista kieliryhmien välejä rasittaneista kysymyksistä, eikä suinkaan katkerin.
Kun osa ruotsia puhuvasta eliitistä 1800luvun puolivälissä heräsi suomalaisuuteen ja ryhtyi ajamaan suomenkielisen enemmistön asiaa, toinen osa eliittiä käpertyi kaikin keinoin puolustamaan ryhmäetujaan.
Kyseessä ei siis ollut niinkään kieliryhmien taistelu, sillä sekä "suomalaisuuden" että "ruotsalaisuuden" kannattajat olivat alkuaan ruotsinkielisiä. Kyseessä oli paremminkin poliittinen kamppailu kansallisen edun ja ryhmäedun välillä.
Kieliriitoja ei nykyäänkään voida pitää puhtaasti kieliryhmien välisinä. Varsinkaan monia suomenkielisiä kielikiistat eri muodoissaan eivät kiinnosta lainkaan. Ruotsinkielisten edunvalvonta taas on keskittynyt muutamalle järjestölle, joita vain osa ruotsia puhuvista kannattaa.
Eniten yhteiskuntamme harmoniaa on historiassa haavoitettu silloin, kun militantti edunvalvonta on pyrkinyt leipomaan poliittisesta kieliriidasta suoranaista etnistä konfliktia. Tämä kehitys alkoi 1800-luvulla, kun svekomaanien (ruotsinmielisten) parissa kehitettiin teoria erillisestä ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa.
Keskeinen henkilö näiden ajatusten levittämisessä oli Axel Olof Freudenthal (1836–1911). Hän oli kiihkeä svekomaani, joka yhdisti ajattelussaan surutta kielen, kansan ja rodun. Hänen oppiensa mukaan ruotsinkieliset olivat eri rotua kuin suomea puhuvat – ja lähes joka suhteessa erinomaisempia.
Suomea puhuvilla ei Freudenthalin mukaan ollut kykyä kulttuurin luomiseen tai sen ylläpitämiseen, vaan he olivat jo rotunsa vuoksi tuomittuja älyn hitauteen. Tästä syystä kaikki sivistys oli ruotsia puhuvan rodun varassa. Itsenäisyyteen ei suomea puhuvalla kansalla ollut minkäänlaisia edellytyksiä.
Freudenthal ei ollut ajatuksineen yksin. Vähitellen Suomessa levisi germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria, joka houkutteli monet uskomaan, että he kuuluvat suomea puhuvia ylempään, itäruotsalaiseen rotuun. Freudenthal oli keskeinen taustavaikuttaja myös silloin, kun Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin vuonna 1906.
Keväällä 1919 perustettu Svenska Finlands folkting eli suomenruotsalaiset kansankäräjät lähti sekin alun perin ohjelmassaan siitä, että Suomessa asui kaksi erillistä kansaa, suomea puhuva ja ruotsia puhuva. Kansankäräjät vaati vuonna 1920 ruotsinkielisille kulttuurista ja hallinnollista autonomiaa omine lääneineen, Ahvenanmaan tapaan.
Vuonna 1921 perustettu suomenruotsalainen kansanterveysjärjestö Folkhälsankin oli 1920- ja 1930-luvulla hyvin huolissaan rotuhygieniasta. Folkhälsan kokosi eugeniikan oppien mukaista tutkimustietoa kansalaisten rotuominaisuuksista ja pyrki edistämään nimenomaan ruotsinkielisten lisääntymistä.
Kaikkein räikeimmin ajatus kahdesta eri kansasta kävi ilmi jatkosodan jälkeen, kun Karjalan evakot torjuttiin monista ruotsinkielisistä kunnista. Tämä viimeistään osoitti, että oman edun valvonta ylitti solidaarisuuden toista kieltä puhuvia maanmiehiä kohtaan.
Nykypäivän riitely pakkoruotsista on näihin äänenpainoihin verrattuna hillittyä, mutta vanhoista ajoista on silti välittynyt kaikuja nykypäiväänkin. On esimerkiksi hyvin erikoista, ettei Rkp Suomen äänekkäimmin rasismia vastustavana puolueena ole vieläkään irtisanoutunut Freudenthalista. Päinvastoin puolue jakaa suurimpana kunnianosoituksenaan Freudenthal-mitaleja, jollaisen esimerkiksi Paavo Lipponen sai ottaa vastaan ajettuaan läpi vuonna 2004 voimaan tulleen kielilain.
On suuri tragedia, että kieliryhmien väliset, usein yliampuvatkin riidat ovat niin pitkään kylväneet katkeruutta ja vahingoittaneet kansallista yhtenäisyyttämme.
Nykypäivänä meidän tulisi parhaamme mukaan hälventää tällaista vastakkainasettelua. Se onnistuu, kun välttää oman ryhmäedun ajamista toisen ryhmän kustannuksella.
Jokohan tämä olisi se vuosisata, jona olemme valmiit jättämään taakse kansamme jaottelun suomensuomalaisiin ja suomenruotsalaisiin ja kukin meistä voisi olla vain suomalainen tai finne omalla kielellään?
Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi
29
537
Vastaukset
- muuan (fenno)
Kuka on kirjoittanut mitäkin ja missä?
- SFP + Freudenthal
Kommentoi keskustelu kirjoitti:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi/1135258552973
SFP Freudenthal ja KAIKKI on TALLESSA! Ei auta WEB -sivustojen poistokaan, sillä Web.archive.org talletti aikoinaan tuon "sitoumuksen" ikiajoiksi arkistojen syövereihin!
SFP Freudenthal, olkaapas hyvä:
"Järjestön vaikutin oli Axel Olof Freudenthal, jonka myös voi nähdä Ruotsalaisen kansanpuolueen henkisenä isänä."
SFP Historia web.archive.org
http://web.archive.org/web/20050214075338/www.sfp.fi/fi/page.php?pageid=44
Historia
Tällä sivulla esittelemme Ruotsalaisen kansanpuolueen historiaa ja puolueohjelmia kautta aikojen.
Rkp:stä on myös kirjoitettu historiikki. Rkp:n historiikistä on ilmestynyt jo viisi osaa. Valitettavasti historiikkejä ei suuren menekin vuoksi ole tällä hetkellä saatavana.
Ruotsalainen puolue (n. 1870-1906)
Ruotsalainen puolue perustettiin n. 1870. Puolue perustettiin, koska haluttiin koota kaikki suomenruotsalaiset yhteen poliittiisen liikkeeseen. Tämän järjestön tarkoituksena oli tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja ruotsin kieltä. Järjestön vaikutin oli Axel Olof Freudenthal, jonka myös voi nähdä Ruotsalaisen kansanpuolueen henkisenä isänä. Ruotsalainen puolue sai tukea liberaalisilta voimilta ja sillä oli suuri vaikutusvalta säätyvaltiopäivillä. Kun Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin 1906 liberaaleilla voimilla oli edelleen huomattava vaikutusvalta aatteeseen.
Ruotsalainen kansanpuolue (1906- )
Uuden vankan tuen omaavan ruotsinkielisen puolueen perustaminen osoittautui välttämättömyydeksi vuoden 1907 valtiopäivien uudistuksen jälkeen. Uudistukset koskivat yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, ja puoluejohtaja Axel Lille totesi että jos puolue haluaisi vaikutusvaltaa siitä pitäisi tehdä todellinen kansanpuolue, jolla olisi tukea kaikissa piireissä. Jo vuonna 1896 järjestettiin Helsingissä kokous jossa valmisteltiin uuden puolueen perustamista. Axel Lille laati uuden puolueen puolueohjelman ehdotuksen 1905. Kieli oli vieläkin keskeinen teema, mutta puolueelle suunniteltiin myös pitkälle menevää demokraattista uudistusohjelmaa. Laadittiin myös konservatiivisempi ohjelmaehdotus.
Ruotsinkielisen väestön edustajia kokoontui 20.-21. toukokuuta 1906 Nylands nationin osakuntaan Helsingissä. Päätettiin perustaa puolue koska ehdotusta kultuuriyhdistyksestä ei kannatettu. Nimi Ruotsalainen kansanpuolue sai suurimman tuen. Puolueohjelma, joka keskustelun jälkeen hyväksyttiin oli kompromissi.
Mitä olemme
http://web.archive.org/web/20050211172407/www.sfp.fi/fi/page.php?pageid=42
Ruotsalainen kansanpuolue, Rkp, on vapaamielinen kansanliike niille jotka haluavat työskennellä toimivan kaksikielisyyden, suvaitsevaisuuden ja pohjoismaisen hyvinvoinnin puolesta.
Ruotsalainen kansanpuolue Suomessa r.p. perustettiin vuonna 1906. Rkp on siten Suomen vanhimpia puolueita. Puolueella on noin 32 000 jäsentä lähes 160:ssä paikallisosastossa.
- Väinö.
Mainiosti kiteytetty näkemys kieliriidan historiasta. Todellinen ja ainoa riitelijä on ollut sveko-osapuoli.
Tämä on hyvä kaikkien niiden muistaa, jotka nykyään osoittelevat fennoja kiistan aiheuttajana.- muuan (fenno)
Vastapuoli on jo määritelmällisesti ainoa riitelijä. Onhan se aina ja kaikkea vasta-an.
Mutta lainauksia on käsiteltävä tarkasti ja anettava kunnia sille, jolle se kuuluu. - Anonyymi
muuan (fenno) kirjoitti:
Vastapuoli on jo määritelmällisesti ainoa riitelijä. Onhan se aina ja kaikkea vasta-an.
Mutta lainauksia on käsiteltävä tarkasti ja anettava kunnia sille, jolle se kuuluu.Eipä ole mikään muuttunut.
- V. Peltonen
"Nykypäivänä meidän tulisi parhaamme mukaan hälventää tällaista vastakkainasettelua. Se onnistuu, kun välttää oman ryhmäedun ajamista toisen ryhmän kustannuksella."
Osuvasti sanottu. Juuri pelkästään oman ryhmäedun ajamista suomenkielisten kustannuksella on ollut koko ruotsalaisuusliikkeen historia. Kun pelkästään tämän tosiasian mainitseminen johtaa syytöksiin kieliriidan lietsomisesta on turha toivoa vastakkainasettelun yhtään hälvenevän. - Tapio Rautalapio
"Keskeinen henkilö näiden ajatusten levittämisessä oli Axel Olof Freudenthal (1836–1911). Hän oli kiihkeä svekomaani, joka yhdisti ajattelussaan surutta kielen, kansan ja rodun. Hänen oppiensa mukaan ruotsinkieliset olivat eri rotua kuin suomea puhuvat – ja lähes joka suhteessa erinomaisempia...
...Freudenthal ei ollut ajatuksineen yksin. "
Ei niin. Tuostahan tulee väistämättä mieleen Itätalainmaan marqiisi, jonka mukaan suomenkieliset ovat joka suhteessa erinomaisempia kuin ruotsinkieliset. Hänen mukaansa kun ruotsinkieliset ovat IHRAa, jota on syytä vihata. Marqiisi on joskus pukenut aatteensa myös runon muotoon seuraavasti:
"Suomi-poika maailman huippu, hurrinretku liukas luikku. Painuu synkkään unhon yöhön, suomalaisuus ryhtyy työhön"- muuan (fenno)
Harvinaista kyllä, Tala on selittänyt kiistanalaisia lausumisiaan ja mm. mainittua riimiä lyhyesti:
"Suomi-poika maailman huippu, hurrinretku liukas luikku. Painuu synkkään unhon yöhön, suomalaisuus ryhtyy työhön" - mainio vastaiskuruno minua ja Suomalaisuuden Liittoa irviville svekorunoilijoille. - Tapio Rautalapio
muuan (fenno) kirjoitti:
Harvinaista kyllä, Tala on selittänyt kiistanalaisia lausumisiaan ja mm. mainittua riimiä lyhyesti:
"Suomi-poika maailman huippu, hurrinretku liukas luikku. Painuu synkkään unhon yöhön, suomalaisuus ryhtyy työhön" - mainio vastaiskuruno minua ja Suomalaisuuden Liittoa irviville svekorunoilijoille.Eikö se edustanutkaan marqiisin ajatusmaailmaa?
Millehän runolle se mahtoi olla 'vastaisku'? - merivartioston
tapausta, jossa hurri vittuili suomalaisille merivartijoille ja sitten korkeassa asemassa oleva huri poisti merivartioston antaman sakon pelastusliivien alimitoituksesta.
Kullä siinä pari huurin retkua ja liukasta luikkua oli asialla.
Hurrinretkut ja liukasluikut olivat asialla.
Mahdettiinko suomenkieliset merivartijat erottaa liukasluikkujen toimesta?
on mies paikallaan! Hän tänään Helsingin Sanomien "Me puhumme ruotsia 3/10" kirjoittaja. Liitto onnistui löytämään aivan upean uuden puheenjohtajan, nuori, terävä, asiallinen - todella hyvä. Hyvää kannatti etsiä, vaikka sen vuoksi jouduin venyttämään omaa alunperin 3-vuotiseksi suunnittelemaani kauttani peräti kuuteen vuoteen. Onneksi Sampo tuli runsas vuosi sitten aivan yllättäen SL:n avoimien ovien päivään ja totesin heti, että olemme löytäneet oikean henkilön liiton ruoriin. Jo EU-vaalien aikana tein työtä Sampon hyväksi ja ilokseni hän on nyt EU-varavaltuutettu sekä SL:n puheenjohtaja. Siinä meillä on tulevaisuuden suomalaisuusmies!
Sampon tämänpäiväinen HS-kirjoitus kannattaa lukea huolellisesti ja kätkeä sanat sydämiin. Edessä on toki vielä pitkä vääntö, mutta ilmapiiri on nyt muuttunut täydellisesti. Siinä RKP:llä on nyt miettimisen paikka.
Kiitokset, onnittelut ja onnentoivotukset hänelle.- Tapio Rautalapio
No, onpa hyvä, että uusi pj on kaikkea muuta kuin entinen.
- muuan (fenno)
Tästä kirjoituksesta en äkkisestään juuri löydä huomauttamista, mutta olisi vielä vähän tarkemmin vältettävä sanonnan kulmikkuutta, joka saattaa vieroittaa suomenkielisiä ja pahoittaa ruotsinkielisiä. Ehkä olen itse liian arka, mutta äänekkyydestä ja räikeydestä puhumisen voisin kuvitella nostattavan turhaa vastahankaa. Voisi puhua neutraalisti "selvimmästä".
- hameesta
muuan (fenno) kirjoitti:
Tästä kirjoituksesta en äkkisestään juuri löydä huomauttamista, mutta olisi vielä vähän tarkemmin vältettävä sanonnan kulmikkuutta, joka saattaa vieroittaa suomenkielisiä ja pahoittaa ruotsinkielisiä. Ehkä olen itse liian arka, mutta äänekkyydestä ja räikeydestä puhumisen voisin kuvitella nostattavan turhaa vastahankaa. Voisi puhua neutraalisti "selvimmästä".
Olen enemmän kuin tyytyväinen, että vuosikausia suomalaisia ja suomalaisuutta asiallisilla kirjoituksillani puolustaesssani voin nyt todeta, että Sampo Terhon kaltaiset kulttuuripersoonat ovat kanssani samoilla linjoilla.
Tapio Rautalapio kirjoitti:
No, onpa hyvä, että uusi pj on kaikkea muuta kuin entinen.
että seuraaja on parempi kuin entinen. Pitkään piti etsiä, mutta lopulta löytyi. Sampokin on tiukka suomalaisuusmies ja pakkoruotsin vastustaja. Minun osani oli tehdä ennakkoraivaus - metsänhoidon termiä käyttääkseni. Nyt on helppo jatkaa kakkosharvennukseen (pakkoruotsin poisto) ja sen jälkeen päätehakkuseen (siirtyminen viralliseen yksikielisyyteen ihan vain pohjoismaista identiteettiämme kohottaaksemme). Sitten onkin uuden metsäm istutus eli kestävän kielipolitiikan kasvattamisen aloittaminen.
- pppxx
On suuri tragedia, että kieliryhmien väliset, usein yliampuvatkin riidat ovat niin pitkään kylväneet katkeruutta ja vahingoittaneet kansallista yhtenäisyyttämme.
Nykypäivänä meidän tulisi parhaamme mukaan hälventää tällaista vastakkainasettelua. Se onnistuu, kun välttää oman ryhmäedun ajamista toisen ryhmän kustannuksella.
Jokohan tämä olisi se vuosisata, jona olemme valmiit jättämään taakse kansamme jaottelun suomensuomalaisiin ja suomenruotsalaisiin ja kukin meistä voisi olla vain suomalainen tai finne omalla - Anonyymi
muuan (fenno) kirjoitti:
Tästä kirjoituksesta en äkkisestään juuri löydä huomauttamista, mutta olisi vielä vähän tarkemmin vältettävä sanonnan kulmikkuutta, joka saattaa vieroittaa suomenkielisiä ja pahoittaa ruotsinkielisiä. Ehkä olen itse liian arka, mutta äänekkyydestä ja räikeydestä puhumisen voisin kuvitella nostattavan turhaa vastahankaa. Voisi puhua neutraalisti "selvimmästä".
Sompu Turho siis antautui täysin RKP.lle-
ja sai palkkioviran EU-ministerinä.
hohhoijaa.... RKPreshnev-landia Eliittifinland Ruotsiinsuomettunut 100% isänmaanpetturuutta, jne...
sama ruotsiksi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sompu Turho siis antautui täysin RKP.lle-
ja sai palkkioviran EU-ministerinä.
hohhoijaa.... RKPreshnev-landia Eliittifinland Ruotsiinsuomettunut 100% isänmaanpetturuutta, jne...
sama ruotsiksij ps vielä.
onko noi turhon ylistykset tehty ihan suoraan Kremlin ja YYA-virallisista juhlapuheista vuodelta 1971? Kai nekin RKPn toimitolla kirjoiteltiin silloinkin...?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17025595/salaiset-kansiot-folkhalsanin-rasistiarksito-mulder scully-asialle-heti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
j ps vielä.
onko noi turhon ylistykset tehty ihan suoraan Kremlin ja YYA-virallisista juhlapuheista vuodelta 1971? Kai nekin RKPn toimitolla kirjoiteltiin silloinkin...?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17025595/salaiset-kansiot-folkhalsanin-rasistiarksito-mulder scully-asialle-hetimuistakaa että turho siivosi Suomi-liitto sivustoilta kaikki tiedot suomen kansaan kohdistuneesta Suomen srebrenica- aiheesta , jossa paljastui että ruotsinkieliset punavangit sai mennä, suomenkieliset punavankien keskitysleireille- jotka usein ruotsalais-akueilla Dragsvik, Diakonissa-laitos, Raasepori, jne- ja n. 20 000 suomenrotuista tapettiin lahtaamalla nälkään tai kuopan reunalle...
- stop pakkorutsille!
Näistä asioista on puhuttava. Hyvä Terho!
Vahingollisia ruotsalaisia.
Historia toistaa usein itseään; samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset. Näin on vallankin laita tapauksissa, joissa kansallisilla intohimoilla on ratkaiseva osuus. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä.
Mutta meillä oli kuitenkin monessa suhteessa hyvä "onni" itsenäisyytemme alkuaikoina. Kansainvälinen tilanne oli sellainen, ettei pahinkaan mustamaalaus eivätkä ilmiannot eri piireihin kohdistuneesta "sorrosta" saavuttaneet naapureissa vastakaikua. Tosiasioille ei mahdettu mitään: Suomessa oli vapaat olot ja kielilainsäädäntö, joka otti vähemmistön edut huomioon paremmin kuin missään muualla. Mutta ruotsinkielistemme taholla suomalaisten liikehtiminen tulkittiin taisteluksi ruotsin kieltä vastaan, vaikka siinä olikin pohjasävynä huoli suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta. Tuollainen tulkinta oli ruotsinmielisille poliitikoille edullinen erikoisesti Ruotsin ja muun Skandinavian vuoksi. Mutta juuri tuo alituinen vetoaminen ulkomaiden yleiseen mielipiteeseen oli tikkuna suomalaisten silmässä. Olisi toivottu, että kinastelut olisivat jääneet keskeisiksemme ja koetettu mahdollisuuksiamme rauhallisesti punniten päästä sovinnolliseen ratkaisuun.
Mutta juuri mainittujen sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka esillä olo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta. Nämä olivat ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja. He näkivät suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa. Sitä oli käytettävä hyväksi ja hankittava etuja ruotsinkielisille sivistyksellisellä alalla, kunnallisessa ja valtiollisessa elämässä. Suomalaisten myöntyväisyys ei perustunut yksin ulko- eikä sisäpoliittisiin laskelmiin, vaikka ne olivatkin pitkälle vaikuttavia. Siinä oli paljon juuri äsken mainittua, sodissa kasvanutta yhteishenkeä, valtakunnallista ajattelutapaa. Haluttiin tehdä vähemmistön hyväksi enemmän kuin voitiin suomenkielisille edes vaatia, jotta sen viihtyisyydessä ei olisi valittamista. Mutta ruotsinkieliset eivät tyytyneet vain vaatimaan etuja itselleen. He kieltäytyivät monista velvoituksista, joihin sodan johdosta olimme joutuneet. Erikoisen väkevästi he nousivat vastustamaan karjalaisen siirtoväen asuttamista "ruotsalaiselle maalle". Kun tässä uudenlaisessa "kielitaistelussa" on käytetty demagogian kaikkia keinoja jättämättä syrjään vetoamista ulkomaihinkaan, on syntynyt melkoista jännitystä kieliryhmien kesken. Sota oli yhteinen. Tappio oli yhteinen. Sodan seurausten painokin täytyi yhteisesti kantaa. Nämä yksinkertaiset tosiasiat puhuvat selkeätä kieltään: niitten mukaan suomalaisilla on oikeus odottaa, etteivät ruotsinkielisetkään kiellä velvollisuuksiansa.
Jos he jatkuvasti pelaavat, kuten näyttää, he voivat ehkä saavuttaa voiton. Mutta se tulee olemaan tilapäinen. Voimat, joita nyt pidetään kurissa, pääsevät joskus taas vaikuttamaan. Poliittinen viisaus kehoittaisi ottamaan varteen vastaisuuden ja näkemään, että ruotsinkielisten vahvin tuki tulevaisuudessa on sotien aikana syntyneessä yhteishengessä ja yhä vahvistuvassa valtakunnallisessa ajattelussa. Älköön nyt kylvettäkö vastaisten kielitaistelujen siemeniä. Jos näin tapahtuu, on syy kokonaan muutamien lyhytnäköisten ruotsinkielisten poliitikkojen, jotka eivät ymmärrä mitään historian opetuksista. Heidän ei ole annettava johtaa maata onnettomuuksiin.
Veljenpoika- Jalmar Aivar
heikki_tala kirjoitti:
Vahingollisia ruotsalaisia.
Historia toistaa usein itseään; samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset. Näin on vallankin laita tapauksissa, joissa kansallisilla intohimoilla on ratkaiseva osuus. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä.
Mutta meillä oli kuitenkin monessa suhteessa hyvä "onni" itsenäisyytemme alkuaikoina. Kansainvälinen tilanne oli sellainen, ettei pahinkaan mustamaalaus eivätkä ilmiannot eri piireihin kohdistuneesta "sorrosta" saavuttaneet naapureissa vastakaikua. Tosiasioille ei mahdettu mitään: Suomessa oli vapaat olot ja kielilainsäädäntö, joka otti vähemmistön edut huomioon paremmin kuin missään muualla. Mutta ruotsinkielistemme taholla suomalaisten liikehtiminen tulkittiin taisteluksi ruotsin kieltä vastaan, vaikka siinä olikin pohjasävynä huoli suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta. Tuollainen tulkinta oli ruotsinmielisille poliitikoille edullinen erikoisesti Ruotsin ja muun Skandinavian vuoksi. Mutta juuri tuo alituinen vetoaminen ulkomaiden yleiseen mielipiteeseen oli tikkuna suomalaisten silmässä. Olisi toivottu, että kinastelut olisivat jääneet keskeisiksemme ja koetettu mahdollisuuksiamme rauhallisesti punniten päästä sovinnolliseen ratkaisuun.
Mutta juuri mainittujen sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka esillä olo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta. Nämä olivat ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja. He näkivät suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa. Sitä oli käytettävä hyväksi ja hankittava etuja ruotsinkielisille sivistyksellisellä alalla, kunnallisessa ja valtiollisessa elämässä. Suomalaisten myöntyväisyys ei perustunut yksin ulko- eikä sisäpoliittisiin laskelmiin, vaikka ne olivatkin pitkälle vaikuttavia. Siinä oli paljon juuri äsken mainittua, sodissa kasvanutta yhteishenkeä, valtakunnallista ajattelutapaa. Haluttiin tehdä vähemmistön hyväksi enemmän kuin voitiin suomenkielisille edes vaatia, jotta sen viihtyisyydessä ei olisi valittamista. Mutta ruotsinkieliset eivät tyytyneet vain vaatimaan etuja itselleen. He kieltäytyivät monista velvoituksista, joihin sodan johdosta olimme joutuneet. Erikoisen väkevästi he nousivat vastustamaan karjalaisen siirtoväen asuttamista "ruotsalaiselle maalle". Kun tässä uudenlaisessa "kielitaistelussa" on käytetty demagogian kaikkia keinoja jättämättä syrjään vetoamista ulkomaihinkaan, on syntynyt melkoista jännitystä kieliryhmien kesken. Sota oli yhteinen. Tappio oli yhteinen. Sodan seurausten painokin täytyi yhteisesti kantaa. Nämä yksinkertaiset tosiasiat puhuvat selkeätä kieltään: niitten mukaan suomalaisilla on oikeus odottaa, etteivät ruotsinkielisetkään kiellä velvollisuuksiansa.
Jos he jatkuvasti pelaavat, kuten näyttää, he voivat ehkä saavuttaa voiton. Mutta se tulee olemaan tilapäinen. Voimat, joita nyt pidetään kurissa, pääsevät joskus taas vaikuttamaan. Poliittinen viisaus kehoittaisi ottamaan varteen vastaisuuden ja näkemään, että ruotsinkielisten vahvin tuki tulevaisuudessa on sotien aikana syntyneessä yhteishengessä ja yhä vahvistuvassa valtakunnallisessa ajattelussa. Älköön nyt kylvettäkö vastaisten kielitaistelujen siemeniä. Jos näin tapahtuu, on syy kokonaan muutamien lyhytnäköisten ruotsinkielisten poliitikkojen, jotka eivät ymmärrä mitään historian opetuksista. Heidän ei ole annettava johtaa maata onnettomuuksiin.
VeljenpoikaSuomen ruotsalaiset pilaavat ITSE maineensa suomessa! Miksi vaativat 5% väestöllään kohtuuttomia etuja? Eikö tervettä järkeä löydy enää tästä maailmasta? Ajatte itsenne nurkkaan. Onneksi Teissä on fiksujakin ihmisiä(lähinnä nuoret) jotka eivät jaksa vouhottaa kieliasiasta vaan ymmärtävät että tämä maa on suomenkielinen ja sillä hyvä.
heikki_tala kirjoitti:
Vahingollisia ruotsalaisia.
Historia toistaa usein itseään; samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset. Näin on vallankin laita tapauksissa, joissa kansallisilla intohimoilla on ratkaiseva osuus. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä.
Mutta meillä oli kuitenkin monessa suhteessa hyvä "onni" itsenäisyytemme alkuaikoina. Kansainvälinen tilanne oli sellainen, ettei pahinkaan mustamaalaus eivätkä ilmiannot eri piireihin kohdistuneesta "sorrosta" saavuttaneet naapureissa vastakaikua. Tosiasioille ei mahdettu mitään: Suomessa oli vapaat olot ja kielilainsäädäntö, joka otti vähemmistön edut huomioon paremmin kuin missään muualla. Mutta ruotsinkielistemme taholla suomalaisten liikehtiminen tulkittiin taisteluksi ruotsin kieltä vastaan, vaikka siinä olikin pohjasävynä huoli suomalaisen kulttuurin tulevaisuudesta. Tuollainen tulkinta oli ruotsinmielisille poliitikoille edullinen erikoisesti Ruotsin ja muun Skandinavian vuoksi. Mutta juuri tuo alituinen vetoaminen ulkomaiden yleiseen mielipiteeseen oli tikkuna suomalaisten silmässä. Olisi toivottu, että kinastelut olisivat jääneet keskeisiksemme ja koetettu mahdollisuuksiamme rauhallisesti punniten päästä sovinnolliseen ratkaisuun.
Mutta juuri mainittujen sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka esillä olo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta. Nämä olivat ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja. He näkivät suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa. Sitä oli käytettävä hyväksi ja hankittava etuja ruotsinkielisille sivistyksellisellä alalla, kunnallisessa ja valtiollisessa elämässä. Suomalaisten myöntyväisyys ei perustunut yksin ulko- eikä sisäpoliittisiin laskelmiin, vaikka ne olivatkin pitkälle vaikuttavia. Siinä oli paljon juuri äsken mainittua, sodissa kasvanutta yhteishenkeä, valtakunnallista ajattelutapaa. Haluttiin tehdä vähemmistön hyväksi enemmän kuin voitiin suomenkielisille edes vaatia, jotta sen viihtyisyydessä ei olisi valittamista. Mutta ruotsinkieliset eivät tyytyneet vain vaatimaan etuja itselleen. He kieltäytyivät monista velvoituksista, joihin sodan johdosta olimme joutuneet. Erikoisen väkevästi he nousivat vastustamaan karjalaisen siirtoväen asuttamista "ruotsalaiselle maalle". Kun tässä uudenlaisessa "kielitaistelussa" on käytetty demagogian kaikkia keinoja jättämättä syrjään vetoamista ulkomaihinkaan, on syntynyt melkoista jännitystä kieliryhmien kesken. Sota oli yhteinen. Tappio oli yhteinen. Sodan seurausten painokin täytyi yhteisesti kantaa. Nämä yksinkertaiset tosiasiat puhuvat selkeätä kieltään: niitten mukaan suomalaisilla on oikeus odottaa, etteivät ruotsinkielisetkään kiellä velvollisuuksiansa.
Jos he jatkuvasti pelaavat, kuten näyttää, he voivat ehkä saavuttaa voiton. Mutta se tulee olemaan tilapäinen. Voimat, joita nyt pidetään kurissa, pääsevät joskus taas vaikuttamaan. Poliittinen viisaus kehoittaisi ottamaan varteen vastaisuuden ja näkemään, että ruotsinkielisten vahvin tuki tulevaisuudessa on sotien aikana syntyneessä yhteishengessä ja yhä vahvistuvassa valtakunnallisessa ajattelussa. Älköön nyt kylvettäkö vastaisten kielitaistelujen siemeniä. Jos näin tapahtuu, on syy kokonaan muutamien lyhytnäköisten ruotsinkielisten poliitikkojen, jotka eivät ymmärrä mitään historian opetuksista. Heidän ei ole annettava johtaa maata onnettomuuksiin.
VeljenpoikaPS. Tämä sama jatkumo hörheltää edelleen; Henrik Lax, Jan-Erik Enestam, Ole Norrback, Pär Stenbäck, Ulla-Maj Wideroos, Anna-Maja Henriksson, Stefan Wallin. Porukan mielisana on "fasismi" - sillä leimataan kielivapauden ja virallisen yksikielisyyden kannattajat. Mutta nyt myös kokoomuksessa ovat alkaneet puhaltaa uudet raikkaat tuulet!
- muuan fenno
heikki_tala kirjoitti:
PS. Tämä sama jatkumo hörheltää edelleen; Henrik Lax, Jan-Erik Enestam, Ole Norrback, Pär Stenbäck, Ulla-Maj Wideroos, Anna-Maja Henriksson, Stefan Wallin. Porukan mielisana on "fasismi" - sillä leimataan kielivapauden ja virallisen yksikielisyyden kannattajat. Mutta nyt myös kokoomuksessa ovat alkaneet puhaltaa uudet raikkaat tuulet!
Käytät liikaa ylisanoja ja huutomerkkejä. Ne vievät uskottavuutta. Sano Terholle, ettei ota sinusta esimerkkiä siinä suhteessa. Kyseinen kirjoitus kylläkin on jokseenkin hillitty.
- svekopol
muuan fenno kirjoitti:
Käytät liikaa ylisanoja ja huutomerkkejä. Ne vievät uskottavuutta. Sano Terholle, ettei ota sinusta esimerkkiä siinä suhteessa. Kyseinen kirjoitus kylläkin on jokseenkin hillitty.
"Sano Terholle, ettei ota sinusta esimerkkiä siinä suhteessa. Kyseinen kirjoitus kylläkin on jokseenkin hillitty."
Kyllä suomenruotsalaista räkäruotsin ruikkijaa pitää neuvoa ja ohjata vahvalla isällisellä kädellä, jotta ymmärtäisivät, kuka on maassa isäntänä. Ruotsalaisen vallankäyttäjän bruutaalit käytöstavat olisi pitänyt saada siivottua pois jo 1809. muuan fenno kirjoitti:
Käytät liikaa ylisanoja ja huutomerkkejä. Ne vievät uskottavuutta. Sano Terholle, ettei ota sinusta esimerkkiä siinä suhteessa. Kyseinen kirjoitus kylläkin on jokseenkin hillitty.
oli kuitenkin Urho Kekkonen, ja jos ylisanoja ja huutomerkkejä löydät, niin ne ovat kyllä ihan paikallaan.
- muuan fenno
heikki_tala kirjoitti:
oli kuitenkin Urho Kekkonen, ja jos ylisanoja ja huutomerkkejä löydät, niin ne ovat kyllä ihan paikallaan.
"Mutta nyt myös kokoomuksessa ovat alkaneet puhaltaa uudet raikkaat tuulet!"
Tällainen jälleen "Kommentti"-viestissä kirvoitti huomautukseni. Ylisanoihin voinee lukea hörheltämisen ja jopa tuulten raikkauden. Mutta tämähän on kaikki sinun tyyliäsi, eikä siinä mitään. Sampo Terholla näkyy olevan toisenlainen esitystyyli, enemmän minun mieleeni. muuan fenno kirjoitti:
"Mutta nyt myös kokoomuksessa ovat alkaneet puhaltaa uudet raikkaat tuulet!"
Tällainen jälleen "Kommentti"-viestissä kirvoitti huomautukseni. Ylisanoihin voinee lukea hörheltämisen ja jopa tuulten raikkauden. Mutta tämähän on kaikki sinun tyyliäsi, eikä siinä mitään. Sampo Terholla näkyy olevan toisenlainen esitystyyli, enemmän minun mieleeni.Olen ollut Suomalaisuuden Liiton johtotehtävissä yli 15 vuotta, josta 6 vuotta puheenjohtajana viime marraskuun lopulle asti. Sinä aikana ehdin tuoda suomenruotsalaisuuden perimmäisen olemuksen varsin onnistuneesti esiin nimenomaan internetissä. Olen kiistatta kielikeskustelun tunnetuimpia vaikuttajia - ja nimenomaan eliitin omaksumaa ruotsalaisvirtausta vastaan. Puheenjohtajakaudellani olin mukana lukuisissa radio-ohjelmissa ja myös kaikkilla Ylen TV-kanavilla. Jam lisäksi Ruotsin TV:ssa ja radiossa sekä maailman arvostetuimmissa sanomalehdissä. Esiintymistyyli on vaihdellut median mukaan ja niistä esimerkkejä voi edelleen katsoa esim. Youtubessa.
Olen aivan erityisen iloinen ja tyytyväinen, jos uuden puheenjohtajan Sampo Terhon esitystyyli on enemmän ihmisten mieleen. Juuri niin toivoin tapahtuvan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1642783Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222011- 242006
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.881816Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?681557Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371212- 101201
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171