Olen menettänyt itseluottamukseni täysin. Kaverit, sukulaiset, työkaverit ja puolitutut ihmettelevät päivästä toiseen sitä, miten on mahdollista että olen sinkku. Tää on tosi säälittävää, mutta asisasta vatvominen tekee oloni vieläkin huonommaksi. " Olet liia kaunis ja sen takia miehet eivät uskalla tulla juttelemaan!" on täyttä paskaa. Ihmiset sanovat sen vain siksi, että saisivat tuntemaan oloni paremmaksi. Olen tietoinen siitä, että jonkin minussa on pahasti vialla kun en kelpaa, mutta en tiedä MIKÄ se on??
Annan kohta periksi, paskat miehistä ja parisuhteesta!
Onko kukaan tässä maailmassa näin vittuuntunut ja ahdistunut sinkkuudestaan kuin minä?
Annan kohta periksi, paskat miehistä ja parisuhteesta!
Onko kukaan tässä maailmassa näin vittuuntunut ja ahdistunut sinkkuudestaan kuin minä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sallitaan aika pahoja virheitäkin ulkonäössä kunhan ei ole vammainen tai joku ihan läski ja ruma. Peilistä näet oletko minkä näköinen. Pukeutumiseen naisen todellakin kannattaa satsata. Jos olet edes jotenkin säällisen näköinen niin helposti saat miesseuraa vaikka itsetuntosi olisi kuinka heikko kun miehet alkavat piirittää sinua.
Voisit myös itse rohkaistua yrittämään jotain miestä, siinä sitten samalla oppisit huomaamaan sitäkin minkälaista se on miehelle ja nimenomaan epävarmalle miehelle se kun pitäisi alkaa naisia iskeä.
On ymmärrettävää, että tuollainen asia ottaa kaaliin, mutta olet paljon paremmassa asemassa kuin monet muut. Jos on ruma ja epäsosiaalinen mies, ei juuri ole toiveita sinkkuudesta pääsemiseksi. Lisäksi miehiä on markkinoilla enemmän kuin naisia, joten pariutumisesi on aika todennäköistä ennemmin tai myöhemmin. Siksi ei kannata isommin stressaantua...
Ilmeisesti et ole rohjennut omatoimisesti lähestyä ketään mukavanoloista miestä. Oma apu on paras apu, jos vastapuoli ei tee aloitetta. Jos paikkakunnallasi ei ole "kunnollisia" miehiä, yritä netin kautta tutustua muualla asuviin tyyppeihin. Ja jos ei kertakaikkiaan ketään kivaa löydy, muista että parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Aika paljonhan sosiaaliset taidot taitaa ratkaista. Ehkä joku sinne "hyvän ulkonäön" kategoriaan sijoittuva ujo/epäsosiaalinen nainen saattaa saada parisuhteen, mutta muiden täytyy olla sosiaalisia ja verkostuneita, jotta samaan tilaan pääsevät. Esim. itse olen ujo ja estynyt ja siksi käyn vain salilla, töissa ja koulussa. Tällöin mahdollisuudet naisten tapaamiseen ovat huomattavasti pienemmät kuin jos kävisi silloin tällöin jossain muuallakin.
Käytkö kavereiden kanssa ulkona vai nyhjötätkö vain kotona tai samojen kavereiden kanssa jossain? Etköhän enemmin tai myöhemmin jonkun tapaa, jos edes jossain muualla kuin töissä käyt.
Olisitko itse huonossa suhteessa mielummin kun sinkku ? Minä en.
Koitahan käydä katsomassa tämänkin palsta muita kirjoituksia niin huomaat että suurimmalle ihmisä se parisuhde juuri aiheuttaa sen ahdistuksen, vitutuksen ja onnettomuuden tunteen. Roikkuvat suhteessa jossa niitä vaikeuksia riittää läheisyydessä, rakkaudessa, seksissä, anopeissa ym. niin huomaat myös mistä paskasta jäät paitsi. Ei tule turpaan säännöllisesti, ei tarvi olla puutteessa (sinkkunainen löytää aina halutessaan se seksi suhteen muutamaksi tunniksi) ukkoa ei tarvitse vahtia ( ei lupauksia, ei pettämistä) ei riitaa rahasta eikä vapaa-ajan vietosta.
Vikana sinulla voi olla se saman kuin rahikaisella ( siis mulla) suhteen tasoon asetetaan vaatimuksia.
Jos tilanne vaivaa niin sen suhteen saa kun miehen tasolle ei aseta mittään vaatimuksia ( uskollisuus, käytöstavat ym) vaan hyväksyy sen kaljottelevan, vieraissa hyppäävän itsekkään mies tyypin joka vaatii naista olemaan "vara äiti", pyykkäämään ja kokkaamaan ilman valitusta ja antamaan pillua miehelle aina kun se hänelle sopii vaatimatta mieheltä yhtään huomiota, tapojen muuttamista, tai itsesä huomiomista.
Varsinkin jos käyt mieheen kiinni kun sika limppuun ( vapaa tai varattu) ja teet kaiken miten mies haluaa niin kyllä sitä seuraa löytyy. Kaikille tämä vain ei riitä. Ne joille tälläinen ei riitä kutsuvat itseään sinkuksi siksi että niitä laadukkaita miehiä on hyvin vähän liikkeellä tai sitten niiltä puuttuu halu sitoutua.
Joten siitä ahdistuksesta pääsee eroon jos osaa luopua epärealistisesta toiveesta saada suhde jossa on myös laatua, ja sitten tehdä se valinta haluaako huonon suhteen vain olla vain sinkku. Hyväksy tyttö hyvä tilanne vapaissa miehissä kun sattuu olemaan poikkeuksen paljon niitä jotka soveltuvat helvetin huonosti hyvään parisuhteeseen. Ja suurin osa miehistä haluaa pörrätä kukasta kukkaan eikä tunne mitään tarvetta sitoutua vain yhteen naiseen.
voisin jossain määrin rimaa alentaa eli sallisin miehelle minkälaisen pukeutumisen täysin,ei tarvii tehä kotitöitä mutta jos ei ole juttukaveria miehestä eikä synkkaa ni ei se onnistu...
Alentavat rimaa jopa niin paljon että ottavat turpaansa milloin milläkin tekosyyllä katsovat läpi sormien miehen vieraissa käyntiä ja muuta vittuilua.
Se ettet etsi täydellistä miestä on hieman eri kun se että on valmis tyytymään minkälaiseen mieheen tahansa jotta ei olisi sinkku - näitäkin näkee ja sitten ne ruikuttaa omista valinnoista - kysynkin miksi valittaa siitä minkä itse on valinnut eikä mikään pakota olemaan jos se elämä on niin helvettiä sillä eihän se ukko tapojaan muuta valittamalla.
"Ne joille tälläinen ei riitä kutsuvat itseään sinkuksi siksi että niitä laadukkaita miehiä on hyvin vähän liikkeellä tai sitten niiltä puuttuu halu sitoutua."
Heh. Laadukkaita naisia ei ole yhtään sen enempää kuin laadukkaita naisiakaan. Jos et siis itsellesi puolisoa löydä, niin sinussa on luultavasti jotain vikaa, kuten niissä "epälaadukkaissa" miehissäkin.
Jos ulkonäkösi on kunnossa, asiat kohdallaan (koulutus, työ jne) yms, niin vika on luultavasti luonteessasi. Vittumainen tai muuten paska luonne tekee muuten laadukkaasta naisesta sellaisen jota kukaan ei puolisokseen huoli.
Toinen yleinen syy on se, että nainen kuvittelee olevansa monin verroin ihmeellisempi mitä oikeasti miesten silmissä on ja siksi ei kelpuuta oman tasoistaan miestä, kutsuen heitä "huonoiksi suhteiksi".
kyl mäkin olen,olen seurallinen ihminen mutta elän tottakai ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa. Toivon omaa perhettä ja ikääkin jo 30v...
Mutta kun katsoo niitä suhteita niin aika harva niistä on niitä hyviä suhteita, suurinosa on niitä huonoja tai todella surkeita ( kun kuuntelee niissä eläviä) eikä se kyllä hääpöstä ole.
Ainaha voi haaveilla siitä HYVÄSTÄ suhteesta mutta aika harvan kohdalle se tuntuu kohdalle osuvan.
Joten toivossa voi aina elää mutta turhaan masentua kun se ei vain tule kohdalle ja huonoon ei kanata tyytyä, sillä sillä lailla niitä katkeria ihmisiä tuntuu syntyvän. Kait sitä jokainen sitä pientä ihmettä toivoo omalle kohdalle, myönnetään. Mutta realismi pitää tassut maassa joten sen todennäköisyys on hyvin pieni.
Joten parasta on vain oppia nauttimaan sinkkuuden hyvistä puolista ja oppia ajattelemaan että asiat voisi olla vieläkin hullummin ( siis olla siinä huonossa suhteessa ) Se piristää kummasti.
piristää ;) eikä mulla ole hirveitä odotuksia,kunhan se ihminen sytyttää ;) kyl mä luulen,et kun tapaan sen ni tiedän sitten,siihen asti....mennään näillä mitä on ja nautitaan kesästä ja elämästä ;)