Kuinka moni on matkustellut yksin ulkomaan sisällä? :) Entäs kotimaan?
Itseä ajatus kiinnostaa, olisi mukavaa lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin turistiksi aluksi vaikkapa ihan kotimaahan tänä kesänä. Tarkoituksena siis ei ole tutustua keneenkään eikä hakea seuraa.
Varata vaan hotellihuone ja katsella ympärilleen. Voisin toteuttaa tuon myös jos seurustelisin tai olisin perheellinen.
En ymmärrä miksi sitä kaikkeen tarvitsee kaveria tai miestä :)
Parhaiten koen asioita kuitenkin yksin.
Itseä ajatus kiinnostaa, olisi mukavaa lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin turistiksi aluksi vaikkapa ihan kotimaahan tänä kesänä. Tarkoituksena siis ei ole tutustua keneenkään eikä hakea seuraa.
Varata vaan hotellihuone ja katsella ympärilleen. Voisin toteuttaa tuon myös jos seurustelisin tai olisin perheellinen.
En ymmärrä miksi sitä kaikkeen tarvitsee kaveria tai miestä :)
Parhaiten koen asioita kuitenkin yksin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
paljonkin yksinäni. Yksin on kiva liikkua ja saa vapaasti päättää mitä haluaa tehdä. Ainoa mikä harmittaa on yhden hengen hotellihuoneiden kohtuuton hinta verrattuna kahden hengen huoneisiin
Onhan se totta että yksin voi tehdä mitä haluaa matkustellessa. Olen kyllä sen huomannut että on aivan mahtavaa kun on joku kenen kanssa jakaa ne matkat, ihan kaveripohjaltakin. Itsekin olen tässä lährössä syksyllä eurooppaa kiertämään kuukaudeksi, elikkä siis reilaamaan. Lähdetkö mukaan? :)
tässä huutelen, kun ei viestisi ollut minulle osoitettu: Olin itse aikoinaan kolme viikkoa raiteilla ja silloinkin yksin mutta aina löytyi matkaseuraa tietyille osuuksille tai joskus hengattiin jonkun kanssa kaupunkipäivä kaksin. Tuli uusia tuttuja, kaukaisin Australiasta.
lähes aina yksin, pari viikkoa sitten viimeksi Keski-Euroopassa.
Huono idea. Mene vaikka Suomenlinnaan yksin piknikille niin tulee halvemmaksi ja on yhtä tylsää.
No tuo aloittaja oli kylläkin 21 vuotias nainen. Niin että jos hän ei aivan älyttömän ruma ole on hän tervetullut mihin oukkoonhyvänsä. Yksinään oudossa ympäristössä hortoileva mies kylläkin tulkitaan luuseriksi ja häneen suhtaudutaan vihamielisesti eikä hän todellakaan ole tervetullut mihinkään joukkoon. Niin että tällainen yksinäisen miehen hortoilu oudossa ympäristössä on kyllä ankeaa, ja kun se vielä suuntautuu kauas njjn tulee se vielä kalliiksikin.
No minulle on tässä tapauksessa aivan sama olenko mies vai nainen siellä oudossa paikassa, siis tulkitaanko luuseriksi vai tervetulleeksi joukkoon sillä en ole mihinkään joukkoon menossa :)
Ihan eri vapaus kierrellä paikkoja yksin.
Suomenlinnan lähistölle yksin piknikillehän kuulostaa hyvälle. :)
Ei minusta.
Itse pitäisin vaanhempana sinkkumiehenä kaikkein mahdottomimpana osallistua johonkin järjestetylle turistimatkalle joissa on lähinnä suomalaisia pariskuntia ja/tai jotain vanhoja eläkeläisiä. Kyllä sellaisesessa porukassa olisi ikävä olla, ja palhon korneja tilanteita saisi kokea. En sinkkuna olekkaan matkustellut juuri lainkaan, mutta nyt tänä suvena olen alkanut vähän käydä Tallinnassa ja menen taaskin ölesummerfestivaakeillekkin neljäksi päiväksi. Tosin ehkä merkittävin motivoiva tekijä tähän matkusteluuni on Virosta saatava halvempi ja vahva viina. Minä en kovin helposti edes pystyisi mitään maksullisia naisia nussimaan. Olen kyllä joskus käyttänyt maksullisten naisten palveluksia, mutta en ole sillon heitä nussinut lainkaan vaan ainostaan keskustellut heidän kanssaan seksiinkin liityyvistä asioista.
"Yksinään oudossa ympäristössä hortoileva mies kylläkin tulkitaan luuseriksi ja häneen suhtaudutaan vihamielisesti eikä hän todellakaan ole tervetullut mihinkään joukkoon. "
Tää on just niin tätä ATM narinaa ja kuvittelua. yleisesti ottaen yksin matkusteleva otetaan todella hyvin vastaan ulkomailla, monet tulevat juttelemaan. kun matkustaa seurassa niin silloin juuri ei. ja jos satut olemaan mies niin silloin on paremmat mahdollisuudet saada vain silkkaa ystävällisyyttä vastaan, naisena täytyy aina olla varuillaan eri tavalla. suomessa on niin tuppisuumeininki että helposti varmaankin jäisi yksin, ellei itse mene juttelemaan muille, mutta monessa muussa maassa ollaan aidosti kiinnostuneita yksinäisestä matkustajasta, ja monesti kutsutaan mukaan vaikka mihin.
Kirjoittaja ei luultavasti ole koskaan missään käynytkään, mutta "varma tieto" on, että vihamielisesti suhtauduttaisiin.
Miksi? Miksi pitää väkisin pitää yllä tuollaisia elämää haittaavia uskomuksia, joissa EI ole perää.
Hmm. Itse en ole koskaan matkustanut yksin, vaan yleensä minulle on lätätty muiden ihmisten matkasuunnitelmat tyylin "järjestä sinä, kun olet niin hyvä näissä asioissa" - ehkä siksi, että olen vastuunarkkari enkä osaa sanoa ei silloin kun mikä tahansa vastuullinen tehtävä kiiluu silmissä. Joka tapauksessa siis suurin osa matkasta on ollut yleensä pelkkää (omien) hiusten repimistä, ja jokaisesta matkastani muistan vain muutamia mukavia hetkiä, jolloin olen saanut olla yksin ja tehdä mitä halusin.
MUTTA sanoisin kuitenkin, että ideaalitilanteessa en matkustaisi yksin enkä yhden tietyn ihmisen kanssa (on kyse sitten ystävästä tai miehestä tai ihan mistä vaan). Kaksistaan matkustaessa tulee 99%:n varmuudella riitaa, ja yksi matkatoveri on kaikista painavin riippakivi. Yksin matkustaminen taas ei välttämättä ole vähän matkustaneelle välttämättä niin vapauttava kokemus kuin voisi luulla. Kai se on luonne- ja totuttautumiskysymyskin. Tuo kotimaassa matkustelu voi olla ihan hyvä tapa kokeilla, miltä se tuntuu.
Ihannetilanne olisi kuitenkin matkaporukka - vaikkapa neljä henkeä, jotka tuntee hyvin, mutta jotka eivät ole liian läheisiä. Eriävät kiinnostuksenkohteet ja itsenäisyys olisivat plussaa: kaikki voisivat tehdä päivän aikana mitä haluaisivat, mutta kuitenkin mennä vaikkapa illalla yhdessä syömään. Jonkinlainen tukiverkko ja juttuseura siis olisi mukana, muttei rajoittaisi liikaa. Kyllä kai tällaisen porukan kokoaminen pitäisi olla mahdollista? Niin ja jokaiselle ehdottomasti oma hotellihuone.
Nykyään en tosin itse matkusta enää mihinkään, kasvaneen lentopelon vuoksi. Heroiini saattaisi auttaa, mutta en toisaalta haluaisi sammua piikki käsivarressa lentokoneen vessaan. Jos kone putoaisi, miten saisin pelastusliivit päälle?!
ei todella tarvitsekaan. Lähdin itse puoleksi vuodeksi matkustelemaan yhteen maahan ja kiersin monta kaupunkia tuossa ajassa. Hyvää aikaa itselleen ja oppii myös omasta itsestään todella paljon.
Muita plussia ovat ne, ettei tarviste riidellä kenenkään kanssa milloin mennään syömään, missä yövytään, missä turistinähtävyyksissä käydään ja koska levätään. Kun menee omilla ehdoilla matkustamisesta irtoaa paljon enemmän.
Suosittelen lämpimästi.
Omatoimimatkailua kotimaassa sekä kesällä että talvella on tullut harrastettua jo vaikka miten pitkään. Talvella hiihtokeskuksissa ja kesällä milloin missäkin, yleensä kaupungeissa.
juttujen perusteella kaikki liiku vähä pakostaki yksin.
Olen käynyt likimain neljässäkymmenessä maassa ja tehnyt jokseenkin kaikki matkat yksin. Kyllä hyvä seura minulle kelpaisi, mutta kukaan ei ole koskaan minua matkaseurakseen pyytänyt enkä viitsi myöskään itse ketään pyytää, kun matkailu kerran sujuu ilman seuraakin aivan mukavasti.
Mitä se hyvä matkaseura sitten tarkoittaisi? Tietysti seuraksi kelpaisi joku jonka kanssa on hyvä olla ja elää muutenkin - miksei silloin matkallakin olo onnistuisi. Jos kuitenkin puhutaan hiukan etäisemmistä matkakavereista, otan esiin muutaman nopeasti mieleen tulevan vähemmän hyvän matkatoverin mahdollisesti aiheuttaman ongelman. Seuralainen kykenee pilaamaan matkan mm. seuraavilla tavoilla: 1) käyttämällä kaiken ajan ja energian tuliaisten ostamiseen, 2) valittamalla koko ajan väsymystä tai jotain mitätöntä pikkuvaivaa (todelliset vaivat ovat eri asia), 3) haluamalla toteuttaa jonkin pakollisen ohjelman tai kiertelemässä jotain pakollisia nähtävyyksiä, vaikkeivät ne kumpaakaan kiinnostaisi, 4) olemalla haluton ehdottamaan mitään itse mutta tuo silti aina jälkeenpäin esiin tyytymättömyytensä siihen mikä on tehty toisen ehdotusten mukaan ja 5) toteamalla matkan päätteeksi, että "kyllä Suomi on maailman paras maa" - oli tai ei, niin matkailun tarkoitus on kokemusten ja elämysten keräily eikä oman itsensä ja maansa paremmuudesta vakuuttuminen.
No minä en lähtisi edes kotimaahan yksin. Mitä järkeä kokea juttuja yksin? Siis jos voi saada seuraa.
Ihan tosissasiko kyselet tuollaista? Oletko yleensäkään koskaan tehnyt mitään yksin?
Matkustelu on nimittäin ihan mahdollista yksinkin. Olen itsekin kulkenut Suomea ristiin rastiin sekä tehnyt pari reilun kuukauden mittaista automatkaa Euroopassa.
Jonkun verran reissuja on tullut tehtyä sekä isossa ryhmässä, 2-4 kaverin kanssa että yksin.
Yksin matkustamisen plussia:
+ saa vapaasti määritellä aikataulunsa ja reittinsä ja käyntikohteensa
+ ei napinaa "tarviiks tonne nyt välttämättä lähteä/jonottaa" tms., tai vastaavasti lähteä vailla todellista mielenkiintoa reissukaverin ehdottamaan paikkaan
+ suunnitelmanmuutokset lennossa helppoja
+ yhdelle löytyy helpommin tilaa kulkuneuvoista ym.
+ ylimääräistä jännitystä olla tuntemattomassa paikassa ja tuntemattomien keskellä 100% omillaan
+ jos mokaat esim. myöhästymällä junasta, niin saat syytökset vain itseltäsi
ja miinuksia:
- hotellit kalliita yksin matkustavalle
- tylsää käydä yksin ravintolassa syömässä, kun kaikilla muilla näyttää olevan seuraa
- ei voi fiilistellä illalla kuluneen päivän tapahtumia kaverin kanssa rentouttavan lasillisen ääressä
- jos tulee pahempia ongelmia, niin kaverin kanssa pystyy lyömään viisaat päät yhteen
- sosiaalinen ja kielitaitoinen reissukaveri saattaisi lisätä mahdollisuuksia paikallisten kontaktienkin ottoon, yksin saattaa mennä siihen, että kontaktit jäävät ostosten ja varausten tekoon
- ketään ei kovin kiinnosta sun lomajutut/kuvat, muuten kiinnostaisi edes sitä reissukaveria
- kaverista olisi jossain tilanteissa turvallisuuslisää
Ehkä kuitenkin joku päivä teen luolamatkan, joten voisin ainakin teknisesti ottaen olla ulkomaan sisällä.