Voiko suhteesta saada vielä oikeasti toimivan, kun luottamus on petetty pahimman kerran? Kertokaa te joilla on kokemusta. Petin noin pari kuukautta sitten poikaystävääni, ollaan yritetty jos pystyisimme suhteemme vielä pelastamaan..Tuntuu kuitenkin ettei tässä olla eteenpäin menossa ollenkaan, päinvastoin..Hän on kokoajan hyvin kylmä ja tympeä minua kohtaan..Nukutaan samassa sängyssä, mutta kosketustani hän ei kestä vaan kääntää selkänsä minulle..Ymmärrän kyllä, että satutin häntä pahasti ja kadun sitä todella, mutta tuntuu minustakin pahalta nähdä hänet tuollaisena..Hyvä kun hän pystyy edes katsoman minua silmiin, niin kuinka muka tästä selvitään..Aika mahdottomalta tuntuu..Korjaako aika mitään?
Pettäjä..
sadness
3274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aika vaikea sanoa voiko suhde siitä korjaantua..itse olen pettänyt, eikä suhteesta sen jälkeen tullut mitään..Sain pelkästään kylmää kohtelua osakseni ja joka asiasta tuli riitaa..ei sitä kumpikaan jaksa pidemmän päälle vaikka kuinka toista rakastaisi..Sanon nyt tämän vaikka tiedän että joku tästäkin asiasta ottaa herneen nenään, mutta ei sinunkaan tarvitse tuollaista kohtelua kestää vaikka pettänyt oletkin..ei kumpikaan ole onnellinen tuollaisessa suhteessa..päästäkää irti toisistanne, miehelläsi ei nähtävästi ole todellakaan ole hyvä olla eikä hän taida anteeki antaa eikä tekosasi unohtaa..
Kun EI petä voi katsoa silmiin, pitääkä kenties puolen tunnin huumalla pilata itsensä ja kumppaninsa elämä pitkäksi aikaa, minä löysin aikanaan naiseni vieraan miehen päältä -asiasta ei neuvoteltu totesin vaan että kiitos ja näkemiin, en halunnut tässä epävarmuuden maailmassa elää epävarmuuden ja pettämisen pohjalta vaan rehellisyyden, luottamuksen sekä rakkauden.
Luulen että aika korjaa, vaikea sanoa kun olemme kaikki niin erilaisia. Toisilla menee kauemmin käsitellä asiat. Mun mies kyllä halus olla mun lähellä vaikka olin pettänyt:/ mutta en tehnyt sitä kauheimmalla tavalla mutta kuitenkin tarpeeksi että kärsin siitä vieläkin vaikka siitä jo kuukausia. Tuntuu että mieheni päässyt jo yli siitä ja käsitellyt asian mutta minä en vieläkään ole antanut itselleni anteeks:/