Hääpäiväsi on 17.7.2010. Häävieraita kuulemani mukaan n. 100. Veljesi ja sisaresi ja isäsi tulevat häihisi. Minä en kuulu 100:n tärkeimmän ihmisen joukkoon. Silti rakastan sinua ja toivon sinulle kaikkea hyvää.
Onnittelut
Äitisi
12621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvin surullista :( kai sinut silti häihin kutsuttu on vaikket sadan tärkeimmän joukossa olekkaan?
Ei kutsunut.
Mitä alla kerroit miksi ihmeessä edes olisi mennyt sellaisen häihin joka on kohdellut sinua kuin koiraa ja potkinut koko elämänsä sinua päähän.
Missä itsekunnioituksesi on?
sinun hienotunteisuutesi ja tilannetajusi ovat?
Minäkin tunnen samaa Äidin
Oli hääni ja minunkaan äitini ei ollut paikalla, mutta hän tietää miksi sitä kutsua en lähettänyt. Meillä ainakin viimeksi ne sanat olivat riittävän selvät.
Jokainen tekee omat valinnat ja valitsee miten käyttäytyy, kaikella on omat seuraamukset.
Minun äitini teki se oman valinna omalla käytöksellää aikaisemmin, minä vain pysyn ottamassani linjassa nyt ja myös jatkossa.
Sinä et voi olla äitini sillä hänen valintansa ja sanansa todistivat ettei hän ainakaan minua voi rakastaa.
Äh, kamalaa. Tunnun olevan aika herkillä tänään, kun melkein kaikki nostattaa kyyneleet silmiin. Ikinä en kykenisi jättämään äitiäni kutsumatta häihini. Kuolisin ennemmin. Toisaalta minulle ei tuottaisi suurtaa tuskaa jättää isääni kutsumatta, joten taustalla on varmasti joitain selvittämättömiä asioita teilläkin? Jos ei ole, niin kutsumatta jättäminen on vain naurettavaa ja epäkypsää.
Asioista kannattaa aina puhua jos toivoa sovusta on. Minulla ja isälläni ei tunnu olevan. Ehkä teillä olisi kuitenkin?
Minun tyttäreni polki lokaan koko äitiyteni. Hänen kunnianhimoisten toiveittensa vuoksi keskeytin omat opiskeluni ja tein töitä, että hän menestyisi. Hän ei päässyt teatterikorkeakouluun, vaikka haki sinne monta kertaa. Eikä minusta tullut erikoissairaanhoitajaa, koska suuren ( 5 lasta) perheemme elättämiseen ei riittänyt ex-mieheni palkka. Minun töistä saamillani tuloilla elettiin monta vuotta, kun ex opiskeli. Lapsilisillä maksettiin exän opintolainat. Siitäkin tytär on katkera, kun lapsilisiä ei talletettu hänelle henkilökohtaisesti. Varsinaisen syytösten ryöpyn sain niskaani, kun tytär vieraili luokkatoverinsa kotona, jossa hanat olivat kultaa ja lattiat marmoria. Valitettavasti en ole syntynyt Orastuottajien sukuun. Halveksunta minun mitättömyyttäni kohtaan kasvoi vuosien myötä. Joskus pyysin häntä osallistumaan kotitöihin ja hän sanoi, ettei hänen tarvitse tehdä mitään ja lapsilla on pelkästään oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia. Kun kerran olet lapsia tehnyt, sinun on määrä pitää lapsistasi huolta eikä vaatia vastapalveluita. Niihin aikoihin opiskelin ja tein kahta työtä. Yöunet jäivät 3-4 tuntisiksi. Exällä oli tapana sanoa, että hän tekee, kun äiti ei jaksa. Voi, miten huonoksi tunsinkaan itseni. Eräänä aamuna en sitten jaksanutkaan lähteä kouluun ja sanoin, että lopetan opiskelun. Siitä olenkin kuullut myöhemmin. Minulla kun ei ole edes ammattia. Tyttäreni häpeää minua, koska lopetin opiskelut. Hänen silmissään en ole mitään. Sisarelleen hän on kertonut tunteneensa, että olen hylännyt hänet joskus lapsuusvuosien aikana. En tiedosta niin tehneeni, mutta tein paljon töitä ja olin poissa kotoa. Minun oli pakko. Tyttäreni viimeisessä viestissä luki, että olen narsistinen paska. Kaipa hän on oikeassa, koska minä en ymmärrä mistään mitään.
Miten tyttärestäsi kasvoi itsekäs ääliö. Olisi kannattanut pienestä pitäen kenties kasvattaa ja jättää se lelliminen pois. Kuka hitto lellii lastaan noin ja antaa kaikki mitä toinen keksii pyytää.
Oliko tämä se lellikki joka sai kaikki edut ja muut 4 joutu tyytymään mikä ei prinsessalle kelvanuut vai saiko he myös prinsessa kohtelun jossa äiti ja isä oli halveksuttavia palvelijoita.
Ymmärrän hyvin koska suostutte olemaan kynnysmattoja kun hän oli pieni kasvoi hän siihen ajatukseen että te olette niitä johon jalat pyyhitään. ja vielä nytkin kerjäät huomiota tyttäreltä joka ei ole sen arvoinen.
Opi arvostamaan itseäsi säälin sijaan ja unohda noin narsistinen ihminen. Tämä on loppujen lopuksi sinulle parasta. Pahimmillaan hän ottaa sinuun yhteyttä kun on aika taasen repiä hyötyä sinusta irti ja pääset siivoamaan heille ja toimimaan maksuttomana lastenhoitoautomaattina palkkana taasen haukkumista ja halveksuntaa joka työnnetää takaisin unholaan kun hyöty ei ole riittävän suuri. Sinä palvot toista ja uhraat kaikkesi mutta toiselle sinä olet vain se josta voidaan repiä hyötyä pelkällä haukkumisella.
Muutaman kerran kunnon kotikuritus on täytynyt tämän tyttären kohdalta jäädä väliin ja ne todellakin ne rajat olisi pitänyt vetää jo nuorena ettei olisi päässyt kasvamaan noin kieroon. Aikuisena noita tuskin koskaan saadaan normaali-ihmisten kirjoihin. Pissi on aina pissis ja hänelle ihmissuhde on pelkää hyödyn hakemista.
Mikä olisikaan ihanampaa, kuin päästä lellimään lapsenlasta. Onhan sellainen vajaa 3v. jo olemassa. Toisen tyttären kautta laittelen kaikenlaista. Meillä on sellainen salaliitto, että minä ostan ja hän toimittaa ja kertoo, että kirpparilta löytyi. Tytär ei halua ottaa edes lahjoja vastaan, jos ne tulevat minulta. Ajattelen joskus, että mitähän tyttärentytär kasvettuaan ajattelee, kun oma äiti estää tutustumasta mummiinsa. Kun tyttäreni oli vielä pikkuinen, alle 2v, koin niin suurta rakkautta häntä kohtaan, että kirjoitin päiväkirjaani näin: "Sinä pieni, elämäsi alussa, isän ja äidin hyvässä hallussa. Ei suurempaa rakkautta elämä voi antaa, rakkauden siivet kauaksi kantaa. Jos tulee jotain, mistä pääse et yli, niin muista: aina on syli, joka suojaansa sulkee, mihin tahansa polkusi kulkee. Älä epäröi tulla äitisi luo, sillä hän on se ainut, joka lohtua tuo."
Näin ulkopuolisena on mahdotonta sanoa millainen tilanne oikeasti on. Sinä tietysti esität syytöntä marttyyria täällä, mutta voit ihan hyvin olla itse se joka rikkoi välit asiattomalla käytöksellään. Täytyisi saada se lapsesi keskusteluun mukaan, niin kuultaisiin hänenkin mielipiteensä tapahtumista.
5 lastani syntyivät 1980-1989. Mieheni opiskeli Kauppakorkeakoulussa ja minä tein töitä. Töiden lomassa suoritin lukion ja pääsin ylioppilaaksi v.1983. Muutimme samana vuonna miehen töiden vuoksi paikkakuntaa ja 1984 pyrin opettajaseminaariin. Pääsykokeet olisivat olleet viikon päästä siitä, kun kolmas lapsemme sairastui aivotulehdukseen puolivuotiaana. Hän selvisi hengissä, mutta jäi CP-vammaiseksi. Huoli pienestä täytti sydämeni ja hänen sairastumisensa suisti minut hulluuden partaalle. Jokainen vammaisen lapsen vanhempi tietää, miten paljon enemmän erityislapsen hoito vaatii. Tyttäreni on kertonut sisarelleen, että hän on tuntenut itsensä hylätyksi. Silkkihansikkainhan minä häntä ja veljeään kohtelin. 1985 syntyi tämä em.sisar. 1989 nuorimmainen, joka on dysfaatikko. Minun tulvaisuuden unelmani kariutuivat, mutta en halua mitään marttyyrin kruunua . Suutuin tyttärelleni, kun kyselin häälahjatoiveita ja hän loukkasi minua alentuvalla käytökseelään,y