Vihdoin myönsin itselleni, ettei meistä koskaan tule mitään. Rakastin (tai edelleenkin rakastan) niin kovasti, etten kuunnellut järjen enkä ystävieni ääntä. Olin varma, että meidät oli tarkoitettu toisillemme. Nyt kun olen päästänyt irti tunnen olevani henkisesti vapaa sinusta. Ja odotan sitä vapaata prinssiä jonka tiedän kyllä löytyvän kun annan mahdollisuuden.
Toivottavasti saatte välinne kuntoon. Tai etsi uusi kakkonen. Sellainen joka haluaa vain pitää hauskaa sekoittamatta tunteita mukaan.
Ihanaa kesää kaikille !!!
Toivottavasti saatte välinne kuntoon. Tai etsi uusi kakkonen. Sellainen joka haluaa vain pitää hauskaa sekoittamatta tunteita mukaan.
Ihanaa kesää kaikille !!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuinka kauan ehdit rakastaa (tai edelleenkinhän rakastat)? Mikä sai sinut luovuttamaan? Kuinka kauan jaksoit odottaa?
Niin kauan, etten kehtaa edes sanoa. Luovutan, koska yksin en voi "taistella". Tunnustettakoon vielä se, että varmaan vieläkin odottaisin jos hän olisi antanut vähänkin toivoa siihen suuntaan. No, murehtimaan en enää ala vaan suuntaan kaupungille syömään mansikoita = )
Kylläpä kolahti. Olisin voinut kirjoittaa ihan samanlailla.
Hyvää kesää sullekin :)
Sama tarina myös täällä. En kyennyt riittävän pinnalliseen suhteeseen, johon tunteita
ei olisi saanut kuulua. Siksi meni poikki. Nyt oon viisastunut... ei enää varattuja miehiä ikinä!
Mieheni kakkonen ei vielä edes tiedä että mies on naimisissa, mies vain huvittelee ja huijaa meitä molempia. Minun puolestani mies saisi vaihtaa kakkoseen, mutta eipä tuota tuosta mihinkään saa lähtemään. Olen tuplasti vihainen, sillä tämä voi olla ihan kiva tyttö, joka nyt iloisena kuvittelee, että nyt sitten tapasi kivan miehen. Kunnes alkaa ihmetellä, miksei koskaan pääse miehen kotiin ja miksi tämä on joka toinen ilta ja sunnuntait ylitöissä, vaikka ei kovin varakkaalta vaikuta siihen työmäärään nähden... Jos kakkonen sitten pahaa aavistellen häipyy kuvioista, niin eipä siitäkään ole minulle mitään iloa, en oikeastaan tarvitse tuota miestä enää mihinkään.
Miksi et itse lähde jos mies ei lähde. Syytä vain itseäsi saamattomuudesta, älä sitä kiroa ettei mies lähde. Mieshän ei lähde, varsinkaan jos vielä saa pitää kakkostakin. Sinun se täytyy joko lähteä tai pakottaa mies lähtemään.
Itsekin aikoinaan toivoin, että lähtis se ukko kakkostensa mukaan. Mutta ei kukaan huolinu sitä! Vai mistä lie johtui. Pakko oli lopulta itse se panna kävelemään, ei siitä muuten eroon päässyt. Siltikin meinasi monta kertaa takaisin, ja monesti melkein lipsuin. Luja tahto saa itsellä olla, että eroon pääsee huonosta suhteesta. Ei mikään helppo asia, ero.
Voi miten toivon että pystyisin ajattelemaan samalla tavalla. Minun päässäni kuitenkin jyllää ajatus ettei minua kukaan kelpuuta, tahdo rakastaa enää. Tiedän, huono itsetunto. Mutta jostain se päähän eksyy aina se ajatus, että vaikka tiedän että näin on parempi, etten anteeksi pystyisi antamaan, niin ehkä kuitenkin...
Kuule kyllä sinä vielä löydät jonkun tai montakin jotka sinut haluaa ja rakastuukin. Minä joskus aikoinaan ajattelin samalla tavalla ilmeisesti sitä tuollaisessa suhteessa lannistuu mikä on ymmärrettävää. No kuitenkin kun tajusin erota ja jatkaa lasten kanssa olenkin huomannut, että minut todellakin haluaa monikin vapaa mies, niin että vientiä kyllä olisi. Olen jopa rakastunut, mutta noihin varattuihin en kyllä koske vaikka heitäkin tuntuu olevan tyrkyllä, on se vain kumma ettei monellakaan näytä siellä perussuhteessa menevän niin hyvin kuitenkaan, itse en vain sen luontoista kumppania itselleni enää ota sillä jokaisen pettäjän luonteessa on kuitenkin jotain samaa ja se uusimisen mahdollisuus on kumma kyllä melko varma. Mutta noita ihani vapaita miehiä ja luotettavia on vaikka kuinka tarjolla, kunhan vain uskallat lähteä ja alkaa elää itsellesi ja luottaa itseesi. hauskaa kesää sinulle ja voimia:)
En minä enää ketään varattua ota vaikka tarjolla olisi. Ei siksi, että olisin niin hyvä ihminen vaan ihan itsekkäästi siksi, että oma sydän siinä vaan särkyy.
Enkä kovin aktiivisesti aio mitään suhdetta etsiäkään. On ehkä vielä liian aikaista sille. Elelen vaan ensin päivän kerrallaan ja opettelen nauttimaan pienistä asioista. Eikä tarvi miettiä soittaako hän mahdollisesti ja tapaisimmeko mahdollisesti tänään. Eli ei tarvitse enää elää hänen "perheensä ehdoilla".
Toki jos sopiva vapaa mies eteen sattuu niin en enää aikaile, uskon todella että kelpaan vielä =)
Kiitos paljon kannustuksesta, tiedän kyllä että takapakkiakin vielä tulee. Hän todellakin vei jalat altani, elämäni rakkaus.
Missähän oikeasti sellainen olisi...??? Kyllähän ne sanovat ja ovatkin sinkkuja, mutta niille ei riitä yksi hoito kerralla - karua, mutta monelle 30-40 v uusiosinkulle nainen tuntuu olevan hoito, ei naisystävä tai seurustelukumppani.
Olen itse eronnut hiljattain, en haku päällä vapailla markkinoilla - vaan sellainen surkea kakkonen... Vakijutuksi kai tätä voi jo sanoa. Kavereiden toilailuja kun seuraa, niin REHELLINEN sinkkumies on todella harvinainen! Juuri kuulin eräältä kaveriltani, että itseään kovin tykö tehnyt kolmikymppinen sinkkumies käy hänen lisäkseen "kahvilla" ainakin kahden muun naisen kanssa, nämä molemmat varattuja... Taitaa minun salarakkaani olla sentään vain kahden naisen mies ja sitä edes rehellisesti.
Saan siis pitää puolisoni. Taisit olla pitkäaikaisin ja vakavin miehen suhteista, luulin jo sinun voittaneen. Yritä ymmärtää ettei hän helpolla täältä lähde, lapsensa luota. Meidän elämämme jatkuu taas, mies hakee ehkä seksiä muualta mutta pysyy luonani :) Ei meidän välit tästä parane, rakkautta kun ei enään ole. Mutta silti se koski kun tiesin hänen olevan luonasi. Tosiaan hän on nyt pysynyt kotona, joten tämä voi oikeasti olla meidän tarina.
Kiitos kun lopetit, hän ei olis varmaan pystynyt siihen.
minäkin haluan pitää miehen jota en kuitenkaan rakasta, se on kiva pitää kulissia yllä ja yrittää olla lapsen edessä viimeisen päälle hyvää perhettä.
on se kivaa kun saa huijata muita ja ennen kaikkea itseään ... toki ... kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät mistä on kyse, että kaiketi siinä huijaa eniten itseään ja lapsia , jotka kyllä kasvaessa ymmärtävät mistä on kyse, ja siinä onkin tekemistä että lapset eivät syyllistä itseään vanhempien onnettomasta liitosta.
mutta kyllä on mukavaa =)
muistan lapsuudestani niitä aikoja kun näin miten huonosti vanhempani voivat, riitoja ja välillä mykkäkoulua, varauksellinen ilmapiiri. jo silloin ajattelin että mieluummin ottaisivat eron kun se että me jokainen kärsii siittä kylmästä tunnelmasta kotona. eivät kuitenkaan eronneet, sinnittelivät, tuskin ovat tänä päivänäkään niin onnellisia kun olisivat kenties jonkun toisen kanssa olleet, mutta myöhäistä se enää on, parhaat vuodet takana.
ja kyllä, aikuisiällä ymmärsin asian paremmin, ja tunsin jopa syyllisyyttä siitä kun tiesin heidän olleen yhdessä vain minun takiani, jos olisin uskaltanut olisin sanonut heille jo silloin erotkaa, mutta ei lapsi sellaista uskalla vanhemmilleen sanoa.
joten kaikki te ykköset ja kakkoset jotka täällä taistelette ja nokitatte toinen toisianne niin ajatelkaa vähän !!!
ykköset, jos ette enää rakasta miestänne eikä miehenne teitä niin erotkaa, lapset voivat paremmin kun vanhemmatkin ovat onnellisia ja rakastavat =)
ei ole mikään hieno saavutus tai hieno asia olla ylpeä siittä että saa pitää miehen jota ei edes rakasta lapsen takia ... lapsi ei sitä varmasti haluaisi että vanhemmat ovat onnettomia !!!
hyvää kesää =)