olen niin eksyksissä.
yritän ja yritän. unohtaa, olla välittämättä, vihata...en tiedä.
kaikki jää yritykseksi enkä saa mielestä häntä.
takana siis 5 vuoden erittäin epämääräinen suhde(erossa, yhdessä, avoliitossa, seurustelua).
kaksi lasta suhteesta, erottu ja palattu yhteen satoja kertoja.
vuosi sitten ex meni naimisiin.
lapset käyvät isällään joka toinen vkloppu ja se on melkeinpä ainoita kertoja kun häntä näen.
suhteemme loppui siihen ettei meistä ollut yhdessä kestämään lasten tuomaa arkea.
mies ei osallistunut hoitoon taikka sitoutunut suhteeseen.
ainoa asia mikä oli hyvin oli seksielämä.
olimme ja olemme edelleen molemmat erittäin sexuaalisia ja halumme ja tunteemme siinä asiassa yhtyivät yleensä aina.
on jotenkin järkyttää kuinka kovaa kiihkoa tunsin sitä ihmistä kohtaan. ja kuinka nyt en pysty kuvittelemaankaan elämää ilman si´tä tunnetta taikka että kohdistaisin sen johonkin muuhun.
en ole ennen häntä tuntenut olevani niin haluttu ja saanut nauttia seksistä ja jutella seksistä ja tuntea varmuutta ja luottoa siihen, että saa olla oma itsensä.
aina kun tapaamme, on tuo sama vanha tuttu katse molemmilla.
ja me molemmat tiedämme, että jos emme olisi päästäneet asioita koskaan niin huonoon jamaan muiden asioiden suhteen niin me olisimme yhdessä.
nyt olen alkanut hakeutua paikkoihin joissa hän käy yksin.
jos vaikka näkisin hänet ja päätyisimme siitä sitten harrastamaan seksiä.
uusi liitto ei ole tunne vaan järkiliitto, siinä mielessä, että exäni tarvitsee jonkun huolehtimaan itsestään.
joten en edes tunne olevani tekemässä jotain väärää heidän suhteelleen, itselleni sitten kylläkin.
enhän minä voi olla nyt se TOINEN NAINEN. minähän olen hänen lastensa äiti ja ex.
enkö kunnioita itseäni ollenkaan.
koska tiedän että jos nyt hänen kanssaan samaan punkkaan eksyisin niin se tulisi toistumaan.
en kuitenkaan voi kuvitella enää yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan.
en koska koko sukuni, ystäväpiirini ja tuttuni vihaavat miestä ja uskon että moni irtisanoutuisi minusta ja lapsista.
monesti mietin, että tekisin mitä vaan ja minulle riittäisi jos saisin olla hänen kanssaan. en tarvitse muita ihmissuhteita, mikä tietenkin on puppua.
olen monesti ajatellut, että jospa vain muuttaisimme kauas pois niin kaikki sujuisi. miten muka??
olen niin sekaisin, mutta nyt kuitenkin jo menossa katsomaan mistä kenties hänet löydän..
yritän ja yritän. unohtaa, olla välittämättä, vihata...en tiedä.
kaikki jää yritykseksi enkä saa mielestä häntä.
takana siis 5 vuoden erittäin epämääräinen suhde(erossa, yhdessä, avoliitossa, seurustelua).
kaksi lasta suhteesta, erottu ja palattu yhteen satoja kertoja.
vuosi sitten ex meni naimisiin.
lapset käyvät isällään joka toinen vkloppu ja se on melkeinpä ainoita kertoja kun häntä näen.
suhteemme loppui siihen ettei meistä ollut yhdessä kestämään lasten tuomaa arkea.
mies ei osallistunut hoitoon taikka sitoutunut suhteeseen.
ainoa asia mikä oli hyvin oli seksielämä.
olimme ja olemme edelleen molemmat erittäin sexuaalisia ja halumme ja tunteemme siinä asiassa yhtyivät yleensä aina.
on jotenkin järkyttää kuinka kovaa kiihkoa tunsin sitä ihmistä kohtaan. ja kuinka nyt en pysty kuvittelemaankaan elämää ilman si´tä tunnetta taikka että kohdistaisin sen johonkin muuhun.
en ole ennen häntä tuntenut olevani niin haluttu ja saanut nauttia seksistä ja jutella seksistä ja tuntea varmuutta ja luottoa siihen, että saa olla oma itsensä.
aina kun tapaamme, on tuo sama vanha tuttu katse molemmilla.
ja me molemmat tiedämme, että jos emme olisi päästäneet asioita koskaan niin huonoon jamaan muiden asioiden suhteen niin me olisimme yhdessä.
nyt olen alkanut hakeutua paikkoihin joissa hän käy yksin.
jos vaikka näkisin hänet ja päätyisimme siitä sitten harrastamaan seksiä.
uusi liitto ei ole tunne vaan järkiliitto, siinä mielessä, että exäni tarvitsee jonkun huolehtimaan itsestään.
joten en edes tunne olevani tekemässä jotain väärää heidän suhteelleen, itselleni sitten kylläkin.
enhän minä voi olla nyt se TOINEN NAINEN. minähän olen hänen lastensa äiti ja ex.
enkö kunnioita itseäni ollenkaan.
koska tiedän että jos nyt hänen kanssaan samaan punkkaan eksyisin niin se tulisi toistumaan.
en kuitenkaan voi kuvitella enää yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan.
en koska koko sukuni, ystäväpiirini ja tuttuni vihaavat miestä ja uskon että moni irtisanoutuisi minusta ja lapsista.
monesti mietin, että tekisin mitä vaan ja minulle riittäisi jos saisin olla hänen kanssaan. en tarvitse muita ihmissuhteita, mikä tietenkin on puppua.
olen monesti ajatellut, että jospa vain muuttaisimme kauas pois niin kaikki sujuisi. miten muka??
olen niin sekaisin, mutta nyt kuitenkin jo menossa katsomaan mistä kenties hänet löydän..
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Dont do ti!
Teille on jäänyt selvittämättömiä asioita ja tunteita. Olisiko mahdollista, että voisit keskustella exäsi kanssa, siitä miltä sinusta tuntuu ja mitä tunnet häntä kohtaan vielä. Samalla saisit tietää, mitä hän itsekin ajattelee ja onko hän nyt onnellinen vai haluaisiko palata kenties yrittämään uudelleen kanssasi. Jotenkin tuntuu, että tuollaisen tunteen kohtaa elämässään harvoin, eikä sitä pitäisi helpolla luovuttaa, tuntuu siltä, että kuuluisitte yhteen, mutta ette ole osanneet kohdata arjen ongelmia rakentavasti. Siinä kohtaa olisi varmasti ollut hyvä käydä perheterapeutin juttusilla yhdessä ja alkaa hoitamaan sitä puolta ongelmasta, sillä uskon että se olisi ollut korjattavissa oleva asia?
Älä lähde pelkkään seksuaaliseen ajojahtiin, jos et halua muuta hänestä, mutta jos mietit että kuulutte yhteen, että kumpikin rakastaa edelleen toisiaan ja on onnettomia ilman toistansa, tehkää se eteen kaikkenne. Tärkeintä on kohdata ongelma rehellisesti, niin että mahdollisimman vähän loukkaisi ketään ja
saisi aikaan turhaa sotkua.