Millainen sinkku olet?

Taidan sitten kanssa olla tuollainen "kestosinkkumies". Minulla on ikää 32v, eikä takana ole yhtään pitkäaikaista suhdetta. Pisin suhde on kestänyt vähän yli puoli vuotta. En ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä.

En minä silti kokematon ole. Erilaisia suhdesäätöjä on kyllä aina välillä, mutta jotenkin ne aina lopahtavat. Usein sen takia, että minua ei jaksakaan tarpeeksi kiinnostaa tapaamani nainen, vaan yhteydenpito hiipuu vähitellen. Myös yhden illan juttuja on joskus, mutta ei läheskään joka kuukausi.

Luulen silti, että jos/kun tapaan oikean tyyppisen naisen, niin suhde kestäisi. Olen kuitenkin jo tähän ikään mennessä nähnyt ihan tarpeeksi ihmisten sekoilua ja tavannut erilaisia naisia, joten en oikeastaan etsi muuta kuin naista jonka kanssa oikeasti haluaisin olla ja jakaa arjen. Jos sellainen löytyy, niin ihan helposti en häntä päästä käsistäni.

Nyt tosin näyttää siltä, ettei sitä naista vaan löydy. Kestosinkkuilu siis jatkukoot hamaan tulevaisuuteen.

Olen sellainen kolmekymppinen mies, joka ei ole saanut koskaan pillua, eikä ole seurustellut kenenkään kanssa. En kutsuisi itseäni enää sinkuksi, vaan lähinnä hylkiöksi, jonka kannattaa asennoitua tulevaisuuteen niin, että naisia ei minun elämässäni vain tule olemaan. Naiset suorastaan hylkesivät ja vihaavat minua.

Ikää on noin 30 vuotta, pari vakavampaa suhdetta takana ja muutama tapailu suhde. Taidan olla minäkin ikisinkku, nuorena sentään oli nähnyt vähemmän ja useammat ihmiset kiinnosti. Kyllä nytkin tapaan ihmisiä, mutta tiedän jo mitä etsin ja mitä en. Ja suurin osa vastakkaisen sukupuolen edustajista voi olla ihan jees, mutta kuuluu osastoon "en". En oikein jaksa edes deittailla, ei ole tullut oikeen vastaan edes riittävän mielenkiintoista tyyppiä siihen. Pari tyyppiä vuodessa tulee, vaikken missään käykään, jollain ihmeellä, mitä harkitsee, noin hetken, ja harkinta lakkaa.
Olis edes joku sänkykaveri, mutta kun mikä tahansa turha ei jaksa kiinnostaa siinäkään: mulla on ollut kaksi oikeasti tyydyttävää kaveria, ja muut nyt on osa mennyt, mutta suurin osa... Blaah.
Mä olen liian pervo vissiin ;D

No, pervo mikä pervo, en mä siitä stressaa, tapaa jonkun tai ei, sellaista elämä on. Onneksi on kaikkea muuta mielenkiintoista. Onhan sitä teoreettiset mahdollisuudet tavata joku kiinnostavakin joskus ;)

Olen tämmöien harrastava, töitä paiskiva ja liikkuva sinkku, joka ei pysty kovan helteen takia menemään ulos ihan vielä. Kohta menen...

Ikää on kolmekymmentäyksi ja nainen olen. Yksi tosi pitkä suhde on takana. En miehiä pelkää, mutta en halua kenenkään alistettavaksi/kiusattavaksi. Pikkusen varovaiseksi olen tullut, mutta ihan hyvä vaan. Saa katsoa aika moneen kertaan ja usealta kantilta, ennenkuin uskaltaa lähteä kenenkään kelkkaan mukaan ja rakastuminenhan on pahasta, että sitä kannattaa välttää viimeiseen asti. Viimeinenkin järjenhiven katoaa päästä. Seksiä ei ole tehnyt mieli aikoihin. Se ei onneksi meille naisille ole ongelma. Muuten tykkään elämästä monella tapaa, mutta tietty "oma kulta" puuttuu ja se on hieman huono juttu. Mutta en sitä surekaan, koska olen tullut sinkkuuden myötä todella vahvaksi ihmiseksi, jota en aiemmin ollut. Olin sellainen vapiseva ihmislaji, joka murtui heti, kun vähän tökkäsi. Nyt on toinen ääni kellossa.

Täällä kyyräilee 22-vuotias kestosinkku. En ole vielä tuntenut tunnetta jota nimitetään rakkaudeksi, joten säädöiksi nämä ihmissuhteet ovat jääneet. Mielummin elän sinkkuna kuin suhteessa, jossa en tunne kiintymystä toista ihmistä kohtaan.

24v, koskaan en ole seurustellut tai ollut naisen kanssa missään fyysisessä kontaktissa. naisten kanssa olen puhunut työpaikalla (työasioita) ja muistaakseni kerran lukiossa (tuli kotimatkalla juttelemaan säästä). yliopistossa, hämmästyttävää kyllä, en muista puhuneeni kertaakaan kenenkään naispuolisen opiskelijan kanssa.

olen yrittänyt seuran hakemista netin kautta, mutta kukaan ei vastannut ilmoitukseeni.

pidän erittäin todennäköisenä sitä, että joudun viettämään koko elämäni yksin.

Satunnaisesti paneskeleva ikisinkku (37v).

Pidän useimmista suomalaisista naisista, mutta seksuaalisesti minun juttuni on ulkkarit.

Luulen päätyväni yksiin naisen kanssa jossain vaiheessa elämääni. Nainen on tällöin todennäköisesti vähintään 10 vuotta nuorempi kuin minä, ja tietty joko kahvipavun värinen tai hieman kellertävä ihonväriltään. Venakkokin käy.

Mulla on duuni ollut aina päällimmäisenä, eikä mikään ihmissuhdesäätö ole jaksanut kiinnostaa.

Olen 30v nainen. Takana on kaksi pidempää suhdetta joista jälkimmäinen päättyi noin kolme vuotta sitten. rakastan sinkkuna olemista, rakastan itsenäistä elämää. jos tuossa jossain välissä joku löytyy niin mietitään sitten että tuleeko siitä jotain. Seksiä kyllä koen tarvitsevani ja onhan mulla tässä sellainen panokaverikin. Tai kai se samalla on jonkinlainen ystävä kun puhutaan ummet ja lammet keskenämme.

26 tulee mittariin tässä kuussa ja kertaakaan en ole edes naista suudellut. Suurin osa naisista ei edes kiinnosta minua ja olen hyvin huono tekemään aloitteita, joten ne harvat naiset jotka ovat minua kiinnostaneet ovat yleensä saaneet osakseen vain haikeita katseita.

Aloitin kuntoilun tuossa yliopiston alkuaikoina ja nykyään olen ihan kohtu hyvässä kunnossa, ja ei kuulemma pitäisi mitään ongelmia olla naisten saannin suhteen, ainakin tuttujen mielestä, mutta toisin on. Yökerhoissa on tullu viimeksi käytyä joskus 2 vuotta sitten ja opiskelemani alakin oli melko miesvaltaista, toki siellä naisia tapasi, mutta he olivat joko varattuja tai sitten eivät kiinnostaneet minua lainkaan. Keväällä sain viimein opinnot kasaan ja viime kuussa sitten muutin Helsinkiin ja tuhosin näin ne vähätkin sosiaalisetverkostot mitä minulla oli josta naisen olisin ehkä voinut jossain vaiheessa löytää. Nyt olen työttömänä täällä lähiöhelvetissä, ilman naista ja rahatkin alkaa käydä vähiin, salillakaan en ole jaksanut pariin viikkoon käydä. Joten ainakin tällä menolla minusta on tulossa tuollainen Arasvillen kaltainen luuseri joka ei näe alastonta naista koko elämänsä aikana, parisuhteesta puhumattakaan.

Tai no, ehkä sitä saa otettua itseään niskasta kiinni ja töitä hommattua ja ehkä se sitten siitä...

Joo, pitkän linjan sinkuksi voi haukkua. Eka kierros, jolloin olisi pitänyt harjoitella ja sisäistää poika-tyttöjutut silloin joskus teininä kultaisella kasarilla meni pipariksi varmaan osin siksi, että murrosikä tuli myöhään ja olin vielä silloin luokan ja kaveripiirin kakruimman näköisiä (ja tyttöihinhän tietty kolahtivat enemmän enemmän miehekkyyttä ehtimään saaneet pojat), osin kaikenlaisen ujoilun takia. Kaveripiiri oli etenkin myöhäisteini-iästä seuraavat vuodet eteenpäin melko vauhdikasta porukkaa, joka oli toisaalta elämänkokemuksen kannalta hyvä homma, mutta toisaalta taas siinä seurassa vähän kiltimpi ja vähemmän suupaltti kaveri jäi toki naisseuran silmissä selkeästi muiden varjoon.

Opiskeluaikoinakin olin vielä autuaan pihalla siitä, miten nämä hommat toimivat, eli jotenkin oletin, että
kyllä ne naiset varmaan kertovat avoimesti kiinnostuksensa, jos sitä on, enkä tajunnut mitään piirittämisestä tai siitä, että miehen pitäisi heittää ensin kortit avoimesti esiin, ennen kuin mitään tapahtuu toisen osapuolen taholta. Jälkeenpäin ajatellen ainakin pari sellaista naista, joita nyt pitäisin tosi löytöinä, antoi ymmärtää jotain, mutta enpä vain luottanut heikkoihin signaaleihin riittävästi. Varmaan myös otin asiat vähän liian vakavasti, eli en uskaltanut lähteä kokeilemaan sillä riskillä, ettei siitä tulekaan sitä oikeaa suhdetta. Jossain festareilla on tullut aikanaan pussailtua ikimuistoisen kauniitakin tyttöjä, joten kai sitä jotain saumaa olisi ollut. Seksikokemuksia alkoi kertyä vasta täysi-ikäisyyden jälkeen, ja aika sattuman kauppaa niihin päätyminen on ollut, eli enemmänkin tuurilla kuin taidolla ja niiden laskemiseen riittävät vielä sormet hyvin.

Viihteellä rennoksi heittäytyminen on yhä vaikeaa, mutta töissä ja muissa ei-pelikenttäyhteyksissä suhtautuminen naisiin on mutkatonta, ja onpa muutama ääneen ihmetellytkin, olenko tosiaan yhä perheetön sinkku.

Mulla ikää 34 vuotta (nainen) ja erosin toisesta avioliitostani fyysisesti marraskuussa 09. Todellakin kaksi avioliittoa takana; ensimmäinen kesti reilut viisi vuotta ja tämä toinen reilut neljä vuotta. Toisen miehen kanssa ei olisi ikinä pitänyt naimisiin asti mennäkään, mutta turhahan tässä on enää selitellä.

En ole oikeastaan sinkkusinkku ollutkaan viimeisimmän eroni jälkeen, koska jo reilu kuukausi poismuuton jälkeen bongasin potentiaalin laastarin lievittämään eroahdistusta ja yksinäisyyttä, ja tätä miestä tapailin 2,5 kk. Hetipian tämän miehen jälkeen astui kuvioihin toinen, jota tapailin on/off kolmisen kuukautta. Hänen jälkeensä oli pitkään sellainen "hampaat irvessä"-haku päällä jonkin aikaa, mutta nyt on viimein sellainen seesteinen vaihe päällä, että oikeastaan nautin yksinolemisesta, eikä kukaan mies baareissa/kaupungilla kiinnitä huomiotani sillä tavalla, että haluaisin taas jotain viritystä päälle. Olin tosiaan melkein putkeen 10 vuotta kuitenkin suhteessa/liitossa miehen kanssa, joten yksinoleminen oli rankka juttu ajatuksenkin tasolla, puhumattakaan siitä että seksiä ei enää tipukaan säännöllisesti.

Nyt siis ihan iisisti omasta olosta ja ajasta nauttien. Luotan siihen että joskus vielä joku sellainen kävelee vastaan, joka tykkää minusta menneisyyteni mukaan lukien, ja josta myös itse tykkään.

Mä en hääri täällä sinkkuna vaan ihan pelkästään keskustelijana. Tuolla Treffeissä sitten parisuhdemielessä sinkkuna.

...ja sitten asiaan...

Tietyllä tavalla mä voisin määrittää itteni ikisinkuksi. Viimeisimmästä parisuhteesta on miltei puoltoista vuotta aikaa ja näyttää siltä, että kohta ei enää ole mitään vaaraa edes päätyä seuraavaan suhteeseen. Tiedä sitten mistä se johtuu, teorioita tietysti voi heittää ilmoille.
Mä en (enää) jaksa pelleillä "vapaiden" suhteiden mukaan, vaan tahtoisin vakiintua. On hirveän raskasta pelkästään deittailla teflonia. Seksistäkään ei ole ollut viimeisen vuoden aikana vaaraa, mitä nyt muutaman kerran on melkein joutunut panemaan, mutta ehkäisyn puute on pelastanut, huh.

Itse olen villii ja vapaata aikakautta elävä tuore sinkkunainen. Erosin pari kuukautta sitten pitkästä parisuhteesta joka oli "ensirakkauteni" ja nyt sitten taas totutellaan elämään yksin.

Tällä hetkellä elämä menee aika pitkälti kavereiden kanssa, urheillessa ja satunnaisilla treffeillä käymisellä potentiaalisten herrasmiesten kanssa. On myös hienoo huomaa että osaa nauttia siitä itsenäisestä ja vapaasta elämästä ihan eritavalla parisuhteen jälkeen. Kun ei sitä omaa elämää edes ollut parisuhteessa ollessa... Tuli todettua myös että oli paljon viisaampi erota kuin jäädä siihen kitumaan. Ei ollut vaa oikea mies mulle :)

Nykyinen menevä elämäntyyli sopii ja oon saanu itsetuntoni takaisin kun ei tarvi enää mielistellä jotakuta toista vaan olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Oikeastaan nautin tästä olotilasta, en kaipaa kamalasti entiseen epätoimivaan suhteeseen ja pientä sutinaa on suuntaan jos toiseen. Nuorena on vielä hyvä ottaa elämästä kaikki irti. :) Life's good.

22-vuotias opiskelija ikisinkkumies. Lukiossa puhuin varmaan alle 10 lausetta tytöille (nekin taisivat olla jotain yleistä/kouluun liittyvää), yliopistossa sama linja on jatkunut, tosin en hirveästi puhu miehillekään, koska mulla on äärimmäisen estynyt persoonallisuus. Pari kertaa joku tyttö/nainen tullut juttelemaan tai kourimaan haaroista, mutta ei niistä ole mitään seurannut, kun olen niin ujo. Töissä nyt tulee juteltua niiden MILF:en
kanssa arkisista asioista päivittäin.

Varmaan kanssa tuun elämään koko elämäni ilman parisuhdetta ja persoonallisuudestani johtuen varmaan aika yksin muutenkin. No koulua, töitä ja salia niin siinähän se aika menee toistaiseksi nopeasti.

Mä olen 33v sinkkumies ja suurimman osan itsenäisestä elämästäni olen elänyt yksin. Ikinä en ole asunut yhdessä naisen kanssa ja ekan kerran seurustelin vasta 29v eli 4 vuotta sitten. Sekin kesti vain 3kk se suhde. Mitään muita suhteita ei ole ollut. Eli selibaattia ja yksinäisyyttä.
Olen työtön ja elän valtion tuilla. Ei ole ajokorttia eikä siis autoakaan. Asun yksin vuokrayksiössä. Päivät menevät aina suunnilleen näin: Herään aamulla, jumppaan hieman, käyn kaupassa, syön, luen kirjoja, soittelen kitaraa, katson tv:tä/elokuvia, netissä surffailua ja sitten taas nukkumaan. Oli arki tai viikonloppu, toi on päivän ohjelma aina. Kaupassakäyminen ei ole aina jokapäiväistä.
Baareissa en käy kun hyvin harvoin ja silloinkin vain "yhdellä" kun ei ole varaa enempään, harrastuksia ei ole koska ne maksavat liikaa, ystäviä mulla ei ole. Joten yksin elän jatkuvasti.
Tällaista elämää mulla ollut viimeiset 13 vuotta.

ATMATM

Olen 20 -vuotias sinkkutyttö. En ole seurustellut koskaan, treffeillä olen käynyt 2 tyypin kanssa. Toiseen ihastuin jonka jälkeen en uskaltanut enää puhua / käyttäytyä normaalisti hänen seurassaan.. juttu taisi sitten tyssätä siihen.